Driveclub arvostelussa

Evolution Studios on pitkän linjan autopelitalo, joka tunnettanee parhaiten PlayStation 2:n World Rally Championship sekä PlayStation 3:n Motorstorm pelisarjoistaan. Uusi konsoli on tarkoittanut tälle iso-britannialaiselle PlayStation-veteraanille perinteisesti uutta brändiä, eikä viimeisin sukupolviharppaus tee poikkeusta. Ajan henkeen kuuluvat kalliit urheiluautot ja sosiaalinen pelaaminen, jotka ruumiillistuvat näyttäväksi ja vauhdikkaaksi PlayStation 4 -yksinoikeuspeliksi, Driveclubiksi.

Jos Driveclub on nimenä tuttu, johtunee se siitä, että se on nauttinut kohtuullisen suurta näkyvyyttä jo ennen ilmestymistään. PlayStation 4:n kanssa rinnan tapahtunutta julkistusta seurasi hienoinen takaisku, kun kaavailtu julkaisuajankohta pomppasikin kymmenisen kuukautta eteenpäin, mutta mainosmiehet ovat käyttäneet aikalisän huolella Driveclubin sosiaalisilla aspekteilla mehusteluun. Isoimpana yksittäisenä jippona nousevat usein autoklubit, joiden kautta maksimissaan kuuden kaveruksen porukka voi kartuttaa ajosuorituksillaan yhteistä pistepottia, tienaten näin kollektiivisesti uusia ja hienompia autoja. Toinen, käytännössä kivempi sosiaalinen lisä ovat radoille kätketyt nopeus-, driftaus- ja ajolinjahaasteet, joiden kautta voi asettaa ajotaitojaan linjaan muiden pelaajien kanssa. Kuka selviää neulansilmästä nopeiten? Ehkä se olet juuri sinä.

Kun pinnalta pyyhkii sosiaalisuuden ja muun markkinamiesten taikapölyn pois, paljastuu alta melko perinteinen autopeli perinteisine elementteineen. Pakettiin mahtuu kiiltäviä urheiluautoja, uramoodia, valokuvauksellisia maisemia, sekunnin kymmenysten viilausta sekä huonosti käyttäytyviä tekoälykuskejakin. Driveclubin ote lajiin on hieman kolikkopelimäinen. Hyvät ajolinjat voi korvata rempseällä sivuluisulla, eikä miljoonakärryn hiilikuiturunko pahastu liikaa jos silloin tällöin ottaa vähän nojaa kaiteesta tai kanssakilpailijoista. Autot käyttäytyvät pääosin kuitenkin ennakoitavasti ja ajomallissa on riittävästi haastetta, että pelaaminen tuntuu useimmiten palkitsevalta. Driveclubin parissa siis yleisesti ottaen viihtyy, vaikka kyse onkin oikeasti enemmän autofantasiasta kuin realistisesta simulaatiosta.

Driveclubissa ajetaan yksinomaan katuradoilla, joten menestys perustuu hyviin ajolinjoihin ja siistiin ajoon. Näin siis teoriassa. Käytännössä radat ovat kapeita, tekoälykuskit ajavat törkeästi niskaan ja jyrkistä mutkista pääsee paljon nopeammin käyttämällä ulompana ajavia autoja törmäystyynyinä. Peli jakelee törttöilystä pieniä pistesakkoja, mutta käytännön ohjaavaa vaikutusta näillä ei ole. Kovemmista yhteentörmäyksistä ja liian innokkaasta oikomisesta rangaistaan tipauttamalla pelaaja pariksi sekunniksi mateluvauhtiin. Tämä on mahdollisesti pelin rasittavin ominaisuus, sillä sakkoja tulee välillä myös ihan sallituistakin kanttarin ylittämisistä. Ymmärrän toki tekijöiden huolen pelaajien taantumisesta tekoälyn törkeysasteelle, mutta olisiko lähtöongelma kuitenkin liian armollisessa ajo- ja vauriomallinnuksessa? Nyt tulee hieman sellainen olo, että ollaan lähdetty rakentamaan huoletonta romurallia ja sitten harmitellaan, kun pelaajat eivät pelaakaan sitä riittävällä vakavuudella.

