Saksalaiset ovat jälleen vauhdissa, kun ollaan lähtemässä simulaatiobisneksen pariin pelissä Bus Simulator. Tällä kertaa ei viljellä maata eikä kyyditetä junakalustoa, vaan sen sijaan nimensä mukaisesti ajetaan eurooppalaistyyppisessä kaupungissa bussia. Perusduunarin hommaa siis.
Kyseessä on saksalaisen parivaljakon Astragonin ja StillAliven kolmas bussisimulointi, mutta koska nyt ollaan ensimmäistä kertaa PC:n lisäksi myös konsoleillakin, on vuosiluku 2019 jätetty sen varjolla kokonaan pois.
Allekirjoittanut ei ole pelannut julkaisijan aiempia bussipelejä. Bus Simulatorin alkuasetelma tuntuikin vähintäänkin mielenkiintoiselta: perustetaan oma bussifirma ja aletaan kyyditsemään paikallista väkeä loppumattomassa arki-oravanpyörässä.
Alussa pelaaja saa hieman aloitusrahaa sekä ensimmäisen bussinsa. Kun rahaa alkaa kertyä ajamisten ja firman menestymisen myötä, pääsee pelaaja ostamaan uusia kalliimpia, tehokkaampia, mutta ennen kaikkea monipaikkaisempia busseja. Lisäväkeäkin päästään palkkaamaan avuksi ajamaan pelaajan kasvavan firman ylimääräisiä busseja.
Pelin keskeisenä ja oikeastaan ainoana elementtinä toimii eräänlainen kepeä uramoodi. Luodaan oma bussikuski ja firmalle nimi. Ajellaan hieman opastajan kanssa aluksi, jonka jälkeen ollaan omillaan. Mitenkään kovin monimutkaista bussifirman pyörittäminen ei ole, mitä nyt pelin keskeisimmät toimintavalikot sekä bussinohjaamiseen tarvittava ”toimintopyörä” ovat vähän turhan sekavia etenkin aluksi.
Allekirjoittaneella suurin ongelma oli bussin käynnistämisen kanssa. Tuntui, että ajoneuvoa ei koskaan saanut käyntiin ensimmäisellä yrityksellä, koska käynnistysnappuloita oli kaksi, joista välillä kumpikaan ei tehnyt sitä. Lopulta päädyin käyttämään ajamisen osalta ”yksinkertaistettua” vaihtoehtoa, joka ei kuitenkaan vaikuttanut ajotuntumaan mitenkään, ainoastaan siten, että bussia ei tarvinnut erikseen startata.
Bussikuskin arkirutiinit
Ideana pelissä olisi suoritella yksinkertaisia pikkutehtäviä, joka yleensä tarkoittaa ajamista vaikkapa sateessa tai yöllä tai ajamalla bussia jollain itsemuokatulla reitillä. Näistä sitten kertyy XP:tä ja totta kai myös matkustajien myötä lippurahaakin. XP:tä saa myös täsmällisyydestä, tarkasta ajamisesta ja oikeanlaisesta ovien avaamisestakin. XP nostaa pelaajan tasoa ja tuo lisää rahaa ja avaa lopulta uusia kaupunginosia ajettavaksi.
Pelin suurimpia ongelmia onkin se, että koko pelistä löytyy vain yksi kartta, jossa bussia ajellaan. Pelin kaupunki, nimeltään ”default map”, jakautuu muutamaan melko samankokoiseen osaan, mutta alussa vain pieni pala kokonaisuudesta on pelaajan käytössä. XP:n grindaaminen käykin nopeasti melko tylsäksi, vaikka kyllähän samojen reittien ajaminen päivästä toiseen sinänsä kai tosielämästä kävisikin.
Loppujen lopuksi koko avattu karttakaan ei ole mikään järin suuri, eikä tarpeeksi vaihtelua muodostu pidempikestoisempaan innostumiseen. PC:n steam-palvelussa pelin julkaisija on kaupannut Bus Simulator 18 -pelille sen olemassa olevaa karttaa laajentavaa DLC:tä noin kolmentoista euron hintaan. Jää nähtäväksi onko myös tällä kyseisellä numeroimattomalla bussisimulaattorilla sama rahastuskohtalo.
Useampia erilaisia karttoja ja kaupunkityyppejä peli kun kaipaisi. Bussivalikoimaakin löytyy vain kaikkiaan kahdeksan erilaista ja merkkejä neljä: Mercedes-Benz, Setra, MAN ja IVECO. Ennakkotilaajat saivat yhden lisäbussin.
Eroa pelin busseilla on niiden hinnassa ja tehoissa myös sen osalta, kuinka paljon niiden juoksevat huoltokulut ovat joka viikon osalta. Pelin kalleimmassa puolen miljoonan euron IVECO-bussissa huoltokulut ovat pari tuhatta euroa per viikko. Nämä joutuu todellakin ottamaan huomioon, omaa firmaa pyöritettäessä.
Rahat kun eivät vuoda pelkästään palkollisten lompakkoon sekä huoltokuluihin. Isompaa ja pienempää miinusta tulee nopeuskameraan liian lujaa ajamisesta, kanttareiden kolhimisesta, muiden autojen kanssa kolaroimisesta, liikenne- ja katuvaloihin törmäilystä, sekä suojatietä ylittävien jalankulkijoiden päälle ajamisesta. Viimeksi mainitusta ei tule kakkua, mutta isoa miinusta kyllä.
Bus Simulator tarjoaa paljon pientä yksityiskohtaa: esimerkkinä rullatuolihenkilön halutessa kyytiin, on muistettava työntää avustava ramppi ulos ennen ovien avaamista. Sama juttu, kun kyseinen asiakas haluaa pois kyydistä. Asiakkaat nousevat kyytiin, kun pelaaja ajaa pysäkille ja avaa ovet. Jotkin matkustajista menevät suoraan sisään, jotkut ostavat yhden tai useamman lipun ja lipputyyppejäkin on kolmea vaihtoehtoa.
