Brothers In Arms: Road to Hill 30 arvostelussa
Toiseen maailmansotaan sijoittuvia, laadukkaita ja viihdyttäviä pelejä on PC:lle julkaistu ihan kiitettävästi. Medal Of Honor: Pacific Assault, Medal Of Honor: Allied Assault ja Call Of Duty ovat näistä varmasti parhaat esimerkit. Xboxilla tilanne sen sijaan ei ole aivan samanlainen. Jokin aika sitten Xboxille julkaistun Call Of Duty: Finest Hour pelin arvostelussa(3½ tähteä)allekirjoittanut pääsi sanomasta, että peli on parasta mitä tällä hetkellä on Xboxilla tarjota toisesta maailmansodasta kiinnostuneille. Onneksi tähän tilanteeseen on nyt kuitenkin tullut muutos, sillä Ubisoftin paljon odotettu Brothers In Arms on vihdoin täällä ja myös Xboxin omistajat pääsevät nauttimaan kerrankin hienosta sotapelikokemuksesta. Brothers In Arms polkaisee itsensä liikkeelle samantapaisesti kuin PC:lle hiljattain ilmestynyt Medal Of Honor: Pacific Assault. Toisin sanoen avauskohtaus on otettu loppupäästä ja loppu, tai pikemminkin alkuosa tarinasta kerrotaan ruudun ääressä tapittavalle pelaajalle takautuvasti pelin päähenkilön toimiessa välissä kertojana. Jo ensi minuuteilla pelistä huomaa kuinka se ottaa mallia aivan loistavasta HBO:n TV-sarjasta(julkaistu myös DVD:lle)nimeltä Band Of Brothers. PC-kuva PC-kuva PC-kuva Peli kertoo Band Of Brothersin tapaan Ranskaan hypänneistä laskuvarjojoukoista ja näiden matkasta kohti Carentania. Jo heti pelin alussa tuon kyseisen sarjan katsoneet tunnistavat useiden henkilöiden nimiä. Peli ei kuitenkaan ole historiallisesti tarkka pelkästään nimien osalta, vaan useampi pelissä vastaan tuleva paikka aina rakennuksia ja poteroita myöten ovat historiallisesti autenttisia, jotka Gearbox on tarkkaan mallintanut oikean elämän esikuvista paikan päällä. Pelissä otetaan kersantti Matt Bakerin rooli, jonka taivallus yhdessä taistelutovereidensa kanssa käsittää D-Dayn ja kahdeksan sen jälkeistä päivää ja johon kaiken kaikkiaan mahtuu 18 tehtävän verran pelattavaa. Peli alkaa laskuvarjojoukkojen hyppäämisestä Normandiaan ja kuljettaa sieltä pelaajan muun muassa Foucarvillen ja Carentanin lävitse aina pelin lopulliseen etappiin, Carentanin lähellä sijaitsevaan paikkaan nimeltä Hill 30. Pääasiassa tehtävät sisältävät paikkojen putsaamista saksalaisjalkaväestä, mutta mahtuu mukaan muun muassa myös saksalaisten ilmatorjuntatykkien sekä tankkien tuhoamista. Useita toisen maailmansodan pelejä läpikolunneille Brothers In Arms on hieman erilainen kokemus. Peli ei ole suoraviivaista putkijuoksua, eikä muutenkaan aivan pelkkää räiskimistä. Pelaajan oman ampumistaidon ohella joukkuetovereiden läsnäolo on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää. Peli on tyyliltään joukkuepohjainen toisen maailmansodan räiskyttely. Alun jälkeen pelaaja pääsee jo itse komentamaan omia joukkojaan. Valtaosan peliajasta pelaaja komentaa yhtä kolmen hengen sotilasryhmää, mutta päästään pelissä muutamaan otteeseen komentamaan myös kahta erillistä joukkoa sekä paria tankkiakin. Tiimin tärkeyteen nojaavassa pelissä on tekoälyn oltava erityisen kunnossa. Hyvänä esimerkkinä pidettäköön etenkin vanhempia Rainbow Six -sarjan pelejä, joissa tekoäly oli melko olematon ja näin ollen omia kavereita sai enemmänkin paapoa ja suojella kuin mitään