Arvostellut: Mikko Kosonen, 18.lokakuu 2018

Peliarvostelu

Dakar 18

Pelin nimi: Dakar 18
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Bigmoon Entertainment/Deep Silver
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-8/Samalla koneella, verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Dakar 18 kansikuva

”Kai tälle kaikelle hiekalle pitäisi jotain käyttöä keksiä” – sanoi ei-kukaan-koskaan. Jo neljän vuosikymmenen ajan järjestetty Dakar-ralli on yksi niistä harvoista tapauksista, mikä on onnistunut löytämään ehtymätöntä viihdettä hiekasta ja autiomaasta.

Kyseinen rallitapahtuma on allekirjoittaneelle pysynyt aika pitkälti pimennossa koko tämän ajan, mitä nyt urheilu-uutisissa olen joskus muinoin saattanut ohimennen nähdä pätkän kisakuskeista kaahaamassa loputtomalla aavikolla. Olin kuitenkin kummastunut, kun peli Dakar 18 saapui tietoisuuteeni. ”Eikös se olekaan Paris-Dakar Rally?” Pieni taustatyö tiesi kertoa, että nimi Paris-Dakar oli käytössä vuoteen 2008 asti, kun rallia vielä ajettiin Pariisista Senegalin Dakariin. Vuonna 2009 ja siitä eteenpäin kisaaminen vietiin terrorismiuhkien vuoksi Etelä-Amerikkaan ja siellä ralli onkin sittemmin pysynyt. Nimi Dakar on ilmeisesti säilynyt kaiketi tunnearvon vuoksi.

Dakar 18 -nimeä kantavassa pelissä Dakar-ralli ajetaankin esikuvansa tavoin kolmen maan halki, alkaen Perun Limasta. Bolivian kautta kisataan vielä Argentiinaan ja maalina toimivaan kaupunkiin, Córdobaan. Peli kantaa vuosilukua perässään kuin EA:n urheilupelit konsanaan, mutta Dakar 18 ei ole mikään vuosittaisen pelisarjan tuorein osa, vaan ihan oma pelinsä. Hetki mahdollisen uuden pelisarjan aloittamiselle on ollut mitä sopivin, sillä Dakar-ralli todella juhlii tänä vuonna 40-vuotissyntymäpäiviään. Tämän vuoden ralli ajettiin jo tammikuussa, mutta sehän ei menoa estä virtuaalisilla hiekkakentillä.

Aiemmin aiheesta pelejä on vääntänyt lähinnä jo kuopattu Acclaim peleillään Paris-Dakar Rally sekä Dakar 2. Nopean Youtube-katselmuksen jälkeen voi todeta, että Acclaimin pelit olivat puhdasta arcadea helponoloisella ohjauksella ja pauhaavalla taustamusiikilla, pelissä itse hiekka ei sen suurempaa roolia näytellyt. Ainakaan suurta kilpailua ei siis pitäisi Dakar-osastolta Bigmoon Entertainmentin kehittämälle pelille löytyä.

Vaikka Dakar 18 on ajettavuudeltaan enemmän arcadea kuin simulaatioon nojaavaa, peli sentään ainakin yrittää ottaa aiheensa vakavammin. Täytyy myöntää, että alkufiilis pelin suhteen oli, että oli epäusko. Vaikea kuvitella loputtomissa hiekkamaisemissa ajamisen olevan mitenkään hauskaa. Olin jossain määrin väärässä, sillä Dakar-rallattelulla on ehdottomasti potentiaalia.

Entiset WRC-miehet kilpasilla

Dakar 18 -pelin kuskikatras koostuu oikean elämän ammattikuskeista, jotka ovat jakautuneet neljään erilaiseen omaan mestaruusluokkaansa, joita ovat maasturiluokan lisäksi moottoripyörä, mönkijä sekä kuorma-autojen luokat. Tuttuja nimiäkin löytyy ja suomalaista väriä edustavan Mikko Hirvosen ja Mini-tallin ohella pelistä löytyy valittavana lisäksi muun muassa takavuosien rallikuski ja 2018 kisan voittaja Carlos Sainz sekä WRC:n yhdeksänkertainen maailmanmestari Sebastien Loeb. Hirvonen on ollut mukana Dakarissa vuodesta 2016.

