Peliarvostelu

Dandara – Trials of Fear Edition

Pelin nimi: Dandara - Trials of Fear Edition
Lajityyppi: Tasohyppelypelit
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Long Hat House/Raw Fury
< >
Avaa pelin lisätiedot
User profile picture Teksti: Mikko Kosonen, 23.4.2020 Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia
Arvostelun Dandara - Trials of Fear Edition kansikuva

Dandara on brasilalaisen indiestudio Long Hat Housen peli, joka julkaistiin alunperin vuonna 2018. Allekirjoittaneelta peli jäi tyystin välistä, joten onkin ihan mukava, että nyt arvosteluun tupsahti ilmaisella lisäsisällöllä lihotettu julkaisu, Dandara: Trials of Fear Edition, joka lisää samalla PC:lle muun muassa hiiri+näppäimistö -tuen, mutta yleisellä tasolla tarjoaa lisää tasoja tahkottavaksi ja entistä isompaa fokusta taustatarinaan.

Pienen tutkimustyön jälkeen selvisi, että Dandaran tarina onkin sinänsä varsin mielenkiintoinen historiaan pohjautuva, sillä se perustuu legendana pidettyyn afro-brasilalaiseen naiseen nimeltä Dandara, joka samalla oli myös Palmaresin viimeinen kuningatar ja loppuvaiheessa eräänlainen vapaustaistelijakin.

Afrikkalaiset, orjuutta Brasiliaan paenneet ihmiset perustivat vuonna 1605 oman yhteisönsä Quilombo dos Palmaresiin ja Dandara oli näiden jälkeläinen. Lähes vuosisata myöhemmin useiden epäonnistuneiden hyökkäyksien jälkeen, vuonna 1694, yhteisö kuitenkin tuhottiin portugalilaisten valloittajien ja heidän johtajansa Domingos Jorge Velhon toimesta. Tarinoiden mukaan Dandara päätti itse oman elämänsä. Palmaresilaiset olivat omaksuneet eläessään eräänlaisen lähitaistelulajin, capoeiran ja sitä myös käytetään pelissä elementtinä.

Luolastojen vapaustaistelija

Kaikki tämä kuulostaa hyvältä paperilla, mutta Dandaran toteutus pelimekaniikan osalta jättää vähän toivomisen varaa. Ideana olisi tutkia luolastoja ja liikkua niissä edestakaisinkin, sillä Dandara saa pelin edetessä erinäisiä uusia taitoja, jotka sitten edesauttavat etenemistä sellaisista paikoista, mistä ei aikaisemmin päässyt kulkemaan. Dandara edustaakin sitä suosituksi muodostunutta ”metroidvaniaa” ja sen myötä ahtaita, uudelleen vierailtavia luolastoja riittää.

Dandaran kenties erikoisin ominaisuus on sen ohjaus ja kontrollit. Pelaaja ei liikuttele hahmoaan suoraan tatilla tai nuolinäppäimillä, vaan sen sijaan luolastoissa poukkoillaan pitkin seiniä ja kattoja varsin vauhdikkaasti ja hulluimmillaan koko touhu näyttääkin siltä, kuin oltaisiin flipperipöydän sisällä Dandara-hahmon ollessa se kuula. Sinkoilu edustaa pelissä sitä capoeiraa. Dandaraa pompautetaan luolastoissa nopealiikkeisen ninjan tavoin ainoastaan valkoiselta alustalta toiselle tai oviaukkojen päälle: jos valkoista alustaa tai ovea ei ole lähettyvillä, on turha yrittääkään liikkua mihinkään sellaiseen suuntaan ja välillä navigoimaan joutuukin kiertoreittien kautta mikäli haluaa päästä paikasta A paikkaan B.

Pelin luolastot on suunniteltu hyvinkin sokkeloisiksi ja suoraan sanottuna sekaviksi ja koska liikkuminen on alustojen kautta rajoitettua, joutuu pelissä poukkoilemaan pitkin hämmentäviä putkia vähän turhankin paljon. Aikaa edes takaisin ravaamiseen kuluu turhaan eivätkä jo kertaalleen nitistetyt, mutta ruudusta poistumisen jälkeen paikoilleen spawnaavat viholliset ainakaan auta asiaa. Apuna toimii Castlevanian vastaavaa muistuttava karttaruutu, jonka saa auki koska tahansa, mutta mikään superkätevä kartta kyseessä ei ole. Lähinnä kartalta voikin nähdä vilkkuvana sen nimenomaisen luolan, missä kulloisellakin hetkellä pelaaja on, mutta muu hyöty sen vilkuilusta jää vähäiseksi.

Trials of Fear Editionin myötä peliin on lisätty hieman lisäsisältöä, mutta myös hiirikontrollit, niille jotka hiirellä haluavat Dandaraa pelata. Tästä uudistuksesta huolimatta pelin tekijät suosittelevat pelaamaan peliä padilla. Enkä kyllä toisaalta ihmettele miksi, sillä kokeiltuani peliä ensin hiiriohjauksella, oli tuntuma todella huono.

Jotta Dandara voisi pinkaista alustalta toiselle, on ensin painettava vasen hiiren nappula pohjaan, jonka jälkeen ruudulle ilmestyy viivamainen nuolikursori. Nappula pohjassa pitäisi sitten osoittaa tähtäinviivaa kohti haluttua alustaa ja päästää hiirestä irti, jolloin Dandara pinkaisee uudelle alustalle.

