Blood Alloy: Reborn arvostelussa

Blood Alloy: Reborn on indiegenren uusimpia tulokkaita PC:llä ja pelin on kehittänyt Suppressive Fire Games debyyttipelinään. Blood Alloy -pelin nimi nousi ensi kertaa yleisön tietouteen jo vuonna 2013, kun kyseinen parin miehen studio yritti kickstartata peliprojektiaan siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta. 50 000:n dollarin tavoitteesta saatiin kasaan vain vähän päälle yksi viidesosaa. Epäonnistumisen jälkeen Blood Alloyta katsottiin uusin silmin, olevinaan vähän hiottiin ja saatiin pelille jopa ihan oikea julkaisijakin ja nimettiin uusi tuleminen oivasti lisänimellä ?Reborn?.

Blood Alloy: Reborn on varsin pitkälti klassista arcade-henkeä tai Amigan kulta-aikoja huokuva 2D-ammuskelu, josta itselläni tuli ainakin 360-asteisen tähtäämissysteeminsä osalta ja miksei ehkä grafiikankin osalta vähän värikkäämpi versio takavuosien mainiosta Abuse-pelistä.
Blood Alloyssa omaksutaan Nia -nimisen cyborg-tytön rooli, joka on superatleettista sorttia ja osaa jopa pomppia pitkin seiniä ammuskellessaan tehokkailla tykeillään ja huitoessaan miekallaan ilkeitä leijurobotteja palasiksi. Jos peliä lähtisi kehuskelemaan, voisi melkein jopa löytää visuaalisesta suunnittelusta yhtäläisyyksiä esimerkiksi Super Nintendolle aikoinaan julkaistuun Mega Man X -peliin, mutta se olisi kenties jo vähän liikaa sanottu. Blood Alloy kun on jopa indiepeliksi vähän turhan karkeannäköinen yleisilmeeltään. Nia ja robot sekä räjähdykset ja aseiden säteet ovat spriteinä turhan silmäänpistäviä, kun taas taustagrafiikka tuntuu ehkä hieman liikaa sarjakuvamaiselta tai piirrosmaiselta. Tämä on sääli, sillä pelin jumputtava ja vauhdikas ääniraita kappaleineen todella rokkaa omasta mielestäni ja kaipaisi rinnalleen vähän mehevämpää visuaalista ilmettä.

Mikä Blood Alloyssa pelillisesti on ideana? Konsepti on itse asiassa hyvinkin yksinkertainen. Pelissä on kolme toisistaan grafiikaltaan ja suunnittelultaan eroavannäköistä tasoa eli leveliä, joista vain ensimmäinen on aluksi pelattavissa. Kun pelaaja hinkkaa ensimmäistä tasoa, kerää kokemuspisteitä ja nostaa siinä sivussa Nian hahmotasoa, avautuu lopulta ? hahmotasoilla seitsemän ja neljätoista ? pelin kaksi muuta tasoa.

Perinteisiä ?kulje lähtöpaikastapaikasta A paikkaan B ja kukista loppupomo? -tyyppisiä tasoja Blood Alloy ei tarjoile, vaan tasot ovat pikemminkin areenamuotoisia suljettuja ympäristöjä, joista hypitään edes takaisin ja piestään ja ammutaan tasoon loppumattomasti uudelleen spawnaavia roboja niin kauan kuin tytössä vain henki pihisee. Huvittavinta tässä on se, että pelin kickstarter-videossa asianlaita tuntui olevan päinvastoin; peli näytti selkeästi juuri tyypilliseltä oikeisiin tasoihin jaetulta peliltä, jossa edettiin alusta loppuun. Miksi tämä piti muuttaa?

Räiskimällä roboja kappaleiksi pelin pikkuareenoilla kertyy tilille pisteitä ja high scorekin toivon mukaan nousee aiempaa korkeammalle. Hahmotasoissa nousu mahdollistaa myös sen, että ajan mittaan pelaaja saa vaihtaa Nian ensisijaista ja toissijaista asetta, kuin myös parantaa tytön kropan suoritinta, joista viimeksi mainitun vaihtaminen vaikuttaa hahmon liikkuvuuteen, tulivoimaan ja terveysmittarin kokoon. Kun Nia kuolee, homma ja pisteiden keruu aloitetaan alusta.

Mitään päätä tai häntää tai suurempaa ideaa Blood Alloylla ei ikävä kyllä tämän enempää ole tarjota. Kun kaikki kolme tasoa on saatu lukkojen kahleista avattua ja kaikki piilotetut uudet musiikkiraidatkin jo soivat pelin taustalla vuorotellen, ei pelillä ole enää tarjota mitään muuta kuin suuremman high scoren tavoittelua. Onkin pieni sääli, että koska periaatteessa pelin peruspelattavuus ja sutjakkaat kontrollit ja tähtääminen ovat kunnossa niin Xbox 360 -ohjaimen kanssa kuin hiiri-näppäimistöltäkin, käy aivottomien ja persoonattomien robojen räiskiminen karkeagrafiikkaisissa areenaympäristöissä nopeasti hyvinkin puuduttavaksi touhuksi.

Mielestäni toimintapeli, joka alkaa kyllästyttää jo kymmenen minuutin pelailun jälkeen ja pitää sisällään niinkin vähän oikeaa sisältöä kuin Blood Alloysta loppujen lopuksi löytyy, muistuttaa allekirjoittanutta pikemminkin jostain vielä kehitteillä olevasta early access -projektista, kuin mistään valmiista kaupallisesta indiepelistä. Silti pelistä häpeilemättömästi pyydetään Steamissa jopa kolmeatoista euroa.
Steamin kaupasta kun löytyy läjäpäin muita samanhintaisia pelejä, jotka tarjoavat kymmenkertaisesti enemmän pelattavaa kuin Blood Alloy. Viisi euroa olisi kenties ollut Blood Alloyn osalta kohtuullista, mutta yli kymmenen euroa pelistä, joka ei tarjoa oikeastaan mitään pidempikestoista tai edes koukuttavaa viihdykettä pelaajalle.

Blood Alloy: Rebornissa on perustukset hyvälle pelille paikallaan, vielä kun joku olisi ymmärtänyt muurata niiden ympärille kokonaisen talon. Ehkäpä tämä vielä tapahtuu jossain vaiheessa ilmaisen päivityksen voimin. Jos ei, on peliä todella vaikea suositella oikein kenellekään ? säästä rahasi suosiolla johonkin parempaan.