Nykyisin jo useammastakin pienemmästä studiosta koostuva Rockstar Games tunnetaan maailmalla paitsi loistavasti käsikirjoitetuista sekä suunnitelluista peleistään, myös ajoittaisista yhteenotoistaan pelejä demonisoivien vanhempainyhdistysten ja sensuuriviranomaisten kanssa. Tuskin olivat GTA – San Andreaksen kuumat kahvit ehtineet jäähtyäkään, kun Floridassa haettiin melko kyseenalaisin perustein myyntikieltoa tuolloin vielä julkaisemattomalle Bullylle, eikä noitavaino ole laantunut täysin vieläkään, sillä Brasilian korkein oikeus julisti pelin myynnin maan laajuiseen pannaan vasta pari viikkoa takaperin. Sitä, onko kohussa perää vai ei, päästään ihmettelemään nyt uudemman kerran, sillä alkuperäistä peliä Xbox 360:n ja Wiin omistajien iloksi kohentava Bully – Scholarship Edition on täällä.
Montaa minuuttia ei Bullyn parissa tarvitse viettää, tajutakseen kuinka rankasti liioiteltua sen ympärille syntynyt poru on. Kyseessä on nimittäin loistavasti käsikirjoitettu ja erittäin karikatyyrimäinen kertomus nuoren Jimmy Hopkinsin sopeutumisesta kiusaajien, pompottelevien järjestyksenvalvojien ja toinen toistaan kummallisempien opettajien kansoittamaan Bullworthin sisäoppilaitokseen. Matkan varrelle mahtuu kaikkea sitä, mitä amerikkalaisten koululeffojen perusteella olettaisikin: tyttöjen iskemistä, nörttien pelastamista selkäsaunoilta, soppaan sylkevän ruokalan tädin naittamista kemianopettajalle ja välien selvittelyä itseään vanhempien koulukiusaajien kanssa. Vaikka melko rajuksikin äityvää nahistelua ja tappelua riittää enemmän kuin Myllypuron ja Kontulan yläasteilla yhteensä, on meininki pohjimmiltaan erittäin kilttiä: kukaan ei kuole tai loukkaannu, eikä edes kirosanoja viljellä.
Pelillisesti Bullysta on käytännössä mahdoton puhua, mainitsematta PS2:n Grand Theft Autoja, sillä niin pelin koneisto kuin konseptikin on tästä maineikkaasta pelisarjasta peräisin. Toisin sanoen, pelaajalle annetaan melko vapaat kädet koluta ja kierrellä avoimena temmellyskenttänä toimivaa Bullworthin kampusta sekä sen ympärille asettuvaa kyläpahasta ja menoa ryydittävää tarinantynkää avataan vapaavalintaiseen tahtiin suoritettavien juonitehtävien kautta. Totuttuun tapaan, käsikirjoitus on korkealaatuista, hahmot pääosin pähkähulluja ja vaikka tehtäväsuunnittelu koostuukin enimmäkseen moneen kertaan GTA-sarjassa kierrätetyistä ideoista, riittävät mitä älyttömimmät kehystarinat pitämään mielenkiintoa yllä tehtävään kuin tehtävään. Olipa kyse natsitohtorimaisen biologianopettajan kateellisesta toimeksiannosta tappaa kampuksen varakkaan poolopaitajengin palkittu lihansyöjäkasvi, tai tyttöjen alusvaatteiden varastelusta perverssin liikunnanopettajan piikkiin, pitää Bully nauruhermot jännittyneinä.
Viimeistäänkin juonitehtävien myötä käy ilmeiseksi, että kiusaaminen, tappelu, tunneilta lintsaaminen ja ilkivalta ovat Bullworthissa arkipäivää, eikä niihin syyllistymiseltä voi aina itsekään välttyä. Jotta järjestys ja kuri eivät karkaisi käsistä aivan täysin, löytyy myös Bullyn maailmasta oma herkkähipiäinen järjestyksenvalvojakaartinsa, joka passittaa häiriköivän Jimmyn tilanteesta ja vuorokaudenajasta riippuen joko rehtorin kansliaan, oppitunnille tai poikien asuntolaan hirsiä vetelemään. Juoksukunnoltaan heikko virkavalta näkee ainoastaan lyhyen matkan eteensä ja kunhan mokomat saa lopulta eksytettyä, alkaa pahistelusta kasvava etsintäkuulutusmittari hiljalleen laskea. Rikkeen vakavuudesta riippuen, voi pinteestä yrittää päästä myös puhumalla, mutta ihan tervetulleena moraalisena eleenä, väkivaltainen vastustaminen kopsahtaa aina omaan nilkkaan, päätä pidempien järjestysmiesten päästessä automaattisesti niskan päälle. Rangaistukseksi tarjoillaan ainoastaan ilotulitteiden sun muun arveluttavan tavaran takavarikointia, sekä kesken jääneen tehtävän epäonnistumista, mutta pääseepä sitä riittävällä yrityksellä myös ruohonleikkurin tai lumilapion ääreen pakkotöitä paiskimaan.