muuta. Brothers In Arms sen sijaan on aivan toista maata. Tekoäly on kerrassaan loistava ja yksi parhaimmasta koskaan. Kaverit osaavat tulittaa suojasta, sekä etsiä automaattisesti suojaisan paikan kun niitä komentaa uuteen paikkaan. Ne osaavat myös kommunikoida hienosti pelaajan kanssa esimerkiksi huutaen tälle jos vihollinen on saatu ammuttua, jos eivät pysty ampumaan käskettyä kohdetta, tai jos pelaaja on oman sotilaansa tulilinjalla kuuluu usein huuto "Baker, get out of the way!". Edellisestä voi myös päätellä sen, että omat sotilaat eivät ammu pelaajaa selkään jos tämä on tiellä, vaan tällöin lopettavat tulittamisen kokonaan. Omat kaverit eivät muutenkaan tee typeriä liikkeitä ja tapata itseään juoksentelemalla saksalaisten tulilinjassa vastoin annettuja käskyjä.. Ainoastaan silloin omat sotilaat saa tehokkaasti ja nopeasti tapatettua jos pelaaja itse heidät typeränä vihollisen tulilinjalle käskee. Pelin tehtävät ja kentät on suunniteltu siten, että aina jokaisen tulitaistelun aikana löytyy mahdollisuus kiertää vihollisen selustaan yhtä tai useampaa reittiä. Aina sopivan reitin näkeminen tai löytäminen tulitustilanteessa ei ole helppoa, mutta tässä kohtaa tuleekin tarpeen(ainakin muutamaan otteeseen pelin kuluessa)ominaisuus nimeltä Awareness view. Tätä käyttämällä peli pysähtyy ja kamera nousee korkeuksiin. Sen jälkeen pelaaja voi ilmasta käsin tarkastella ympäristöään ja mahdollisia taktisia reittejä aivan rauhassa. Awareness view ei kuitenkaan pysty näyttämään kuin aivan lähialueen pelaajan ympärillä, sekä lähistöllä olevat vihollisjoukot. Joku saattaisi pitää tätä huijauskonstina, mutta pelin kehittäjät ovat selittäneet ominaisuutta sillä, että oikeassa elämässä ennen taisteluun lähtöä laskuvarjojoukot saivat nähtäväkseen ilmakuvia taistelutantereesta ja niistä saadut yksityiskohtaiset tiedot kustakin paikoista opeteltiin ulkoa. Onnistuakseen tavoitteessaan Brothers In Armsin täytyy sisältää helppo, mutta tehokas tapa komentaa joukkoja. Ja näinhän pelissä asianlaita onkin. Kun pelaaja edetessään havaitsee saksalaisjoukkoja, voi hän nopeasti komentaa omat miehet sopivaan ampumapaikkaan ja tulittamaan sieltä pitämään niitä pinteessä. Tämän jälkeen pelaaja voi itse toisen joukkonsa kanssa,(mikäli mahdollista) sillä välin kiertää vihollisen selustaan, kun toinen ryhmä pitää vihollisen huomion kiinnitettynä itseensä. Tätä taktiikkaa pelissä käytetään alusta aina loppuun saakka, eikä pelissä edes pärjää juoksemalla suoraan vihollisen luo ja räiskimällä nämä hengiltä, koska tämä tietää varmaa kuolemaa. Pelaajan itsensä lisäksi myös käskytettävät sotilaat voivat tehtävien aikana kuolla, mutta koska kyseessä on ennalta kirjoitettu pelikokemus, palaavat edellisessä tehtävässä kuolleet kaverit takaisin elävien kirjoihin seuraavaa tehtävää varten. PC-kuva Xbox-kuva Xbox-kuva Epärealistista ehkä sinänsä, mutta yhdenkin taistelutoverin kuoleminen tehtävän aikana on usein paha tappio. Pelaaja kun ei itse pysty tulittamaan vihollista ja samaan aikaan kiertämään selustaan, tai ei ainakaan tarpeeksi tehokkaasti ja mitä vähemmän rinnalla sotii muita miehiä, sen huonommin saadaan vihollinen pidettyä pinteessä. Tietystikään mitenkään aivan pakko ei ole jokaisella kerralla kiertää