Codemastersin mainetta niittänyt Dirt Rally oli eräällä tavalla uudelleen syntynyt ja uusiksi laitettu Colin McRae -rallipelisarja, joka sai alkunsa Steamin early access -ohjelmasta ja sen jälkeen poiki lopulta myös yhtä toimivat konsoliversiotkin. PS4-versiolle julkaistiin lisäksi päälle kympin maksanut VR-lisäpaketti, jonka avulla peliä pystyi pelaamaan kokonaisuudessaan Playstation VR -virtuaalilaseilla. Allekirjoittanut voi todeta, että ratti-poljin -setin kera sekä VR-kippo päässä Dirt Rally on ehdottomasti yksi tiivistunnelmaisimpia autopelikokemuksia koskaan.
Luonnollisesti, kun rallista tuli jälleen hitti ilman gymkhanaa ja muuta hiekkakirppuajelua pakkokylkiäisenä, ei ollut sinänsä yllättävää, että Codemasters uskalsi tehdä Dirt Rallylle jatkoa.
Yleisellä tasolla tarkasteltuna Dirt Rally 2.0 on melkeinpä sitä, mitä nimikin kertoo – päivitetty ja sieltä täältä paranneltu ja lihotettu ”vuosipäivitys”. Visuaalisella tasolla pelin grafiikka (tarkemmin tekstuurit) on saanut osakseen ehostusta – ei välttämättä huomattavasti, mutta niin että sen kyllä huomaa. Sadekeli ja eritoten ukonilman ja salamoinnin sekä tummien pilvien riivaama erikoiskoe on sekin piirun verran näyttävämpää. Visuaalisena yksityiskohtana sen sijaan esimerkiksi ruudulla näkyvien nuottien ilmaisutapa on pysynyt lähestulkoon samana: varsin toimivaa sorttia. Kasvojenkohotuksen ovat kokeneet myös pelin valikot. Pelkistetyn harmaat laatikot ovat saaneet väistyä värikkäämmän ja selkeälinjaisemman suunnittelun tieltä.
Alkuperäisen Dirt Rallyn tapaan tarjolla on jälleen kerran perinteistä rallia, mutta myös rallicrossiakin. Hillclimb on ikävä kyllä jätetty tällä kertaa pois ja sen sijaan sisällön osalta on keskitytty lisäämään rallicrossin sisällön määrää.
Näytä mulle sun renkaanjäljet
Pelimuotojen osalta tarjolla on events, custom, time trial, historic sekä rallycross championship. Time trialissa voidaan ajaa parasta kierrosaikaa niin ralleissa kuin rallicross-radoillakin. Historicissa käydään lävitse neljän eri aikakauden ralliautoja, aloittamalla vanhimmista ja siirtymällä lopuksi moderniin aikakauteen. Käytännössä historic tarjoaakin neljä mestaruustilaa ja jokaisen aikana käydään lävitse vaihteleva määrä pelistä löytyvistä ralleista. Pistetilastoissa pitäisi lopuksi sijoittua kolmen parhaan sakkiin, jotta seuraava mestaruussarja aukeaisi pelattavaksi.
Custom-valikko kätkee alleen nettimuotoisesti kuin tekoälyäkin vastaan toimivan pikapelin. Nettiseuraa löytyy ikävä kyllä vähänlaisesti, yleensä vain muutamia käynnissä olevia sessioita. Näistäkin enemmistö oli yleensä kesken. Jos ja kun nettipeliin viimein pääsi, tuntui se toimivan erinomaisen moitteettomasti ja erikoiskokeet olivat parhaimmillaan varsin tiukkoja muutamien kymmenyksien eroja. Customin kautta voidaan pelata yksittäisen rallin tai rallicrossin tai vaihtoehtoisesti rakennella oman, maksimissaan kaksitoista kisaa käsittävän ”mestaruustaiston”, johon voi laittaa sekaisin molempia lajeja. Jostain kumman syystä EK:t eivät ole sekoitettavissa, eli pelaaja ei voi pelata kuin yhden rallimaan erikoiskokeita kerrallaan. Events pitää sisällään uramoodit rallille ja rallicrossille. Näissä uramoodeissa perinteiseen tapaan annetaan omalle kuskille nimi ja lähdetään kamppailemaan lajin huipulle alkutekijöistä.
Alkurahalla ostetaan halvin (vanhin) auto ja lähdetään takomaan rahaa, pikkuhiljaa autokantaa päivittäen kohti uusinta uutta. Siinä sivussa sitten kehitetään autojen tehoja ja osia, kun kilometrit tulevat täyteen. Palkattu tiimi insinööreineen hoitaa kehityspuolta ja uran edetessä pääsee palkkaamaan lisää väkeä, sekä kouluttamaan olemassa olevia paremmiksi työssään. Myös kartanlukijaa pääsee treenaamaan paremmaksi ja esimerkiksi päivitetyn kartanlukijan renkaanvaihtaminen erikoiskokeen aikana vähentää aikasakkoa.
