Cognition: An Erica Reed Thriller - The Hangman - Episode 1 arvostelussa

Cognition: An Erica Reed Thriller on suhteellisen tuntemattoman pikkustudion, Phoenix Onlinen ensimmäinen täysin oma projekti. Phoenix tunnetaan parhaiten pelistään The Silver Lining, joka alun perin kulki nimellä King’s Quest ja sen oli tarkoitus olla epävirallinen yhdeksäs King’s Quest seikkailupeli faneilta faneille, kunnes Activisionin lakiosasto puuttui asiaan ja vaati muuttamaan pelin nimen.

Cognition: An Erica Reed Thrillerissä sen sijaan ei ole mitään muista olemassa olevista seikkailupeleistä suoraan kopioitua, kuten hahmoja tai miljöitä, mutta pelin tarinalle konsulttina on toiminut edesmenneen Sierran loistavista sekä jännittävistä takavuosien Gabriel Knight mysteereistä tunnettu kirjailija Jane Jensen. Cognitionissa päähahmo on (90-luvulla pyörineen Profiler TV-sarjan tapaan) FBI:n listoille palkattu selvännäkijä Erica Reed, joka auttaa virastoa murhien ratkomisessa yliluonnollisilla selvännäkijän kyvyillään näkemällä menneisyyteen ja joskus tulevaisuuteenkin.

Cognitionin päähahmo on toki nainen, mutta yhtäläisyyksiä punatukkaiseen sekä mustaan takkiin ja sinisiin farkkuihin pukeutuneeseen, alkuperäisen Gabriel Knight – Sins Of Fathers -pelin sankariin ei voi olla näkemättä ja tämä jos mikä tuo hymyn suupielille. Jane Jensenin pelien vaikutus näkyy muuallakin pelissä kuin päähahmon ulkoisessa olemuksessa sekä pelin lokaatioissa, joista osassa on niin ikään sitä GK-fiilistä. Esimerkkinä Erican koneen tietokannasta voi muka-etsiä eri tyyppejä vanhoista tapauksista ? mukaan lukien voodoosta, ihmissusista kuin vampyyreistakin.

Mutta se Gabriel Knight-pelisarjasta, joka tuskin koskaan tulee palaamaan (ainakaan entisessä loistossaan). Tällä kertaa katsastamme millainen peli on episodipohjaisen Cognition: An Erica Reed Thriller -sarjan ensimmäinen episodi The Hangman. Olisiko debyyttiepisodista ja kenties koko sarjasta Gabriel Knightin hengelliseksi manttelinperijäksi, varteenotettavaksi point & click seikkailupelisarjaksi mysteerien (tässä tapauksessa melko tavallisten murhien) kera?

Ensimmäinen episodi potkaistaan käyntiin takautumalla, jossa pelaajalle valotetaan hieman sitä miksi Erica hajosi henkisesti ja kolme vuotta myöhemmin kamppailee omien näkyjensä pitämisessä aisoissa ja miksi häntä niin kovasti kiinnostaa saada oikeanlainen päätös Cain Killer -sarjamurhaajalle, jonka tutkimukset Erica ensitöikseen takautumajakson jälkeen vastahakoisesti sulkee.

Episodin päästessä kunnolla käyntiin Ericalle sekä tämän aisaparille, liikaa donitseja pötsiinsä upottaneelle ylipainoiselle John McCoylle tulee ilmoitus uudesta murhatapauksesta, jota lähdetään tutkimaan. Seuraa useita kymmeniä puzzleja sekä mielenkiintoista juonenkehitystä, jossa askel askeleelta päästään lähemmäksi murhaajaa.

Näinkin pienen indiestudion toiseksi (ja omaperäiseksi) peliksi Cognition vaikuttaa erittäin lupaavalta. Puzzlet ovat loogisia, mutta välillä myös erittäin haastaviakin. Loistavana esimerkkinä mainittakoon Erican kykyjä hyödyntävä puzzle, jossa pelaajan tulee ?sukeltaa? erään uhrin miehen muistin syövereihin ja eräänlaisen palapelimäisen puzzlen kautta kaivella ne kaikki tarvittavat tiedot neljää eri muistikuvaa varten.

FBI:n työntekijänä Erica pääseekin tekemään ihan ?oikeita? poliisijuttujakin, kuten vierailemaan ruumishuoneella, käydä jututtamassa kaveriaan rikosteknisen laitoksen tiloissa, jossa selviää uusia johtolankoja murhatutkimusta ajatellen ja niin edelleen. Apunaan Ericalla on lisäksi omalta työpöydältään löytyvä tietokone ja sen tietokanta, sekä kännykkä, josta löytyy vapaasti täydennettävän muistion lisäksi muun muassa pelaajaa ajatellen erittäin kekseliäästi toteutettu vihjesysteemi.

Sen lisäksi, että interaktiiviset hot-spotit saa halutessaan väliaikaisesti kaikki näkymään ruudulla klikkailun helpottamiseksi, voi pelaaja saada myös vihjeitä itse etenemiseen ehkä kekseliäimmän koskaan toteutetun vihjesysteemin kautta. Vihjeiden saanti tapahtuu tekstaamalla Erican isälle, jolle tekstaustilanteessa peli itse kirjoittaa viestin halutusta aihealueesta liittyen tutkimuksiin ja pelaajan tehtäväksi jää lähettää viesti ? mikäli vihjeen siis haluaa. ?Isukki? sitten pienen viiveen jälkeen vastaa viestiin ja kerto mitä seuraavaksi tulisi tehdä ? mutta ei kuitenkaan möläytä sitä aivan suorilta käsin, vaan nimensä mukaan vihjailee asiasta. Aina vihjeetkään eivät tunnu riittävän, kun kyseessä on niin kiperä pähkinä. Oikeastaan vain muutaman puzzlen oikea ratkaisu tuntui hitusen kaukaa haetulta, mutta oikean ratkaisun löydyttyä sen pystyi kuitenkin nielemään kyllästymättä peliin.