vihollisen selustaan, sillä tarkkasilmäisimmät pelaajat osaavat napsia osan vihollisista myös suoraan edestäänkin. Pelissä on tätä varten monesta muustakin räiskintäpelistä tuttu toimiva zoomaustähtäin, jonka läpi on helpompaa napsia vihollisia etenkin silloin kun ne nostavat sitä pääparkaansa suojansa takaa esiin. Vaikka ainakin osan vihollisista voikin napsia tällä tavoin pois tieltään, toimi tähtäimen käyttö Xbox-versiossa paremmin PC-versioon nähden. Xbox-versiossa ei kuitenkaan ole tästä huolimatta mitään "ylimääräistä automaattitähtäintä" helpottamassa ampumista vaan pelatessa tuli yksinkertaisesti huomattua, että PC-versiota vaivasi lievä tähtäinbugi joka taas ilmeni siten, että zoomaustähtäimen lävitse kohdistetut laukaukset eivät tuntuneet aina osuvan kohteeseensa lainkaan. Ikäänkuin olisivat menneet vihollisista lävitse. Mene ja tiedä. Vihollisen pinteessä olemista kuvaavat vihollisen pään päällä näkyvät "kakkukaaviot", jotka osoittavat vihollisen sen hetkisen tilan. Jos kakku on täysin punainen, tarkoittaa se sitä että vihollinen ei ole pinteessä ja se on vaarallisimmillaan. Mitä harmaampi kakku sen sijaan on, sitä enemmän vihollinen on pinteessä ja sen vähemmän se tulittaa takaisin. Vihollisen päällä näkyvät kuvakkeet ovat pelissä todella hyödylliset, mutta ne voi myös halutessaan laittaa pois päältä mikäli haluaa ripauksen lisärealismia peliinsä ottaen huomioon, että kuvakkeet paljastavat aina pelaajalle missä kohtaa vihollinen oikein on. Tiimin komentaminen on suunniteltu erittäin helpoksi ja se onnistuu vaivatta niin Xbox kuin PC-versiossakin. Joukkojen komentaminen tapahtuu kahden nappulan avulla. Joukkojen liikuttelua varten osoittamalla "komennusympyrä" pelkkään maastoon voidaan joukot komentaa liikkumaan tiettyyn paikkaan, kun taas vihollisen päällä nappia painamalla saadaan aikaiseksi viholliseen kohdistuva "tulittakaa" komento. Jos ja kun pelaaja painaa varsinaista komennusnappulaa sekä tulitusnappulaa yhtäaikaisesti vihollisen päällä, saadaan omat joukot tekemään aggressiivinen hyökkäys vihollisen asemaan. Edellä mainittu keino on kuitenkin suositeltavaa ainoastaan silloin kun vihollinen on saatu kunnolla pinteeseen. Muussa tapauksessa tämä on kaikista varmin keino tapattaa koko joukko yhdellä kertaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Brothers In Armsin yksinpeli loppuu hieman liiankin aikaisin. Yksinpelin kesto on sieltä lyhyimmästä päästä ja ainakin normaalilla vaikeustasolla pelattuna 18 tehtävää on kahlattu päivässä lävitse. Myös pelin loppu jää valitettavan kesken; yksinpelin käsittäessä vain alkupään pätkän laskuvarjojoukkojen edesottamuksista ja lopputekstien vyöryessä ruudulle lähteekin pelin sotapoppoo takaisin sotaan, joka on edelleen kesken. Ehkäpä tarina jatkuu Brothers In Armsin jatko-osassa, jonka sanotaan olevan jo tekeillä... Audiovisuaalisesti Brothers in Arms ei ole PC-pelien kärkeä esimerkiksi Medal Of Honor: Pacific Assaultin rökittäessä sen niin äänellisesti kuin graafisestikin, vaikka mikään ruma peli ei olekaan. Xboxilla peli sen sijaan on melko hienonnäköinen pelikokemus ja on uskomatonta, että peli pyörittää niinkin sulavasti pelin todella aukeita maisemia ja lukuisia tuulessa huojuvia puita, pensaita ja