Construction Simulator arvostelussa

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että kaikenlaisten early access -ohjelmien myötä pelialan laadunvalvonta on mennyt vessasta alas ja koko homma on riistäytynyt käsistä: kaikkea voidaan julkaista. Keskeneräisiäkin pelejä myydään betatestattavaksi early access -vaiheen loputtua ennenaikaisesti. The Company Man kärsi bugista, joka esti etenemästä jo kolmannen tason jälkeen. Kirjaimellisesti kauan ”odotettu” SpaceVenture oli rikkinäinen bugikasa.

Uusinta uutta edustaa kenties se, että näitä samoja keskeneräisiä early access -pelejä lätkitään hätäisesti 1.0-version alle, Beyond the Wiren tapaan. Ei muuta kuin ”gone gold” -leimaa kylkeen ja äkkiä peliä kaupan hyllyille kuluttajaa hämäämään: onhan se varmaan valmis peli, kun on kotelot ja kaikki?

Omasta mielestäni erilaisten Simulator-loppuisten pelisarjojen maine on kärsinyt pahasti sen jälkeen, kun sitä alkoivat käyttää lähes kaikki vähänkin ”aitoa” tekemistä sisältävät pelit Flight Simulatorin kulta-aikojen jälkeen. Toki hyviäkin poikkeuksia on olemassa, mutta lähes aina konnotaatio ”simulator se ja se” tuo mieleen jonkinlaisen huonosti toteutetun roskapelin.

PC:llä early accessissa elämänsä aloittanut ja sittemmin konsoleille portattu, Astragonin tuorein Contruction Simulator ei ainakaan vähennä sitä mielikuvaa.

Pelin on julkaissut muun muassa Bus Simulator -pelinkin julkaisijana tunnettu Astragon ja kehittämisestä on vastannut Weltenbauer. Software Entwicklung. Peli kantaa siis nimeä Contruction Simulator, mutta vuonna 2018 ja 2020 ilmestyivät samalta julkaisijalta pelit Contruction Simulator 2 ja Contruction Simulator 3. Construction Simulator 2015 löytyy myös olemassa samalta julkaisijalta. Jotenkin tämä nimeämispolitiikka onkin jo se ensimmäinen asia, mikä uuden pelin kohdalla menee pieleen.

Contruction Simulator -pelin alussa valitaan pelialueeksi joko USA tai Eurooppa (Saksa) ja luodaan oma raksaduunari parista valmiista naamasta. Sitten hypätään joko valmiiseen pöytään moninpelin merkeissä tai aloitetaan oma uramoodi, jonka aikana tehdään muun muassa tiehommia sekä rakennetaan taloja ja korjataan putkia ja muuta mukavaa.

Uramoodi on aika lailla opastettua tehtäväpohjaista puuhastelua, mikä toisaalta on ihan hyväkin. Ei tarvitse aina esimerkiksi Farming Simulator -pelien tapaan miettiä itse mitä tehdään ja miten, jos vain haluaa rennosti tutustua siihen, mitä tehdään milläkin autenttisesti merkkiä myöten mallinnetulla työkoneella. Opastettu puuhastelu onkin sitten ainoita hyviä puolia koko simulaattorissa. Kummassakin pelikartassa on omat tehtävänsä ja yhteensä niitä sanotaan olevan yli 90. Rahaa alkaa kertyä suoritetuista töistä ja rahalla totta kai ostetaan lisää, parempaa kalustoa. Niitä pitäisi muistaa välissä huoltaa ja tankatakin.

Usein tällaisista simulaattoripeleistä tulee sanottua ja ajateltua, että ne lisensoidut työkoneet ovat pelin suola ja kauneinta katseltavaa, mutta Contruction Simulatorista on vaikea sanoa edes sitä, vaikka kalustoa onkin hyvä määrä, noin 70 erilaista konetta. Edustettuina olevat merkit ovat muun muassa Atlas, BELL, Bobcat, Bomag, CASE, Caterpillar, Kenworth ja Liebherr. Työkoneet kuitenkin ovat todella rumia ja tekstuurit ovat suttuisia – koko pelimaailma kärsii samasta ongelmasta.

Koko peli itse asiassa jo heti ensi näkemältä näyttää visuaalisesti todella ala-arvoiselta ja on sinänsä saavutus, että kun toiset tekevät retrohenkistä pixelartia, Weltenbauer. Software Entwicklung on päätynyt apinoimaan Midtown Madnessin -grafiikkaa vuodelta 1999 – näin ainakin PS4-versiossa siis.

Ruudunpäivitys tökkii, kameraohjaus nylkyttää ja nykii, tekstuurit väreilevät, valaistus on järkyttävää ja varjostusefektit noloja. Kaukana horisontissa leijuu gondolihisseiltä tai kärpäsiltä näyttäviä epämääräisyyksiä, jotka ovatkin autojen varjoja ja muuttuvat sellaisiksi, kun tarpeeksi lähelle päästään. Yleensä videopeleissä on jopa turhaankin epilepsiavaroituksia, mutta Construction Simulatorissa saisi olla: sain jokaisen pelisession jälkeen oivan silmä- ja pääsäryn grafiikan vuoksi.

Eihän Astragonin vuonna 2019 julkaisema Bus Simulator ollut sekään pelinä mikään tajunnanräjäyttävä visuaalinen kokemus, mutta sentään perusasiat kamerakulmien ja muun vakauden puolesta olivat kutakuinkin kunnossa – peliä pystyi pelaamaan, ilman että silmät räjähtivät.

