Delta Force - Black Hawk Down arvostelussa

Delta Force: Black Hawk Down sijoittuu USA:n kymmenen vuoden takaiseen sotaretkeen Somaliaan. Nämä jenkkien sotaretkethän ovat nyt jälleen valitettavan ajankohtainen aihe Irakin tapahtumien johdosta, ja pelin maisematkin kun ovat lähes samannäköiset kuin Irakissa, eli hiekkaa ja ankeita taloja niin kyllä väkisinkin tulee Saddamin metsästys mieleen kun tätä peliä pelailee.

Näistä samoista tapahtumistahan tehtiin muutama vuosi sitten myös elokuva, joka Suomessa pyöri nimellä Isku Mogadishuun. Elokuvan alkuperäinen nimi on kuitenkin täysin sama kuin tällä pelilläkin, eli Black Hawk Down. Jos tuon elokuvan on nähnyt niin tietää aika hyvin mitä tältä peliltä odottaa. Elokuvasta peliin on tarttunut myös Amerikkalaisten usein liiallinenkin patriotismi ja jo manuaalia selaillessa törmää näihin perinteisiin “Leave No Man Behind” ja vastaaviin lausahduksiin. Manuaalista löytyy myös muun muassa kaikkien oikeassa operaatiossa menehtyneiden jenkkisotilaiden nimet, kun taas somalialaisuhreista ei juurikaan puhuta.
Pelissä pääsee pelaamaan neljän eri yksikkötyypin joukoilla, joka tarkoittaa sitä, että välissä pääsee rytkyttämään jeepin katolta konekiväärillä tai paukuttelemaan oikein tosissaan minigunilla helikopterista. Näissä laitteissa pelaaja on aina matkustajan roolissa, joten jeepeillä ei itse pääse huristelemaan. Pääpaino on kuitenkin nimen mukaisesti Delta Force joukoilla juoksentelussa. Pelaaja toimii yleensä neljän hengen ryhmän komentajana, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kolme tekoälykaveria juoksee perässä. Näille voi myös antaa erinäisiä käskyjä, mutta valitettavan usein näistä tiimikavereista on kyllä melkeinpä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pelin tehtävät ovat yleensä aika mukavan pituisia ja niitä on myöskin kohtuullisesti joten pelattavaa pelissä on joksikin aikaa. Tehtävien aikana on myös tallennusmahdollisuus ja vaikka tallennuksien määrä onkin rajattu, niin yleensä niitä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Tehtävät ovat pääsääntöisesti ihan kelvollisia, joskin vaihtelua voisi toki olla enemmänkin. Aika-ajoin pelin suoraviivaisuus rupeaa myös hieman rasittamaan. Tehtävissä välietapit ovat hyvin tiheässä ja vihulaiset hyppäävät eteen aina samasta paikasta. Varsinkin jos jotain tehtävää joutuu useammankin kerran yrittämään, niin kyllästymisen vaara on ilmeinen. Pelissä on toki jotain tehtäviä missä saa itsekin hieman vaikuttaa lähestymistapaan, mutta mitään liiallista luovuutta tämän pelin pelaamiseen ei tarvita.

Tehtävissä pitää periaatteessa myös välttää siviiliuhreja, mutta monet tehtävät pääsee kyllä läpi periaatteella “ammu kaikkea mikä liikkuu” (tämä sisältää myös krokotiilit joita kannattaa varoa?). Muutamassa tehtävässä siviilejä pitää sitten erikseen suojella, ja silloin niitä ei ole varaa kovin montaa ampua. Myös niistä perässä juoksevista tiimikavereista saa kaksi ampua ihan vapaasti. Tähän toimenpiteeseen kiusaus on usein suuri, sillä ainakin itse pääsin hengestäni monet kerrat näiden apupoikien ansiosta.

Pyssypuoli pelissä on ainakin kunnossa. Peliin on mallinnettu yli parisenkymmentä aitoa asetta, mukana kaikki jenkkiklassikot kuten M16 ja MP5. Delta-miestenkin kyvyt ovat kuitenkin rajalliset ja näin ollen mukana voi kerrallaan kantaa vain yhtä järeämpää asetta sekä yhtä käsiasetta. Vakiovarustuksena mukana ovat erilaiset kranaatit, kiikarit sekä yönäkölasit. Jokaisen tehtävän alussa saa itse valita mitkä pyssyt mukaansa ottaa, usein kuitenkin oletus aseet ovat melkeinpä tehtävään parhaiten sopivat. Kuolleiden vihollisten aseita ei tässä pelissä pysty itselleen ottamaan. Vaikka kentistä löytyykin usein aika mukavasti ammuksia ja medipackeja niin aina silloin tällöin meinaa päästä kuditkin loppumaan joten ihan järjettömästi ympäriinsä ei kannata räiskiä.

Jos jotain hyötyä tiimikavereista haluaa niin heidät voi käskeä heittämään kranaatteja. Tämä on varsin hyödyllistä varsinkin taloa vallatessa jos ei halua omiaan tuhlata. Tämän kanssa täytyy vaan olla tarkkana, koska kranaatit heitetään juuri sinne minne pelaajan tähtäin osoittaa ja jos heittäjän ja kohteen välillä on joku este niin kranaatin löytää nopeasti omista jaloistaan. Tähän talon valtaamiseen liittyy myös eräs surkuhupaisa ominaisuus joka on kopioitu tosielämän joukoilta.