ennen kaikkea pelin loistavaa tekoälyä. PC:llä peli sen sijaan vaatii täysillä yksityiskohtaisuuksilla jossain kohdissa melko paljon konetehoa ja testikokoonpanolla pelattaessa peli hidastuikin paikoitellen, joskaan ei nykimisasteelle. Brothers In Armsin parasta ääniantia ovat aseiden autenttisilta kuulostavat äänet, sekä laadukas ääninäyttely ja joukon keskinäinen kommunikointi, jotka luovat mukavasti tunnelmaa peliin. Pelinaikaista musiikkia ei ole, kuten ei kuulu realismia tavoittelevissa peleissä ollakaan. Yksinpelin lisäksi niin pelin Xbox kuin PC-versiostakin löytyy myös tehtävämuotoinen moninpelituki maksimissaan neljälle yhtäaikaiselle pelaajalle 11 erilaisella kartalla. Pelaajien yhtäaikaisen määrän vähyyttä korvaa hienosti idea antaa jokaiselle neljälle pelaajalle oma kolmen hengen sotilasjoukko komennettavakseen. Myös moninpelissä komennettavien tekoälysotilaiden älyn taso yltää samaan kuin yksinpelissäkin, joka tekee moninpelaamisesta mielenkiintoista. Voi kuitenkin olla, että etenkin PC:llä pelaaville Brothers In Armsin neljän pelaajan moninpeli on jonkinasteinen pettymys verrattuna totuttuihin 32-64 pelaajan kokoisiin moninpelikekkereihin. Gearbox on selvästikin yrittänyt lisätä pelinsä kestoa laittamalla mukaan myös useamman eri vaikeustason yksinpeliä varten kuin myös useita avattavia ekstroja, joita saa auki pelaamalla pelin usealla eri vaikeustasolla lävitse. Historiallista taustatietoa ja muuta faktaa tarjoilevat ekstrat eivät kuitenkaan ole monelle tarpeeksi riittävä porkkana pelin uudelleen pelaamiseen.
Toiseen maailmansotaan sijoittuvia, laadukkaita ja viihdyttäviä pelejä on PC:lle julkaistu ihan kiitettävästi. Medal Of Honor: Pacific Assault, Medal Of Honor: Allied Assault ja Call Of Duty ovat näistä varmasti parhaat esimerkit. Xboxilla tilanne sen sijaan ei ole aivan samanlainen. Jokin aika sitten Xboxille julkaistun Call Of Duty: Finest Hour pelin arvostelussa (3½ tähteä) allekirjoittanut pääsi sanomasta, että peli on parasta mitä tällä hetkellä on Xboxilla tarjota toisesta maailmansodasta kiinnostuneille. Onneksi tähän tilanteeseen on nyt kuitenkin tullut muutos, sillä Ubisoftin paljon odotettu Brothers In Arms on vihdoin täällä ja myös Xboxin omistajat pääsevät nauttimaan kerrankin hienosta sotapelikokemuksesta.
Brothers In Arms polkaisee itsensä liikkeelle samantapaisesti kuin PC:lle hiljattain ilmestynyt Medal Of Honor: Pacific Assault. Toisin sanoen avauskohtaus on otettu loppupäästä ja loppu, tai pikemminkin alkuosa tarinasta kerrotaan ruudun ääressä tapittavalle pelaajalle takautuvasti pelin päähenkilön toimiessa välissä kertojana. Jo ensi minuuteilla pelistä huomaa kuinka se ottaa mallia aivan loistavasta HBO:n TV-sarjasta(julkaistu myös DVD:lle)nimeltä Band Of Brothers.
Peli kertoo Band Of Brothersin tapaan Ranskaan hypänneistä laskuvarjojoukoista ja näiden matkasta kohti Carentania. Jo heti pelin alussa tuon kyseisen sarjan katsoneet tunnistavat useiden henkilöiden nimiä. Peli ei kuitenkaan ole historiallisesti tarkka pelkästään nimien osalta, vaan useampi pelissä vastaan tuleva paikka aina rakennuksia ja poteroita myöten ovat historiallisesti autenttisia, jotka Gearbox on tarkkaan mallintanut oikean elämän esikuvista paikan päällä.
