DC Justice League: Kosminen Kaaos arvostelussa

PHL Collective on Yhdysvaltain Philadelphiassa (siitä nimi?) majaansa pitävä pelikehittäjä, jolla on vyön allaan muutama Ben10 -peli, Tom&Jerry -aiheinen julkaisu sekä esimerkiksi yksi Addams Family -peli, joista viimeksi mainitun visuaalisesta, Psychhonautsin kaltaisesta suunnittelusta jopa Double Finekin varmasti olisi ylpeä.

PHL on siis kunnostautunut lisenssipelien parissa, eikä DC Justice League – Cosmic Chaos (tai suomalaisittain Kosminen Kaaos) ole poikkeus tällä saralla. Vaikka Kosminen Kaaos -pelin teema ja kohderyhmä – jo 7v-ikärajansakin puolesta – on lapset ja nuoret, on PHL tehnyt kotiläksynsä ja studion tuorein peli on oikeasti pullollaan DC Comicsin sivuilta tuttuja faktoja ja yksityiskohtia.

Justice League eli Oikeuden Puolustajat on luonnollisestikin DC:n sarjakuvasankareita sisällään pitävä supersankareiden liittouma, joka saa jälleen kerran töitä, kun Teräsmiehen sarjakuvalehdessä numero 30 (toisen maailmansodan ajalta) ensi kertaa esitelty antisankari Herra ”Mxy” Mxyzptlk tulee sotkemaan Batmanin ja kavereiden grillijuhlia.

Vihreä Lyhty, Aquaman ja Flash kaapataan mukaan liittyvän meritähtimäisen Starron vangeiksi ja Mxy haluaa muuten vain sotkea kuvioita julistautumalla muun muassa pelin temmellyskenttänä toimivan Happy Harborin pormestariksi, luoden samalla oman kaloista koostuvan virkavallan ”turvallisuutta” valvomaan. Mxy:n sormien napsuttelu muistuttaa allekirjoittanutta Star Trekistä tutusta kiusankappale Q:sta. Napsuttelusta puheen ollen mukaan on otettu jopa satunnaisfanille niinkin epäolennainen ja tuntematon hahmo, kuin Snappy Carr, jonka lempinimi sarjakuvissa tulee nimenomaan sormien napsuttelusta.

Starro sen sijaan on hänkin sarjakuvien sivuilta tuttu ilmestys – mielenhallinnassa kunnostautunut, Tähtiplaneetalta kotoisin oleva kyklooppi ja Justice Leaguen kaikkien aikojen ensimmäinen vihollinen.

Pelin tapahtumapaikkana toimiva melko iso pelimaailma, Happy Harbor, ei sekään ole mikään lastenpeliä varten ideoitu pumpulikaupunki, vaan sarjakuvista tuttu tarkemmin Rhode Islandilla sijaitseva kaupunki, jossa Oikeuden Puolustajat sarjakuvassakin pitävät majapaikkaansa ja josta Oikeuden Vuori luolapäämajansa kera löytyy.

Pelattavuudeltaan peliä varten tehty Happy Harbor on täysin avoin, eli sitä voi tutkia laidasta laitaan vapaasti, mutta jujuna on oikeastaan se, että tietyillä alueilla on vastassa niin vahvoja vihollisia, ettei niiden kanssa kannata alkaa tappelemaan, ennen kuin oma pelaajataso on samoissa lukemissa. Pelimaailmaa ei tarvitse tallata pelkästään jalan ja hauskana elementtinä Teräsmies voi vapaasti lennellä nopeasti maailman halki, siinä missä Batman liihottelee ja Wonder Woman lassoilee hänkin itseään hetkessä paikasta toiseen. Lentäminen Teräsmiehenä on aina yhtä hauskaa, joten tästä ja ilmateitse liikkumisesta ylipäätään, plussaa.

Pelimekaniikaltaan DC Justice League – Cosmic Chaos on ehtaa toiminnallista hack’n’slashia, jossa piestään niin Happy Harborin raittiissa ulkoilmassa kuin sisätiloissakin erilaisia meriotuksia kuonoon mennen tullen.

Peluuttamaan pelaaja pääsee Batmania, Teräsmiestä sekä Ihmenaista. Näiden hahmojen välillä voi vapaasti vaihdella mukavan nopeasti, painamalla ristiohjaimesta alaspäin, niin kauan kuin hahmoilla on energiaa palkissaan eivätkä joudu jäähylle odottelemaan. Energiaputeleilla voidaan palauttaa hahmoja takaisin kisakuntoon, mutta mikäli kaikki joutuvat jäähylle, on yleensä menossa oleva taistelukohtaus aloitettava alusta. Peli on onneksi kuitenkin melko armelias mitä tulee checkpoint-tallennuksiin.

Pelaajan seikkaillessa ulkomaailmassa, Justice Leaguen odottelevat päämajassa Kyborgi sekä Booster Gold, joista ensinnä mainitun voi kutsua hetkellisesti avuksi taistelemaan, jonka jälkeen on odotettava cooldownin päättymistä. Pelin edetessä pelastetaan alussa mainittuja vangittuja kavereita, jonka jälkeen nekin voidaan valita yksi kerrallaan hätiin.

