Boom Blox arvostelussa
Steven Spielbergin ja Electronic Artsin yhteistyössä tuottama Boom Blox on yksi päättyneen kevään ja kuluvan kesän yllättäjistä. Se on kekseliäs, fysiikkapainotteinen puzzlepeli, joka osoittaa havainnollisesti, miksi rikkominen on kivaa ja mikä huteran palikkatornin purkamisessa oikein viehättää. Loistava, aurinkoinen teema, ehkä parhaat koskaan näkemäni Wii-kontrollit, yli kolmesataa tasoa yksin ja kavereiden kanssa pureskeltavaksi, sekä loputtomasti sisältöä tarjoava tasoeditori puhuvat puolestaan. Vaikka mukaan on livahtanut muutama tasapaksu ammuskelutasokin, on Boom Blox peli, jota uskaltaa suositella varauksetta ihan kaikille.
Kun Electronic Arts ja Steven Spielberg ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä kolmen pelin verran, kukaan tuskin tiesi mitä odottaa. Itse olisin pistänyt roponi likoon juoneltaan Spielbergmäisen seikkailupelin puolesta, mutta olisinko tullut koskaan veikanneeksi puzzlepeliä? Tuskinpa vaan. Tuntuukin melko oudolta, että EA-SP-duon ensimmäinen hengentuotos, Boom Blox, on juoneltaan kevyt, mutta toteutukseltaan Wii-pelien kirkkaimpaan kärkeen ampaiseva puzzlepeli, joka kääntää kaikki odotukset päälaelleen: tässä pelissä fysiikka on hauskaa, lehmät lentävät ja jopa Wiimote konrollit toimivat! Olen aivan sanaton.
Boom Bloxin nimi tiivistää aika hyvin, mistä pelissä on kyse, nimittäin räjähdyksistä ja palikoistahan tässä. Ennen kaikkea palikoista. On isoja palikoita, pieniä palikoita, puisia palikoita, räjähtäviä palikoita, hajoamattomia palikoita, katovia palikoita, kemikaalipalikoita, kristallipalikoita ja vieläpä iso läjä palikan muotoisia eläinhahmoja. Kun palikat pistää pinoon ja viskaa perään tennispallon, käy kuten oikeassakin elämässä: painovoima vetää koko komeuden nurin niin, että kolina käy. Kun perään heittää pommin, lentävät palat komeammin ja kolina on suurempi. Jos pinkan välistä vetää sopivan palan, voi selvitä ilman kolinaakin, mutta se vaatii yleensä vakaata kättä. Enimmäkseen näihin yksinkertaisiin tosielämässäkin päteviin ilmiöihin pohjaa Boom Bloxin nerokas ja kertakaikkisen outo idea.
Pieni lisävalaisu BB:n mainioon maailmaan lienee paikallaan: peli koostuu siis reilusta kolmestasadasta suurin piirtein yhdelle ruudulle mahtuvasta tasosta, jossa pelaajan tavoitteena on manipuloida jollain tapaa ruudun keskellä jököttävää palikkarakennelmaa. Tämä tapahtuu käytännössä joko viskelemällä palloja, tai vetämällä pois irtopalasia kuminauhamaisesti toimivalla tarttumatyökalulla. Juju on siinä, että jokainen palikka tottelee fysiikan lakeja, joten varomaton heitto tai suurpiirteinen riuhtaisu hoippuvan tornin juuressa saattaa kaataa koko roskan. Toisinaan tämä on tarkoituksenmukaista, toisinaan ei; pelaajan tavoitteena voi olla esimerkiksi tiputtaa kaikki kristallipalikat tukevahkosta palikkalinnoituksesta, käyttäen mahdollisimman vähän heittoja, tai sitten purkaa huojuva tornia pala kerrallaan, päällä kiikkuvia miinuspalasia pudottelematta. Vaikka pelistä löytyy yllinkyllin muunkinlaisia tasoja, voinee peruskaavan typistää seuraavaan yhtälöön: palikat + fysiikan mallinnus = äärettömän hauska viihde.
Boom Bloxin selkärangan muodostaa yksinpeli, joka jakaantuu rehellistä puzzle-pelaamista edustavaan Explore-pelimuotoon sekä juonellisista minikampanjoista koostuvaan Adventure-moodiin. Erot moodien välillä ovat melko kosmeettiset, sillä kumpaisessakin pelaaminen tapahtuu suurin piirtein samoin välinein, mutta Adventuressa puzzlejen keskipisteenä hääräävät fysiikkakuutioiden ohella maskottimaiset laatikkoeläimet. Adventuressa, tavoitteena voi olla esimerkiksi jalokivikuutioiden suojelu joka suunnasta hyökkääviltä karhuilta, tai palikoiden siirtely siten, että poikastensa luo kaipaava gorillaemo selviää ehjänä perille. Exploressa linja on piirun verran perinteisempi: tarjolla on jengamaista tornin purkua ja pommipalikoin tapahtuvia, suurten palikkarakennusten räjäytystöitä. Pelaamisen heikointa antia edustavat kumpaiseenkin moodiin tasaisesti jakautuneet tarkkuusammunnat, joissa pelaajan täytyy ammuskella Wiimotella sohien joko vihamielisiä hahmoja, tai savikiekkomaisesti ohi kiitäviä pistepalikoita. Ei näissäkään toteutuksen puolesta valittamista olisi, mutta johan tämä idea on lypsetty kuiviin jo muiden Wii-pelien toimesta.
