Call Of Duty 3 arvostelussa

Call Of Duty -sotapelisarja on näinä päivinä Electronic Artsin Medal Of Honorin tapaan saanut yhtä hyvän jalansijan sotapelien ystävien sydämissä etenkin loistavan Call Of Duty 2 -pelin myötä, joka julkaistiin myös Xbox 360:lle. Call Of Duty 2:n kehityksestä vastasi entisistä Medal Of Honor sarjan kehittäjistä koostunut Infinity Ward -niminen tiimi. Treyarch sen sijaan vastasi Call Of Duty 2:n PS2 -ja Xbox-versioista, joka kantoi lisänimeä Big Red One. Big Red One ei ollut mikään hääppöinen pelikokemus, eikä läheskään samalla tasolla kuin loistava PC -ja Xbox 360 julkaisu Call Of Duty 2.

Edellä mainitusta syystä ehkäpä hieman riskialttiistikin, julkaisija Activision kuitenkin antoi Treyarchille mahdollisuuden kehittää Call Of Duty 3 -pelin Xbox 360 version. Oliko päätös viisas vaiko tuhoon tuomittu? Se selviää vain lukemalla. Call Of Duty 3 sijoittuu tuttuun tapaan toisen maailmansodan tapahtumiin ja käsittää useita oikeita eri taisteluita tuosta kyseisestä sodasta. Call Of Duty -pelien tavaramerkkinä on aina ollut useamman eri sotivan osapuolen pelaaminen, eikä Call Of Duty 3 petä tällä saralla. Tällä kertaa yksinpeliä ei jaeta jenkkien, venäläisten ja brittien kesken, vaan sen sijaan pelaaja pääseekin 14 tehtävän pituisen yksinpelikampanjan aikana pelaamaan jenkkien lisäksi kanadalaisilla, briteillä ja puolalaisilla. Vaihtuvien osapuolien ansiosta myös itse tehtävät ovat tyyliltään vaihtelevia ja näin ollen yksinpelin aikana pääseekin esimerkiksi kokemaan hieman hiippailutyylisiä tehtäviä, kuin suoria hyökkäyksiä ja paikkapuolustuksiakin. Tämä seikka tekee yksinpelikampanjasta kokonaisuudessaan paljon monipuolisemman pelikokemuksen.
Call Of Duty pelittää pääosin samalla tavoin kuin sarjan kakkososakin, joskin ehkä pienellä erolla. Call Of Duty 3:n toiminta tuntuu monin paikoin nopeatempoisemmalta ja taistelut natseja vastaan hektisemmältä. Tämä ehkä siksi, että useat tilanteet joihin pelaaja joutuu, vaativat nopeita liikkeitä ja refleksejä, joskaan liian päätön kana ei tule olla, sillä se johtaa vain kuolemaan. Pelissä onkin edellisten osien tapaan edettävä yhdessä muiden tekoälytovereiden kanssa hitaasti, mutta varmasti suojasta suojaan edeten. Call Of Duty 3:ssa on lääkintälaukkujen keräilystä luovuttu tyystin, joten pelaaja kestää iskuja sen minkä kestää ja erittäin heikko tila näytetään punaisena vilkkuvana ruutuna, jolloin olisi syytä mennä hetkeksi suojaan hengähtämään. Jos ja kun kuolema kuitenkin korjaa, päästään toimintaan suhteellisen helposti takaisin pelin käyttämän checkpoint-tallenussysteemin ansiosta, joka tallentaa peliä automaattisesti tietyin väliajoin.

Kaikesta huolimatta pelin tehtävät ja niiden, sanottaisiinko vauhdikkaiksi vuoristorata-ajeluiksi suunnitellut kokonaisuudet tekevät pelikokemuksesta hieman enemmän itse autenttista kokemusta muistuttavan sotapelin. Tekoäly taistelee molemmin puolin hyvin ja kuten sanottua, ei pelaaja voikaan yleensä juoksennella pää kolmantena jalkana vihollisten keskelle. Omat sotakaverit auttavat sen minkä pystyvät ja hyvin auttavatkin useimmiten, joskin väliin mahtuu myös hetkiä, joissa pelaajan täytyy yksin putsata esimerkiksi jokin asuinrakennus natseista, sillä aikaa kun omat pitävät vahtia ulkopuolella.

Jalkaväkitehtävien lisäksi yksinpelikampanjan sekaan mahtuu myös muutamia ajoneuvotehtäviäkin, kuten esimerkiksi karkaaminen natsien kynsistä jeepillä tai sitten tankilla ajelu natsien kansoittaman kylän halki. Vaikka ajoneuvotehtävät hieman vievätkin pelaajaa pois siitä hektisestä jalkaväkitoiminnasta, joka Call Of Dutyssa parasta ehdottomasti on, niin eivät pelin ajoneuvotehtävät kuitenkaan onneksi tunnu mitenkään turhan päälleliimatuilta, vaan sen sijaan ne tuntuvat toimivilta niin sujuvuudeltaan kuin kontrolleiltaankin.

Moninpeli on kuitenkin se, joka todennäköisesti Call Of Duty 3:nkin tulee pitämään pinnalla pitkään yksinpelikampanjan läpäisemisen jälkeen. Call Of Duty 3:n moninpeli tarjoaa vanhan ohella myös jotain hieman uuttakin. Moninpeliä voi harrastaa samalla koneella maksimissaan neljä pelaajaa, kun taas isompiin lukumääriin päästään Live tuen ja jopa System link tuen avulla.