Ainoa harmi on oikeastaan se, että meriotukset alkavat vihollisina pidemmän päälle hieman kyllästyttämään – niitä on kyllä ihan kiitettävä määrä erilaisia erilaisine hyökkäystapoineen, mutta jonkinlaisia muitakin, ei-merellisiä vihollistyyppejä olisi peliin kaivannut. Kenties ihmiskätyreiden piekseminen olisi kuitenkin nostanut liiaksi pelin ikärajaa, joten voi olla, että vihollistyyppien rajaaminen on ollut tietoinen valinta pelin tekijöiltä.

Pelatessa ja meriotuksia piestessä pelaajalle kertyy kolikoita, mutta myös esimerkiksi simpukankuoria ja muuta pientä sälää. Nämä toimivat valuuttana, kun päivitellään hahmojen taitoja paremmiksi. XP:täkin kertyy ja aina kun hahmot nousevat yhden yhteisen palkin voimin uudelle tasolle, aukeaa uusia erikoisliikkeitä käytettäväksi.

Mukavana elementtinä kaikilla kolmella hahmolla on oma taitopuunsa, josta löytyy useita eri taitoja hankittavaksi. Wonder Woman oppii esimerkiksi heittämään kilpeään ja Batman voi kätevästi pudotella savupommeja Batwingin kyydistä käsin. Kunkin hahmojen ikonisimmat aseet eli Batmanin batarangit, Teräsmiehen polttava katse ja jäinen puhallus sekä Wonder Womanin lasso ovat kaikki mukana.

Jos Kosminen Kaaos olisi aikuisempaan makuun suunnattu DC-videopelijulkaisu, olisi sitä varmasti helppo verrata vaikkapa taannoiseen Gotham Knights -peliin – niin paljon yksityiskohtaisuutta ja asiansa tietävää yksityiskohtaa pelissä on, samalla kun Kosminen Kaaos on Gotham Knightsin tapaan tiimipohjainen rymistely. Sarjakuvien loreakin on ripoteltu kivasti mukaan ja pelistä löytyy jopa sieltä täältä pelimaailmasta sekä esimerkiksi aarrearkuista kerättäviä sarjakuvien sivuja, jotka taasen toimivat valuuttana uusien asujen hankkimiseksi hahmoille. Asuja ostetaan antamalla Booster Goldille sarjakuvia päämajan tiloissa.

Kullekin hahmolle on tarjolla jopa kaksitoista erilaista sarjakuvista tuttua asua ja niiden yhteyteen valikossa on jopa skannattu alkuperäisen sarjakuvan kannet, jossa asua on käytetty. Olisikin ollut sinänsä hienoa nähdä mihin PHL Collective pystyisi täysverisen aikuisten DC-pelin kanssa, koska aito fanitus ja välittäminen selkeästi paistaa läpi DC Justice League – Kosminen Kaaos -pelistä. Kyseessä ei ole mikään pelkkä nopea lastenpelirahastus. Toivottavasti PHL vielä toisenkin mahdollisuuden DC-universumin parissa joskus saa.

Audiovisuaalisesti Kosminen Kaaos on erittäin värikäs. Jos en aivan väärässä ole, vaikuttaisi siltä, että se on kehitetty Outright Gamesin viimeisimpien Paw Patrol -pelien moottoria hyödyntäen ja viskattu grafiikan ylle vahvat cel-shading -viivoitukset sarjakuvamaisuutta korostamaan. Tyyli toimii ja vaikka Kosminen Kaaos on aikuiseen makuun joidenkin mielestä ehkä turhankin värikäs söpöilypeli, allekirjoittanut viihtyi pelin parissa yllättävän hyvin.

Peli muistuttaa eräällä tavalla joitain vanhoja Super Nintendo -aikakauden pelejä pallopäähahmografiikallaan ja hieman ylhäältäpäin kuvaavalla kamerallaan – ainakin The Legend of Zelda: A Link to the Past, Secret Of Mana ja Earthbound tulivat mieleen.

On kuitenkin mainittava, että kolmesta pelattavasta hahmosta ja näiden erilaisista liikkeistä huolimatta, ei itseään toistavuuden tunteelta voi aina välttyä. Suurimmaksi osaksi tarinamoodissa aika kuluu pelin antamien tehtävätavoitteiden perässä juoksemista, joka yleensä tarkoittaa sitä, että mennään paikasta A paikkaan B ja piestään meriotukset. Sen jälkeen mennään paikasta B paikkaan C ja piestään lisää.

Joskus pitäisi taistelemisen ohella pystyä suojelemaan jonkun tyypin hodarikärryä tai vaikkapa lapsen rakentamaa hiekkalinnaa rantakahinoissa, samalla kun piestään meriotuksia useammassa aallossa, mutta käytännössä ulkona kuin sisätiloissakin yksinkertaisesti piestään porukkaa ja välillä sitten katsotaan piirrosmaisia ja toimivia, tarinaa edistäviä välianimaatioita. Sisätiloissa pelaaja monesti lukitaan johonkin huoneeseen ja on piestävä kaikki ruudulle teleporttaavat vihulaiset, ennen kuin ovet jälleen aukeavat ja voidaan jatkaa matkaa sinne, mihin peli haluaa.