Sisältönsä puolesta peli tarjoaa varsinaisen adventure -nimeä kantavan Dakar-mestaruustaiston lisäksi jaetun ruudun pelailua, nettipeliä sekä harjoitusmoodia sekä treasure hunt -moodia. Jälkimmäisessä voidaan nimensä mukaisesti lähteä aarrejahtiin sitä mukaa, kun pelin erikoiskokeita on ajettu adventuressa läpi ja avattu pelattavaksi. Adventuressa valittavina on kaikkiaan 44 ajokkia, kun kaikki ajoneuvoluokat eri tiimeineen lasketaan yhteen. Vähemmistöä pelissä edustavat yksi- sekä kaksipaikkaiset mönkijät, joita on vain neljä kutakin. Toisaalta tällä ei ole väliä, koska tehoiltaan mönkijät omissa luokissaan ovat täysin identtisiä, vain kuskin ja värityksen osalta löytyy eroa.

Viiden tähden hiekkahaaste

Oikea Dakar-ralli on varsin haastava. Tästä kertoo jotain se, että kuluneen kauden rallissa oli mukana 335 tiimiä, joista vain 184 selviytyi maaliin asti. Dakar 18 yrittää mukailla tätä parhaansa mukaan. Peli onkin jossain määrin haastava tai jopa vaikea – riippuu siitä minkä ajoneuvoluokan ja vaikeustason valitsee.

Aluksi valittavissa on kolmesta vaikeustasosta kaksi, amateur ja competitor. Haastavammassa tasossa on eroa tiukemman tekoälyn ohella esimerkiksi ajokin helpommassa vaurioitumisessa hiekkadyynien pomputuksessa, korjauksien kustannuksissa sekä siinä, että off road -reissuille ei ole tarjolla kompassia avuksi.

Peli varoittelee valikossa ahkeraan ennakkoon jo sillä, että pitäisi tutoriaalit käydä lävitse kaikki ennen pelaamista. Tutoriaalit ovatkin kattavia, joten sinänsä niistä on ainakin apua kunnolliseen perehtymiseen. Peli on olevinaan niinkin haastava, että competitor-vaikeustasoakaan ei saisi ensikertalaisena valita ja jopa osa ajoneuvoluokista on vähän ei-ei aloittelijalle. Toki tätä kaikkea saa uhmata vapaasti jos haluaa.

Pelin tarjoamat loputtomat hiekkamaisemat ovat kieltämättä melko armottomat, joten varoittelu ei sinänsä ole hiekkamyrskystä temmattua. Kovat hiekkadyynit koettelevat autoa ja jos dyynin huipulta vedetään kuin arcadehyppyristä konsanaan, on tiedossa ikävyyksiä. Ajokki kun ei kestä hytkytystä kauaa (helpolla vaikeustasollakaan) ja jos hyppy tai törmäys johonkin objektiin, kuten kiveen on riittävän kova, hajoaa koko auto tai ainakin joku osa siitä. Pientä vahinkoa ja kulumaa syntyy silti ihan pelkällä ajamisellakin. Jarrut, jousitus kuin esimerkiksi jäähdytinkin ovat kaikki kovilla aavikon kuumuudessa.

Ideana pelissä olisi oikean elämän Dakar-rallin tapaan ajaa pitkin jumalattoman pitkää aavikkokisaa erikoiskokeesta ja maasta toiseen. Yksittäisissä erikoiskokeissa on noin nelisenkymmentä waypointia, jotka pitää kaikki matkan varrella saavuttaa – mitään varsinaista rataa tai ajotietä ei erikoiskokeissa ole muuta kuin hetkittäin. Waypointeistakin saa missata vain muutaman, kun jo tulee diskatuksi.

Danger 2! You should be more careful!

Välillä kisassa ajetaan kartanlukijan armoilla – on kuunneltava tarkkaan. Jos kartturi käskee ajaa vasemmalle haarautuvalle tielle autiomökin kohdalta, on syytä totella. Pelissä voikin melko helposti eksyä. Turhassa harhailussa kuluu aikaa ja bensaakin ja koska tavallisen rallin tapaan Dakarissakin ajetaan muiden aikaa vastaan, on kaikki hukatut minuutit huono juttu.