Dandaran hyökkäykseen käytetty liike sen sijaan onnistuu oikeaa hiiren nappia naksuttelemalla. Muutamat yksittäiset kerrat ja esimerkiksi juuri alustalta alustalle etenemiset eivät tunnu sinänsä missään, mutta kun nappulan painamista, kursorin osoittamista ja napista päästämistä jatketaan useita minuutteja putkeen ja sen jälkeen vielä ampumista perään, alkoi ainakin allekirjoittaneella käsi jo puutua, eikä Dandaran ohjaaminen tuntunut lainkaan luontevalta. Poukkoilu luolastoissa hiiriohjauksen kera oli kaikkea muuta kuin vauhdikasta sinkoilua ja äkkiä kontrollit alkoivatkin tuntua liialliselta rasitteelta.

Vaihdettuani ohjaustavan melko pian Xbox-ohjaimeen alkoi ääni nopeasti muuttua kellossa. Edelleen viivakursoria joutuu padillakin pelatessa kyllä osoittamaan haluttua alustaa kohti ohjaimen vasenta tattia käyttäen, mutta itse pinkaisu uudelle alustalle tapahtuu A-nappulaa painamalla oikean käden sormella. Liikkumisen jakautuminen kahdelle kädelle onkin ehdottomasti paljon kättä säästävämpää. Jopa hyökkäyksen käyttäminenkin on mielekkäämpää, joskaan taistelu erinäisiä pahiksia vastaan ei ole oikeastaan missään vaiheessa hauskaa, sillä pelaaja ei voi liikkua ja ampua samaan aikaan. Hyökätäkseen pitää seistä paikallaan, eikä alustalla nököttäessä ole aina parhaalla iskuetäisyydellä, kun vihollinne on liian kaukana tai pienen kulman takana suojassa. Mikäli haluaa vihollisen nitistää, on haettava parempaa kulmaa tai joskus hypättävä joku suoraan vihollisen eteen riskeeraamaan Dandaran elämän.

Ehdottomasti parhaimmillaan peli on silloin, kun pelaaja voi vain sinkoilla pallona pitkin luolastoja kuin Sonic konsanaan, mutta isompien vihollislaumojen lävitse tämä ei aina onnistu ja kuolema korjaa pakostikin, vaikka taistelisi vastaankin. Kuolinpaikalle jää aina kaikki kerätty valuuttana toimiva Salt, jotka voi tosin käydä noukkimasta kuolinpaikan luota takaisin talteen. Kuollessaan pelaaja palaa lähimmälle checkpoint-lipulle tai teltalle, joista kumpiakaan ei ole mitenkään älyttömän tiheään ripoteltu ja lipullekaan ei voi palautua, jos sitä ei ennakkoon ole käyty nostamassa.

Lipulta tai teltalta jatkaminen viekin pelaajaa useimmiten useita luolastoja taaksepäin ja siinä pitäisikin sitten jälleen availla karttaruutu ja yrittää selvitellä mistä luolastosta pääsee takaisin sinne, missä oltiin ennen kuolemista. Kaikista luolastoista kun ei pääse aina etenemään kaikkiin suuntiin, vaikka oviaukko kartalla olisikin merkattuna, sillä se saattaa olla lukittuna tai muuta vastaavaa – joskus luolahissi kuljettaa pelaajaa vain yhteen suuntaan, vaikka pitäisi mennä toiseen. Onneksi teltalla voi myös päivitellä Dandaran kykyjä pelin aikana kerättävillä suola-kristalleilla, jota voidaan ripotella hahmon ominaisuuksien, kuten terveyspalkin parantamiseen. Sinänsä teltalla käyminen ei olekaan paha juttu, tosin olisi mukavampaa jos taitoja voisi parannella ihan vaikka jonkin tavaravalikon kauttakin, ilman teltalle palaamista.

Audiovisuaalisesti Dandara on varsin toimiva kokonaisuus ja pixelart-hahmot kuin maisematkin toimivat riittävän hyvällä tavalla ja maisematkin vaihtuvat. Taustalla soiva musiikki on sekin kaunista ja toimivaa, joskin yksittäiset raidat toistavat pidemmän päälle turhan paljon itseään ja saman audiovisuaalisen teeman sokkeloisissa luolissa edes takaisin poukkoiltaessa saman musiikkipätkän kuunteleminen loputtomana looppina alkaa myös tuntua siltä, että pelissä ei etene minnekään, eivätkä maisemat vaihdu.

Loppusanat

Dandara on sinänsä mielenkiintoisella idealla ja etenkin taustatarinalla varustettu indiepeli. Trials of Fear Edition ainakin yrittää ehostaa alkuperäistä peliä hieman, joskaan ei hiirikontrolliensa osalta onnistu siinä aivan täysin. Metroidvanian kaltaisten pelien ystäville Dandaraa voi varauksella suositella, mutta luvassa on melko sokkeloista edes takaisin poukkoilua pelimaailmassa, jonka kartta ei ole parhaimmasta päästä ja jonka taistelumekaniikka ei liiemmin lämmitä. Siispä kärsivällisyyttä vaaditaan. Tätä kirjoittaessa Dandara on Steamissa reilussa 60 prosentin alessa vajaan kuuden euron hintaan, eikä siten kynnys kokeilla peliä varmastikaan ole lainkaan paha.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Audiovisuaalinen suunnittelu
  • - Uniikki peli-idea
  • - Parhaimmillaan vauhdikasta poukkoilua

Huonoa

  • - Karttaruutu voisi olla parempi
  • - Hiirikontrollit eivät oikein istu
  • - Pidemmän päälle puuduttavan sokkeloiset luolastot
  • - Taisteleminen voisi olla mielenkiintoisempaakin
  • - Musiikki alkaa toistaa itseään