Crash Bandicoot N. Sane Trilogy

Crash Bandicoot N. Sane Trilogy - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Crash Bandicoot N. Sane Trilogy
Lajityyppi: Tasohyppelypelit
Alusta: PC
Kehittäjä / Julkaisija Vicarious Visions / Activision
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Teemu Laitinen, 23.8.2018 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun Crash Bandicoot N. Sane Trilogy kansikuva

Crash Bandicoot on sankari, joka kuuluu varmasti monen pelaajan lapsuuden muistoihin 90-luvulta. Tämä ensimmäisen Playstation-konsolin tasoloikkamaskotti oli aikansa uranuurtaja ja pönkitti Naughty Dog peliyhtiön uusiin sfääreihin. Crash teki viime vuonna näyttävän paluun nykykonsoleille, josta Mikko kirjoitti erinomaisen arvostelun. Nyt vuotta myöhemmin, pc-pelaajatkin pääsevät kokemaan tämän nätin trilogiapakkauksen.

Kuten arvata saattaa, on tietokonepelaajilla hieman paremmat oltavat Crashia ja hänen siskoaan ohjailtaessa. Tämä johtunee hyvin pitkälti suuremmasta ruudunpäivityksestä, joka on mahdollista säätää jopa 60:n ja yli. Tämän johdosta hypyt ja muut liikkeet tuntuvat toimivan saumattomasti, eikä peli tunnu ollenkaan ylivaikealta. Mutta! Jotkin vihollisista tuntuvat omistavan ärsyttävän näkymättömän laatikon ja tämä aiheuttaa turhia kuolemia. Haastetta piisaa ja aivan kuten konsolipainoksessakin, tuntuu trilogian pelit helpottuvan lineaarisessa järjestyksessä.

Crash Bandicoot N. Sane Trilogy sisältää sarjan kolme ensimmäistä tasoloikkapeliä, jotka ovat kokeneet näyttävän kasvojenkohotuksen. Grafiikka sekä äänimaailma on laitettu nätisti uusiksi, kuitenkin alkuperäinen fiiliks säilyttäen. Kokonaan uutta on myös mukana, sillä ensimmäisessä ja kolmannessa pelissä on yksi ennennäkemätön kenttä molemmissa. Tämä ensimmäinen kenttä alunperin piilotettiin, koska sen todettiin olevan turhauttavan vaikea tai keskeneräinen. Samassa hengessä kolmanteen peliin tehtiin hieno, mutta hankala Future Tense niminen kenttä, joka ei kalpene vaikeusasteessaan tuolle ensimmäiselle lisukkeelle, jonka nimi muuten on Stormy Ascent.

Stormy Ascent vie Crashin pahan Dr. Neo Cortexin laboratorion huipulle. Pussimäyrän kiusaksi on laitettu kaikenlaisia ilkeitä esteitä, kuten myrkkypulloja heitteleviä tiedemiehiä, katoavia rappusia, piikkejä, liikkuvia lauttoja ja lintuja. Kolmannessa Crash Bandicoot pelissä oleva Future Tense tarjoaa myös kovan pähkinän purtavaksi, mutta tässä kentässä Crashilla ja Coco siskollaan on apuna hedelmäsinko ja tuplahyppy.

Pelin vaikeimmasta kentästä voi käydä vääntöä monen pelaajan kanssa, mutta onneksi Vicarious Visions on kääntännöstyössään muistanut tuoda myös pelin alkuperäiset helpotukset. Eräässä kentässä voi esimerkiksi kävellä narua pitkin ja välttää kaikki vaikeudet. Pelkkiä hyviä juttuja ei ole tarttunut käännökseen, sillä aika pian tuli huomattua kameran tekevän omiaan. Eräässä tasossa mäyrällä on vastassaan montusta ilmestyviä myyriä, jotka täytyy tuhota edetäkseen. Kamera voi kuitenkin jumiutua sellaiseen asentoon, josta ei myyriä näe ja kuolema on varmaa. Tämä tapahtui kuitenkin vain kerran pari, joten mistään pelin rikkovasta asiasta ei ole kyse, enemmänkin se oli vain huvittava kömmellys. Crashin elämävarasto on myös hyvin helppo täyttää omenoita keräilemällä – 100 omenaa tuo yhden elämän – joten suurta huolta ei pitäisi tulla, kenttiä läpi tahkotessa. Tutut omenalaatikot, elämä- ja tallennuslaatikot ovat tietty mukana. Kuin myös “ei-niin-mukavat” nitrot ja tnt-lootat.