Kun hetken aikaa on kuunneltu nuotteja, vaihdetaankin (amatööritasolla) kompassin ja asteiden perässä ajamiseen. Waypoint toisensa perään pelaajan ralli edistyy hitaasti – ja toivon mukaan ilman suurempia vaurioita. Kartanlukijaa kannattaa kuunnella nuottien ohella myös varoitusten osalta. Jos tyyppi huutaa danger 2 tai danger 3, tarkoittaa se sitä, että eteen tuleva hiekkatöyssy onkin isompi hyppyri, josta täysiä ajamalla saadaan auto lentämään takuulla ilman halki, rikkoen auton kuntoa sen tömähtäessä takaisin hiekalle.

Pelissä ei voi siis vaan posottaa menemään. Vähän maastosta riippuen dyynejä on monesti kiivettävä rauhallisesti ja samalla tavalla valuttava toiselta puolelta myös alaspäin. Joskus tietysti kaasu on syytä laittaa pohjaan, jos vastaan on tulossa lähes pystysuoraa hiekkaseinää, että ei hyydytä mäkeen. Pitää vain muistaa, että ei laskettele mäkeä huipulta kuin Palanderin Kalle. Tasaisemmalla maastolla ovat vaarana kivet ja hiekkakuopat, joita ei meinaa heti erottaa.

Kartanlukija sinänsä on varsin hyvin toteutettu ja off roadilla pelkkä kartanlukijan antamien kuvausten kuuntelu toimii hyvin – kunhan oikeasti kuuntelee. ”Main road 2km” tarkoittaa, että jatketaan renkaiden alla olevaa päätietä kaksi kilometriä ja ”turn left after big rock” tarkoittaa juuri sitä mitä sanotaan. Tai jos käsketään ajaa tiettyä astelukemaa kohti, näkee sen ruudun yläosasta. Joskus kartturi kertoo vain sen, mitä on tulossa – tai mitä pitäisi tulla vastaan. Siinä vaiheessa, kun kartturi on maininnut kaksi kiveä tien molemmin puolin, eikä edessä näy edes sitä tietäkään, ollaan eksyksissä ja tarpeeksi väärään kun ajaa, mainitsee siitä myös kartturikin.

Vinkunaa pelkääjän paikalta

Kaikille talleille ja kuskeille samalla äänellä huutava kartanlukija osaa myös olla kaiken sen nuotinlukemisen keskellä olla rasittavakin. Jatkuva valitus ja ulina pelaajan ajotavoista aluksi huvittaa, mutta pidemmän päälle se itkeminen ja samojen repliikkien kuuleminen uudelleen ja uudelleen – välillä jopa pienenkin hypyn jälkeen – on hyvin puuduttavaa. Kartturin kommentoinnin voi mykistää, mutta tällöin loppuu jostain syystä ihan kaikki nuottien lukeminen. Sen jälkeen pelaaminen muuttuukin vaikeammaksi.

Moottoripyörien ja yksipaikkaisten mönkijöiden osalta saakin nauttia hiljaisuudesta. Vain mies ja menopelinsä. Päristelevät kuskit kun matkaavat yksinään, ei ole ketään lukemassa pelaajalle nuotteja. Tässä on tosin isompi varjopuoli, kun pitäisi osata tulkita ruudun oikeassa alalaidassa näkyviä nuottiraapustuksia. Joskus se saattoi allekirjoittaneelta sattumalta onnistua, mutta pääasiassa ajaminen oli eksymistä ja ihmettelyä hetkinä, jolloin kompassin käyttö otettiin pelin toimesta hetkellisesti pois ja tarjolla olivat jälleen vain nuotit.