Kaiken kaikkiaan Dirt Rally 2.0 pitää sisällään jälleen kuusi rallimaata, siinä missä rallicrossin puolelta ratoja löytyy tällä kertaa aiempaa enemmän, yhteensä kahdeksan. Lisensoinnin osalta ralli on edelleen keksityillä kuskinimillä ajelua, koska ranskalaiskehittäjä Kylotonnnilla on yksinoikeus WRC-lisenssiin.
Rallicrossia vain puolitosissaan
Rallicross sen sijaan on jälleen virallista sorttia. Kisat koostuvat neljästä karsintakisasta, semifinaalista sekä finaalista. Virallinen mestaruussarja ei kuitenkaan ole aivan samanlaisella rakkaudella toteutettu kuin mitä Codemastersin F1-peleissä.
Kuski ja tallivalikoima kun perustuu jo ajettuun 2018 kauteen. Sebastien Loeb sekä parikin mestaruutta ottanut Johan Kristofersson eikä oikeastaan kukaan mukaan pelin kuskeista tällä hetkellä enää aja sarjassa, kun taas tallivalikoimasta ei löydy esimerkiksi mukaan liittynyttä Hyundaita.
Ratavalikoimasta sen sijaan uupuu kummallisesti kisoja; kyseisellä kaudella ajettiin kaksitoista osakilpailua, mutta Dirt Rally 2.0 pitää sisällään vain kahdeksan kisaa. Codemasters on sanonut lisäävänsä ratoja peliin jälkikäteen, mutta ainakaan tätä kirjoittaessa sitä ei ole vieläkään tapahtunut. Ratkaisu tuntuu hölmöltä ja jopa rahastuksen oloiselta. Jos alkuperäispeli tuntui rallipelinä faneilta faneille -tyyppiseltä, Richard Burns Rallyn tasoa tavoitelleelta realismiluomukselta, on fiilis Dirt Rally 2.0:n osalta simulaatiotuntumasta huolimatta se perinteisempi: tässä peli, anna rahat.
Tynkäkautena ulostuupattu Rallicross kun ei ole ainoa merkki tästä. Pelin sisältämät ja virtuaalikrediiteillä pelaajaa palkitsevat neljätoista päivä- ja viikkohaastetta eivät kuitenkaan kaikki ole välttämättä käytettävissä. Mikäli pelaaja ei ole hommannut itselleen kausipassia, jää maksumuurin taakse niistä neljä. Kaksi muuta haastetta jää lukkojen taakse, mikäli ei osta vajaan neljän euron hintaista Monte Carlon rallia erikseen DLC:nä.
Olisikohan Monte Carlo kuitenkin voinut olla mukana jo ihan peruspelissä? Tällä tavoin pientä lihotusta rallipuolellekin oltaisiin saatu, edes sen yhden lisärallin voimin. Totta kai ne pelin kuusikin rallia ovat pitkiä ja pelattavaa niissä riittää, kuten edellispelissäkin. Ykkösestä poiketen pelaajilla ei kuitenkaan ole nyt lainkaan lumirallia koettavana, jota osittain luminen ja jäinen Monte Carlo tarjoaisi. Kun ottaa vielä huomioon, että Australian sekä Uuden-Seelannin rallit ovat maisemiltaan kuin maastoiltaankin vähän turhan samankaltaisia, jää suuhun lievä pettymyksen maku. Pisteenä i:n päällä löytyvät Steamin kauppapaikalta ostettavat maksulliset huijauskoodit. Haluatko ralliauton X nopeasti käyttöösi ilman rahan tienaamista? Raota lompakkoasi vajaalla eurolla. Onneksi virtuaalirahaa kertyy suhteellisen mukavasti: pelissä on yksi yhteinen tilipussi kaikille pelimuodoille ja siispä rahaa esimerkiksi uramoodia varten voi tienata missä pelimuodossa tahansa.
Ajamisen nautintoa ja hirvitystä
Pelinä ja ajotuntumansa osalta Dirt Rally 2.0 kun on varsin nautinnollinen – etenkin vähän paremmalla ratti-poljin -setillä ja ilman ajoapuja. Allekirjoittaneella oli käytössään Logitechin G29 (ilman vaihdekeppi-lisuketta). Parhaimmillaan peli onkin äärimmäisen realistinen rallisimulaattori ja jokainen vähänkin mutkaisempi tien notkelma hirvittää talla pohjassa kaahaavaa rallikuskia. Lähteekö auto käsistä? Mennäänkö katon kautta ympäri vai osuuko rengas kenties kiveen jättäen jäljelle lopulta pelkän vanteen? Auto hajoaa pelaajan (huonossa) käsittelyssä, mutta myös yllättävät mekaaniset vauriot ovat mahdollisia. Tehot putoavat tai auton lämmöt nousevat. Jännittävimmillään peli on ehdottomasti takavetoisilla takavuosien levottomilla ohjuksilla – tai sitten yökisan aikaan, kun ajovalot ovat tyystin hajonneet.
