Electronic Artsin selkeästi muuttuneen yhtiöpolitiikan yksi näkyvä muutos on ollut päätös olla “sulauttamatta” ostettuja pelinkehittäjästudioita pelkän EA-nimen alle. Muun muassa Bioware, Criterion Games, kuin Digital Illusions ovat kaikki säästyneet sulauttamiselta ja säilyttäneet oman nimensä kuin sisäisen tiiminsäkin. Hieman harmillisesti kuitenkaan Command & Conquer -pelien alkuperäinen luoja, Westwood Studios ei ehtinyt nähdä tätä päivää ja studio sulautettiin muun EA:n sisään. Keskinkertaisen C&C: Generals pelin jälkeen monet olivat varmoja, että Westwoodin sielu oli nyt lopullisesti kuollut ja kuopattu. EA on kuitenkin viime aikoina nostanut päätään C&C-peliensä osalta. Ensin PC:lle ilmestyi varsin pelattava Command & Conquer 3: Tiberium Wars. Sen jälkeen julkaistiin kyseisen pelin tyypillistä konsolile portattua RTS-peliä paremmin konsoleille optimoitu konsoliversio, joka kuitenkin toteutukseltaan jätti vielä hieman toivomisen varaa. Nyt vuorossa on Command & Conquer: Red Alert 3 ja arvostelumme käsittelee sekä pelin PC, että Xbox 360-versioita.
Aivan ensimmäiseksi on todettava tähän arvostelun alkuun, että pelin Xbox 360-versio on tällä kertaa onnistunut yhtä hyvin kuin PC-puolella. Tietystikään mikään ei korvaa tarkkaa hiiri-näppäimistöyhdistelmää, mutta Tiberium Warsin Xbox-version tapaan on myös Red Alertin käyttöliittymä mietitty uusiksi Xboxille. Toteutus on onnistunut todella hyvin ja nyt niin yksiköiden valinta ja liikuttelu, kuin rakennusten valikoiminen menusta ja niiden asettaminen rakennettavaksi ovat onnistuneet hyvin ja toteutus on sulava. Esimerkiksi silloin kun pelaajalla on valittuna rakennustelakka, painetaan ohjaimen oikea liipaisin pohjaan, jolloin ruudulle pompahtaa menu, painetaan A:ta ja viimeiseksi valitaan rakennuksen sijoituspaikka. Yksiköiden valinta sen sijaan onnistuu joko A-nappulaa pohjassa pitämällä ja sen jälkeen “maalaamalla” halutut yksiköt, tai vaihtoehtoisesti pelaaja voi valita läheisyydessä olevat yksiköt painamalla kaksi kertaa ohjaimen X-nappulaa. En ala tässä selostamaan yksityiskohtaisesti Xbox-version kontrolleja, mutta totean vielä sen, että toisin kuin Tiberium Warsin kanssa, intouduin Red Alert 3:n Xbox-version kohdalla pelaamaan yksinpeliä erittäin pitkälle, pitkien pelisessioiden siivittäänä. Se kertoo jo aika paljon se.
Xbox- ja PC-kohtaisuudet toistaiseksi sikseen ja pureudutaan siihen mitä kaikkea Red Alert 3 oikein tarjoileekaan, alustaversiosta riippumatta. Jotkut olivat aikoinaan sitä mieltä, että jo Red Alert 2:n julkaisun myötä, Westwoodin ollessa vielä hengissä, kääntyi RA-sarja ikävään laskuun ja meni muun muassa yksiköidensä osalta ehkäpä liiaksikin epärealistiseen ja grafiikkansa osalta turhan sarjakuvamaiseen suuntaan. Red Alert 3 ei tee poikkeusta tällä saralla, vaan ottaa reilun eron Tiberium Warsiin olemalla visuaalisesti paljon sarjakuvamaisempi ja “lelumaisempi” RA 3:n ollessa Xboxilla luonnollisesti graafisesti hieman vaisumpi kuin PC:n korkeilla resoluutioilla. Red Alert 2:n tapaan visuaalinen aspekti onkin varmasti yksi niistä seikoista, jonka yli on päästävä ennen kuin sarjan kolmas osa alkaa kunnolla uppoamaan selkäytimeen.. Tai niin ainakin kävi allekirjoittaneen kohdalla. Tarpeeksi monta tehtävää tahkonneena, voi todeta, että pelin graafinen ilme on loppujen lopuksi onnistunut, samalla kun nopeatempoinen kitararäminä istuu pelin jatkuvan toiminnan sekaan kuin nappi silmään.