On sinänsä harmi, että moottoripyörissäkin on tätä vaikeampaa nuottien lukemista, koska moottoripyörillä kisaaminen oli melkeinpä yhdessä perusmaastureiden ja rekkojen kanssa sitä pelin parhainta antia. Moottoripyörät saavat oman lisäjännityksensä siitä, että kuski ja ajokki voivat erkaantua toisistaan, mikäli pärrä ei pysykään käsissä. Sitten juostaan kaksipyöräisen luokse ja hypätään takaisin selkään. Maasturit olivat niin ikään sitä parempaa kalustoa, mutta paikoin tuntuivat vähän turhan kevyiltä painonsa osalta.

Yksipaikkaiset mönkijät sen sijaan ovat ajotuntumaltaan niin surkeita, että pelaamisessa ei ollut mitään mieltä. Jo pelkällä suoralla hiekkatiellä ajaminen päättyi usein mönkijän yllättävään kääntymiseen ja ajokin lähtemiseen käsistä tai pyörähtämiseen 360 astetta. Epätasaisemmalla maastolla niillä suhaaminen oli vielä rasittavampaa. Ajotuntumaltaan tasaisimpaa kokemusta vastaavasti tarjosi kenties nelipaikkaiset mönkijät. Miinuksena näissä olikin sitten se, että ne kulkevat vain 130 kilometriä tunnissa ja ovat pelin hitain tarjolla oleva kisaluokka. Tylsä köröttely on kuin golf-kärryllä huristelisi. Sellaisella kisaan päättymättömältä tuntuvassa pelimaailmassa? Ei kiitos.

Plussapisteillä auto pajalle

Jokaisesta hyväksytystä waypointista tienaa 50 Dakar-pistettä, joita voidaan sitten käyttää ajokin korjaamiseen. Ajokkia voi rempata erikoiskokeiden välissä ilman kustannuksia tai aikarajoituksia, mutta jos rempata tarvitsee matkan aikana – ja lähes aina tarvitsee – kuluu tähän eri määriä Dakar-pisteitä. Ei muuta kuin auto pysähdyksiin ja korjausvalikko auki. Pienemmät hommat vaativat muutamia minuutteja ajallisesti ja isommat rempat enemmän. Mitä isompi korjaus, sitä enemmän pisteitä kuluu. Jos pisteitä ei tarpeeksi ole, on korjattava vain niitä osa-alueita, joihin varaa on, tai sitten säästellä pisteitä ja ajaa lisää waypointeja toivoen parasta. Ajokki, jossa jousituksen kuntoprosentti on nollassa, on kuitenkin yhtä kuin mennyttä kalua. Yksikin isompi pompautus ja auto on mäsänä.

Easylla ja competitor-vaikeuastasoilla peli tallentaa jokaisella waypointilla ja auton hajottua onkin mahdollista halutessaan palata takaisin viimeisimmälle, aloittaa erikoiskoe alusta tai vetäytyä Dakar-kisasta kokonaan. Mitään ajan taaksepäin kelailua ei ole tarjolla. Aiemmalle erikoiskokeelle palaaminen ei kuitenkaan välttämättä sekään auta: jos auto on jo valmiiksi riittävän hajalla, eikä korjauspisteitä ole, ei autoa voi mitenkään saada ehjänä niin monen waypointin läpi, että pisteitä kertyisi riittävästi. Etenkin jos kyseessä on jokin isompi useamman tuhannen pisteen remppa, on homma täysin mahdoton.

Toisin sanoen, jos pelin esikuvana ajettava Dakar-ralli on armoton, niin sitä on myös virtuaalisuhailukin. Kun keinoja jatkaa ei enää ole, on yksinkertaisesti aloitettava kisa alusta, kenties samalla ajokalustolla ja tiimillä tai sitten voi kokeilla onneaan kokonaan jonkin toisen ajoneuvoluokan ja valmistajamerkin kanssa.

Tämä armoton Dakar-meininki on sinänsä varsin tervetullut tapa laittaa pelaaja kokeilemaan Dakar-rallia yhä uudelleen ja uudelleen. Niitä kaikkia neljäätoista erikoiskoetta kun ei noin vain perille Argentiinaan välttämättä ajetakaan. Erikoiskokeet ovat myös pitkiä ja yhden parissa kuluu puolesta tunnista mahdollisesti lähemmäs tuntia. Onneksi helpolla pelin pelaamisen voi lopettaa koska tahansa kesken ja kun palataan kisan pariin, jatkuu meno siitä, mihin jäätiin. Tämä on erittäin hyvä sillä peli harvemmin onnistuu koukuttamaan ajamiseen niin addiktoivasti, että useampaa saatika välttämättä yhtä kokonaistakaan erikoiskoetta jaksaisi ajaa kertaheitolla läpi.

