Dirt Rally arvostelussa

Dirt Rally on Codemastersin vastaus pelaajien rukouksiin, jotka ovat jo vuosia toivoneet rallipelien kuningaskehittäjää jättämään edes hetkeksi formulat ja jenkkien X-Gamesia ihannoivan Dirt-sarjan rallattelut ja sen hölmön brodude -asenteen sikseen. Lähes kaikki ovat halunneet Codemastersin palaavan juurilleen ja tuovan markkinoille uuden, pelkkään WRC-ralliin keskittyvän ajopelin, vanhojen kunnon Colin McRae -pelien tyyliin – Dirt-sarjassa kun ralli oli tuupattu pieneen sivuosaan ja lähinnä areenakaahaamiseen kamerasalamoiden räiskyessä taustalla.

Codemasters kuunteli fanejaan ja vaikka ei aivan suoraan hypännytkään uskon loikkaa eikä virallista lisenssiäkään ole mukana, tarjottiin alkuun PC-pelaajille mahdollisuutta rahoittaa pelin kehitystä Steamin early access -ohjelmassa. Peli kehittyi, autojen ja ratojen määrä lisääntyi ja pelin suosio kasvoi. Lopulta peli saatiin valmiiksi ja pois rahoitusohjelmastaankin. Dirt Rally on ollut PC:llä sen verran suosittu, että Codemasters näki järkeä portata pelin myös konsoleillekin.
Aivan kokonaan ei olla uusille urille lähdetty, sillä Codemastersin uusin rallipeli kantaa todella nimeä Dirt Rally yllä mainitun legendakuskin sijaan. “Perusdirttiä” se kuitenkin on vain nimellisesti, sillä mitään sellaista turhaa valikkohössötystä tai Ken Blockin spiikkaamaa pelin aikaista tsemppaamista ei pelistä onneksi löydy.

Dirt Rally pitää yksinpelaajaa ajatellen sisällään uratilan sekä pikapelin. Uratilassa ajetaan useita erilaisia kisatapahtumia, kerätään pisteitä, ostellaan uusia ja parempia autoja ja yritetään nousta maailmanmestariksi, eli sitä peruskauraa siis. Custom event eli pikakisa mahdollistaa joko pikaisen, yhden erikoiskokeen ajamisen mistä tahansa maasta ja millä kelillä ja autolla tahansa, mutta halutessa voidaan ajaa myös kokonainen ralli kaikkine erikoiskokeineenkin.

Leagues -pelitila mahdollistaa nettiliigojen ja omien kisatapahtumien ja kausien rakentamisen ystävälistan pelaajien tai muun peliyhteisön kanssa. Lisäksi pelistä löytyy kuutisen tutoriaalia, jotka perehdyttävät rallin ajamisen saloihin. Pelin tutoriaalit eivät ole turhia, sillä Dirt Rallya realistisempaa (ja reilulla tavalla haastavaa) rallipeliä saa oikeasti hakea. Dirt Rally kumartaakin paljolti yli kymmenen vuotta vanhan Richard Burns Rallyn suuntaan, joka oli sekin äärirealistinen.

Erilaisia realismiasetuksia löytyy runsaasti ja ne jakautuvat juuri siten kuin saattaisi olettaakin. Luistonesto, abs-jarrut, kytkimen käyttö (rattisettejä varten) sekä auton vakautussäätö ovat tällaisia. Näistä kytkintä lukuun ottamatta voidaan säätää asteikolla 1-5, viitosen ollessa maksimiavustus. Jos kaikki kolme apua lyödään maksimiin, saadaan pelistä jo aika paljon helpompi pelattava, mutta ei ajotuntuma silti arcadeksi missään vaiheessa muutu.
Valikoissa voidaan myös säätää sallitaanko ohjaamon ulkopuoliset kuvakulmat, näytetäänkö ohjaamossa ratti ja kädet sekä esimerkiksi halutaanko kartanlukijan nuotit normaalisti, viiveellä vai jopa hitusen ennakkoon.