Kamera on muulta osin hyvin uskollinen alkuperäiselle psx-painokselle ja melkein kaikki paha sanottava jääkin tuohon aikaisempaan. Toinen pieni ärsyyntymistä aiheuttava seikka ilmaantuu joka kerta, kun pelin käynnistää, sillä ruudun säädöt eivät tunnu tallentuvan pelin sammuttamisen jälkeen. Tämä voi kuitenkin johtua monesta asiasta – näytöstä, ajureista, Windowsin versiosta, tähtien liikkeistä – joten tätä on vaikea pitää varsinaisena miinuksena. Testilaitteita kun ei ollut nyt yhtä tehomyllyä enempää. Grafiikka ja muut asetukset voi säätää nopeasti takaisin mieleisekseen.

Alkuperäinen Crash liikkui d-padin avulla, sillä tattia ei oltu vielä Playstation-ohjaimeen keksitty. Tämä ei haittaa, sillä pussimäyrät liikkuvat sutjakkaasti wasd-näppäimiä ja hiirtä käytettäessä. Pelaajan on kuitenkin mahdollista käyttää Windows-yhteensopivaa ohjainta. Testissä oli PS4, Xbox One ja Steelseriesin Stratus XL langaton peliohjain ja jokainen toimi moitteettomasti. Crash Bandicoot N. Sane Trilogy tuli ajettua myös Steam Linkin kautta olohuoneen TV-ruudulle, jotta nostalgiafiilis olisi korkeimmillaan. Tässä kuitenkin alkoi ohjaimen viive näkymään sen verran selkeästi, että sen ennakoiminen toi jo oman haasteensa.

Crash Bandicoot N. Sane Trilogy on täydellisen oloinen käännös kaikessa alkuperäisyydessään. Rotkot, kilpikonnat, haisunäädät, ärsyttävät alkuasukkaat ja miekkaa heiluttavat roomalaiset ovat kaikki oikeilla paikoillaan. Pomotaistelut ovat myös yhtä jännittäviä, haastavia ja hauskoja kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Pelikenttien taustalla näkyvät linnan siluetit, pilvet ja muu graafinen tilpehööri on myös säilytetty omalla paikallaan. Vain tarkkaan katsoessa voi huomata taivaan värieroja alkuperäiseen peliin ja toki nyt on vesi ja terva todentuntuisempaa. Pakko kuitenkin mainita, että veden heijastusefekti oli aikoinaan erityisen hieno kokemus.

TUOMIO

Crash Bandicoot N. Sane Trilogy on loistava esimerkki hyvästä klassikkopelin käännöksestä. Kaikki on nostettu nykyisille standardeille, puuttumatta Crash Bandicootin ytimeen. Hyvin pientä kulmien hiomista ja tämä trilogiaplätty olisi virheetön. Joka tapauksessa, tällaisenaankin pussimäyrä ansaitsee leiman “lähes virheetön”.

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Kolme loistavasti toteutettua tasoloikkapeliä.
  • - Grafiikka ja myös musiikki on nättiä.
  • - Kaksi ennennäkömätöntä pelitasoa.
  • - Hinta-laatusuhde.

Huonoa

  • - Vihollisten osumalaatikko on kulmikas.
  • - Kamera saattaa temppuilla.
  • - Peliruudun asetukset eivät tunnu säilyvän pelin sammumisen jälkeen.