Construction Simulatorin valokuvamoodillakaan ei paljoa tee, joskin vuorokaudenaikaa säätämällä on helppo todeta, että pelin olisi pitänyt olla pelkkä ”Night Construction Simulator”, sillä latteat ja ylivaloisat valaistusefektit ja suttuiset tekstuurit saadaan yöaikaan edes vähän hillitymmälle tasolle.

Hyödyttömän valokuvamoodin ainoa oikeasti hieno elementti on se, että sen kanssa voi hauskasti tarkkailla miten kuu taivaalla liikkuu, kun nopeutetaan ajankulua. Jokaisen pelisession aikana sain pelistä valehtelematta silmäsärkyä ja päänsäryn – ohessa oleva video ei täysin tee oikeutta kaikelle sille kamaluudelle, mitä silmät peliä pelatessa todistavat. Ei näin.

Äänimaailma ei ole sen paremmalla tolalla. Koneet pitävät ääntä, kyllä, mutta esimerkiksi ajoneuvojen renkaista lähtevä asfalttihumina tuo mieleen lähestyvän ukkosen ja pelaajan esimies – joka paikkaan teleporttautuva Hape, kuulostaa hänkin vähän pystyyn kuolleelta.

Pelissä nimensäkin mukaisesti lähdetään tekemään erilaisia pienempiä ja suurempia raksaremontteja. Kyllähän tekemällä ja kokeilemalla pelin laitekalustoa oppii pintapuolisesti, mistä työssä on kyse – aivan kuten vaikkapa Farming Simulator -peleissäkin. Kaikki on Astragonin pelissä vain niin huonosti suunniteltua. Käyttöliittymä on kankea ja kontrollit tuttuun simulaatiotapaan aina vähän hankalat ja hankalammat mitä monimutkaisemmaksi itse kone menee.

Traktorilla on helppo kauhoa ja kaadella tavaraa, mutta nostureiden käyttö on jumalattoman tuskallista. Tämä osittain siksi, että peli käyttää jostain kumman syystä lukittuja kamerakulmia, paitsi silloin kun pelaaja juoksee jalan 3rd person kuvakulmassa.

Nostureilla nostaminen esimerkiksi lukitsee kameran niin typerään asentoon, että korkeuseroja on enää vaikea hahmottaa. Ja kun kameraa ei saa kieputtaa vapaasti, on vaikea nähdä, mitä on edes tekemässä. Ohjaamokuvakulman ja perinteisen chase-kamerankin välillä joutuu käymään erikseen valikossa säätämässä, pelkkä tatin klikkaaminen ei onnistu, kuten vaikkapa Farming Simulator -pelisarjassa.

Yhden kerran pelin kameraohjaus jopa kokonaan levisi kesken pelaamisen (nähtävissä videolla 39:30 kohdalla) 3rd person ohjailusta tuli lähes mahdotonta, kun hahmo halusikin pelkästään strafettaa ja tehdä kaiken muutenkin nurin kurin – efekti oli kuin GTA:ssa nautittu kärpässieni.

Netin kautta toimiva, maksimissaan neljän yhtäaikaisen yhteistyöpelitila löytyy, mikäli yksin ei jaksaa rakennella ja netissä oli jopa yllätyksekseni ainakin muutamia sessioita käynnissä, joihin pääsi liittymään moninpeliä kokeilemaan. Audiovisuaalisesti tai pelattavuudeltaankaan nettipeli ei kuitenkaan paranna Construction Simulator -kokemusta tippaakaan. Voidaan yhteistyössä rakennella ja laittaa vaikkapa taloa pystyyn, mutta kuka tällaista keskeneräistä roskaa vakavasti haluaa ainakaan PS4-konsolilla pelata?

Construction Simulatorin valikoista löytyy jokseenkin huvittavasti myös nettiselaimen kautta tarkasteltava ja ihan pelin virallisilta nettisivuiltakin löytyvä ”road map”, eli mitä tuleman pitää. Pääosassa eivät ole lisätehtävät tai uusi kalusto, vaan kalenterissa ovat muun muassa erilaiset bugikorjaukset, moninpelin parannukset, yönskippaus-ominaisuus (miksi?), tutoriaalin parantaminen, liikenteen parantaminen, ruudunpäivityksen parantaminen ja niin edelleen.

Kaikista ongelmista ollaan siis oltu varsin tietoisia, mutta silti ne on sijoitettu kalenteriin to do -listalle ostajakunnan nähtäväksi. Road mapissa oli listattuna myös ominaisuuksia, joiden olisi pitänyt ehkä olla pelissä jo alunperinkin, kuten kuvakulmien osalta taaksepäin katsominen ajoneuvoa ajettaessa tai ihan vain näppäinasetusten vaihtaminen. Mutta ei, tyrkätään peli ulos raakileena ja jatketaan kehitystä sitten siinä samalla.

Loppusanat

Construction Simulatorista voisi keksimällä keksiä jotain kivaa kirjoiteltavaa, mutta kyllä asia on niin, ne positiiviset asiat ovat uramoodin tehtäväpohjaisuus ja kaluston sopiva määrä. Co-opista voi löytyä muutama crossplay-pelaaja, mikäli nettihauskuutta etsii.

Peli itsessään on ainakin PS4-version osalta teknisesti katsottuna auttamattoman heikossa hapessa vielä julkaisun jälkeenkin. Early accessia peli pikemminkin onkin road map -sivustoineen, eikä Astragonin rakentelusimulaattorista kannata missään nimessä maksella pyydettyjä summia, ellei sitten ole rakennusalasta kiinnostunut masokisti, joka tykkää painaa illalla pään tyynyn silmä- ja päänsäryn kera.