Jos auto vajoaa ojanpohjalle tai tiheään metsikköön, seuraa tuttuun tapaan auton palauttamisesta radalle napinpainalluksella aikasakkoa. Yleisön eikä järjestyksenvalvojienkaan päälle edelleenkään kannata ajaa edes vahingossa – tästä tempusta seuraa hurja ja hurjasti harmittava viidentoista sekunnin aikasakko. Nämä ovat pieniä, mutta kuitenkin tärkeitä seikkoja, jotka tekevät ajamisesta tarkempaa puuhaa – pelissä ei voi huidella miten sattuu oman aikasuorituksen siitä kärsimättä. Omia mokailuja voi toki kelailla taaksepäin ja kumota mikäli niin haluaa.
Mukavaa ajotuntumaa tarjoava force-ratti sekä tarkkaa kaasunkäyttöä tarjoavat polkimet ovat omiaan kapeilla rallitaipaleilla ja tällöin autojen eron todella tuntee, mutta sanoisin kuitenkin, että peli oli padiohjaimellakin ajettavampaa sorttia kuin edeltäjänsä. Padilla siis pärjää paremman puutteessa, mutta nautinto jää puolikkaaksi.
Rallin osalta vaikeustasoa saa säätää useamman eri vaikeustason välillä, kun taas rallicrossia varten jostain syystä tarjolla on Codemastersin viimeisimmistä F1-peleistä tuttu portaaton tasosäädin haarukalla 1-100.
Täydellinen vastustaja
Tämä tarkempi haarukka tosin on varsin tervetullut, sillä rallicrossin osalta oli jokseenkin vaikea saada mukavaa balanssia tekoälylle. Medium-tasolla, aivan hard-tason tuntumassa tekoäly kun on aivan liian aggressiivista sorttia. Kun ruuvataan alaspäin easylle, ei sekään oikeastaan järjettömän paljon muuta tilannetta.
Tekoälyä vastaan ajaminen on enemmän tai vähemmän epäreilua. pelaajaa tönitään mutkissa ja auto lähtee käsistäkin, kun taas tekoäly se painaa menemään törmäilyn jälkeenkin. Ajovirheitäkään ei synny. Tylsää. Jostain syystä kummassakaan pelin uramoodeista ei sen sijaan ole vaikeustasosäätimiä tarjolla lainkaan, mutta ajaminen tuntui etenkin rallicrossin osalta uramoodia pelatessa paljon reilummalta, siitä huolimatta, että tekoäly on silloinkin kuin virheetön suorittajarobotti. Myös uusien (ja käytettyjen uusien autojen) ostelu sekä osien kehitys ja tiimin hallinta tuovat sen oman lisänsä rallicrossin uramoodiin. Sentään kerran pääsin todistamaan tekoälyn ottamaa varaslähtöä, joka siis toi kyseiselle kuskille yhden ylimääräisen jokerikierroksen.
Kun ottaa huomioon, että pelistä löytyy niinkin vähän rallicrossratoja, käy samojen ratojen hinkkaaminen (etenkin siinä virallisessa FIA:n mestaruustilassa) neljän karsintakisan, semifinaalin sekä finaalin aikana melkoisen puuduttavaksi, kun tekoäly on mitä on. Käytännössä jännitystä ei pääse syntymään, pikemminkin turhautumista ja lukuisia uusintayrityksiä tai ajan kelailua. Kuusisataaheppaisilla autoilla ajettava rallicross kun on jatkuvan levotonhenkisen hiekka-asfaltti ajotuntumansa ja hallittavuutensa osalta aivan oma lajinsa. Siinä missä normaalia ja muutenkin tarpeeksi haastavaa rallia on mukava ajella manuaalisilla vaihteillakin (ilman muitakaan ajoapuja) turhauduin manuaalisten käyttämiseen rallicrossissa rasittavan täydellisen tekoälyn vuoksi. Pelaaja kyllä joutuu taistelemaan ja keskittymään kynsin hampain hiekkainen sivuluisu toisensa jälkeen, mutta tekoäly suoriutuu kaikesta tasaisen varmasti. Virtuaalisesta rallicrossista saisi varmasti hauskempaakin, mutta tällaisenaan sitä pelaa lähinnä silloin, jos perusralli puuduttaa tai uratila ja rallimaat on koluttu jo moneen otteeseen.
Loppusanat
Dirt Rally 2.0 tarjoilee nätimpää rallia ja rallicrossia kuin edeltäjänsä, mutta muutoin paketti on pitkälti vain muutamilla päivityksillä ja muunnoksilla varustettua hupia. Rallipelinä ja realistisena simulaattorina kenties parasta mitä PC:llä on tarjota (alkuperäisen pelin rinnalla), mutta rallicrossin puolivillainen toteutus, muutamien ja muutenkin vähien rallimaiden lievä samankaltaisuus sekä Codemastersin DLC-hölmöily nakertavat hieman iloa. Jos omistat jo alkuperäisen Dirt Rallyn, ei 2.0 ole mikään pakko-ostos, joskin se näyttää nätimmältä ja on vähän aiempaa sisältörikkaampi.
