Arvostellut: Teemu Laitinen, 18.syyskuu 2019

Peliarvostelu

Control

Pelin nimi:Control
Lajityyppi:Toimintapelit
Alusta:Xbox One
KehittäjäRemedy
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Control kansikuva

Remedy on etenkin suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna sellainen pelitalo, jonka haluaa onnistuvan. Varsinkin kun se aikaisempi peli, Quantum Break, ei ehkä osunut aivan häränsilmään. Pelitalon paineet olivat jotain aivan toista luokkaa, kuin mitä nyt julkaistun Remedyn uusimman tulokkaan, Controlin, kanssa. Tämä on tietyiltä osin välittynyt myös itse peliin ja hyvä näin, sillä Control on jälleen askel eteenpäin.

Heti alusta alkaen Control on kuin lsd-trippi, josta ei oikein ota mitään tolkkua. Pelaaja ohjaa Jesse Faden -nimistä tyttöä, kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattuna. Jesse astelee Federal Bureau of Controlin rakennukseen nippu kysymyksiä pääkopassaan. Hän haluaa tietää mitä veljelleen oikein tapahtui. Muun moassa. FBC-viraston pomo on rinnakkaisulottuvuudesta loikanneen oudon voiman vallassa. Jesse alkaa kutsumaan tätä resonoivaa voimaa nimellä Hiss. Viraston johtajan harmiksi tuo tummanpunainen voima saa hänet ”leimaamaan itsensä ulos” omaa palvelusasetta käyttäen. Jesse Faden kuulee tämän ja hiihtää pomon koppiin. Nyt Jessellä on vain enemmän kysymyksiä selvitettävänään, sekä johtajan oma ase, joka tekee hänestä paikan uuden pomon. Kuten aiemmin tuli todettua, meno on hyvin erikoista aluksi.

Jesse Fadenista kruunataan paikan johtaja ja se on kaikille rakennuksen työntekijöille ihan ok. Suunnilleen. Suurin osa eteen tulevista otuksista on kuitenkin jotain muuta kuin ystävällinen toimistotyöntekijä. Osa vihollisista levitoi ilmassa ja saattaa yllättää pahaa aavistamattoman pelaajan housut kintuissa, tai sitten ne vartioivat aluetta edes takaisin tampaten, ase tanassa. Vihollistyyppejä on muutama erilainen, raskaammista körmyistä outoihin vikkeliin otuksiin, mutta aika nopeasti näihin tusinatoopeihin alkaa puutumaan, varsinkin kun tekoäly on alkeellista huttua. Levitoivat vastukset ja pomotaistelut tarjoavat kuitenkin hyvää vaihtelua ja haastetta.

Jessen kyvyt

Jesse ei ole mikään tavallinen tyttö vaan omaa myös yliluonnollisia kykyjä. Niitä kehitellään vauvan askelin tarinaa viemällä eteenpäin ja kartalta löytyvillä voimaesineillä, jotka ovat aivan tavallisia arkisia esineitä. Jessen pääkyvyksi kehkeytyy tavaroiden manipuloiminen tahtonsa mukaan. Hän pystyy heittelemään roskiksia, paloposteja, tietokonenäyttöjä ja jopa vastapainotrukkejakin. Itse vihollisiakin on mukava viskoa sinne sun tänne. Levitoiminen ja vastustajien mielenhallinta luonnistuu myös ja onneksi pientä kilpeäkin saa kehiteltyä ympäristössä lojuvista betoninmurikoista. Itse kykypuu koostuu muutamasta sarakkeesta, jotka ohjaavat pelaajan pelaamaan tietyllä tavalla, mutta onneksi kaikki kyvyt saa auki, mikäli mielii perehtyä tarpeeksi Controlin maailmaan. Sama juttu Jesse Fadenin aseen kanssa, jota pystyy siis myös kehittämään pelin edetessä. Sen voi muuntaa haulikon tai raketinheitintä muistuttavaksi tussariksi tai nopeammaksi sarjatuliaseeksi. Jessen ei tarvitse missään vaiheessa huolehtia aseen panoksista, mutta jatkuvalla syötöllä ei lyijyä voi päästää ilmoille. Pelatessa on siis löydettävä balanssi Jessen omien kykyjen ja aseen käytön suhteen. Erilaisia modeja löytyy yllin kyllin, ehkä jopa liikaakin, jotka auttavat parantamaan aseen suorituskykyä ja puolustuskykyä.

Tehtävät

Toinen vaihtoehto on ottaa välillä huilia pääjuonesta ja alkaa etsimään sivutehtäviä, joista voimaesineitä keräillään. Vapaaehtoisilla askareilla on suuri painoarvo Control-pelissä ja tämä on ollut tietoinen ratkaisu. Yksi Controlin idean kantava voima on ollut luoda peli, jossa pelaaja pääsee tutkimaan ympäristöä vapaasti. Tämäntyyppisille peleille on joissain piireissä vakautunut metroidvania -niminen termi, jonka nimiyhdistelmä ei ainakaan vanhemmille pelaajille tule puskista. Tämä pällistely ja kummastelu on tietenkin ihan tervetullutta, mutta ihmetystä aiheuttaa päätarinan onttous verrattaessa sivutehtäviin, joista löytyy muun moassa mieleenpainuvampia pomotaisteluita.