Tämä ” Take Down” eli huoneenvaltaus saattaakin tosielämässä toimia, mutta tämän pelin tekoälyllä ei. Ensinnäkin vaikka samankaltaisia huoneita on pelissä satoja, niin tämä toiminto on mahdollinen hyvin harvoin, onneksi. Silloin kun se sitten on mahdollinen, niin sitä ei voi myöskään oikein mitenkään välttää. Paras ratkaisu onkin yrittää vain pysyä poissa tieltä. Huoneenvaltaus toimii niin, että yksi tiimin jäsen heittää valokranaatin huoneeseen ja kaikki ryntäävät sen jälkeen eri nurkkiin ja rytkyttävät hämmentyneet viholliset hengiltä. Käytännössä siinä vaiheessa kun tulitus alkaa niin pelaaja on useimmiten jonkun tiimikaverin tulilinjalla ja kuolee joko omiin tai vihollisen luoteihin.

Pelin tekoäly kokonaisuudessaankin on kyllä erittäin kehnoa. Moneen kertaan haukkumieni tiimikavereiden syntilistaan pitää lisätä vielä ainakin se, että jostain täysin käsittämättömästä syystä nämä heput saattavat lopettaa havaitsemansa vihollisen ampumisen vaikka eivät sitä olisikaan hengiltä saaneet ja sen jälkeen saa itse luodin niskaansa ukkelilta jonka luuli tiimikavereiden tappaneen. Nämä veijarit tuntuvat myöskin kestävän huomattavasti enemmän rankaisua kuin pelaaja itse. Tosin jos vihollisella on mahdollisuus ampua joko tekoälykaveria tai pelaajaa niin yleensä pelaaja vetää jotenkin maagisesti luoteja puoleensa. Pelaaja itsekin kestää yleensä muutaman kudin ennen putoamista. Vihollisten tekoäly ei ole kyllä yhtään sen parempaa kuin omienkaan, sillä kun ne alkavat pelaajaa ampua niin eivät ne yritäkään välttää luoteja vaan seisovat kiltisti maalitauluna.

Kentät pelissä ovat varsin mallikkaasti tehtyjä. Kaupungin ulkopuolella tehtävien suoritusympäristöt ovat laajoja ja kaikennäköisiä maastoelementtejä on käytetty mukavasti. Varsinkin muutamissa moninpelikentissä hyvä maasto tarjoaa edellytykset monipuoliselle mätkeelle. Myös kaupunkikentät ovat ihan hyvin suunniteltuja, niistä löytyy jokaiselle jotakin niin sokkelomaisia kujia, laajoja aukeita ja korkeita taloja tarkka-ampujille. Yksinpelissä tosin elementtejä ei niin hyvin pääse hyödyntämään koska kulkureitti on hyvin rajattu.

Moninpeli on varsin kelvollista hupia. Pelimuodot ovat hyvin tavanomaiset mukaan lukien Deathmatch, Capture the Flag, King of the Hill ja niin edelleen. Pelaajia löytyy paljon ja NovaWorld-palvelu, jossa moninpeliä pelataan toimii myös suhteellisen hyvin. Suurin osa moninpelikentistä on hyviä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka moninpeli ei oikeastaan mitään ennenäkemätöntä tarjoakaan niin lisää se kuitenkin huomattavasti pelin elinikää.

Grafiikka pelissä on pääpiirteittäin varsin kaunista, joskin näin ollen myös suhteellisen raskasta. Varsinkin kaupungin ulkopuolelle sijoittuvat kentät ovat laajoja ja kauniita. Erityisesti vesi ja räjähdykset näyttävät varsin mukavalta. Myös kaupunkimaisemat ovat oikein mukavasti tehtyjä, yksityiskohtaisia sekä sulavia. Omalla koneellani peli pyörii 1024×768 resoluutiolla ja lähes täysillä detaileilla pääsääntöisesti oikein mukavasti, mutta siinä vaiheessa kun ruudulla alkoi olla enemmänkin tapahtumaa niin peli alkoi tahmaamaan aika lailla. Pelin piirtoetäisyys on myös hyvää tasoa ja varsinkin moninpelissä sen saa huomata siinä, että jostain kaukaiselta kukkulalta saa usein kuulan niskaansa.

Äänipuoli on myöskin oikein kelvollista tavaraa. Pyssyt rytkyvät niin kuin olettaa sopii ja jopa melkeinpä kuulostavat aseilta. Räjähdykset kuulostavat myös keskivertoa paremmilta. Hirveän puheliasta porukkaa nämä Delta-miehet eivät ole, aina välissä jotain merkinanto huudahduksia tosin kuuluu. Siviilit ilmaisevat puolestaan mielipiteensä hyvinkin usein, ja tehostavat sitä vielä ystävällisellä kiven heitolla. Pääsääntöisesti äänimaailma koostuu kuitenkin aseiden paukkeesta ja kun se on kunnossa, niin eipä tässä äänipuolessa mitään valittamista ole.
Teknisesti peli toimi aikalailla mukavasti eikä mitään yllättäviä kaatumisia esiintynyt. Moninpelipuolella tosin peliin liittyessä aina joskus tapahtui jotain jähmettymistä, mutta tästäkin selvisi kyllä ilman sen suurempia murheita. Kokonaisuutena peli tuntui moniin muihin uusiin peleihin verrattuna suhteellisen valmiilta.