George A. Romeron ja muiden hänenkaltaisensa ohjaajien/käsikirjoittajien ansiosta lähestulkoon jokainen tietää tänä päivänä mitä tarkoitetaan sanalla zombie. Sehän on siis mätänemisasteelle kehittynyt elävä kuollut, jonka ainut toiminto tämän muuten täysin kuolleissa aivoissa tuntuu olevan käsky janota vielä elävien ihmisten lihaa samalla laahustaen kohti “ravintoaan”. Toki zombeista on erinäisissä elokuvissa sittemmin esitetty myös hieman erilaisiakin näkemyksiä ja esimerkiksi elokuvat 28 päivää myöhemmin ja George A. Romeron Land Of The Dead -elokuvat edustavat sitä kastia, jossa zombiet osaavat liikkua suhteellisen nopeasti ja jopa ajatella syömistä hieman pidemmällekin. Ehkäpä vähään aikaan nautittavin, klassisilla zombeilla varustettu elokuva on vuonna 2004 julkaistun Dawn Of The Dead -elokuvan uudelleenfilmatisointi.
Lukuisista Resident Evil-zombienlahtaus -peleistään tunnetulla Capcomilla ollaan selvästi pidetty Dawn Of The Dead -elokuvasta, sillä sen verran Capcomin uusin zombierymistely, Dead Rising kyseistä elokuvaa ainakin alkuasetelmaltaan muistuttaa. Pelaajan ohjastama freelance-valokuvaaja Frank West joutuu linnoittautumaan yhdessä muiden selviytyjien kanssa isoon ostoskeskukseen, joka tosin suurimmaksi osakseen sekin kuhisee nälkäisiä zombeja.
Ensimmäistä kertaa pelaajien on oikeasti mahdollista kokea elokuvien käsin kosketeltava tunnelma, Xbox 360:n sisältämän teknologian mahdollistaessa satakertaiset määrät zombeja yhtäaikaisesti laahustamassa ruudulla. Dead Risingin sydämenä toimii sen ainut pelimuoto “72 tuntia”, joka kirjaimellisesti heittää pelaajan valtavan ostoskeskuksen alueelle selviytymään sen 72 tunnin ajaksi, ennen kuin pelaajan helikopterikyyti saapuu takaisin. Selviytyäkseen hengissä pelaajan on luonnollisestikin laitettava zombeja kasoittain poikki ja pinoon.
Jos kuvittelee ison pelialueen, jossa ei ole muuta tekemistä kuin hakata ja hakata loputtomia määriä zombeja hengiltä, tulee nopeasti ymmärtäneeksi myös sen, että tämänkaltainen peli saattaa nopeasti tylsistyttää alun innostuksen jälkeen. Siksipä pelissä onkin sen mielenkiinnon ylläpitämiseksi mukana kolme seikkaa; juonellinen, pelin muiden selviytyjien(hämäriä)taustoja, sekä epidemian puhkeamisen syytä valottava tarina ja mehukkaiden kuvien otto kameralla, sekä viimeisenä kasapäin erilaisia keinoja laittaa zombit hengiltä.
Koska Frank on ammattivalokuvaaja, on luonnollista, että pelaajan mukana roikkuu kamera koko pelin ajan. Kameralla voi halutessaan napsia kuvia erilaisista tilanteista, jonka jälkeen pelaajaa palkitaan kuvista eri määrällä pisteitä, riippuen siitä kuinka hyviä/huonoja kuvat ovat. Kuvaamisella ei sinänsä ole mitään pelillistä merkitystä, vaan lähinnä, että se yhdessä muun muassa zombien lahtaamisen kanssa nostattaa pelaajan pelistä keräämäänsä kokonaista pistesaldoa ja parhaat pääsevät pelin Xbox Live ranking-listalle.
Zombien mättämisen mielenkiintoa ylläpidetään isolla määrällä erilaisia keinoja harjoittaa mättämistä. Pelissä on varmastikin lähestulkoon yhtä monta erilaista “asetta” kuin mitä on zombejakin yhtäaikaisesti parhaimmillaan ruudulla.. Tai no ei kuitenkaan aivan, mutta erilaisten apuvälineiden määrä on kaikesta huolimatta ällistyttävän suuri. Nyrkkien ja jalkojen ohella tutuimmat nimet varmasti ovat pistooli, haulikko, viikate, poliisipamppu, puukko, laudanpätkä, moottorisaha tai vaikkapa metalliputki. Entäpäs miltä kuulostavatkaan sitten isot puuharhasakset, terassivarjo, ruohonleikkuri, leka, lapio, jalkapallo, mannekiini, puupenkki, isoruukullinen viherkasvi, roskapönttö tai musiikkikaupan CD:t? Lista jatkuu vielä tästä ja on valtava. Ostoskeskuksethan tuppaavat koostumaan lukuisista pikkukaupoista ja putiikeista ja niinpä peli antaa mahdollisuuden ottaa käteen lähestulkoon mitä vain. Vaatekaupoissa sen sijaan on mahdollista uudelleenvaatettaa omaa hahmoaan.. Vaikkapa mekolla jos niin tekee mieli.