Jumiin pelissä ei kuitenkaan kovin montaa kertaa pelin aikana jää ainakaan veteraaniseikkailijat. Erican vastailu pelaajan ei-toimimattomiin ehdotuksiin on selkeää, eikä tavaravalikkoa muutenkaan pelin aikana tungeta täyteen tuiki tarpeettomilla esineillä, kuten vaikkapa Monkey Island -sarjan peleissä, joissa puzzlejen ja pelaamisen hullunkurisuus oli aina kaiken keskipisteessä. Käyttöliittymä kokonaisuutena toimii todella hyvin; se on simppeli, mutta esimerkiksi pelin kolmiosainen (katso, käytä/ota, käytä esinettä objektiin X) on klassinen ja toimiva tapa olla kanssakäymisessä ympäristön ja hahmojen kanssa. Myös esineiden yhdistely tarvittaessa (muutaman kerran pelin aikana) on toteutettu varsin mallikkaasti.

Apua ja vihiä pelin aikana saa toki myös perinteisellä keskustelemisella ja dialogeilla eri hahmojen kanssa, mutta ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi Erican pari, John, jonka olettaisi itsekin kantavan kortensa kekoon tutkimuksissa ei juuri koskaan tee muuta kuin röhnöttää tuolissaan ja laukoo näsäviisauksiaan viskikurkkuisesta suustaan. John onkin ehdottomasti ainakin omasta mielestäni yksi pelin kömpelöimpiä ja hyödyttömimpiä hahmoja, mutta samalla myös surkeimpia ääninäyttelijöitä ? eläytymisen kanssa ollaan vähän sinnepäin, eikä hahmoon synny minkäänlaista tunnesidettä.

Muutoin pelin ääninäyttelijät, Erican vastaava etunenässä ovat kaikki varsin toimivia ja uskottavia osaltaan. Taustalla soi vaihtuva musiikki lokaatiosta toiseen liikkumisen perusteella ja valtaosin musiikki on toimivaa, välillä ? esimerkiksi takautumajakson jälkeen vierailtavalla hautuumaalla ? se on jopa tunnelmarikasta ja haikeaakin. Sekaan mahtuu myös muutama kappale, jotka parin kuuntelukerran jälkeen alkavat toistaa itseään, kuten esimerkiksi pelin kartalla sijaintien vaihtojen aikana, mutta nämä musiikit eivät juurikaan nouse tasolle rasittava.

Tunnelmaa vahvistaa pelin visuaalinen anti. Käsin piirretyt taustat sekä pelin staattiset (niin ikään piirretyt) ja sarjakuvamaiset välianimaatiot ovat todella upeita katsoa. Ei toisaalta mikään ihmekään: peliä tekemässä on ollut sarjakuvapiirtäjä Romano Molenaar, joka on kuvittanut muun muassa Batmania, Tomb Raideria, Witchbladea sekä X-Meniä.

Jos pelin päähenkilöstä on vedettävissä yhtäläisyyksiä Gabriel Knightiin, niin kyllä niitä löytyy myös pelin taustagrafiikastakin. Vaikka pelin tapahtumapaikkana toimii Boston alkuperäisen GK:n New Orleansin sijaan, muistuttavat esimerkiksi pelin aikana vierailtavat hautuumaa antiikkikauppa molemmat tunnelmaltaan kovasti juuri GK-peliä – eikä missään nimessä negatiivisessa mielessä.

Ainoa mikä pelissä ikävä kyllä pistää hieman silmään ovat pelin hahmot sekä näiden jokseenkin tönkkö animointi. Hahmot liikkuvat eteenpäin vähän robottimaisesti ja dialogien aikana hahmojen silmät pyörivät välillä jokseenkin epäinhimillisesti ja päät heiluvat puolelta toiselle, eikä huulisynkastakaan ole tietoa.
Myös pelaamisen aikana ruudulla seisoskelevat 3D-hahmot erottuvat osan ajasta upeista 2D-taustoista turhan karkeina ja päälleliimatun oloisina ? siitä huolimatta, että pelin hahmot käyttävät cel-shading tekniikkaa ääriviivojensa korostamiseen ja sulautumiseen paremmin taustojen kanssa ja vaikka pelin 3D-objekteja varten (hahmot mukaan lukien) käytössä olisikin kahdeksankertainen ruudunpehmennys. Toisaalta tällaisen pienen teknisen asian voi jopa melkein antaa anteeksi, kun miettii pelin hintaa sekä sitä tehnyttä pientä indiestudiosta.

Kokonaisuutena kun unohtaakin kokonaan pienistä teknisistä asioista nipottamisen, on Cognition: An Erica Reed Thrillerin aloitusjakso alusta loppuun saakka erittäin laadukas pala klassista point & click seikkailupelaamista hyvin toteutetulla käyttöliittymällä, jännittävällä juonella sekä toimivilla puzzleilla varustettuna, joka jättää seikkailun jännittävään cliffhangeriin tarinan jatkoa ajatellen. Jatkoa on luvassa vielä ainakin kolmen lisäepisodin verran. Ensimmäisen episodin saa kätevästi ostettua esimerkiksi Phoenix Onlinen omilta kauppasivuilta (http://www.shop.cognitiongame.com/) vajaan seitsemän euron hintaan, mikä ei ole lainkaan paha hinta tästä laadukkaasta pikkupelistä.