Pelissä otetaan kersantti Matt Bakerin rooli, jonka taivallus yhdessä taistelutovereidensa kanssa käsittää D-Dayn ja kahdeksan sen jälkeistä päivää ja johon kaiken kaikkiaan mahtuu 18 tehtävän verran pelattavaa. Peli alkaa laskuvarjojoukkojen hyppäämisestä Normandiaan ja kuljettaa sieltä pelaajan muun muassa Foucarvillen ja Carentanin lävitse aina pelin lopulliseen etappiin, Carentanin lähellä sijaitsevaan paikkaan nimeltä Hill 30. Pääasiassa tehtävät sisältävät paikkojen putsaamista saksalaisjalkaväestä, mutta mahtuu mukaan muun muassa myös saksalaisten ilmatorjuntatykkien sekä tankkien tuhoamista.
Useita toisen maailmansodan pelejä läpikolunneille Brothers In Arms on hieman erilainen kokemus. Peli ei ole suoraviivaista putkijuoksua, eikä muutenkaan aivan pelkkää räiskimistä. Pelaajan oman ampumistaidon ohella joukkuetovereiden läsnäolo on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää. Peli on tyyliltään joukkuepohjainen toisen maailmansodan räiskyttely. Alun jälkeen pelaaja pääsee jo itse komentamaan omia joukkojaan. Valtaosan peliajasta pelaaja komentaa yhtä kolmen hengen sotilasryhmää, mutta päästään pelissä muutamaan otteeseen komentamaan myös kahta erillistä joukkoa sekä paria tankkiakin.
Tiimin tärkeyteen nojaavassa pelissä on tekoälyn oltava erityisen kunnossa. Hyvänä esimerkkinä pidettäköön etenkin vanhempia Rainbow Six -sarjan pelejä, joissa tekoäly oli melko olematon ja näin ollen omia kavereita sai enemmänkin paapoa ja suojella kuin mitään muuta. Brothers In Arms sen sijaan on aivan toista maata. Tekoäly on kerrassaan loistava ja yksi parhaimmasta koskaan.
Kaverit osaavat tulittaa suojasta, sekä etsiä automaattisesti suojaisan paikan kun niitä komentaa uuteen paikkaan. Ne osaavat myös kommunikoida hienosti pelaajan kanssa esimerkiksi huutaen tälle jos vihollinen on saatu ammuttua, jos eivät pysty ampumaan käskettyä kohdetta, tai jos pelaaja on oman sotilaansa tulilinjalla kuuluu usein huuto “Baker, get out of the way!”. Edellisestä voi myös päätellä sen, että omat sotilaat eivät ammu pelaajaa selkään jos tämä on tiellä, vaan tällöin lopettavat tulittamisen kokonaan. Omat kaverit eivät muutenkaan tee typeriä liikkeitä ja tapata itseään juoksentelemalla saksalaisten tulilinjassa vastoin annettuja käskyjä.. Ainoastaan silloin omat sotilaat saa tehokkaasti ja nopeasti tapatettua jos pelaaja itse heidät typeränä vihollisen tulilinjalle käskee.
Pelin tehtävät ja kentät on suunniteltu siten, että aina jokaisen tulitaistelun aikana löytyy mahdollisuus kiertää vihollisen selustaan yhtä tai useampaa reittiä. Aina sopivan reitin näkeminen tai löytäminen tulitustilanteessa ei ole helppoa, mutta tässä kohtaa tuleekin tarpeen(ainakin muutamaan otteeseen pelin kuluessa)ominaisuus nimeltä Awareness view. Tätä käyttämällä peli pysähtyy ja kamera nousee korkeuksiin. Sen jälkeen pelaaja voi ilmasta käsin tarkastella ympäristöään ja mahdollisia taktisia reittejä aivan rauhassa. Awareness view ei kuitenkaan pysty näyttämään kuin aivan lähialueen pelaajan ympärillä, sekä lähistöllä olevat vihollisjoukot. Joku saattaisi pitää tätä huijauskonstina, mutta pelin kehittäjät ovat selittäneet ominaisuutta sillä, että oikeassa elämässä ennen taisteluun lähtöä laskuvarjojoukot saivat nähtäväkseen ilmakuvia taistelutantereesta ja niistä saadut yksityiskohtaiset tiedot kustakin paikoista opeteltiin ulkoa.