Liiallisella helpottamisella pelistä kuitenkin katoaa se juju mikä tekee Dirt Rallysta niin nautinnollisen, sillä ajotuntuma lähes autolla kuin autolla on erilainen, mutta samaan aikaan autot käyttäytyvät mutkissa juuri niin kuin olettaisikin tai jos ajetaan kiveen tai puoliksi ojaan, reagoi alla oleva menopeli juuri niin kuin ehkä voisi ennakkoon olettaakin. Jokainen mutka on omansa ja jokaiseen tilanteeseen pitää tulla täysin keskittyneenä tai huonosti käy ja päädytään pöpelikköön tai “ajetaan” katsojien päälle. Molemmista seuraa yleensä melko kohtalokas viidentoista sekunnin aikasakko.

Toki kolaroimisesta ja puihin ajamisesta kärsii muukin kuin pelkkä hyvä aika. Pelti vääntyy ja auto hajoaa ihan kivasti. Vaihdelaatikonkin saa rikottua, ohjauksen puoltamaan ja moottoristakin häviävät tehot jos ralli ei luista kuin mestarilla. Yritä siinä sitten pysyä kärjen tuntumassa. Suuremmat nyppyläloikat ja ne miten niistä alas tullaan jännittääkin joka ikinen kerta ja samaa voidaan sanoa myös mutkista ikävänlaisten rotkojen vieressä. Kaikki tämä paineentunne moninkertaistuu jos on vähänkin normaalista aurinkoisesta säästä poikkeava ilma, jotka vaikuttavat auton ajettavuuteen dramaattisesti.

Kisavarustus pelissä on ihan kivasti kunnossa ja eron huomaa. Takavedolla ajaminen on hieman erilainen kokemus kuin nelivedolla. Jotkut autoista ovat aivan hulluja vauhtipommeja, joiden hallussa pitäminen esimerkiksi Ruotsin talvisäillä on todella vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan erilaisia ralliautoja pelistä löytyy 46 kappaletta. Mukana on muun muassa McRaen voittaja-auto Subaru Impreza 1995, mutta myös Ford Sierra Cosworth RS500, BMW M3 E30 Evo Rally, Mini Cooper S, Audi Sport Quattro Rallye sekä uudempaa kalustoa edustavat Citroen DS3 WRC, Ford Fiesta RS WRC, VW Polo R WRC sekä Hyundai i20 WRC. Koko autolista vaikkapa täältä: https://www.gtplanet.net/forum/threads/dirt-rally-car-list-not-wishlist.327657/

Autot jakautuvat kolmeen kategoriaan, mutta 32 pelin autoista soveltuu tavalliseen ralliin ja loput on varattu pelin kahdelle muulle ajoluokalle. Rallia kun ei ole tarjolla pelkästään perusrallina, vaan mukana ovat myös kisaluokat hill climb ja rally cross. Siinä missä tavallisessa rallissa ajetaan erikoiskokeita mitä erilaisemmilla radoilla, on hill climb nimensä mukaisesti mäen nousemista ja nämä suhteellisen suorat pätkät ovat todella pitkiä.

Rally Crossissa ajetaan perinteisemmillä radoilla samanaikaisesti muista rallikuskeja vastaan ja kaikilla radoissa on mukana myös jokerikierros, eli kisan aikana on yhdesti muistettava ajaa erikoisreitin kautta. Vaikka ?ralliralli? on se mitä fanit ovat tulleet peliltä hakemaan on silti kiva, että hill climb ja rally cross tarjoavat tarvittaessa vaihtelua ja tällä tavoin muutenkin vähän jokaiselle jotain ajanvietettä.

Audiovisuaalisesti Dirt Rally on todella muhkea kokonaisuus PS4:llä. Grafiikka on upeannäköistä ja sutjakkaa. Ruudunpäivitysongelmista ei pelissä ole tietoakaan. Silti muta ja pöly lentää, lumi pölisee, autot hajoavat nätisti ja hienot ja vaihtelevat maisemat viuhuvat ohitse pelaajan kiitäessä talla pohjassa. Sadekeli piiskaa kivasti auton tuulilasia, automaattisten tai manuaalisten pyyhkimien pitäessä näkökenttää puhtaana.