Säätämistä ja aarteenmetsästystä

Hieman hassuna ratkaisuna adventure-moodia varten valitulla ajokilla on pelattava myös treasure hunt -moodiakin. Mitään erillistä auton ja tallin valitsemisvalikkoa ei treasure huntille ole.

Et siis voi valita prätkää ja pelailla vähän treasure huntia, jos olet jo aloittanut Dakar-rallin vaikkapa mönkijällä, koska treasure huntia ei ilmeisesti luetella pikapeliksi. Itse asiassa minkäänlaista ajopeleille ominaista quick race -pelimoodia pelistä ei edes löydy, jossa voisi valita vapaasti maan ja yksittäisen erikoiskokeen.

Pelin ratkaisu tähän onkin erittäin kummallinen: pelaaja voi aloittaa samanaikaisesti useampia ralleja adventuressa, jotka kaikki tallentuvat omaksi pelikseen. Voit siis ajaa yhtäaikaisesti vaikkapa maasturilla, moottoripyörällä ja mönkijällä Dakarin rallia vaikkapa erikoiskoe kerrallaan. Adventure-valikosta ladataan haluttu pelitallennus (vaikkapa mönkijä) ja tämän ollessa aktiivisena, voidaan sitten mennä pelailemaan treasure huntia mönkijällä. Jos taas halutaan palata Dakarin pariin maasturilla, on ladattava adventure-valikosta maasturin tallennus. Kummallista.

Treaure hunt on toteutukseltaan melko lailla tylsä moodi. Jos ralli paikoitellen käy tylsäksi hyvistä ideoistaan ja haastavuudestaan huolimatta, ei treasure huntissa ole juuri mitään kestävää ideaa koukuttamaan pelaajaa pidemmäksi aikaa. Kustakin yksittäisestä pelin erikoiskokeesta löytyy muutama aarre, jotka voi autolla käydä noukkimassa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Pelialueena kun toimii se samainen jättikokoinen pelimaailma, kuin adventuressa. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja kaahaa valitsemallaan ajokilla sekä erikoiskokeella loputonta hiekkamaisemaa yksinäisyydessä aarrearkun jos toisenkin perässä. Aarteen sijainnin sentään saa katsoa kartalta, mutta mitään waypointia tai kompassiavusteista merkkiä karttaan ei voi asettaa. Karttaa pitääkin muistaa aina välillä vilkaista, että ei olla ajauduttu pois kurssilta. Etäisyydet ovat todella pitkiä ja kiinnostus ajamiseen putoaa viimeistään kymmenen ajominuutin jälkeen. Onhan treasure huntissakin totta kai jännää se, että kestääkö ajokki ylipäätään aarteen tai aarteiden luokse niiden karujen maisemien lävitse, mutta juuri muuta se ei tarjoakaan.

Rajoitetut mahdollisuudet jättimäisissä maisemissa

Quick racea ei Dakar 18 -pelistä siis löydy (treasure huntia laske sellaiseksi) mutta split screen sentään on mukana. Kaksinpelinä peli olikin ihan hauskaa ja ei niin vakavaa viihdettä, kunhan molemmat löytävät itselleen sellaisen ajokin jolla pystyy ajamaan. Kaksinpelinä voi kisata joko rallin erikoiskokeita ja ilman tekoälykuskeja (mutta vain jo rallissa ajetuilla erikoiskokeilla) tai vaihtoehtoisesti pelata treasure huntia. Kaksinpelinä aarteenmetsästyksessä oli jo pienesti jotain järkeäkin, mutta ei se niitä isoja etäisyyksiä silti muuta miksikään. Tylsyys iskee treasure huntissa lopulta kaksinpelinäkin.