Vaikka pidättäytyisi vain innovatiivisimmissa minipeleissä, riittää yksinpelissä tahkoamista helposti useammallekin illalle. Etenkin jos omaa pienintäkään taipumusta perfektionismiin, saattaa sitä jämähtää tunti tolkulla kestäviin “vielä yksi yritys, niin se kultamitali irtoaa”-sessioihin jo pelin perustasoissa, huomattavasti vaikeammista Challenge-tasoista puhumattakaan. Koukuttavan yksinpelin jälkeen oli suorastaan hämmentävä yllätys, ettei Boom Bloxin nerokkuus rajoittunut pelkästään yhden pelaajan haasteisiin, vaan samaan pakettiin on mahdutettu myös varsin eheä ja onnistunut moninpelimoodi. Suurin osa moninpeli-ideoista on joko vuorotellen yhdellä Wiimotella, tai yhtäaikaisesti usealla kapulalla pelattavaa suoratoistoa yksinpelistä, mutta mukaan on livahtanut myös pari todellista helmeä. Nämä ovat linnoitusmoodi, Bombardment, sekä Dismantle, joka on Boom Bloxin käsitys suomalaisittain “Kaatuvana tornina” tunnetusta “Jengasta”. Bombardmentissa, ideana on pommittaa 1-3 kanssapelaajan palikkalinnoitukset maan tasalle, palloja viskelemällä. Voimasuhteita mitataan muurien päällä kiiluvilla kristallikuutioilla ja jos joku näyttää ottavan liian pahasti turpaansa, tasoittaa peli tilannetta jakamalla ylimääräisiä heittovuoroja altavastaajille. Dismantlessa ideana on puolestaan irroittaa osasia vuoron perään huterista palikkarakennelmista. Vahingossa tippuneet palikat lasketaan miinuspisteiksi ja se joka lopulta turaa nurin koko pinkan, kerää myös päällä notkuvan jätti-miinuspistepalikan. Dismantlea tarjoillaan kahtena versiona, joissa toisessa palikkansa saa valita vapaasti ja toisessa peli kertoo pelaajille, minkä värisiin palasiin saa kajota. Kumpainenkin iski allekirjoittaneen tuttavista koostuneeseen koeryhmään kuin miljoona volttia.
Vaikka joku saattaisi takertua siihen, ettei Boom Bloxista löydy minkään valtakunnan verkkopeliä, en malta olla nostamatta Boom Bloxia henkilökohtaiselle Wii-moninpelien top-10 listalleni. Se on paitsi hauskaa ja kestävää, myös äärimmäisen helposti omaksuttavaa hupia. Ummikkokin voi pärjätä jo heti ensimmäisellä pelikerralla, sillä nappeja on vain kaksi ja muutoin kontrollit koostuvatkin lähinnä Wiimotella osoittelusta ja pallon heittoa muistuttavasta ranneliikkeestä. Mikä parasta, suurinta osaa moninpeleistä pelataan vuorotellen, mikä tarkoittaa sitä että yksikin Wiimote riittää mainiosti jopa neljän pelaajan mittelöihin.
Samat kehut pätevät pääpiirteittäin myös yksinpeliin; yksinkertaiset ja nopeasti opitut kontrollit laskevat aloittamiskynnyksen mahdollisimman matalaksi, mutta taso tasolta parempaa koordinaatiota ja hahmotuskykyä vaativa pelattavuus tarjoaa tuntitolkulla haastetta veteraaneillekin. Pisteenä i:n päälle, Boom Bloxista löytyy myös kattava ja helppokäyttöinen tasoeditori, jolla voi sorvata uusia yksin- ja moninpelitasoja sydämensä kyllyydestä. Manuaali ja pelin takakansi julistavat, että omatekoisia tasoja voi myös halutessaan jaella kavereilleen verkon välityksellä, mutta tämä ominaisuus jäi itseltäni kokeilematta. Eipä sillä, ettäkö tämä ominaisuus jollain tapaa vaakakuppia kallistelisi, sillä Boom Blox olisi jo ilman tasoeditoriakin erittäin suositeltava hankinta kenelle tahansa hauskasta tykkäävälle Wiin omistajalle. Se on riittävän arkinen sunnuntaipelaajille, riittävän erikoinen ammattipelureille ja riittävän aurinkoinen myös perheen pienimmille. Toisin sanoen, se on loistavaa viihdettä ihan kenelle tahansa.
