Deliver us the Moon: Fortuna arvostelussa

Deliver us the Moon: Fortuna on KeokeN Interactive -nimisen indiestudion ensimmäinen projekti. KeokeNin kuuprojekti sai alkunsa Kickstarterissa ja peli sai kuin saikin rahoituksensa kasaan vain vajaa vuorokausi ennen ajan päättymistä vuonna 2016.

Deliver us the Moon heittää pelaajan hieman kauemmas tulevaisuuteen länsimaisille scifitarinoille tutulla synkemmällä tulevaisuudenkuvallaan.

Vuonna 2030 energiakriisiä pukkaa Maa-planeetallamme ja etsinnän jälkeen vastaus ja pelastus kaikkeen löytyykin lopulta lähempää kuin oltiin uskottukaan. Taivaalla möllöttävästä naapuristamme kuusta kun paikannetaan sopivasti helium-3 -nimistä isotooppia energiatasapainon palauttamiseksi. Kriisiä ratkomaan perustettu ja Nasaa tehokkaampi uusi ”maailmannasa” World Space Agency eli WSA laittaa pyörät pyörimään ja jo vuonna 2032 ihminen perustaa kuuhun pysyvän asutuksen.

Helium-3:a louhitaan ahkerasti ja ammutaan takaisin Maahan innovatiivisella, valtavalla mikroaaltosäteellä. Kaikki meneekin hyvin niin kauan, kun kuu toimii Maan energiantuottajana. Lopulta asiat tietysti lakkaavat toimimasta, kun dystooppinen maailmankuva potkaistaan käyntiin. Ei ole selvää miksi MPT-laite on ajautunut offline-tilaan ja miksi kuussa asuviin WSA-tyyppeihin ei enää saada enää yhteyttä. Lopulta koko WSA lakkautetaan. Työlleen omistautuneet muutamat sinnikkäät päättävät kuitenkin jatkaa työtä projektin parissa. 2059 ihminen lähetetään pitkän ajan jälkeen uudelleen kuuhun.

Maasta astronautti lennätetään ensin pienelle avaruusasemalle, josta sitten laskeudutaan avaruushissillä Kuun pinnalle. Pelaajan nimettömän ja mykän astronautin tehtävä olisi selvittää mitä projektille tapahtui ja miten jo viisi vuotta kestänyt koko Maan kattava sähkökatkos saadaan korjattua – toisin sanoen MPT takaisin online-tilaan.

Kuumiehen selän takana

Pelimekaniikaltaan Deliver us the Moon: Fortuna on 3rd person kuvakulmasta kuvattu, eniten seikkailupelaamiseen nojautuva peli. Tarinan edetessä vastaan tulee vain muutama toiminnallisempi hetki – esimerkiksi hapen uhatessa loppua, pitää liikkua ripeästi ja ehtiä takaisin sisätiloihin minuuttien valuessa nollaan, minkä lisäksi pariin kertaan päästään ajelemaan kuumönkijällä ja naputtamaan QTE-painalluksia, joita noin parituntisen tarinan aikana tulee vastaan tasan kaksi.

Pääosan ajasta pelaaja kuitenkin pyörii astronauttipuvussaan kuurakennusten valkoharmaissa sisätilakomplekseissa kevyitä puzzleja selvitellen, nappuloita painellen ja jättisulakkeita vaihdellen. Siinä sivussa voidaan kuunnella kadonneen Kuu-henkilökunnan äänilokeja sekä katsella ASE-botilla nauhoitettuja menneitä hologrammitapahtumia.

Pelin aikana pelaaja tutustutetaan myös lähemmin näihin ASE-botteihin, sillä pelaaja saa ihka oman kumppanin vierelleen leijailemaan. Kyseessä on hyödyllinen, etäisesti Halo -pelisarjan Guilty Sparkia ja kenties vähän enemmän Portal 2:n hauskaa Wheatleyta muistuttava yksisilmäinen botti, joka osaa lentää ja sukeltaa vaikkapa ilmastointikanan uumeniin, silloin kun jokin puzzle sitä vaatii. Botista onkin apua useampien puzzlejen ratkaisuissa. Välillä ratkotaan ovikoodejakin, mutta kenties suurin osa peliajasta kuluu erilaisten näyttöpäätteiden äärellä, kun yritetään saada sitä ja tätä laitetta onlinetilaan tai aktiiviseksi tai jotain ovia auki puuttuvia sulakkeita etsimällä.

