Broken Age - Part 1 arvostelussa

Se on viimein täällä! Tim Schaferin tuorein seikkailupeli – tarkemmin sanottuna ensimmäinen seikkailupeli kuudentoista vuoden(!!) tauon jälkeen. Aikaa Grim Fandangosta ja Lucas Artsin viimeisestä mainittavan arvoiseksi jääneestä seikkailupelistä on siis kulunut melkoinen tovi. Escape From Monkey Island kun ei juurikaan ollut sellainen.

Kun yhteisörahoitussivusto Kickstarter alkoi nostaa päätään muutama vuosi sitten, näki Tim Schafer alaisineen loistavan idean: viedään yhtiön seuraava peliprojekti, “Double Fine Adventure” Kickstarteriin ja pyydetään faneja rahoittamaan Double Finen ensimmäinen point & click -seikkailu, koska kukaan julkaisija ei sitä varmasti haluaisi rahoittaa. Ja olihan Double Fine polttanut näppinsä Electronic Artsin kanssa Brutal Legend-pelinkin kanssa, joka ei edes ollut seikkailupeli. EA kuitenkin näki, että pelin myyntiluvut olivat liian alhaiset ja jo suunniteltu jatko-osa kuopattiin.

Kyllähän seikkailupelejä edelleenkin julkaistaan, ainakin pienempien eurooppalaisten julkaisijoiden toimesta, mutta olisiko Tim Schafer saanut kerättyä yli kolmen miljoonan dollarin rahoitusta pelilleen perinteisen julkaisijan kautta? Ei välttämättä. Tällä tavoin pelisarjan oikeudet myös säilyvät Double Finellä itsellään, eikä niitä tarvitse kiireellä ostaa takaisin, mikäli julkaisija ajautuu konkurssiin (kuten kävi Psychonautsin kanssa).

Double Fine Adventuren alkuperäiseksi julkaisuajankohdaksi oli asetettu vuoden 2013 alkupuoli, mutta se ohitettiin reippaasti, koska pelin skaala ja projektin kunnianhimo paisui yllättävän isoksi muodostuneen budjetin myötä. Double Fine päätti lopulta halkaista pelin kahteen osaan, jotta Kickstarterissa rahaansa lahjoittaneet saisivat edes jotain konkreettista, vaikka moni (mukaan lukien Game Reality) uskoikin tiimin selviävän maaliin saakka. Mukavana ajanvietteenä tukijoille on tarjottu 2Player Productionsin kuvaamaan dokumenttisarjaa, jonka eri osissa on päästy katselemaan kehitysvaiheita sekä tekijöiden (myös Tim Schaferin) haastatteluita ja heidän mietteitä niistä kaikista haasteista, joita eteen on sattunut. Tukijat on siis pidetty jatkuvasti ajan tasalla projektin edistyessä.

Tukiessaan peliä vaivaisella viidellätoista dollarilla (11 euroa) sai itselleen oikeuden ladata pelin steam version sen ilmestyttyä, sekä oikeuden katsella yllä mainittua dokumenttia – ei lainkaan paha hinta. Broken Age -nimen lopulta saanut Double Fine Adventuren betaversio julkaistiin viimein viikko sitten tukijoiden ladattavaksi. Kaupallisesti kaikkien saatavaksi pelin ensimmäinen osa tulee steamiin 28. päivä kuluvaa kuuta. Hintaa pelin kaupalliselle versiolle tulee hieman enemmän, (luonnollisesti, koska tukijat ovat olleet aivan erilaisessa asemassa ? mahdollistaneet pelin synnyn!) mutta jos pelin ennakkotilaa nyt steamista, saa sen itselleen hintaan 20,69?. Normaalihinta on muutaman euron enemmän.

Vaikka tukijoiden saama Broken Age – Part 1 onkin vain betaversio, vaikutti se omasta mielestäni alusta loppuun saakka varsin valmiilta tuotteelta ja siksi en päättänytkään tehdä pelistä esikatselutyyppistä artikkelia, vaan hyppäsin suoraan varsinaisen arvostelun muotoon.