Red Alert 3:sta huomaa heti ensimetreillä sen erittäin värikkään grafiikan ohella, että EA on sijoittanut peliin myös paljon rahaa. Tämä näkyy kaikkein selkeimmin mukaan palkatusta näyttelijäkastista, jotka esiintyvät yksinpelin tarinaa eteenpäin kuljettavissa videonpätkissä. Näyttelijkaartin joukosta löytyy muun muassa sellasia nimiä kuten Tim Curry, Peter Stormare, Jonathan Price, sekä J.K. Simmons. Siinä missä edellä mainitut nimet vastaavat kaartin kyvykkäimmistä nimistä, vastaavat muun muassa Jenny McCarthy, Gemma Atkinson ja Ivana Milisevic pelin kurvikkaimmista kyvyistä. Kaikkien aiempien C&C-pelien tapaan pelaaja pääsee seuraamaan näiden hahmojen jutustelua tehtävien välissä, hahmojen ylistäessä pelaajan suoritusta aiemmassa tehtävässä, tai sitten kertoessaan pelajalle seuraavan operaation kulusta. Siinä missä vanhoissa C&C-peleissä näyttely oli niin huonoa, että se oli hyvää, on Red Alertissa mukana jo sen tason kykyjä, että videot eivät säväytä enää aivan samaan tapaan. Tämä siksi, että pelin oikeasti kyvykkäät näyttelijät saavat käsikirjoituksen ja vuorosanat vaikuttamaan paikoitellen todella kömpelöltä. Kaikesta huolimatta juonenkuljetuksen toteutustapa on edelleen ainutlaatuinen, muiden RTS-pelien tyytyessä yleensä pelkän pelimoottorin voimin työstettyyn kerrontaan. Juonenkulku RA 3:ssa on kutakuinkin seuraavanlainen: Venäjä on häviämässä sodan liittoutuneita vastaan ja Venäjän sotilaspäällystö päättää käyttää tiedemiehensä (Peter Stormare) testaamatonta aikakonetta ja matkustaa ajassa taaksepäin tuhoamaan Einsteinin nollatakseen liittoutuneiden ylivoimaisen teknologisen etumatkan.
Red Alert 3:ssa ovat napit vastakkain jälleen siis tutut osapuolet; liittoutuneet, sekä venäläiset. Mutta koska aikajatkumoa on nyt venäläisten toimesta näpelöity, on horisonttiin noussut siintämään uusi, kolmas osapuoli. Mukaan onkin ängetty myös Nouseva Aurinko, joka luonnollisesti tarkoittaa Japania. Kolmannen sotivan osapuolen merkitys pelin tarinan kannalta nousee pelin aikana melko suureksi ja siinä missä venäläiskampanjan alussa soditaan varsin useaan otteeseen japanilaisia vastaan, joudutaan vastavuoroisesti liittoutuneiden kampanjan puolivälissä lyömään hynttyyt yhteen venäläisten kanssa Japanin kukistamiseksi. Jokaisella on toki oma mielipiteensä uuden kolmannen osapuolen liittämisestä peliin, mutta oma mielipiteeni on se, että “Nouseva Aurinko” olisi saanut jäädä kokonaan nousematta. Red Alert on aina ollut yhtä kuin liittoutuneet vastaan venäläiset ja niin sen tulisi olla nytkin. Nousevalle Auringolle luodut tehtävät olisikin voitu aivan hyvin ripotella puoliksi venäläisille ja puoliksi liittoutuneille. Tällaisenaan kun jokaisen yksittäisen osapuolen yhdeksän tehtävää kattava kampanja jää kullekin ikävän lyhyeksi kokemukseksi. Japani-kampanja, vaikka onkin yksiköiltään se kaikkein erikoisin, on myös se kaikkein tylsin. Ehkä siksi, että Japanin sotakalusto on kaikkein oudointa näistä kolmesta, tai sitten siksi, että kaikkein karismaattisimmat ja hauskimmat näyttelijät ovat kahdella edellä mainitulla osapuolella.