Vaikka lain ja sääntöjen tuolle puolen toisinaan eksytäänkin, koostuu elämä sisäoppilaitoksessa paljon muustakin, kuin häiriköinnistä ja outojen keikkatöiden tekemisestä koulun värikkäälle oppilas- ja opettajakunnalle; Bullworthin kampus ja kylä suorastaan kuhisevat erinäistä sivutehtävää, aktiviteettia ja alipeliä. Tekemistä löytyy niin runsaasti, että kaiken luetteleminen yhdessä arvostelussa olisi lähinnä heikkopäisen hommaa, mutta muutamia mainitakseni, pelaaja pääsee kalastelemaan suukkoja koulun tytöiltä, harjoittelemaan itsepuolustusta kampusalueen nurkassa majailevan spurgun kanssa, kokeilemaan pyöräily- ja skeittitaitojaan pyöräpuistossa, sekä tietenkin nauttimaan Bullworthin korkeatasoisesta opetuksesta. Vaikka suoranaisesti tylsää tekemistä ei Bullysta löydykään, ansaitsevat alipeleiksi naamioidut oppitunnit oikein erikoismaininnan, sillä ne ovat paitsi viihdyttäviä ja kekseliäitä, myös oikeasti opettavaisia. Esimerkiksi englannin tunnilla, pelaajan pitää muodostaa seitsemästä kirjaimesta mahdollisimman monta sanaa lyhyessä ajassa ja Scholarship editionin myötä tulleilla maantiedon tunneilla, tehtävänä on asettaa eri maiden lippuja oikeille paikoille maailmankartalle. Hieman tasapaksumpia tuttavuuksia ovat refleksirämpyttelyyn perustuvat kemian- ja teknisen työn tunnit, mutta esimerkiksi musiikintunteihin upotettuna, jopa yksinkertainen rytmipelikin voi iskeä kuin miljoona volttia.
Ei siis epäilystäkään; Bully on loistava peli ja oivallinen lisäys Rockstarin tinkimättömän kypsään portfolioon, mutta mitä annettavaa Bully – Scholarship Editionilla olisi alkuperäisen PS2-Bullyn omistajille? Lyhyt vastaus on karu, sillä se kuuluu: ei oikeastaan mitään. Pitkässä vastauksessa kehutaan aluksi uusia kaksin pelattavia minipelejä, neljää ennennäkemätöntä ja loistavasti suunniteltua oppituntialipeliä, mutta odotukset romautetaan lopulta kertomalla, että ainakin pelin Xbox 360 -versio suorastaan kuhisee bugeja. Vaikka yksi päivitys on eetteriin jo iskettykin, ovat kummallisesti tärisevät ja vääriin animaatiosilmukoihin jumiutuvat hahmot sekä pahasti töksähtelevä ruudunpäivitys vielä valitettavan arkipäiväisiä ilmiöitä. Hälyttävintä omalla kohdallani oli kuitenkin se, että ensimmäinen yritykseni pelin läpäisyyn töksähti tylysti kiinni puolessa välissä, kun seuraavaa juonitehtävää ei syystä tai toisesta koskaan ilmestynyt pelin kartalle. Mikä pahinta, sen koommin Rockstarin, kuin Bullynkaan sivuilta ei löytynyt virallista tukifoorumia, josta olisi yleensäkin voinut varmistaa, onko kyseessä oma kädettömyys vai aito bugi. Usean tunnin yrittämisen jälkeen päädyin bugiin.
Tiivistetysti voisi siis sanoa, että Bully – Scholarship Edition on loistava peli ja erittäin suositeltava hankinta, mutta jäitä kannattaa sulatella hatussa ainakin seuraavaan bugipäivitykseen saakka. Tokihan pelin visuaalinen ilme tulee vielä päivityksen jälkeenkin näyttämään PS2-peliltä tarkemmilla tekstuureilla, mutta vanhahtava ulkoasu jää nopeasti mukaansatempaavan tarinan, ikimuistoisten hahmojen ja monipuolisen pelattavuuden jalkoihin. Mikäli nurkista löytyy Playstation 2, eikä maltti riitä odotteluun, ei parhaimmillaan parillakympillä irtoava alkuperäis-Bullykaan yhtään häävimpi hankinta ole. Kyseessä on kuitenkin jonkintasoinen klassikkopeli, jota ei kannata ohittaa olankohautuksella.
