Dreams in the Witch House

Dreams in the Witch House arvostelussa

H. P. Lovecraftin novelliin perustuva kotimainen Dreams in the Witch House on kiehtova yhdistelmä seikkailu- ja selvitytymispeliä.

Teksti: Petteri Hemmilä, 26.2.2023 Arvioitu lukuaika: 2 minuuttia
Arvostelun Dreams in the Witch House kansikuva

Nykyihmisen päässä noidat yhdistyvät enemmän pääsiäiseen kuin kauhutarinoihin, mutta H. P. Lovecraftin mielikuvituksessa asiat olivat toisin. Vuonna 1933 julkaistussa novellissa, The Dreams in the Witch Housessa, nuori matemaatikko ja folkloristikko, Walter Gilman, saa tuta noituuksista asettumalla asumaan tietämättään Salemin noitaroviolta mystisesti kadonneen Keziah Masonin huoneeseen. Yliopiston läheisyys ja talon tiukat hiljaisuussäännöt tekevät ullakkohuoneesta erinomaisen paikan opiskella päivisin, mutta öitä värittävät häiritsevän todentuntuiset unet pahaenteisestä eukosta, vieraista ulottuvuuksista sekä ihmisnaamaisesta rotasta. Mikä on todellista, mikä ei? Ja kestääkö Walterin mielenterveys edes vappuun saakka? Vastauksia näihin kysymyksiin tarjoilee alkuperäisen novellin ohella kotimaisen Atom Brain Gamesin The Dreams in the Witch House -videopeliadaptaatio.

Määräisen artikkelinsa hukannut Dream in the Witch House näyttää ja tuntuu kuin 90-luvun alun seikkailupeliltä, mutta pinnan alla sykkii modernin selviytymispelin sydän. Pelaajan tehtävänä on luotsata noitataloon muuttanut Walter läpi novellin nelikymmenpäiväisen tapahtumaketjun, huolehtien Walterin hyvinvoinnista ja opinnoista. Köyhän fuksin elämä kuvitteellisessa Arkhamissa on yllättävän raakaa: kylmyys, sade ja nälkä uhkaavat päivästä toiseen fyysistä hyvinvointia, painajaiset ja uniongelmat mielenterveyttä. Kroonistuessaan arjen ongelmat syövät opiskelutehoja, pysäyttävät Walterin tutkimukset ja uhkaavat lopulta henkeä. Tädin postittamasta noin kymmenen dollarin viikkorahasta pitää riittää niin ruokaan, vaatteisiin kuin lääkkeisiinkin, joskin lompakkoaan voi hätätapauksessa lihottaa myös pienillä hanttihommilla vuokraemännälle.

Walterin päivät on jaettu muutaman tunnin mittaisiin pätkiin, jotka omistetaan jollekin aikaa vievälle aktiviteetille. Valoisa aika vierähtää tyypillisesti koulukirjojen tai artikkelin parissa, yöt leväten tai painajaisissa. Toisinaan istutaan luennolla tai tentissä, tai parannellaan mielenterveyttä kahvilassa kavereiden kanssa. Varsinainen tarina etenee klassisen seikkailupelin keinoin, yksinkertaisia inventaario-ongelmia ratkoen ja hahmojen kanssa jutustellen. Puzzlet eivät ole kovin vaikeita, eikä niiden tarvitsekaan – rajallisen ajan lohkominen Walterin perustarpeiden, opintojen ja yö toisensa perään syvenevän mysteerin välillä tarjoaa ihan passelin haasteen jo itsessään. Valtaosa pelaajan ajasta kuluu yllättävänkin arkisissa askareissa, kuten etsimällä teoksia yliopiston kirjastosta, käymällä kaupassa tai korjaamalla kymmenennen kerran hajonnutta kattolamppua. Arkiset hanttihommat ovat tärkeä rakenteellinen elementti, mutta välillä niitä tuntuu olevan vähän liikaakin. Vaikea sanoa, kuinka paljon tasapainoa puhdetöiden ja juonen välillä voisi tuunata rikkomatta pelin rakennetta, mutta uskaltaisin väittää, ettei kokemus kärsisi hirveästi, jos esimerkiksi kirjaston kirjoja ei tarvitsisi ensimmäisen kerran jälkeen tonkia kortistoa pidemmältä.

Dreams in the Witch House on selvästikin varsin pienen budjetin peli. Grafiikka ja animointi mukailevat 90-luvun alun seikkailuja, ääninäyttelyä ei ole niin käsikirjoitus kuin hahmotkin tuntuvat vähän turhan funktionaalisilta. Lopputulos on puitteisiin nähden kuitenkin varsin vaikuttava: tarinalla on monta loppua ja iso osa mysteeristä on helppo ohittaa etenkin ensimmäisellä pelillä, kun huomio kiinnittyy Walterin nälkään ja mielenterveyteen. En törmännyt pelikerroillani myöskään bugeihin tai epäloogisuuksiin, mikä tuntuu pienet kehittäjäresurssit ja voimakkaan dynaaminen rakenne huomioiden pieneltä ihmeeltä. Vaikka arjen hallinta onkin työlästä, on selviytymismekaniikkojenkin opettelussa ja optimoinnissa oma viehätyksensä: olo on suorastaan aikaansaava, kun selviää pari viikkoa hyvillä yöunilla, säästää jokusen dollarin taskuunsa ja vetäisee kaupanpäällisiksi A+:n kokeesta.

Dreams in the Witch House on lopulta hyvinkin erikoinen seikkailu- ja selviytymispelin sekoitus. Se tuntuu kokeilevan rakenteensa vuoksi tietyllä tavalla jopa autenttisemmalta tribuutilta 80- ja 90-lukujen taitteen kokeellisille seikkailupeleille kuin Monkey Islandin ja Thimbleweed Parkin kaltaiset nostalgiatripit. Puhtaana seikkailupelinä Dreams in the Witch House ei välttämättä kestäisi vertailua seikkailupeligenren ikiaikaisten klassikoiden kanssa, mutta kuolettavan mysteerin ripottelu pienissä paloissa pitkin koukuttavaa selviytymispelisilmukkaa toimii oikein hyvin. Jos on sitä ihmistyyppiä, joka viihtyy mysteerien ja vähän erikoisempien retroseikkailujen parissa, on Dreams in the Witch House ilman muuta kokeilemisen arvoinen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Seikkailu- ja selviytymispelin yhdistelmä on omaperäinen ja toimii
  • - Innostaa useampaankin läpäisyyn

Huonoa

  • - Walterin arki hetkittäin työteliästä
  • - Käsikirjoitus ja hahmot hieman värittömiä