Uudesta kolmannesta osapuolesta huolimatta itse pelattavuus Red Alert 3:ssa soljuu varsin mukavaan ja klassiseen tapaan, eikä edelleenkään yritetä keksiä pyörää uudelleen, vaan luotetaan toimivaan kaavaan ja maustetaan sitä erinäisin yksityiskohdin. Käytännössä valtaosa pelistä kuluu seuraavalla tavalla: Rakennellaan tukikohtaa, kerätään resursseja, (tässä tapauksessa kultaa kaivoksesta) luodaan yksiköitä, tuhotaan vihollisen yksiköitä sekä rakennuksia ja lopulta kukistetaan vihollinen kokonaisuudessaan tai sitten saavutetaan jokin muu annettu tehtävätavoite. Edellisen Command & Conquer -pelin, Tiberium Warsin tapaan jokaisessa tehtävässä on päätehtävä, sekä vapaaehtoisia sivutehtäviä. Sivuhtehtäviä ei ole pakko suorittaa, mutta yleensä niiden suorittaminen helpottaa päätavoitteeseen pääsemistä.
Suurin ja oikeastaan ainoa narinan aihe pelin tehtäviin liittyen tulee Tiberium Warsin tapaan jatkuvasta kädestä pitämisestä. Monelle varmasti riittäisi, että peli kertoisi tehtävätavoitteen ja sen jälkeen antaisi pelaajan itse tehdä omat johtopäätökset ja strategiansa sen toteuttamiseksi. Aivan, mutta pelin tekijät eivät ole kuitenkaan aina sitä mieltä, vaan haluavat tehtävätavoitteen lisäksi myös useissa tehtävissä kädestä pitäen kertoa miten siihen päästään. Esimerkkinä “tuhoa voimalaitos. Tuhotaksesi voimalaitoiksen, toimi seuraavalla tavalla…” Jatkuva kädestä pitäminen ja neuvominen tehtävän alusta loppuun syövätkin ajoittain mielenkiintoa peliä kohtaan ja välillä tuntuukin vahvasti siltä kuin pelin tekijät aliarvioisivat pelaajan älykkyyttä toimia itsenäisesti. Parhaimmillaan peli onkin silloin, kun tehtävätavoitteena on vihollisen totaalinen tuhoaminen ja jolloin pelaaja saa rauhassa komentaa ja valloittaa parhaaksi näkemällään tavalla.
Silloin kun jatkuva neuvominen on hieman sivummalla, voi pelistä nauttia. Useat tehtävät asettavat pelaajan rakentamaan tukikohdan alusta saakka, mutta jotkin tehtävät myös asettavat pelaajan tilanteisiin, joissa on valmiina kourallinen yksiköitä, joiden avulla tulisi pärjätä. Parhaat tehtävät ovat kuitenkin juuri niitä, joissa ensin rakennetaan tukikohta ja sen jälkeen vyörytetään vihollisen niskaan kaikki mitä irti lähtee.
Uutena ominaisuutena Tiberium Warsiin nähden on pelaajalla jokaisessa tehtävässä tukenaan apukomentaja, joka pelaajan tapaan rakentaa omaa tukikohtaansa ja kasaa omia joukkojaan. Apukomentajalleen voi halutessaan antaa muutamia erilasia käskyjä. Pelaaja voi komentaa apurinsa hyökkäämään tietyn kohteen kimppuun tai vaikkapa käskeä paikkapuolustamaan tiettyä aluetta. Mikäli komentamiseen ei halua itse tuhrata aikaansa, voi antaa tekoälyn myös työskennellä ja hyökätä itsenäisestikin. Parhaimmillaan apukomentajasta on kuitenkin suuri hyöty ja etenkin pelaajan ja apukomentajan yhteishyökkäykset saavat parhaimmillaan isoa tuhoa aikaan. Totta kai apukomentajan ansiosta myös hyökkäyket pelaajan leiriin jakautuvat pienempään osaan, kun vihollinen joutuu taistelemaan myös apukomentajan yksiköitä vastaan.
Ehkäpä juuri apukomentajaominaisuuden vuoksi Red Alert 3 tuntuu normaalivaikeustasolla helpommalta kuin Tiberium Wars, vaikka sekaan mahtuu myös todella haastaviakin tehtäviä. Uusi ja hieno ominaisuus Red Alert 3:ssa on mahdollisuus pelata kaikki kampanjan tehtävät myös yhdessä kaverin kanssa lävitse. Koska jokaisessa tehtävässä on mukana apukomentaja, voi pelaaja halutessaan kutsua ennen tehtävän aloittamista mukaan peliin oman kaverinsa Xboxilla Liven ystävälistalta. PC-puolella homma toimii niin ikään samaan tapaan, valitsemalla ystäväksi merkattu palaaja pelin verkkopalvelussa, jonne täytyy tosin ensin rekisteröityä. Tämän jälkeen apukomentajan roolissa ei enää häärikään pelkkä tekoäly, vaan toinen ihmispelaaja. Yhteistyö-moninpeli tuo aivan uuden ulottuvuuden C&C-maailmaan ja onkin varsin tervetullut uudistus tuoden samalla vaihtelua muuten varsin perustason RTS-kokemukseen yksinpelin osalta. Toki pelaaminen toisen ihmispelaajan kanssa helpottaa peliä entisestään vielä hiukan, etenkin jos rinnalla on toinen hyvä pelaaja. Siksi ehkä kannattaakin tahkota tehtäviä ystävän kanssa pelin vaikeimmalla tasolla.