Toki jos haluaa, voi rallia ajaa myös perinteisestä nokkapeltikuvakulmasta autottomasta kuvakulmasta, jolloin pyyhkijöitä ei tarvita lainkaan. Kokonaisuutena Dirt Rally pitää sisällään hyvän määrän erilaisia ajokuvakulmia jokaiseen makuun ja GRID 2:n ja Autosportin ajoistakin on jotain opittu ja tehty kunnollinen rattikuvakulma ilman mitään selityksiä.

Audiovisuaalisuutta täydentävät ralliautojen hyvät ja riittävän autenttisen oloiset äänet, jotka ovat kaiken lisäksi vähän erilaiset kaikissa autoissa, mutta myös valittu kuvakulma vaikuttaa hienosti siihen miten ääni kuuluu. Ohjaamokuvakulmasta käsin tilaääni on vaimeampi, kuin auton takaa pelattuna. Kartanlukijakin osaa hienosti hommansa, renkaat vinkuvat vauhdikkaasti asfaltilla ja rapisevat soralla lokariin ja peltiin silloin kun on tarvista. Lyhyesti sanottuna, pelin grafiikassa tai äänissä ei ole mitään valittamista.

Kokonaisuutena Dirt Rally on ehdottomasti paras rallipeli mitä nykykonsoleilta ja PC:ltäkin löytyy. Parhaan ajonautinnon ikävä kyllä saa vain ratilla ja polkimilla ja kaikkein parhaan ajonautinnon todella kalliilla setillä.
PS4-version kanssa pääsin testaamaan peliä muutamaan otteeseen Logitech G29 setillä (erikseen myytävän vaihdekepin kera), kun taas omasta takaa löytyi kotoota Microsoftin halpis, Wireless Xbox 360 ratti-poljin -setti, jolla olen pelannut Dirt Rallyn PC-versiota. Vaikka Microsoftin ratti tarjoaa sekin oletuksena jo parempaa nautintoa kuin peliohjain, on näillä kahdella rattisetillä ajamisessa silti eroa kuin yössä ja päivässä.

Siinä missä Logitech G29 tarjosi millintarkkaa tuntumaa ajettavuuteen yhdessä loistavien ja jopa käsiä pidemmällä ajolla puuduttavien tärinäpalautteiden kanssa, oli Microsoftin ratilla vaikea saada säätöjä juuri oikeanlaisiksi, jotta alla ollut auto olisi ollut yhtä tarkka ajaa. Myöskään forcet eivät ole tuettu PC-versiossa kyseisellä ratilla, joten sekin jo pelkästään vähensi Logitechin ratin tuomaa upeaa tuntumaa. Toki hintaeroakin näillä kahdella on; Microsoftin rattia ei tänä päivänä enää edes myydä, mutta uutena se oli vajaa kaksisataa euroa, kun taas G29 on mahdollista ostaa yhdessä vaihdekepin kanssa hintaan 400 euroa. Jos kepin jättää pois säästyy hinnasta noin 40 euroa.

Padiohjauksellakin pelissä pärjää kohtalaisesti, mutta tämä vaatii vähän useamman asetuksen viilailua mieleiseksi, mutta luonnollisestikaan ohjaimen tärinäpalautus ei ole lähelläkään hyvän ratin luokkaa. Ilman mitään luistonestoja tai abs-jarruja on pelaaminen peliohjaimella kuitenkin vähän liian vaikeaa puuhaa ja ajaminen menee jatkuvaksi varpaillaan olemiseksi, sen sijaan että ajettavuus olisi hauska ja napakka, mutta sopivan jännittävä.

Jos puhtaat ?old school? -rallipelit kiinnostavat, on Dirt Rally lajin ehdoton ja ainoa tämän hetken kuningas, joka pesee Sebastien Loeb Rally -pelillä pöydät moneen kertaan. On vaikea uskoa, että hetkeen kukaan tulisi Codemastersin valtikkaa viemään. Pelin ainoita miinuksia lienee se, että ratti-poljin -setti on käytännössä pakollinen täydellisen ajonautinnon takaamiseksi.