Autot yhdistettynä aseisiin ei ole suinkaan uusi juttu, mutta silti näitä tällaisia pelejä aika ajoin markkinoille tupsahtaa. Mieleen tulee oitis muutamakin esimerkki; suomalainen hittipeli Death Rally vuodelta 1997 sekä aivan loistava 70-luvun henkeen tehty muskeliautoräiskyttely Interstate ’76. Surkeiden esimerkkien joukkoon voitanee lukea Full Auto -pelit.
Uusin tulokas autot+aseet -kaavan saralla on brittiläisen Bizarre Creationsin peli nimeltä Blur. Blur on yllä mainituista esimerkeistä lähimpänä Death Rallya tai sitten vaikkapa Apogeen klassikkoa Wacky Wheelsiä, sillä aseina eivät toimi autoihin pultatut konekiväärit tai muut tykit, vaan sen sijaan kisaradalta keräiltävät powerupit.
Blurin sisältö koostuu yksinpelinä pelattavasta urapelistä, sekä moninpelitilasta, jota voi harrastaa jaetun ruudun ohella niin Livessä kuin system linkin välitykselläkin. Yksinpeliura jakautuu useaan osaan, jotka toimivat eräänlaisina kaupunginosina, joissa maisemat vaihtuvat kaupunginosasta toiseen. Jokaista osaa hallitsee eräänlainen ?mestari,? jonka päihittämistä ja tämän auton saamista omaan käyttöön pääsee yrittämään jahka saavuttaa kaikki mestarikuskin pelaajalle asettamat tavoitteet. Tavoitteet täyttyvät kisoja tahkotessa ikäänkuin puolivahingossa, joten yksittäisiä tavoitteita tarvitsee harvoin alkaa kyttäämään.
Blurissa edetäkseen ja uusia kisoja ja kaupunginosia avatakseen on pelaajan kerättävä tililleen niin faneja kuin ?valojakin.? Faneilla nostetaan lopulta omaa statusta maineen osalta, kun taas riittävällä määrällä valoja avataan uusi kaupunginosa pelattavaksi. Pelaajan status voi nousta maksimissaan tasolle 20 ja jokaisen tasonnousun myötä pelaaja saa käyttöönsä yleensä vähintään kaksi uutta menopeliä.
Erilaisia autoja pelistä löytyy xxxx kappaletta ja ne jakautuvat ruosteisiin romuläjiin, muskeiliautoihin, sporttipeleihin, sekä avolavoihin ja maastureihin. Bizarrelle ominaiseen tapaan kaikki Blurin autot ovat lisensoituja merkkejä, eikä päästäkeksittyjä tai mallinnettuja autoja siksi ole mukana. Valikoimasta löytyy muun muassa useita BMW, Audi, Volkswagen, Ford sekä Nissan -merkkisiä menopelejä. Kaikki pelin autot poikkeavat toisistaan ja eroavat niin kiihtyvyyden, huippunopeuden, pidon kuin vaikeusasteenkin osalta. Esimerkkinä joku auto saattaa olla erittäin nopea, mutta niin vaikea hallita, että sillä kolistelee helposti ratojen kaiteita ja menettää siten sijoituksia. Toinen auto sen sijaan saattaa päinvastaisesti olla helppo hallita mutkassa kuin mutkassa, mutta jää suoranopeuksilla jälkeen, ellei sitten onnistu saamaan nitro-poweruppia riittävän useasti pysyäkseen muun letkan kintereillä.
Pelin muut powerupit ovat pultit, salama, suoja, miina, eräänalainen pallosalama, korjaus, sekä paineaalto. Suoja suojaa pelaajan omaa autoa hetkellisesti vihollisen powerupeilta, kun taas korjaus-poweup korjaa autoon tulleet vauriot. Pulteilla voi hidastaa vihollisen kulkua, kun taas pallosalama heittää uhrinsa voltilla ympäri ja lähes kokonaan pysäyttää tämän matkan. Tavallinen salama tasoittaa syntynyttä kaulaa johtoautoihin, sillä salamat paukkuvat automaattisesti johtoautojen olinpaikan luona. Paineaallolla voidaan vaurioittaa vierellä ajavaa vastustajaa ja hidastaa hiukan samalla myös tämän vauhtia. Miina onkin sitten melko yksiselitteinen tapaus. Erikoista Blurissa on powerupien käytössä se, että suurin osa niistä voidaan ampua joko menosuuntaan tai taaksepäin. Esimerkiksi pallosalamalla voidaan ampua perässä roikkuja pois, kun taas miinan voi ampua eteenpäin edessäpäin ajavien ajoreittejä tukkimaan.
Pelattavuudeltaan Blur on Bizarre Creationsin aiempiin autopeleihin ? eli Project Gotham Racingeihin verrattuna siis melko erilainen peli, vaikkei PGR -pelitkään ole missään nimessä mitään simulaatioita olleet. Blur vetää kuitenkin asteen arcademmaksi ja meno onkin todella vauhdikasta, jossa ei jarrua juuri painella. Vaikka meno onkin etenkin tavallisissa kisoissa erittäin hektistä kylkikyljessä menoa, käy peli myös paikoitellen todella rasittavaksi.