The Oldest House

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä mainita se, että koko peli sijoittuu vain yhteen alueeseen, periaatteessa. FBC-rakennuksen nimi on The Oldest House, eikä tämä ole mikään tavallinen vanha talo Manhattanilla. Sen sisukset muuttuvat ja repeilevät pahansuopaisen Hiss väreilyn johdosta. Federal Bureau of Control on kuin suoraan The X-files kulttiklassikko sarjasta ja synkkä Remedyn muiden pelien tunnelma on hyvin tunnusteltavissa. Uusia alueita ja tutkittavaa on paljon, mutta takaisin seilaamista joutuu harrastamaan. Peli käyttää tallennuspisteitä, jotka aktivoimalla pystytään palaamaan muualle kartan alueeseen. The Oldest Housea navigoidessa saattaa parit ärräpäät päästä ilmoille, sillä Controlin kartta on aikalailla kelvoton tekele.

Controllin kontrollit

Kykyjen ja liikkeiden ohjainasettelussa ei ole mitään moitittavaa, mutta aseella tähtääminen on konsoli-versiossa tönkön tuntuinen. Tätä pystyy onneksi hienosäätämään ja lopulta kyse on enemmänkin käyttäjän omasta preferenssistä. Silti kameran ja aseen suuntaaminen kohteeseen voi olla pelin ensimmäisten hetkien aikana turhauttavaa. Toinen hämäävä tekijä on se, että Jesse Faden ei mene nykypelien standardien mukaisesti automaattisesti kyykkyyn vaan joutuu ihan nappia painamaan jolla päähenkilö suorittaa tämän akrobatian. Vaikea kuitenkaan varmuudella todeta, että onko kyse rajoituksesta vai tietoisesta päätöksestä. Tämä johtunee siitä, että ympäristön voi tuhota aika pitkälti täysin.

Sermit solmuun

Taistelemisen lisäksi hauskinta puuhaa Controllissa on tuhoaminen. Toimistojen sermit, tuolit, näytöt ja lamput ja jopa lattian voi laittaa uuteen uskoon. Grafiikka ei itsessään ole mitään ennennäkemätöntä, mutta kaikki tämä tuhon määrä on kyllä loistavaa. Vihollisetkin pöllähtävät näyttävän värikkäästi ja vaikka ruudulla tapahtuu paljon asioita, tuntuu fps pysyvän suhteellisen tasaisena. Paikoitellen grafiikka on kuitenkin erittäin näyttävää, tästä hyvänä esimerkkinä Oldest Housen talonmies, Ahti, joka luuttuaa rauhallisenomaisesti lattioita ja latelee Suomi-läppää pitkin peliä. Kyllähän se hieman saa hymähtämään, kun pelihahmo lauleskelee melankolista suomalaista iskelmää ja vähän väliä viljelee kirosanoja ja jopa kokonaisia lauseita. Ahtin lisäksi Controlissa käydään dialogia muutaman muun ihmisen kanssa, joista yksi keskeisimmistä rooleista on Emily Popella, joka tavataan aivan pelin alkuvaiheilla. Simon Arish on puljun putkimies ja Helen Marshal on elämää nähnyt kovaksi keitetty mummo. Matkan varrella tavataan muitakin tärkeitä hahmoja, seurataan nukketeatteria ja pääkopan sisällä kähisee useampi kuin yksi ääni.

Tuomio

control on kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toimintapeli, joka sekoittaa perinteiseen aseräiskintään yliluonnollisia elementtejä. Levitoiminen ja telekineesi toimii erittäin mallikkaasti ja nämä kyvyt tekevät vihollisten listimisestä huomattavasti nautinnollisempaa, kuin pelkällä pyssyllä paukuttelemalla. Vaikka Jessen asetta saakin tuunattua. Controlin kontrollit ovat toimivat, vaikka hienosäätöä saattaa joutua tekemään heti kättelyssä. Tuntuu hieman hullulta se, että joutuu mainita kyykky-nappulan, mutta kyllä se vain näin on. Hahmon joutuu itse painaa kyykkyyn, mikäli haluaa aidan taakse piiloon. Kokonaisuus toimii, ääninäyttely ja musiikki, tai sen puute, luo tunnelmaa. Musiikista sen verran, että maestrona toimii Alan Wake -pelin soundtrackin luonut Petri Alanko, sekä Martin Stig Andersen. Erityismaininnan ansaitsee Poets of the Fall, joka vetäisee yllättävän metallipainoisen kipaleen erään tehtävän aikana. Controlin isoimmat kompastuskivet on sen heikossa tekoälyssä ja siinä, että vaikeustasoa ei pysty säätämään helpommaksi tai vaikeammaksi. Outoa on se, että juoni tuntuu olevan luotu vain vierittämään toimintaa eteenpäin, eikä toisinpäin. Kaikille hosujille Control ei välttämättä ole se mieluisin, sillä peli on läpäisty noin reilussa kymmenessä tunnissa, jos vauhti on haipakkaa. Sivutehtävät ja kaikki keräiltävä roina pitävät kuitenkin mielenkiintoa yllä kaikille uteliaille seikkailijoille ja tästä syystä Controlin parissa voi helposti viihtyä reippaasti yli parikymmentä tuntia. Remedy on saanut vangittua Controliin sen alkuperäisen oman fiiliksensä. Lisää on luvattu dlc:n muodossa jo tämän vuoden lopulle, sekä ensi vuodelle.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Yliluonnollisia kykyjä on nautinnollista käyttää
  • - Ahti
  • - Toiminta
  • - Sivutehtävät, jotka ovat jopa päätehtäviä mielenkiintoisempia

Huonoa

  • - Tekoäly
  • - Kartta
  • - Ei mahdollisuutta vaikuttaa vaikeustasoon