Onnistuakseen tavoitteessaan Brothers In Armsin täytyy sisältää helppo, mutta tehokas tapa komentaa joukkoja. Ja näinhän pelissä asianlaita onkin. Kun pelaaja edetessään havaitsee saksalaisjoukkoja, voi hän nopeasti komentaa omat miehet sopivaan ampumapaikkaan ja tulittamaan sieltä pitämään niitä pinteessä. Tämän jälkeen pelaaja voi itse toisen joukkonsa kanssa,(mikäli mahdollista) sillä välin kiertää vihollisen selustaan, kun toinen ryhmä pitää vihollisen huomion kiinnitettynä itseensä. Tätä taktiikkaa pelissä käytetään alusta aina loppuun saakka, eikä pelissä edes pärjää juoksemalla suoraan vihollisen luo ja räiskimällä nämä hengiltä, koska tämä tietää varmaa kuolemaa. Pelaajan itsensä lisäksi myös käskytettävät sotilaat voivat tehtävien aikana kuolla, mutta koska kyseessä on ennalta kirjoitettu pelikokemus, palaavat edellisessä tehtävässä kuolleet kaverit takaisin elävien kirjoihin seuraavaa tehtävää varten.
Epärealistista ehkä sinänsä, mutta yhdenkin taistelutoverin kuoleminen tehtävän aikana on usein paha tappio. Pelaaja kun ei itse pysty tulittamaan vihollista ja samaan aikaan kiertämään selustaan, tai ei ainakaan tarpeeksi tehokkaasti ja mitä vähemmän rinnalla sotii muita miehiä, sen huonommin saadaan vihollinen pidettyä pinteessä. Tietystikään mitenkään aivan pakko ei ole jokaisella kerralla kiertää vihollisen selustaan, sillä tarkkasilmäisimmät pelaajat osaavat napsia osan vihollisista myös suoraan edestäänkin. Pelissä on tätä varten monesta muustakin räiskintäpelistä tuttu toimiva zoomaustähtäin, jonka läpi on helpompaa napsia vihollisia etenkin silloin kun ne nostavat sitä pääparkaansa suojansa takaa esiin. Vaikka ainakin osan vihollisista voikin napsia tällä tavoin pois tieltään, toimi tähtäimen käyttö Xbox-versiossa paremmin PC-versioon nähden. Xbox-versiossa ei kuitenkaan ole tästä huolimatta mitään “ylimääräistä automaattitähtäintä” helpottamassa ampumista vaan pelatessa tuli yksinkertaisesti huomattua, että PC-versiota vaivasi lievä tähtäinbugi joka taas ilmeni siten, että zoomaustähtäimen lävitse kohdistetut laukaukset eivät tuntuneet aina osuvan kohteeseensa lainkaan. Ikäänkuin olisivat menneet vihollisista lävitse. Mene ja tiedä.
Vihollisen pinteessä olemista kuvaavat vihollisen pään päällä näkyvät “kakkukaaviot”, jotka osoittavat vihollisen sen hetkisen tilan. Jos kakku on täysin punainen, tarkoittaa se sitä että vihollinen ei ole pinteessä ja se on vaarallisimmillaan. Mitä harmaampi kakku sen sijaan on, sitä enemmän vihollinen on pinteessä ja sen vähemmän se tulittaa takaisin. Vihollisen päällä näkyvät kuvakkeet ovat pelissä todella hyödylliset, mutta ne voi myös halutessaan laittaa pois päältä mikäli haluaa ripauksen lisärealismia peliinsä ottaen huomioon, että kuvakkeet paljastavat aina pelaajalle missä kohtaa vihollinen oikein on.