Red Alert 3:ssa nähtävä sotakalusto liittoutuneiden ja venäläisten osalta on osittain Red Alert 2:n ajoilta tuttua. Kaikilla kolmella osapuolella on omat perustason maa, ilma- ja vesikalustonsa, mutta jokainen osapuoli on pelattavuudeltaan erilainen, erikoisempien yksiköidensä ansiosta. Paluun tuttujen yksiköiden osalta tekevät esimerkiksi attack dog, tesla trooper, conscript, sekä Kirov-ilmalaiva. Erikoisempia, tuttuja yksiköitä ovat muun muassa liittoutuneiden vakoojat, sekä liittoutuneiden kommandoyksikkö Tanya. Vaikka järeämpi kalustokin on pääosin pelkkää uutta täynnä, on silti käytännössä tarjolla RTS-peleille varsin ominaista rautaa. Tankkeja, miehistönkuljetusaluksia, helikoptereita, hävittäjiä, pommitttajia, sotalaivoja, sukellusveneitä, kuin tavallisia jalkaväkisotilaitakin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana venäläisillä on liittoutuneiden attack dog yksikköä vastaamaan nyt uusi yksikkö nimeltä war bear, eli kirjaimellisesti pansssaroitu karhu, joka attack dogin tapaan niittää tehokkaasti jalkaväkeä. Liittoutuneiden Tanya-kommandoa vastaamaan venläisillä on Natasha, jonka erikoisin kyky on tilata ilmaiskuja rakennuksiin infrapuna-aseellaan. Mielenkiintoisimpiin yksikköuudistuksiin kuuluu esimerkiksi vedellä ja maalla toimiva venäläisten stingray, liittoutuneiden vihollisia jäädyttävä cryo-kopteri, sekä useita hyökkäyskoneita sisällään pitävä liittoutuneiden lentotukialus.
Kaikkein oudoin kalusto pelissä kuitenkin on, kuten sanottua, Japanilla. Sudenkorentorobotti tiedusteluun, samurai jalkaväkisotilaana, aaltokanuunalla tankkeja tuhoava tankbuster-sotilas, ajatuksen voimalla vihollisia tuhoava pikkutyttö Yuriko Omega, Transformers-tyyppinen, hävittäjästä käveleväksi robotiksi muuntautuva Mecha Tengu, sekä jättiläismäinen jättirobotti King Oni vain mainitakseni muutamia. Jokaisella sotivalla osapuolella on pelissä omien erikoisyksiköidensä lisäksi myös muutamia erikoisrakennuksiakin. Esimerkiksi liittotuneilla on käytössään yksiköitä teleportttaava Chronosphere, venäläisillä ydinasetyyppinen Vacuum Imploder, joka imee kaiken sisäänsä kohde-alueeltaan, kun taas japanilaisten Nano Swarmilla saadaan väliaikaisesti läpäisemätön kilpi aikaiseksi. Kokonaisuutena pelin yksikkökalusto on varsin hyvin tasapainossa ja jokaisella armeijalla voi pärjätä, pitää osata käyttää oikeanlaisia yksiköitä oikeiden tuhoamiseksi. Näiden ohella useista tehtävistä löytyy pioneerilla valloitettavia rakennuksia, kuten sairaaloita ja tutka-asemia ja pankkeja, jotka tuovat erikoisetuja taistelun avittamiseen. Esimerkkinä sairaalan valtaaminen mahdollistaa jalkaväkiyksiköiden automaattisen paranemisen, kun taas pankeista saa joka sekunti ilmaista rahaa tililleen.
Yksinpelikampanjoiden lisäksi – sekä mahdollisuus pelata niitä kaverin kanssa – löytyy pelistä myös yksinkertaista rakenna ja tuhoa -pelattavaa tarjoava skirmish-pelimuoto, jota voi pelata joko yksin tietokonetta vastaan tai sitten netissä maksimissaan kolmea muuta ihmispelaajaa vastaan.
