Brutal Legend arvostelussa

Brutal Legend on yhden entisen LucasArtsin kulta-aikojen työntekijän, Tim Schaferin perustaman pelitalon toinen peliprojekti. Brutal Legend julkaistiin alun perin jo vuonna 2009, eli reilusti yli kolme vuotta sitten. EA:n alaisuudessa markkinoille tulleen pelin piti saada konsoliversioiden ohella myös oma versionsa PC:lle, mutta se peruutettiin.

EA:n hyllytti myös mahdollisuudet jatko-osalle huonon menestyksen vuoksi ja kyllästyttyään EA:n kohteluun Double Fine sai lopulta ostettua oikeudet peliin takaisin itselleen ja päätti julkaista pelin PC-version omasta pussistaan. Nyt se sitten vihdoinkin on täällä ? tosin saatavilla vain ladattavana versiona Steamin kautta.
Brutal Legend kertoo Eddie Riggsistä, tavallisesta bändiroudarista, jolle eräänä kauniina päivänä keikalla sattuu ikävä tapaturma: mies kuolee tapaturmaisesti ja joutuu ? ei taivaaseen, vaan jonnekin aivan muualle, nimittäin heavy metal musiikin ja asenteen valtaamaan mystiseen maailmaan. Tätä kyseistä maailmaa pelon vallassa pitäneen Ormagödenin kukistamisen jälkeen maailma on jakautunut ja alkanut taistelemaan vallasta. Toisessa päässä ovat rauhaa rakastavat ?kapinalliset? ja toisessa Keisari Doviculus sekä tämän oikeana kätenä toimiva, Judas Priestistä tuttu Rob Halford ? General Lionwhyten roolissa.

Doviculus on onnistunut orjuuttamaan suurimman osan kapinallisten hevarijoukoista kaivoksiin moshaamaan päällään kiviä rikki ja onkin aika, että ?valittu?, eli Eddie putkahtaa maailmaan kuin mikäkin Pelastaja. Matkan varrella tavataan muun muassa heavy metal musiikin vartija Ozzy Osbourne sekä metallisten hämähäkkien metallisista seiteistä kitarankieliä itselleen loihtiva Lemmy KillMaster ? kyllä, KillMaster.

Peli muistuttaa ulkoisesti pelattavuudeltaan 3rd person toimintapeliä, mutta sitä on silti vaikea genrensä osalta luokitella pelkäksi ?toimintapeliksi?, koska se koostuu varsin mielenkiintoisesta sekoituksesta hack ‘n’ slashia, ajoneuvopohjaista toimintaa kuin myös RTS-elementein varustettua taistelemistakin.

Brutal Legendistä löytyy liuta tuttuja nimiä ääninäyttelijöiden muodossa ja kaikki niistä ovat hyviä, mutta paras kaikista on ehdottomasti Eddie Riggsin äänenä toimiva Jack Black, jolle on kirjoitettu kasapäin hauskaa dialogia, jonka Black herättää hienosti eloon. Brutal Legend ei ole ? kuten varmasti jo juonikuviostakin selviää ? ole mikään itsensä kovinkaan vakavasti ottava peli. Huumoria ja hauskoja tilanteita tarjoillaan dialogin ohella välianimaatioiden kautta ? kun ensi kerran näkee Rob Halfordin ääntelemän Lionwhyten lentävän paikalle glam rock-vetimissään miehen käyttäessä jättimäistä pitkää lettiään siipinä, ei voi olla muuta kuin hymyilemättä.

Aseinaan Eddiellä on heavy metal-musiikin vihamielisessä maailmassa sähkökitara, jolla jakaa sähköiskuja sekä metallimusiikille varsin kliseinen symboli; iso kirves, jolla pilkkoa kaikki tielle tulevat. Headbangerseja voi sen sijaan käskyttää ja niistä loihtia pientä armeijaakin taisteluissa auttamaan ? mikään ei ole niin tehokas apuväline vihollisen päänmenoksi, kuin Eddien ympärillä liikkuva moshpit.