Paikallisen moninpelin ohella peli tarjoaa maksimissaan kahdeksan pelaajan nettipelaamista joko rallina tai treasure huntin muodossa. Tätä kirjoittaessa peli on ollut saatavilla kohta noin kuukauden, mutta pelaajakunta oli testaamisen aikana hyvin, hyvin vähäistä. Jos sessio tai toinen sattuí serverilistaukseen pilkahtamaan, olivat ne yleensä aina jo käynnissä olevia pelejä, joihin ei kesken kaiken voinut mennä kuin mukaan katsomaan. Varsinaisia pelaajia näissäkin oli se kaksi korkeintaan. Jo pelkkä kisan katseleminen tuntui jokaisella kerralla lagaavan siihen malliin, että voi vain kuvitella miltä varsinainen pelaaminen tuntuisi. Nettipeleihin kun en kertaakaan mukaan päässyt, eikä ollut mitään mieltä odotella toisten pelaajien loputtoman treasure huntin päättymistä, joka vieläpä tuntui olevan se ainoa pelimuoto, jota netissä pelattiin.

Visuaalisesti pelin Unreal-moottorilla työstetty grafiikka näyttää paikoin todella hyvältä. Autiomaasta on saatu aikaiseksi toimivia maisemia ja tulee välillä vastaan pientä kylää ja rannikkomaiasemaakin. Erilaiset ajokit näyttävät hyvältä ja vaikka ulkoinen vaurionmallinnus ei olekaan juuri mistään kotoisin, ajokit kuitenkin likaantuvat ja onpa mukaan saatu jopa tuulilasinpyyhkijätkin likaa pyyhkimään tarvittaessa. Kuvakulmia oli useampi erilainen tarjolla, joskin huomasin pelatessani selailevani niitä edes takaisin ja tulin käyttäneeksi jopa lopulta ihan käteväksi osoittautunutta helikopterikuvakulmaa reitin hahmottamiseen silloin, kun olin vähän eksyksissä. Kartturiin ulinaa lukuun ottamatta peliäänet ovat kutakuinkin kunnossa ja kartturin kartanluku sekä ajokkien äänet ovat toimivaa sorttia.

Loppusanat

Pelinä Dakar 18 ei aivan täytä kaikkea sitä potentiaalia mitä sillä voisi olla. Tarjolla oleva sisältö on pidemmän päälle melko laihaa ja varsinainen rallimoodi hyvistä ideoistaan huolimatta ei jaksa kannatella kuin pienempinä annoksina erikoiskokeiden pitkän keston vuoksi. Kaikki ajoluokatkaan eivät ole edes mielekkäitä pelata. Jos Dakar-ralli yhtään kiinnostaa, ei varmasti vähään aikaan tämän parempaa virtuaalivaihtoehtoa markkinoille ole ilmestymässä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että pelikokemus ei ole mikään ajopelien timantti, vaikka Dakar 18 ajoittain onnistuukin tarjoamaan häivähdyksen siitä haastavuudesta, miltä oikea Dakar-ralli saattaisi tuntua.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Visuaalisesti nätti
  • - Aihealueeltaan harvinaisempi autopeli
  • - Maasturit, rekat ja moottoripyörät ajotuntumaltaan toimivaa arcadea
  • - Peli ainakin yrittää ottaa mallia esikuvansa armottomuudesta
  • - Isokokoinen, vapaakulkuinen pelimaailma
  • - Hauska ja ajoittain kätevä helikopterikuvakulma
  • - Erikoiskokeet tallentuvat jokaisen waypointin jälkeen
  • - Split screen -pelailu

Huonoa

  • - Treasure hunt on tylsä pelimoodi
  • - Nettipelin toteutus ja pelaajakunnan vähyys
  • - Yksipaikkaisten mönkijöiden ajettavuus on surkea
  • - Kaksipaikkaiset mönkijät ovat tylsän hitaita kärryjä
  • - Ei kunnollista pikapeliä ja tallennusten swappailu eri ajokin kokeilemiseksi
  • - Yksipaikkaisilla mönkijöillä ja moottoripyörillä on hankala pärjätä ilman nuotinlukijaa
  • - Rallia ei jaksa ajaa yhtä erikoiskoetta enempää kerrallaan
  • - Kartanlukijan jatkuva kiukuttelu