Tiimin komentaminen on suunniteltu erittäin helpoksi ja se onnistuu vaivatta niin Xbox kuin PC-versiossakin. Joukkojen komentaminen tapahtuu kahden nappulan avulla. Joukkojen liikuttelua varten osoittamalla “komennusympyrä” pelkkään maastoon voidaan joukot komentaa liikkumaan tiettyyn paikkaan, kun taas vihollisen päällä nappia painamalla saadaan aikaiseksi viholliseen kohdistuva “tulittakaa” komento. Jos ja kun pelaaja painaa varsinaista komennusnappulaa sekä tulitusnappulaa yhtäaikaisesti vihollisen päällä, saadaan omat joukot tekemään aggressiivinen hyökkäys vihollisen asemaan. Edellä mainittu keino on kuitenkin suositeltavaa ainoastaan silloin kun vihollinen on saatu kunnolla pinteeseen. Muussa tapauksessa tämä on kaikista varmin keino tapattaa koko joukko yhdellä kertaa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Brothers In Armsin yksinpeli loppuu hieman liiankin aikaisin. Yksinpelin kesto on sieltä lyhyimmästä päästä ja ainakin normaalilla vaikeustasolla pelattuna 18 tehtävää on kahlattu päivässä lävitse. Myös pelin loppu jää valitettavan kesken; yksinpelin käsittäessä vain alkupään pätkän laskuvarjojoukkojen edesottamuksista ja lopputekstien vyöryessä ruudulle lähteekin pelin sotapoppoo takaisin sotaan, joka on edelleen kesken. Ehkäpä tarina jatkuu Brothers In Armsin jatko-osassa, jonka sanotaan olevan jo tekeillä…
Audiovisuaalisesti Brothers in Arms ei ole PC-pelien kärkeä esimerkiksi Medal Of Honor: Pacific Assaultin rökittäessä sen niin äänellisesti kuin graafisestikin, vaikka mikään ruma peli ei olekaan. Xboxilla peli sen sijaan on melko hienonnäköinen pelikokemus ja on uskomatonta, että peli pyörittää niinkin sulavasti pelin todella aukeita maisemia ja lukuisia tuulessa huojuvia puita, pensaita ja ennen kaikkea pelin loistavaa tekoälyä. PC:llä peli sen sijaan vaatii täysillä yksityiskohtaisuuksilla jossain kohdissa melko paljon konetehoa ja testikokoonpanolla pelattaessa peli hidastuikin paikoitellen, joskaan ei nykimisasteelle. Brothers In Armsin parasta ääniantia ovat aseiden autenttisilta kuulostavat äänet, sekä laadukas ääninäyttely ja joukon keskinäinen kommunikointi, jotka luovat mukavasti tunnelmaa peliin. Pelinaikaista musiikkia ei ole, kuten ei kuulu realismia tavoittelevissa peleissä ollakaan.
Yksinpelin lisäksi niin pelin Xbox kuin PC-versiostakin löytyy myös tehtävämuotoinen moninpelituki maksimissaan neljälle yhtäaikaiselle pelaajalle 11 erilaisella kartalla. Pelaajien yhtäaikaisen määrän vähyyttä korvaa hienosti idea antaa jokaiselle neljälle pelaajalle oma kolmen hengen sotilasjoukko komennettavakseen. Myös moninpelissä komennettavien tekoälysotilaiden älyn taso yltää samaan kuin yksinpelissäkin, joka tekee moninpelaamisesta mielenkiintoista.
Voi kuitenkin olla, että etenkin PC:llä pelaaville Brothers In Armsin neljän pelaajan moninpeli on jonkinasteinen pettymys verrattuna totuttuihin 32-64 pelaajan kokoisiin moninpelikekkereihin. Gearbox on selvästikin yrittänyt lisätä pelinsä kestoa laittamalla mukaan myös useamman eri vaikeustason yksinpeliä varten kuin myös useita avattavia ekstroja, joita saa auki pelaamalla pelin usealla eri vaikeustasolla lävitse. Historiallista taustatietoa ja muuta faktaa tarjoilevat ekstrat eivät kuitenkaan ole monelle tarpeeksi riittävä porkkana pelin uudelleen pelaamiseen.