Haastavuudeltaan DC Justice League – Kosminen Kaaos ei ole järin vaikea – pelasin suurimman osan ajasta vaikeimmalla vaikeustasolla, mutta rasittavia vaikeuspiikkejäkin ajoittain tuli vastaan, eikä aina helpoin vaikeustasokaan meinaa niitä pelastaa. Tällaiset hetket ovat yleensä juuri niitä, joissa pitäisi suojella samalla jotain, kun taistellaan. Suojeltavan kohteen energiapalkki kun ei kulu yhtään sen hitaammin – valittu vaikeustaso vaikuttaa ainoastaan vihollisen energian ehtymistahtiin ja yleensä kimppuun saadaan kerralla iso määrä vihollisia, tämäkään ei vaikeustasoa vaihtamalla pienemmäksi muutu.

Peli pitää sisällään kaksinpelin, mutta ikävästi tilaisuus antaa kahden pelaajan taistella Starroa ja meriotuksia vastaan on osittain hukattu, koska tarinamoodia ei voi lainkaan pelata kaksinpelinä. Tarjolla on erillinen instant action -pelimoodi, joka nimensä mukaisesti on sitä: suoraa toimintaa Happy Harborin ympäristöissä ilman tarinointia ja tehtäviä. Myös kaikki päivitykset ja tarinamoodissa kaapatut sankarit ovat heti pelaajien käytettävissä. Toki samalla ruudulla toimiva kaksinpeli on sinänsä kiva ja ihan hyvin teknisesti toimiva ominaisuus, mutta tarinamoodin kaksinpeli olisi ollut paljon parempi vaihtoehto.

Visuaalisesti Kosminen Kaaos on siis söpögrafiikastaan huolimatta toimivaa sorttia, mutta mielestäni ääninäyttely vie voiton audiovisuaalisella osastolla. Kaikki on vedetty tunteella ja tässäkin tuntuisi korostuvan aito fanitus käsikirjoittamisessa. Mxy on rasittava keppostelija jopa äänensäkin osalta. Latausruutujen aikana Mxy heittää aina jotain naljailevaa pelaajalle. Batman on analyyttisestä loogisuudestaan huolimatta ikuinen, sarkastinen mököttäjä ja aina yhtä kateellinen täydelliselle Teräsmiehelle, kun taas teris on porukan rennoin ja eniten läppää heittävin tyyppi. Wonder Woman on viisas keskitien kulkija ja kahden kaverinsa kompromissi. Dialogi sankareiden kesken kuin myös sankareiden ja sivuhahmojen välillä on toimivaa ja osaa yllättää kerta toisensa jälkeen positiivisesti, jopa vanhemmankin supersankarifanin.

Pelissä ääntelemässä kuullaan useita etenkin ääninäyttelypuolen kokeneita konkareita, mutta osan naamoista voi varmasti tunnistaa elokuvistakin. Batmania ääntelevä Diedrich Bader osaa juuri sopivalla tavalla tuoda esiin kateellisloogisen Lepakkomiehen. Eikä kai ihmekään, kun mies on äännellyt Batmania aiemminkin episodikaupalla – muun muassa sarjoissa Harley Quinn ja Batman: The Brave and the Bold.

Wonder Womanille äänensä antanut Vanessa Marshall onnistuu järjen äänenä ja hänelläkin on aiempaa kokemusta Ihmenaisen roolista. Shown kuitenkin varastaa, jos ei nyt rasittavan hyvä Dana Snyder Mxy:n roolissa, niin viimeistään oitis tunnistettava äänialan superstara Nolan North, joka läppää heittävänä ja Batmanille naljailevana Teräsmiehenä on todella hauska ja repliikeistä huomaa, että hauskaa on pidetty. Ainoa eräänlainen miinus siinä on vain se, että Nolan kuulostaa paikoin melkein Deadpool-pelissä ääntelemältään Deadpoolilta.

Peli on lokalisoitu suomenkielelle valikoiden ja tekstien osalta, mutta jostain syystä Outright Games ei poikkeuksellisesti ole tätä peliä lähtenyt dubbaamaan pohjoismaisille kielille. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Cosmic Chaos -osa nimestä on käännetty suomeksi, ei pelissä kuulla lainkaan suomenkielistä puhetta, mikä on mielestäni suuri sääli. Olisi ollut hienoa nähdä suomalaisen ääninäyttelyalan veteraaneja (tai taidokkaita tuntemattomuuksia) vetämässä tunteella näitä samoja dialogeja, mitä jenkkikollegansa pelissä pääsevät höpisemään.

Loppusanat

DC Justice League – Kosminen Kaaos on yllättävän suurella fanituksella ja rakkaudella tehty lasten- ja nuortenpeli, jonka söpögrafiikka varmasti karkottaa luotaan osan pelaajista, mutta kaiken kaikkiaan Kosminen Kaaos on viihdyttävä peli puutteineenkin.