Dragonball Z on sekä anime- että pelisarjanakin sellainen, josta joko tykkää tai ei. Useiden jaksojen suoraviivaiset mätkintäsessiot olivat tuttuja Dragonball Z -animessa. Sankarit ja viholliset muuttivat muotoaan voimakkaimmiksi jakso jaksolta. Tätä samaa on nyt luvassa uuden sukupolven konsoleillakin Dragon Ball ? Xenoverse -pelin muodossa ja aikaisempaa peliä pelanneet tuntevat olonsa hyvin kotoisaksi.
Jokin voima on sekoittanut Dragonball-universumin ajan. Historialliset taistelut, jotka Goku kumppaneineen voitti ovat kääntyneet täysin päälaelleen. Tätä sotkua selvittämään on laitettu joukko eri rotujen edustajia, jotka pitävät päämajaa Tokitoki -nimisessä kylässä. Pelin juonelta ei sen suurempaa tai mullistavaa ole odotettavissa. Ei tämä kuitenkaan mikään uutinen ole Dragonballia kokeneelle, pelin viehätysvoima piilee itse pelaamisessa.
Ennen kuin päästään alkuun, pelaaja kehittää itselleen oman hahmon. Viidestä eri rodusta valitaan se kaikkein mieluisin; sayalainen, Maan asukki, Majini, namekialainen tai frieza-rodun edustaja. Jokaisella rodulla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Haluaako pelaaja olla mies vai nainen ja myös hiustyyli, nenän ja leuan koko sekä pituus on säädettävissä. Tämä on useasta muusta pelistä tuttu systeemi, joka ei mitään ihmeellistä tarjoa. Hahmonluonnin haluaa vain suorittaa nopeasti pois alta. Lisäksi omalle hahmolle valitaan taistelutyyli kolmesta eri vaihtoehdosta. Lähitaistelu, pitkän matkan mätkintä tai siltä väliltä oleva tyyli. Minkäänlaista käsitystä valinnan vaikutuksesta ei ole, mutta olettaa voisi hahmon kokemuspisteiden määräytyvät sen mukaan. Nämä ensimmäiset kokemuspisteet olisi voitu kuitenkin antaa pelaajan itse valita – asettaisiko kaikki Ki-energialle, staminaan tai tasapaksusti?
Tämä hahmonluonti tuo erilaisen näkökulman Dragonball Z -sarjaan, jota ei olla aikaisemmin nähty. Ensivaikutelmana se voi tuntua hieman hämmentävältä, sillä tunnesidettä ei luoda mihinkään tuttuun hahmoon. Tämä kuitenkin korjaantuu pelin edetessä. Taisteluita ja tehtäviä suorittamalla saa hahmolle uusia vaatteita, niitä voi myös ostaa Tokitoki -kylän kaupoista. Samoin myös uusia hyökkäyksiä on ostettavissa. Taisteluista kerätään kokemuspisteitä ja näin saadaan leveleitä hahmolle, joka puolestaan mahdollistaa voimien parantamisen. Tässä vaiheessa pelaaja sentään voi itse valita sen, että mihin suuntaan lähtee panostamaan hahmon kehityksessä. Roolipeliominaisuuden mukaan ottaminen on paras ominaisuus, joka Dragonball-saagassa on tehty.
Tokitoki City vaikuttaa heti pelin ensimetreillä hyvinkin tyhjältä ja kylmältä paikalta, mutta kun päästään alun kankeudesta eroon ja tutoriaaleista, avautuu pelaajalle paljon enemmän koettavaa. Jonkun aikaa siis joutuu harrastamaan roolipelimäistä juoksentelua; juttele tuolle, tutki nämä alueet, tee tämä ja tuo tehtävä. Pelaajan annetaan hieman kylmästi odottaa oma aikansa, että pääsee varsinaisesti itse ydinpeliin käsiksi.
Moninpeliin pääsemistä joutuu odotella vielä hieman pidempään kuin yksinpeliin pääsyä. Tokitoki kaupungin tehtävänantaja vain tylysti ilmoittaa, että moninpeli ei ole tällä hetkellä auki, kokeile yksinpelinä suorittaa sivutehtäviä ensin. Tämä on turhauttavaa kun on tottunut siihen, että sormia napsauttamalla on moninpeliaulassa odottelemassa sopivaa peliryhmää. Vihdoinkin kun päästään esimerkiksi sivutehtävien moninpeliaulaan ja on jo internet-yhteyden puolestakin löytänyt hyvän peliaulan, voi kokea ikävän yllätyksen kun tulee ruudulle ilmoitus: ?tarvitset lisäosan.? Miksi ihmeessä nämä tehtävät edes näkyvät sellaisille kenellä ei ole mitään näitä mahdollisia lisukkeita!