Paikoitellen pelatessa tuli sellainen tunne, että vaikka pelaajan astronautti onkin paikalla nimenomaan korjatakseen MPT:n ja siihen liittyvät muut härpäkkeet Maan pelastamiseksi, olisi pelissä voinut olla enemmän jotain muutakin vaihtelua puzzlejen ratkonnan osalta. Tällaisenaan peli menee aika lailla näyttöpäätteiden tuijotteluksi ja toimintojen paineluksi ruudulta, josta sitten todetaan jonkin laitteen olevan taas offline-tilassa ennen kuin lähdetään paikantamaan seuraavan kriittisen ongelman aiheuttajaa.

Avaruustarinoita

Deliver us the Moon: Fortuna on alkuasetelmaltaan varsin mielenkiintoinen ja WSA:n kuu-asukkien jälkeensä jättämät lokit ovat mielenkiintoisia murusia tarinaa selviteltäessä. Tarinan aikana koetaan myös jänniä hetkiäkin, etenkin aivan alkupuolella avaruusasemalta poistuttaessa. Aivan täydellisesti tarina ei kuitenkaan kannattele perustuksiaan, koska kuviot selviävät jo hyvissä ajoin ennen lopputekstejä ja siispä koko mysteerinen, siihen asti rakentunut tunnelma raukeaa.

Tarina ei myöskään varsinaisesti edes pääty, vaan jää kesken kuin mikäkin TV-sarjan jakso. Tätä kirjoittaessa pelille on jo luvattu lisäsisältönä ilmaista tarina-DLC:tä, joka ilmeisesti jatkaa tarinaa siitä mihin jäätiin, joten sinänsä tämä ei välttämättä haitanne, mutta kielii kenties siitä, että peliä ei ehditty tehdä oikeasti kunnolla valmiiksi. On myös mahdoton tässä vaiheessa veikata, kuinka pitkäkestoista jatkumoa tarina saa DLC:n muodossa.

Muutaman tunnin seikkailemiseksi pelin kahdenkymmenen euron hintalappu onkin siinä ja siinä, oikeuttaako pyydetyn hintansa. Periaatteessa kaikki se mitä tarjolla on, on suhteellisen laadukasta esillepanoa indiestudiolta. Harvemmin sitä myöskään on päästy kuuhun vierailemaan videopeleissä.

Onkin sinänsä harmi, että toimivan näköisesti luodun kuun pinnalla vietetään niin vähän aikaa ja pääasiassa sekin aika kuumönkijän kyydissä, koska ajokin ulkopuolella ei happi kauaa riitä. Visuaalisesti Unreal 4 -pelimoottorilla työstetty Deliver us the Moon on paikoin hyvinkin nätti peli. Astronautti ja ASE-botti näyttävät persoonallisilta ja yleisesti ottaen tekstuurit etenkin sisätiloissa ovat näyttävän näköisiä.

Myös pieniä kivoja yksityiskohtaisuuksia on ripoteltu sinne tänne, mikä yhdessä lokien ja näyttöpäätteiltä luettavien sähköpostien kanssa tuo sitä fiilistä, että kuussa on todella asunut ihmisiä. Pelin visuaalisella yksityiskohtaisuudella on kuitenkin hintansa ja paikoin testilaitteistollani (etenkin pelin loppupuolella) ruudunpäivitys tuntuikin nikottelevan – sisätiloissa vähemmän, Kuun pinnalla vähän enemmän. Ääninäyttelyä pelissä ei hirveästi ole, pelaajan astronautinkin ollessa mykkä, mutta se vähä mitä äänilokeissa sekä hologramminauhoituksissa kuullaan, on kaikki hyvää tasoa.

Loppusanat

Kokonaisuutena Deliver us the Moon: Fortuna on kehittäjän ensimmäiseksi indieprojektiksi varsin hyvä taidonnäyte ja toimivanoloinen pikkuseikkailu, joskin kestoltaan se on hyvin lyhyenpuoleinen ja ehkä hieman liiaksi keskittyy puzzlenratkonnan osalta näyttöpäätteiden kanssa puljaamiseen tarinassa, joka ei kannattele aivan loppuun saakka. Jos hinta ei päätä huimaa – pitäen mielessä tekeillä olevan tai olevat ilmaiset lisä-DLC:t, niin kannattaa kuussa siinä tapauksessa piipahtaa.