Läheskään kaikki “apuvälineet” eivät tietystikään ole yhtä tehokkaita tappovälineinä ja niinpä esimerkiksi roskapöntöllä ja haulikolla on sitä eroa. Suurin osa apuvälineistä tappaa zombien kuin zombien loppujen lopuksi, mutta se kuinka kauan siihen menee riippuu täysin käytettävästä välineestä. Välineet myös rikkoutuvat jonkin ajan käytön jälkeen, joten on turhaa siis kuvitella pelaavansa koko peliä lävitse esimerkiksi moottorisaha kädessään. Välineitä ei myöskään aina välttämättä ehdi massiivisten zombielaumojen keskellä poimimaan, tai sitten niitä ei ole lainkaan käsien ulottuvilla, eikä pelissä todellakaan kannata siinä vaiheessa yhdellä aseella/nyrkeillä jäädä zombeja takomaan, sillä loppujen lopuksi zombiet kukistavat valtavalla määrällään pelaajan vaikka kuinka sinnittelisi.
Mutta ei se zombielaumojen mitä erilaisemmilla aseilla loputon kurmottaminenkaan pidemmän päälle ole mitään innostavaa puuhaa. Siksipä peli pitää sisällään myös jonkinlaisen juonenkin, jota seurataan kurmottamisen ohella.
Dead Risingin 72 tuntia -pelimuoto jakautuu kaiken kaikkiaan(luonnollisesti)kolmeen päivään ja nämä kolme päivää taas jakautuvat useaan pelin juonta edistävään tapaukseen, joita pelaaja pelin aikana suorittaa. Pääjuonen ohella tarjoutuu aika ajoin myös lukuisia sivutehtäviä, jotka käytännössä koostuvat kokonaisuudessaan muiden ostoskeskuksessa, vielä elossa olevien ihmisten pelastamista nälkäisiltä zombeilta. Pelaajaa avustavat “tukikohdassa” muutamat pelin henkilöt, joista yhden tehtävä on soitella pelaajalle vähän väliä ostoskeskuksessa havaituista selviytyjistä ja niin edelleen. Pelaaja voi tämän jälkeen valita haluamansa tarjolla olevista sivu/päätehtävistä ja lähteä sitä suorittamaan. Jokaista suoritettavaa tehtävää varten on olemassa aikaraja, tai oikeastaan eräänlainen aikapalkki, joka kuluu samalla kun aika hupenee. Mikäli aika umpeutuu ennen tehtävän suorittamista, on tehtävä luonnollisesti mokattu.
Sivutehtävien osalta tämä ei ole niinkään iso juttu, yksi lukuisista pelastettavista selviytyjistä vain ehtii kuolla, eikä tätä saa apurikseen zombeja vastaan, mutta mikäli missaa jonkin pääjuonen tehtävistä, tarkoittaa se sitä, että koko juonikuvio umpeutuu, eikä pelaaja pääse enää edistämään sitä. Pelaamista, eli zombien mättämistä voi tämän jälkeen kyllä edelleen jatkaa, mutta juoni ei enää siitä etene. Tämän sattuessa viisainta onkin ladata viimeisin tallennus ja yrittää uudelleen, sillä vaikka pelin juoni ei mitään A-luokan elokuvan tasoa olekaan, niin kyllä sitä silti tarpeeksi mielellään seuraa. Tallennuksesta puheen ollen, on nimenomaan pelin tallentaminen yksi sen miinuksista.
En tiedä kuinka “next geniä” olevinaan on vielä tänäkin päivänä rajoittaa pelin tallentamista ja samalla keinotekoisesti pitkittää pelikokemusta, mutta joka tapauksessa Dead Rising rajoittaa tallentamista ja vieläpä siten, että pelin voi ainoastaan tallentaa mikäli löytää jostain sohvan tai vessan. Ja näitähän ei kovin tiheään pelin ostoskeskuksessa tietenkään ole, eivätkä ole edes kovin lähekkäin. Pelaaja saakin pääjuonen tehtävän suoritettuaan ravata usein pitkän matkaa isojen zombielaumojen lävitse päästäkseen tallentamaan.. Jos vain selviää hengissä. Aina ei niin käy ja silloin ottaa toden teolla aivoon.
