De Blob 2 on jatkoa vuonna 2008 julkaistulle tasohyppelypelille De Blob, joka ilmestyi ainoastaan Nintendon Wiille sekä DS:lle. Nyt myös Xbox- ja PS3-pelaajat saavat osansa Blobista pelin kakkososan myötä. Mikä De Blob 2:ssa sitten oikeastaan on ideana?
De Blob – eli pelaajan ohjastama mumiseva möykky (itse pidän sanasta pallero) yrittää pelastaa maailman ilkeältä Comrade Blackilta, joka haluaa koko maailman olevan väritömän harmaa ja mauton. Pelaajan tehtävänä on yksinkertaisesti palauttaa maailmaan värit ja samalla sitä kansoittavien raydiansien elämänilo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja dippaa Blobia milloin minkäkin värisiin värialtaisiin ja juoksentelee pitkin kaupungin katuja; pelaajan kulloinkin omaava väri sitten tarttuu rakennuksiin, autoihin kuin puihinkin kuin hullu puuroon, joten maalaaminen sinänsä ei ole kovin vaikeaa. Välillä pelaajan tulee värjätä jotkin tietyt rakennukset tietyn värisiksi ja joskus on myös sekoitettava useampaa perusväriä keskenään, jotta saataisiin aikaan hieman kirjavampaa väriäkin aikaan. Maalaamisen ohella pelimaailma on täynnä jos jonkinlaisia keräiltäviä esineitä, sekä “kolikoita” joiden perässä juosta.
Koska De Blob 2:n ikärajaksi on asetettu seitsemän ikävuotta, ei siltä voi odottaa kovin suurta vaikeuskäyrää, eikä sellaista periaatteessa olekaan. Kuoleminen pelissä on lähes mahdotonta, moni asia on varsin söpö-söpöä, hahmot puhua jokeltavat jotain höpöhöpöä ja musiikki pelissä on rennonhauskaa, vaihtelevaa renkutusta: hienona yksityiskohtana pelin musiikki muuttuu maalatessa ja tässäkin kulloinkin kuultava musiikki riippuu täysin väristä, jotkut värit pitävät sisällään jazzahtavaa musiikkia ja jotkut taas enemmän muuta pimputusta.
Pääosa De Blob 2:n peliajasta kuluu pompittaessa tasolta toiselle maalaten, mutta välillä – esimerkiksi värialtaiden hanojen avaamiseksi – on mentävä hetkeksi seikkailemaan myös maan allekin. Maanalaiset pyrähdykset tosin ovat usein melko nopeita, mutta niiden aikana täytyy useammin vaihtaa tietty väri päälle saadakseen esimerkiksi painettua punaiselle värille tarkoitettua vipua ja niin edelleen. Lamppuja keräämällä pelaaja tienaa itselleen niin sanottuja taitopisteitä, joita voi sitten milloin tahansa pelin aikana kuin päävalikossakin käyttää oman Blobinsa taitojen paranteluun. Osa-alueita ei ole montaa, mutta esimerkiksi lisäelämien määrä, Blobin koko sekä sen kuinka paljon väriä tarvitsee isompien kohteiden maalaamiseen, voi kehittää parempaan suuntaan kerättävien hehkulamppujen avulla.
Lisäelämät ovat kuitenkin periaatteessa jokseenkin turha keksintö. Pelissä nimittäin on niin vähän paikkoja, joissa oikeasti edes voi kuolla – paitsi ehkä satunnaisesti turhan poukkoilevan pelikameran takia. Vaikka Blob putoaisi järveen ja menettäisi värinsä, voi sieltä yksinkertaisesti uida takaisin ja kastautua uudelleen värialtaassa. Jos pelaaja putoaa Comrade Blackin mustealtaaseen, voi sieltäkin – puhtaan veden kautta – mennä kastautumaan uudelleen värialtaaseen ja jatkaa hommaa samalla intensiteetillä. Pelistä löytyy kyllä aikarajoitus, mutta usein aikaa on per maailma niin runsaasti, ettei aika ehdi kertaakaan loppua kesken, ennen kuin pelaaja on tehnyt kaiken tarvittavan kussakin tasossa.