Brutal Legendin pelialueena toimii kiitettävän isokokoinen pelimaailma, jossa matkaa voi ? ja on syytäkin ? taittaa Eddien omalla hienolla liekkikärryllä. Tehtäväpaikkojen ohella sieltä täältä löytyy kaikenlaista keräiltävää sekä muun muassa esimerkiksi autotalleja, joiden kautta Eddie voi kätevästi pujahtaa maan alle Ozzya tapaamaan. Ozzylta saa ostettua uusia erikoisliikkeitä, joita taasen ostetaan kokemuspisteillä, joita kertyy vihollisten listimisestä sekä tehtävien suorittamisesta, kuten missä tahansa muussa hack ‘n’ slash-pelisssä.

Uusia erikoisliikkeitä tarvitseekin, etenkin jos pelaa peliä medium- tai sitä vaikeammalla vaikeustasolla. Ei niinkään tavallisessa hack ‘n’ slash -pelaamisessa, mutta pelin loppupuolella pääosaan nousevassa Battle Of The Bandsissa, jolloin Eddie saa pirun siivet selkäänsä ja sitä myöten myös lentokyvynkin, jotta ?sotatanteretta? olisi helpompi tarkkailla yläilmoista. Jo pelin alkupuolella pelaaja tutustutetaan tähän RTS-elementtiin, jossa Eddien komennettavat joutuvat kerta toisensa perään rakentamaan kentälle ison esiintymislavan, joka toimii eräänlaisena päämajana.

Jotta Battle Of The Bandsissa voisi menestyä toista (bändiä) vastaan, pitää yrittää vallata mahdollisimman monta ?fanilähdettä? omaan käyttöön, joista liihottelevien ?haamujen? mielenkiinto pitää saada valjastettua oman bändin suuntaan pystyttämällä lähteiden päälle fanituotekauppoja ja sitä kautta taasen taataan resurssien riittävyys, kun rakennetaan erilaisia taistelun taitavia yksiköitä sotatantereelle.

Mitä suurempi määrä faneja, sitä enemmän voi rakentaa itselleen taisteluyksiköitä. Battle Of The Bands on mielestäni hauska keksintö, mutta sitä toistetaan kenties kerran tai pari liikaakin tarinan aikana, minkä lisäksi muutamat loppupuolen taistelut ainakin medium-vaikeustasolla ovat rasittavan vaikeita läpäistä ja vaativat yrityskertoja toisensa perään.

Vaikka erilaista löydettävää pelin maailmassa onkin, tuntuu se vapaan pelailun aikana silti (PC-versiossakin) vähän liian suurelta siihen sisällön määrään mitä sieltä on löydettävissä. Suurimmaksi osaksi pelaaja vain kruisaileekin sinne tänne, odottaen saapuvansa seuraavalle juonta edistävälle tehtäväpaikalle, tai odottavansa löytävänsä edes jotain mielenkiintoista keräiltävää. Apuna toki on kartta, joka auttaa mielenkiintoisten kohteiden paikantamisessa.

Brutal Legendin konsoliversioissa matkantekoa helpotti erittäin paljon pelin räjähtävä ääniraita: 75 eri metallimusiikin bändiä ja 107 kappaletta. Mukana olivat muun muassa Slayer, Anthrax, Ozzy Osbourne, Judas Priest, Black Sabbath, Mastodon, King Diamond, Motörhead, Megadeth, Dragonforce sekä totta kai myös Jack Blackin oma bändi, Tenacious D.

Arvostelun kirjoitushetkellä olin kirjoittamassa siitä, kuinka pettynyt olin pelin PC-versioon ja siihen, että pelistä puuttuivat kaikki lisensoitu musiikki ja tilalla oli vain Double Finen oman säveltäjän, Peter McConnellin luomat 20 heavy metal -henkistä musiikkiraitaa, joista pääosa vieläpä kokonaan instrumentaalisia.