Useimmiten pelin eteneminen ja etenemisen yrittäminen tyssää yhdessä pelin tallennustavan kanssa rasittaviin välipomotaisteluihin, jotka arvatenkin ovat zombeja paljon vaikeampia kukistaa. Miksikö? Koska eivät ole zombeja, vaan päästään vinksahtaneita ihmisiä. Näihin haastaviin välivastuksiin ei yleensä tehoa luonnollisestikaan muutama isku, vaan iskuja tarvitaan paljon ja useimmiten pelaaja joutuu myös kantapään kautta ottamaan selvää, että mikä tehoaa ja mikä ei. Käytännössä ilman hyvää tuuria, pomotaistelua tuskin voittaa ensimmäisellä kerralla. Tai edes toisella. Ja sitten kuollaan.
Tallentamisen rajoittaminen ärsyttää myös siksi, että kohtien uudelleen pelaaminen tietää myös pelin lukuisten lataustaukojen jatkuvaa uudelleen kokemista. Pelin valtavien zombielaumojen takia pelissä on nimittäin jouduttu tekemään hieman uhrauksia ja siksipä pelin iso ostoskeskus on kokonaan pilkottu pieniin osiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lataustaukoja on noin joka viides minuutti ja ne ovat keskimäärin noin 20 sekuntia pitkiä. Tämä särkee hieman ikävällä tavalla pelaamista, vaikka jatkuviin latauksiin tottuukin ainakin jollain tasolla peliä pelatessa.
Koska pelin ostoskeskus on kooltaan suurikokoinen ja useampaan osaan jakautuva, on hyvä juttu, että muutenkin aikarajoitteiden puitteissa valtavassa ostoskeskuksessa juoksennellessa ei tarvitse juoksennella turhaan edestakaisin, ottaen huomioon sen, että lataustaukoja on paljon eri alueiden välillä. Avuksi saa nimittäin, mikäli vain haluaa kätevän kompassityylisen nuoliosoittimen, joka kertoo mihin suuntaan pelaajan kuuluisi tehtävän puitteissa mennä. Toki mikäli ylimääräistä(omasta mielestäni turhaa)vaikeutta haluaa, voi kompassin jättää omaan arvoonsa ja suunnistaa kartan avulla.
Tekoälyllisesti pelissä toimii vanha sanonta “laatu on korvattu määrällä”. Eikä toisaalta mikään ihme, sillä kyllähän suurimman osan Xbox 360:n tehoista syökin satojen zombien yhtäaikainen piirtäminen ruudulle sekä näiden liikuttelu. Zombiet eivät yksinään anna mitään kovinkaan kummoista haastetta, elleivät sitten ehdi hyökätä pelaajan kaulalle yllättäen. Suurin haaste tuleekin lähinnä suurien zombielaumojen lahtaamisesta, tai vaikkapa tällaisen lävitse pujottelemisesta, siinä vaiheessa kun kaikki aseet on käytetty. Toisaalta onhan kyseessä nyt zombiet, joten ehkä tämän voi antaa anteeksi. Mutta myöskään ostoskeskuksesta pelastettavien ja mukaan lyöttäytyvien ihmisten tekoäly ei päätä huimaa. Usein pelastetut onnistuvat jäämään isojen zombielaumojen keskelle riepoteltavaksi, jolloin pelaajan tehtäväksi jää joko pelastaa nämä tai sitten jättää oman onnensa nojaan, eli syötäväksi. Näin ollen pelastettavista tulee usein enemmänkin riesa, kuin oikea apu taistelussa epäkuolleita vastaan.
Kontrolleiltaan Dead Rising toimii pääpiirteittäin moitteettomasti minkä tahansa muun 3rd person toimintapelin tavoin. Ainoa miinuspuoli tällä saralla on tarkempi tähtäys esimerkiksi pistoolilla ammuttaessa tai esineitä heiteltäessä. Tässä hahmoa lähemmässä kamerakulmassa tähtäys on nimittäin todella kankeaa ja hidasta ja kaiken lisäksi “tähtäysmoodissa” ei voi lainkaan liikkua. Tämä on todella huono etenkin pelin pomotaisteluissa, kun haluaisi käyttää pistoolia, mutta ei saa osumia aikaiseksi kankean tähtäyksen ja nopealiikkeisen vastustajan takia.
Visuaalisesti Dead Rising on varsin näyttävä ja siinä missä päähahmot ovat yksityiskohtaisen ja ihmismäisen näköisiä ja ostoskeskuksen ympäristöt niin ikään kiitettävän uskottavia, ovat satapäiset zombielaumat nekin uskottavia, sillä missään vaiheessa ei oikeastaan tule tunnetta siitä, että kaikki olisivat toistensa klooneja, koska pelissä erinäköisiä zombeja on oikeasti todella paljon. Ääninäyttely on hyvää ja zombien kallojen ja ruhojen mättäminen tyydyttävän kuuloista. Pelin aikaista musiikkia ei paljoa ole, mitä nyt pomotaisteluissa kuullaan taustalla jotain lyhyitä räminäbiisejä vahdittamassa menoa.