Peliaikaa itselläni kului ensimmäisen osan läpipelaamiseen steamin mukaan neljä tuntia. Jos Part 2 on saman pituinen, voitaneen siis olettaa, että kaiken kaikkiaan kyseessä on noin kahdeksan tunnin pelirupeama. Yksitoista euroa (tai päälle 20) ja kahdeksan tuntia Tim Schaferin seikkailua – hinta ei siis ole lainkaan suolainen, jos on klassisten point & click -seikkailuiden paatumaton ystävä. Palaan kuitenkin pelin kokonaiskestoon vielä myöhemmin, pelin toisen osan arvostelussa.

Broken Age tuo omalla tavallaan ainakin alkuidealtaan mieleen klassisen LucasArtsin seikkailupelin, Day Of The Tentaclen, jossa pelaajan tuli ohjata kolmea eri hahmoa eri aikakausilla. Broken Agessa pelaaja ohjaa kahta hahmoa ja pomppii kahden hyvin erilaisen maailman välillä, mutta toisin kuin Day Of The Tentaclessa puzzlet eivät ole sidonnaisia keskenään, joten pelaaja voi rauhassa pelata toisen hahmon osion loppumetreille saakka ja peli heittää pelaajan sitten automaattisesti vielä kesken olevaan.

Broken Age tutustuttaa pelaajan kahteen nuorukaiseen; tyttöön nimeltä Vella ja poikaan nimeltä Shay. Vella asuu kauniissa kylässä ihmisten ja läheisten ympäröimänä, mutta hänen elämänsä lyhyeen päättävä kohtalo on jo valmiiksi sinetöity kylän vanhoja perinteitä noudattamaan.

Shay sen sijaan on poika vailla päämäärää. Päivät ja koko elämä tuntuu saman toistolta ? vähän kuin Bill Murrayn loistavassa komediaelokuvassa Päiväni Murmelina. Shay asuu avaruusaluksessa ja hänen ainoat keskustelukumppaninsa ovat älyesineet, kuten lusikka ja veitsi sekä Shayn turvallisuudesta yli-innokkaasti huolehtivat ?vanhemmat?, jotka ovat kuitenkin vain aluksen hologrammitekoälyjä.

Vellan kuin Shaynkin on molempien tahoiltaan ratkottava useita puzzleja päästäkseen omia kärjistyneitä tilanteitaan pakoon. Kasvava Shay haluaa eroon kuolettavan tylsästä elämästään, jatkuvasta paapomisesta ja totaalisesta jännityksen puutteesta. Vella haluaa yksinkertaisesti elää pidempään ja välttyä kohtaloltaan mikäli mahdollista.

Visuaalisesti Broken Age part 1 on varsin viehättävän näköinen peli. Visuaalisesti se muistuttaa kuin jonkinlaista maalausta tai jotain itäeurooppalaista lastenanimaatiota. Taustat on käsinpiirrettyjä, kuten aitoon point & click-henkeen kuuluukin ja hieman paperisen oloiset hahmot sen sijaan ovat varsin persoonallinen tapa lähestyä ja luoda hahmoja. Toteutus toimii, osittain siksikin koska ilmeet ja eleet eivät ole pökkelömäistä 3D:tä, jota turhan usein vielä tänä päivänäkin näkee. Elämää hahmoihin kuitenkin ehkä eniten puhaltaa ääninäyttelystä vastaavat henkilöt.

Mukaan on hatunnostonarvoisesti saatu isoja nimiä, joista vastaavat Elijah Wood ja Jack Black, joista viimeksi mainittu on tehnyt aiemminkin yhteistyötä Tim Schaferin kanssa. Elijah hoitaa Shayn ääninäyttelyn kyllästyneen kuuloisena poikana todella hienosti, eikä Jack Blackin ?jumalamaisen hauska? rooli Harm’ny Lightbeardina ole myöskään millään tapaa epäonnistunut, vaikka pieneksi sivurooliksi jääkin.

Muita isompia nimiä on Jennifer Hale, jonka ansiolistalta löytyy tajuntaa räjäyttävä määrä ääninäyttelijän työtä etenkin pelien parissa ? ensimmäinen pesti on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1995. Jennifer tunnetaan parhaiten Mass Effect-peleistä naispuolisena Shepherdin (FemShep) äänenä, mutta näyttelipä hän myös Double Finen Brutal Legend -pelissä Ophelia-tyttösen roolia. Hän oli myös Metroid Prime -peleissä päähenkilö Samus.