Pelin tekoäly on tyyppiä kuminauha ja sieltä pahimmasta päästä. Yleensä yksikin ajovirhe, tai tekoälyvihollisen laukaisema powerup maksaa monta sijoitusta kertaheitolla, kun pelaaja keräilee kamppeitaan saadakseen rytmin takaisin päälle. Toki takaisin voi maksaa ja tuleekin, mutta aina lopputulos ei ole riittävän tyydyttävä ja alun hyviltä sijoutuksilta maaliin tullaankin kaukaa palkintopallin takaa. Rasittavimmillaan Blur onkin siinä vaiheessa kun huomaa tahkonneensa yhtä ja samaa kisaa parisenkymmentä kertaa vain jäädäkseen palkintopallisijoituksesta jokaisella yrityskerralla. Aivan täysin turhaa kertaaminen ei kuitenkaan ole, sillä mikäli ei pistä suoraan uudelleenyritystä, jäävät kisasta kertyneet fanimäärät pelaajan tilille ja parhaimmassa tapauksessa nostavat statusta. Allekirjoittaneella kävi pelin kanssa niin, että vaikka kaupunginosat olivatkin vasta puoliksi avattuja, oli status jo melkein maksimissa kisojen ?kertaamisen? vuoksi. Osittain pelin kamalan jyrkkä haatavuus johtuu myös siitä, että pelaajan autovalikoimasta ei yksinkertaisesti varsinkaan alimmilla status-tasoilla oikein löydy yhtään sellaista menopeliä, jolla voisi vastata kunnolla kisakumppanien vauhtiin. Radalla onkin siis syytä saada jokaikinen kerta edes jonkinlainen poweup matkaan, silloin kun niitä vastaan tulee. Yksi tai kaksi missattua powerup-kohtaa voi jo melkein päättää kisan lopputuloksen.
Aiemmin mainitsemiani ?faneja? kertyy pelaamalla, eli käyttämällä powerupeja ja aiheuttamalla tuhoa ja kiusaa muille kuskeille. Erilaisista tempuista palkitaan eri määrällä faneja. Jokaiselta radalta löytyy myös lisäksi ?fanipujottelua,? jossa pelaajan tällaisen hyväksyttyään olisi tarkoitus esimerkiksi ajaa kaikkien radalla ilmestyvien porttien lävitse, tai sitten vaikkapa ampua vihollisia tietyillä powerupeilla, tai vaikkapa saavuttaa tietty nopeus ennen kuin aika loppuu.
Blur on yksinpelinä jokseenkin kaksijakoinen tapaus. Toisaalta se pitää sisällään erittäin addiktiivisen ?vielä yksi yritys? -tyylisen houkuttimen, samalla kun nopeatempoinen ja kontrolleiltaan hyvin toimiva kaahaus on mukavaa vaihtelua. Toisaalta taas kun on sen muutamankymmentä kertaa koittanut saada kultamitalia ? tai edes päästä palkintopallille ? yhdessä ja samassa kisassa, alkaa päässä kiehua. Pelkän palkintopallikisaamisen ohella pelissä on myös checkpoint-kisoja aikaa vastaan sekä destruction-kisoja, jossa ainoastaan pelaajalle suodaan aseita ja tarkoitus olisi tuhota jatkuvalla syötöllä muita autoja, joista sitten palkitaan kallisarvoisilla sekunteilla tarkoituksena checkpoint-kisojen tapaan selvitä maaliin asti ennen kuin aika loppuu. Vaikka näissä kisoissa uudelleenyritys ei ole aivan samaa luokkaa kun peruskisoissa, saa näitä kahta edellämainittuakin kisatyypppiä yleensä yrittää useamman kerran per kisa.
Audiovisuaalisesti Blur on paljon vauhdikkaampi ruududunpäivitykseltään kuin PGR-sarjan pelit, tai vaikkapa loistava Forza Motorsport 3, mutta samalla peli myös näyttää FM 3:a köykäisemältä graafisesti. Toki kaikki autot ovat varsin tunnistettavia ja esikuviensa näköisiä, mutta missään nimessä Blur ei ole Xboxin autopelien kärkikastia. Musiikitarjoiluna toimii kaikenlainen useammantyylinen jumputus sekä muutamat, ilmeisen tuntemattomat brittipoppi-artistien biisit. Musiikkia olisi saanut olla enemmänkin mukana, sillä pelatessa ?varsinkin samoja kisoja toistettaessa kerta toisensa jälkeen ? tuntuu usein siltä, että musiikkiraitoja on liian vähän ja samoja kappaleita kuulee vähän väliä.
Vaikka Blur ei yksinpelinä välttämättä tunnu aina reilulta, on moninpeli aivan toista sorttia. Livessä toimiva moninpeli tarjoaa sulavaa ja lagi-vapaata pelattavuutta ja pelimuotojakin on tarjolla useita. Kuten yksinpelissäkin, myös moninpelipuolella käytössä ovat statukset, joita kavutaan ylemmäs menestyksen myötä. Aloittelijoille (tasot 1-10) on tarjolla oma peliaula, kuin on myös kokeneemmillekin. Kaikkia pelimuotoja ei pääse edes pelaamaan ennen kuin on saavuttanut itselleen tietyn tason. Toki tämän on tarkoitus antaa tasaväkisempiä kisoja, kun aloittelijat ja kokeneemmat pelaavat erillään, mutta on silti typerää, että juuri moninpeliuransa aloittanut kuski on pakko heti potkia ulos enemmän pelanneiden aulasta. Toisaalta, tämä taitaa olla aikalailla jokaisen nykypelin riesana. Kaiken kaikkiaan moninpeli kuitenkin toimii varsin mukavasti ja vaikka tarjolla onkin samat powerupit kuin yksinpelissäkin, ei kisaaminen ole ihan saman tason kuminauhapelleilyä, kuin mitä se yksinpelissä on.