Matkaliput, kiitos!
Rahastamisen saa halutessaan pois, mutta kyllä se oli osa pelaamisen viehätystä. Lopuksi pitää myös antaa oikea vaihtoraha takaisin. Jos antaa liikaa, se menee omaan takkiin. Pummilla matkustaviakin joukkoon aina välillä livahtaa. Pelaaja voikin hypätä ulos kuskin paikaltaan ja kiertää koko bussin läpi lippuja tarkastaen. Sakko liputta matkustamisesta on reilu sata euroa, joten huijarit kannattaa napsia pois, joskaan ei tätä ihan jokaisella pysäkillä jaksa toistaa. Samalta ihmiseltä lipun kysyminen kahdesti ei myöskään kirvoita ainakaan hymyä. Joskus bussissa saattaa olla kyydissä joku, joka kuuntelee musiikkia liian lujalla. Tätäkin henkilöä voi käydä ojentamassa, jolloin musiikin kuuntelu loppuu siihen paikkaan.
Ajettaessa pitkin kaupunkia ja sen alueita, on muistettava näyttää vilkkua ja ainakin yrittää ajaa lähes Suomen liikennesääntöjä muistuttavassa virtuaalikylässä. Pysäkille vilkun kanssa ja sieltä pois vilkun kanssa lähdettäessä peli muistaa hyvällä. Vilkun käyttö takaa myös sen, että kun pysäkiltä poistutaan ei takaa tuleva auto aja eteen ja aiheuta kolaria, jonka pelaaja maksaa.
Fiilistelyä pimeydessä
Erilaiset keliolosuhteet sekä esimerkiksi radion päälle asettaminen tuovat oman pienen lisätunnelmansa, mutta esimerkiksi vesisateella ei ole mitään vaikutusta muutoinkin melko tunnottomaan ja levottomaan ajettavuuteen. Yöaikaan sateella ajettaessa onkin sitten jo vähän vaikutusta näkyvyyteen.
Bus Simulator käyttää pohjanaan Unreal-moottorin jotain versiota, mutta visuaalisesti peli on kyllä aika pitkälti niin pelkistetty kuin olla ja voi. Hienointa antia edustavat itse bussit, mutta myös sadekeli ja yön osittain hieno valaistus. Toisaalta Bus Simulator on hyvin verrattavissa juurikin vaikka Farming Simulator -pelisarjaan, joka ei grafiikallaan ole koskaan komeillut.
Bus Simulatorissa kaupungin yksityiskohdat, toistensa klooneja olevat matkustajat sekä kauttaaltaan rujot tie- ja rakennustekstuurit eivät sinänsä nostata elämystä ajaa bussia. Kun pelaajan hankkima, hieman isompi ja enemmän paikkoja salliva bussi täyttyy arkiruuhkan aikaan, rupeaa ruudunpäivityskin hienoisesti dippailemaan, eikä ruudunpäivitys muutoinkaan missään vaiheessa ole mitään superjouhevaa.
Yleisesti ottaen pelin ajotuntuma peliohjaimella on tasoa tyydyttävä, eli bussin ratissa viihtyminen ei muodostu niinkään siistin todellisesta ajettavuudesta, vaan siitä kokonaisuudesta. Vaikeammissa käännöksissä ja etenkin isommilla busseilla käytin suosiolla apunani ulkopuolista kamerakulmaa. Turhan monta kertaa tuli saatua bussi jumiin katuvaloon ja pari kertaa jopa bussivarikon halliin sisällekin. Onneksi suoritetun tehtävän voi päättää suoraan päätepysäkillekin käyttämällä aiemmin mainittua toimintopyörää, josta valitaan ajon päättyminen. Peli ehti arvostelua tehdessä saada sellaisen yksitoista päivitystä, mutta yksikään niistä ei näyttänyt eliminoivan tällaisia bugeja. Valikosta kuitenkin löytyy toiminto, jolla bussin saa resetoitua takaisin tien päälle, joten varmastikin ongelma on tiedossa.
Yksinpeliuran ohella pelistä löytyy moninpelitila, joka tarkoittaa sitä, että serveritarjontaa voi selailla ja peleihin liittyä tai vaihtoehtoisesti omasta urapelistään voi tehdä online-version – päätös jota ei voi enää kumota.
Käytännössä moninpelailua ja pelaajan omaa uraa voi pelata maksimissaan kolmen muun ihmiskuskin kanssa, jolloin kaikki ajavat saman firman leivissä rahaa keräten, samalla tutulla default mapilla. Arvostelua kirjoitettaessa pelistä tuntui aina löytyvän kymmenkunta tarjolla olevaa nettipeliä, jossa pelaajat innokkaina ajelivat bussejaan leivän perässä, joten mikäli firman pyöritys yksin ei innosta, on olemassa vaihtoehtokin.
Loppusanat
Bus Simulator on sinänsä mielenkiintoinen kokemus ja katsaus bussikuskin arkiseen työelämään, ainakin jollain hyvin pelkistetyllä tasolla. Kokonaisuutena peli jaksaa pienempinä annoksina oudon hassusti viehättää, vaikka loppujen lopuksi mitään sen kummempaa tavoiteltavaa pelissä ei ole, eikä sen ulkoasultaan rujossa pelikartassa juuri uutta tule kokeneeksi. En välttämättä lähtisi peliä sen täydellä neljänkymmenen euron hinnalla suosittelemaan, mutta on Bus Simulator silti jotain vähän erilaista.