Vellan roolista vastaa Jenniferiä paljon tuntemattomampi – joskin hänkin ääninäyttelijän työn saralla kunnostautunut – henkilö Masasa Moyo. Musiikistakaan ei löydy pahaa sanottavaa. Kahden maailman erilaisuutta ei korosteta pelkästään visuaalisesti hyvin paljon eriävillä maailmoilla, vaan myös musiikilla. Shayn avaruusaluksessa kuultava musiikki on varsin rauhallista ja “tyhjiömäistä,” kun taas Vellan kotikylässä seikkaillessa musiikki on eläväisempää, mahtipontisempaa ja mukana taustamusiikissa on jopa erilaisia lyömärumpuja, korostamaan hitusen afrikkalaisteemaista fantasiakylää. Vellan kylä ei kuitenkaan ole ainoa paikka missä tyttö seikkailee, vaan ensimmäisen osan aikana päästään käymään myös pilvimaailmassa sekä toisessa kylässä maanpinnalla, joka ei ole sama kylä kuin Vellan oma.

Puzzlesuunnittelultaan Broken Agen ensimmäinen puolikas on on erittäin toimiva. Kun kursori siirretään ruudun alaosaan, tulee tavaravalikko näkyviin ruudulle ja esineiden käyttäminen on erittäin sujuvaa; tavaravalikon esineet raahataan nappula pohjassa sen objektin tai hahmon päälle, johon esinettä halutaan käyttää. Ratkaisut ongelmiin ovat aina loogisia ja melko helppoja päätellä. Tämä taas johtaa siihen, että vaikka peli onkin kaikinpuolin alusta asti mielenkiintoinen ja viihdyttävä, on se myös vaikeustasoltaan helponpuoleinen ? seikkailuveteraanit pujahtavat pelin lävitse melko lailla ongelmitta. En oikeastaan muistakaan, että missään vaiheessa pelaamista olisin jäänyt jumiin pelin puzzleissa ja siispä steamin ilmoittama neljän tunnin kesto ei sisällä kuin murto-osan turhaa edestakaisin ravaamista oikean ratkaisun perässä. Pelin ykkösosaan mahtuu kuitenkin muutama hieman enemmän kekseliäisyyttä ja miettimistäkin vaativa puzzle, jotka on ideoitu todella hyvin. Seikkailuveteraani ei kuitenkaan niiden ratkaisuun jää jumiin, vaan korkeintaan lähinnä siihen miten ratkaisu toteutetaan.

Olisiko pelin sitten pitänyt olla vaikeampi? Omasta mielestäni pelin vaikeustaso on samaa luokkaa kuin Telltalen oman The Walking Dead-pelisarjan puzzlet, eikä niiden vähäisten puzzlejen vaikeustason matala kynnys niissäkään ole kokonaiskokemusta ole latistanut, koska tunnelma, henkilöhahmot ja maailma on niin hyvin veisteltyjä – puzzlejen ratkominen on mukavaa puuhaa siinä ohella, eikä useiden viikkojen tai kuukausien mittaisia jumiin jäämisiä vanhojen seikkailupelien tapaan tarvitse kokea.

Sama pätee Broken Agessa. Vaikka vanhan kaavan seikkailupeleillekin on edelleen olemassa kysyntää ja se oma paikkansa point & click -seikkailijoiden sydämessä (The Dig ja Monkey Island 2 ovat omia kestosuosikkejani) ovat Telltalen pelit ja Broken Age kehitystä erilaiseen suuntaan. Seikkailupelit ja oikeastaan genre kokonaisuudessaan onkin kenties kokemassa pientä evoluutiota säilyäkseen varteenotettavana muiden peligenrejen rinnalla ja lieneekö edes sattumaa, että uuden aallon suurimmat pioneerit ovat pääasiassa juurikin LucasArtsilta aikoinaan lähteneitä työntekijöitä…

Kokonaisuutena Broken Age – Part 1 on juuri sitä mitä odotettiin. Vanhan ajan henkinen ja mallinen point & click -seikkailu mielenkiintoisella maailmalla varustettuna, silti olematta kuitenkaan kaapista kaivettu vanha muumioitunut dinosaurus.

Broken Age Part 1:n voi ennakkotilata täältä: http://store.steampowered.com/app/232790/