Kuinka kävikään ? peliin saapui päivitys lähes viikko sen julkaisun jälkeen, joka toi mukanaan kaikki konsoliversioissakin kuultavat biisit! Tunnelma pelastettu! Allekirjoittanut ei ilmeisesti siis ollut ainoa, joka oli pettynyt pelin päivittämättömään versioon…

Yhtenä PC-version etuina hehkutettiin etukäteen sitä, että peli pitäisi sisällään valmiina molemmat konsoliversioille julkaistut maksulliset lisäsisällöt. Tämä onkin kieltämättä ihan kiva juttu, mutta ikävä kyllä PC-version moninpelin kohtalo on sama kuin konsoleillakin: kukaan ei peliä tunnu netissä pelaavan. Peliseuraa ei siis todennäköisesti tule löytämään missään vaiheessa, ellei kaverilistalla satu olemaan jotakuta, joka pelin niin tulee hankkimaan tai on jo hankkinut.

Kerrottakoon kuitenkin, että Brutal Legendin moninpeli koostuu yksinomaan yksinpelissä koetusta RTS-osuudesta, Battle Of The Bandsista. Oli pelikartta mikä tahansa, on ideana yksinpelin tapaan vallata vapaina olevia fanilähteitä resurssien keräämiseksi ja oman armeijakoon kasvattamiseksi. Tällaisenaan moninpelaaminen kuitenkin taitaa jäädä bottimatsien asteelle, ellei pelaajakunta PC-version osalta ala piristymään.

Kontrolliensa osalta peli toimii kaiken kaikkiaan varsin hyvin: mahdollisuus on pelata perinteisellä hiiri+näppäimistö-yhdistelmällä, mutta lisäksi mahdollista on valjastaa ainakin Xbox 360-ohjaimen käyttöön mikäli pelaaminen peliohjaimella tuntuu paremmalta.

PC-versiota varten Double Fine on ehostanut pelin tekstuureita ja nyt ne näyttävät tarkemmalta kuin aikoinaan konsolilla. Muutos ei ole maata mullistava, eikä saa peliä täysin menemään vuoden 2013-pelistä, mutta ero vanhaan on silmin nähtävissä ja paikoitellen peli näyttää varsin kauniilta ja maisemat sekä hahmot terävältä. Asiaa toki auttaa kunnon resoluutiokin, mutta myös reunanpehmennykset, sekä muut herkut. Varjopuolena tässä on se, että peli ei ? kumma kyllä ? tuntunut pyörivän testilaitteistolla sulavasti koko aikaa, vaikka kyseessä onkin periaatteessa grafiikaltaan vain vähän muokattu, reilusti yli kolme vuotta vanha peli.

Ajoittaista nytkähtelyä oli havaittavissa, mikäli kaikki yksityiskohdat ja reunanpehmennykset olivat täysillä. Ongelman sai melko tehokkaasti kuitenkin kitkettyä säätämällä pelin asetuksista pelin näkökentän, eli field of viewin (FOV) pienemmälle, joka PC-versiossa on oletuksena asetettu laajemmaksi kuin mitä se konsoleilla on. Jos FOVin rajoittaa aivan samalle tasolle konsoliversioiden kanssa, ei nykimistä esiinny, mutta samalla kuvakulman tullessa lähemmäksi hahmoa lohkaisee se pelin maailman valtavan koon näkymästä sen pienen palasen.
Kokonaisuutena Brutal Legend on kuin katsaus menneisyyteen: sitä harvoin julkaistaan yli kolme vuotta vanhaa peliä enää millekään toissijaiselle alustalle jälkikäteen. Pelin PC-versio tarjoaa vähän enemmän sisältöä kuin konsoliveljensä ja kauniimmassa paketissa, mutta esimerkiksi moninpelinsä osalta se on yhtä kuollut jo nyt, eivätkä kaikki välttämättä tule pitämään RTS-henkisistä Battle Of The Bands -osuuksista, jotka ovat tietyllä tasolla melko erilainen kokemus itse pääpelin hack ‘n’ slash -pelaamisesta ja autolla kruisailemisesta metallimusiikkia kuunnellen. Etenkään kun Battle Of The Bandsin aikana toistettavaa kappaletta ei saa edes valita.

Kaikesta huolimatta uskallan varovaisesti suositella peliä PC:n omistaville, heavy metal -musiikista sekä hack ‘n’ slashista pitäville, joilta löytyy tilausta hieman huumorintajuisemmillekin peleille.

Pelin voi hankkia itselleen Steamista seuraamalla tätä linkkiä: http://store.steampowered.com/app/225260/