Käskettyjen kortteleiden maalaamisen suorittamisestakin palkitaan aina lisäajalla ja muutenkin kelloja, joista aikaa kertyy lisää on runsain mitoin kentissä, joten ajan loppuminen kesken on melkoinen saavutus. Pelaajan seuraavan kohteen määränpää näkyy kätevästi eräänlaisen karttakompassin kautta, jonka saa ruudulle Y-nappulaa painamalla. Kompassi osoittaa aina kulloinkin sen seuraavan kohteen, joissa pelaajan on pakko käydä maalaamassa jotain edetäkseen, mutta kussakin maailmassa on myös mahdollista liikkua vapaastikin, maisemia maalaillen ja keräiltäviä etsien.
De Blob 2 sisältää 11 erilaista pelimaailmaa, jotka toimivat ikäänkuin eräänlaisina tasoina. Jokaisen tason kaikkien tehtävien läpäisyn jälkeen pelaaja voi jäädä keräämään tasosta kaikki keräiltävät, tai sitten jatkaa kohti seuraavaa tasoa, jolloin seuraa yhteenveto muun muassa kerätyistä tavaroista. Tasoja läpäisemällä kustakin tasosta aukeaa myös Blob Party -pelitilaan oma versionsa. Kuten mainitsinkin, peli ei ole järin haastava hieman vanhemmalle pelaajalle, sillä pelinkin kontrollit ovat mahdollisimman simppelit: käytännössä pelissä ei tarvita tattien lisäksi muita nappuloita kuin ohjaimen vasenta liipaisinta sekä A-nappulaa (asioiden aktivoimiseen sekä pomppimiseen). Silti peli on yllättävän koukuttava. Jos kaipaa kaiken sen nykypäivän toiminnallisten pelien rinnalle jotain rentoa ja omaan tahtiin pelattavaa (esimerkiksi Viva Piñata -pelien tyyliin) on De Blob 2 varsin mukavaa ajanvietettä – ainakin allekirjoittaneen mielestä.
“Yksinpelitarinan” ohella pelistä löytyy myös Blob Party -pelitila, jota voikin sitten pelata yhdessä kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Live-tukea pelistä ei löydy. Blob Partyssa kaksi pelaajaa voi pelata pääpelistäkin löytyvissä maisemissa kilpailuhenkistä maalailua. Tarkoituksena olisi maalata määrätyt kohteet, kuten vaikkapa veneet ja saada itse maalattua mahdollisimman niistä mahdollisimman monta. Kun kaikki annetut objektit on maalattu kisaten, kertyy yhteiseen pelikelloon hiukan lisää aikaa.
Jokaisen “tehtävän” suorittamisen jälkeen pelikartalle heitetään tukku kerättäviä kimaltelevia, joista saa lisäpisteitä, joten on vyöryttävä vauhdilla eteenpäin ja yritettävä napata niistä itselle mahdollisimman monta. Blob Partyn pelikartat ovat ikäänkuin pienoisversioita yksinpeliosion isommista maailmoista – voitaisi jopa puhua areenamaisista kartoista ? mutta kartat ovat silti ratkaisuna varsin toimivia ja pitää kisaamisen kompaktin tiukkana, eikä juurikaan vaikuta kisaamisen hauskuuteen negatiivisena asiana. Blob Partyssa voittaja on se, jolla on eniten pisteitä pelikellon lopulta ehdittyä nollaan.
Kokonaisuutena De Blob 2 oli allekirjoittaneen silmissä melko yllättävä tapaus. Itselleni pelin nimi ei juuri kertonut mitään, eikä se alkusilmäykseltäkään vaikuttanut kovinkaan kummoiselta. Mitä enemmän sitä kuitenkin pelaa, sitä enemmän sen hauskuus uppoaa, jopa hieman vanhempaankin, leikkimieliseen pelaajaan. Visuaalisesti peli ei ehkä ole sitä Xboxin kärkikastia, mutta Blobin jälkeensä jättämä maalivana, sekä talojen kuin muidenkin objektien värjääntyminen on siitä huolimatta varsin hauskannnäköistä jokaisella kerralla ja siinä mielessä pelin ulkoasu on jossain määrin omalaatuinen.
Ainoita valittamisen aiheita pelissä oikeastaan on sen sisällön vähyys: pelin yksitoista tasoa menee lopulta aika heittämällä lävitse, eikä moninpelinkään parissa aikaa kulu, jollei pelikaveria ole aina saatavilla. Suositellaankin siksi lähinnä nuoremmille ja pienellä varauksella sellaisille vanhemman ikäluokan pelaajille, joita esimerkiksi arvostelun seassa nähtävät kuvat saattavat innostaa.