Mikäli mielii pelata ainoastaan yksinpelin kautta moninpelin sivutehtäviä, se onnistuu, mutta jos tahtoo päästä kokemaan Xenoverse-serverin täytyy olla aktiivinen Playstation Plus -jäsenyys. Dragonball Xenoverse tarjoaa 48 tunnin kokeilun Playstation Plussaan. Tämä Xenoversen Tokitoki- kaupunki on täynnä ihmisiä ja se oli jopa hieman yllättävää, että kuinka hyvin moninpeli on saatu toimimaan. Siellä voi kysellä muita pelaajia liittymään jollekin tehtävälle seuraksi tai voi vain ilmeillä sarjasta tutuilla liikkeillä ja tervehdyksillä.
Suoraviivaista taistelumekaniikkaa ei olla lähdetty monimutkaistamaan tippaakaan. Kaksi eritasoista iskua, Ki-hyökkäykset ja tuttuja erikoishyökkäyksiä, jotka on jaoteltu heikompiin ja vahvempiin. Esimerkiksi Kamehameha on kaikille Goku-intoilijoille tuttu lopetusliike. Taistelijoiden iskuyhdistelmätkään eivät aivosoluja rasita; rämpytetään ensin tietyn aikaa yhtä nappia, jonka jälkeen vaihdetaan toiseen. Tämä yhdistelmä sitten toistetaan muutamia kertoja, jonka jälkeen voidaan lähteä hakemaan erikoishyökkäystä ja sitä vihoviimeistä lopetusliikettä.
Vaikka taistelut ovat pelin alkuvaiheen näppäinhaparointien jälkeen erittäin simppeleitä, niiden viehätysvoima piilee muualla kuin infernaalisessa nappulakikkailussa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vain on pirun hauskaa mättää Vegetaa turpaan keskittymättä vaikeisiin yhdistelmiin.
Täysin ongelmitta ei kuitenkaan olla onnistuttu, sillä aivan liian usein tekoäly antaa sankarimme hakata pahiksen hengiltä pelkällä yhden napin rämpytystaktiikalla. Tämä tuo mieleen muistoja vanhoista mätkintäpeleistä, joissa kaveri usein piti epäreiluna kun toinen käytti vain yhtä liikettä. Tätä on selkeästi koitettu estää antamalla hahmoille kyvyt, joilla vastustajan saa loitommaksi, mutta ongelman ratkaisemiseksi siitä ei kokonaan ole. Vaikea kuitenkaan sanoa, että onko kyse vain tuurista, sillä on sellaisiakin taisteluita jossa saa kikkailla vähän enemmän. Tehtävien balanssi on vähän niin ja näin.
Allekirjoittaneella oli paljon ennakkoluuloja, jotka pelottivat Dragonball Xenoversen suhteen. Yllätykseksi joutui kuitenkin todeta, että mikään pelin osa-alue ei tuottanut pettymystä. Hiomista on paikoittain ja alun tökeryydestä yli pääsemisessä kestää, mutta missään vaiheessa pelaamista ei joudu huokaisemaan ja toteamaan: ?miksi taas…?. Taisteluissa käytettävät energiapullot olisi voinut pudottaa kuitenkin pelistä pois.
Graafista ulkoasua on jo pitkään ollut mahdoton parantaa tämäntyylisissä peleissä, sillä tyyli on hyvin omintakeinen. Äänimaailma on suhteellisen hyvin harmoniassa keskenään. Kaksi ärsyttävää korvia vihlovaa inhokkia kuitenkin löytyy – Tokitoki-kylän tunnari ja Trunks-hahmon jatkuva ynähtely. Kaikki taisteluäänet ovat kuin suoraan animesta. Dragonball Xenoverse on ylivoimaisesti sarjan paras peli tähän mennessä. Faneja tosiaan on kuultu ja pelaaminen on selkeytynyt. Hiottavaa vielä löytyy, mutta kokonaisuutena paketti pysyy kuitenkin nätissä tiiviissä nipussa.