Pelissä on mahdollista valita tyypilliseen tapaan erillisiä hahmoluokkia, joita on yhteensä seitsemän. Tarjolla ovat muun muassa perussolttu, sinkomies, lääkintämies, ammusmies, sekä tiedustelija. Kuten muissakin peleissä, voi lääkintämies elvyttää kaatuneita ja ammusmies tarjota lisäammuksia. Perinteiset moninpelimuodot, kuten deathmatch, team deathmatch ja capture the flag saavat seuraa hieman harvemmin peleissä nähdyistä moninpelimuodoista, joita ovat single flag CTF, headquarters ja war. Pelin tavallisimpia moninpelimuotoja tarvitsee tuskin sen syvällisemmin selittää, mutta single flag CTF, headquarters ja war on sen sijaan syytä käydä lävitse.

Single flag CTF on käytännössä sama kuin perinteinen CTF, mutta sen sijaan, että tiimien täytyy varastaa vastapuolelta ja suojella omaa lippua, on single CTF:ssä vain ja ainoastaan yksi lippu, jota molemmat osapuolet yrittävät saada. Tämä tekee lipun valtaamismatseista paljon tiukempia, kun tiimien ei tarvitse laittaa ketään suojelemaan omaa(varastettua)lippuaan. Samalla tämä tekee myös itse lipun viemisestä vaikeampaa, kun ottaa vielä huomioon ettei lippua kantava pelaaja voi tällöin lainkaan ampua, ainoastaan mätkiä lipullaan.

Headquartersissa osapuolet taistelevat niin ikään samasta asiasta, eli tarkoitus olisi saada yhteys päämajaan erään radiolaatikon avulla. Yhteydenotto tapahtuu siten, että joku pelaajista etsii laatikon kentästä ja seisoo sen vierellä vaaditun ajan. Tämän jälkeen pisteitä alkaa kertymään “yhteyden saaneen” tiimin tilille aina tiettyyn rajaan asti, ellei sitten toinen osapuoli ennätä paikalle lakkauttamaan yhteydenpitoa. Moninpelimuodoista kuitenkin ehkäpä kivoin on pelimuoto War, joka periaatteessa on tuttu Battlefield -pelien Conquest -pelimoodia tahkonneille. Warissa nimittäin kenttään on sijoitettu tietty määrä lippuja ja näitä tulisi sitten vallata mahdollisimman monta. Osapuolet voivat valtailla lippuja keskenään ja myös pois toisen osapuolen hallusta. Tätä jatketaan kunnes tietty pistemäärä on saavutettu.

Pientä lisäjännitettä Call Of Duty 3:n moninpeliin on saatu ottamalla mukaan peliin myös muutamia ajoneuvoja, kuten esimerkiksi tankin ja moottoripyörän. Call Of Duty 3:n moninpelikartat ovat kooltaan riittävän suuria ajoneuvoja ajatellen, muttei kuitenkaan liian suuria ja näin ollen pelin maksimissaan 24 pelaajan moninpelissä ei tule kertaakaan tunnetta liian isokokoisista kartoista. Moninpelikartat ovat yleensäkin ottaen hyvin suunniteltuja, niistä löytyy paljon suojaisia ampumispaikkoja, sekä riittävästi mahdollisuuksia myös edetä suojaisasti.

Audiovisuaalisesti Call Of Duty -pelisarjan uutukainen on jälleen se sotapeli, joka vie sotapelit visuaalisella puolella aivan uudelle tasolle, aivan kuten Call Of Duty 2 teki saman tempun ilmestyessään. Sotanäyttämöinä toimivat kaupunkimaisemat, pellot, metsät ja muut ovat ihastuttavan yksityiskohtaisia, räjähdysten ja etenkin savuefektien hakiessa vertaistaan. Kaikkein yksityiskohtaisimpia ovat kuitenkin pelin sotilaat. Ensimmäistä kertaa sotapelien historiassa sotilaat ovat oikeasti yksityiskohtaisen näköisiä, kun etenkin sotilaiden vaatetus näyttää oikeastikin läheltä katsottuna kankaalta, eikä miltään pelkältä pelin käyttämältä tekstuurilta. Myös sotilaiden liikehdintään pelin tarinaa eteenpäin vievissä välianimaatioissa on panostettu sen verran, että kaverit liikkuvat ja elehtivät entistä enemmän kuin oikeat ihmiset. Myös aseiden pikkutarkkaan mallintamiseen on panostettu ja hienosti aseiden pinnassa näkyy muun muassa naarmuja ja kulumia. Valitettavasti huonot lehdistökuvat eivät tee oikeutta sille, kuinka hienolta Call Of Duty 3 oikeasti näyttää.
Äänipuolella Call Of Duty 3 ei tee oikeastaan mitään mullistavia harppauksia eteenpäin, vaikka kyllähän pelin äänimaailma yhdessä grafiikan kanssa muodostaakin yhden varsin jykevän, audiovisuaalisen kokonaisuuden. Räjähdykset, aseiden äänet, tykistötuli, kuin ääninäyttelykin ovat kaikki ammattitaidolla ja autenttisuutta hakien toteutettu ja ne toimivat. Musiikki on tyyliltään sitä perus toisen maailmansodan musiikkia ja niin monta kertaa aikaisemminkin kuin se on toiminut, toimii se tälläkin kertaa tunnelman kohottajana. Niin se yksinkertaisesti vain on.

Eihän Call Of Duty 3 pieniä moninpelillisiä uudistuksiaan lukuun ottamatta mitään uutta ja mullistavaa tarjoa etenkään yksinpelin saralla, mutta hyvin suunniteltu yksinpelikampanja, mielenkiintoiset, hektiset tehtävät ja nätti grafiikka tekevät siitä yksinkertaisesti varsin mukavan pelata.