Sisältöä Driveclub tarjoaa reippaanlaisesti. Autoja on viitisenkymmentä, ratoja laskentatavasta riippuen 25 ? 60 ja lisää on luvattu sekä ilmaisen että maksullisen DLC:n muodossa. Kisatyyppejä on sen sijaan vain kolmenlaisia: driftausta, aika-ajoja ja perinteisiä kisoja. Tylsäksi meno ei silti äidy oikeastaan koskaan, sillä vaihtuvat autoluokat ja persoonalliset radat pitävät menon eloisana ja erinäiset kisoihin sisällytetyt lisätavoitteet tuovat ajamiseen vaihtelua. Uran etenemiseen edellytetään hyvän sijoituksen ohella muun muassa virheettömiä kierroksia, onnistuneita ajolinjoja sekä ennalta määrättyjen huippu- ja keskinopeuksien ylittämisiä. Lisää tavoitteellisuutta tuovat verkosta automaattisesti latautuvat lisähaasteet, joiden kautta pelaajat kilpailevat myös edellä luetelluissa asioissa myös keskenään.

Ympäröivästä sosiaalisen pelaamisen hypekuplasta huolimatta Driveclubin moninpelitarjonta on niukkaa. Käytännössä pelistä löytyy vain vaihteleva lista moninpelikisoja joihin voi halutessaan hypätä mukaan, mutta jo esimerkiksi oman suljetun kilpailun perustaminen kaveripiirilleen on mahdotonta. Vieläkin isompana helmasyntinä näkisin jaetun ruudun moninpelin puuttumisen. Tekijät ovat selitelleet ratkaisuaan jo ennen julkaisua pelin vaativalla grafiikkamoottorilla ja ruudunpäivitysnopeuden vaalimisella. Syy on varmaankin todellinen, mutta harmittaa silti. Driveclub olisi nimittäin aikalailla täydellinen kandidaatti PlayStation 4:n kipeästi kaipaamaksi killeripeliksi, jonka varjolla kutsua kaverit lipittämään kaljaa ja ihastelemaan uutta töllöä.

Yksi asia Driveclubissa on ylitse muiden, nimittäin grafiikka. Tyypillisesti yritän arvosteluissani välttää superlatiiveja, mutta Driveclub saattaa hyvinkin olla kaunein autopeli jota olen koskaan pelannut. Tekijät ovat korostaneet valaistuksen, heijastusten ja jopa taivaalla lipuvien pilvien reaaliaikaista generointia ja jälki on sanalla sanoen vakuuttavaa. Tämä on luonnollisestikin johtanut myös näyttävään kikkailuun, jossa kisat alkavat illansuussa ja päättyvät sysipimeään yöhön. Lisäksi ratoja ympäröivää maailmaa piirretään erittäin kauas, jonka ansiosta sijainnit tuntuvat todellisilta. Kun ihastelee esimerkiksi Norjan ohi lipuvaa vuoristoa, on vaikea olla harmittelematta ettei kyseessä ole offroad-peli. Myös autoja katselee ilolla, joskin vauriomallinnuksessa olisi voinut mennä pintanaarmuja syvemmälle. Pienenä vedenjakajana, Driveclub turvautuu vahvasti kuvaa pehmentäviin liikesumennustehosteisiin. Tästä joko tykkää tai ei. Itse koin efektin pääasiassa positiivisena ja vauhdin tuntua lisäävänä.

Näyttävyydestä maksetaan myös kovaa hintaa. Autopeleille tyypillisen sulava 60 kuvan sekuntinopeus on lukittu mukiinmenevään, mutta kompromissilta tuntuvaan 30 kuvaan sekunnissa, ja jaetun ruudun moninpeli loistaa tosiaankin poissaolollaan. Harmillisesti Driveclubista puuttuu myös mahdollisuus katsoa kisojen uusintoja, mikä sekin saattaa juontaa juurensa suorituskykyyn. Toivottavasti tekijöillä on tolkkua päivittää peliin edes jonkinmoinen valokuvamoodi, sillä on huutava vääryys, ettei näin nättiä peliä voi pysäyttää aina silloin tällöin ihasteltavaksi.

Driveclub on tarjoaa kaikkiaan melko onnistuneet sunnuntaiajelut, joskaan leukoja se ei loksauta muutoin kuin grafiikaltaan. Positiivisten mietteiden vaakakupissa painavat jumalaisen hieno ulkoasu, kolikkopelimäinen mutta palkitseva ajettavuus, vauhdikkuus, sekä nätit ja mielenkiintoiset radat. Toisessa puolestaan törttöilevä tekoäly, keinotekoiset siistin ajon kannustimet sekä jaetun ruudun moninpelin puuttuminen. Viimeistä sanaa Driveclubista voi tuskin sanoa tässä ja nyt, sillä Evolution Studios on lupaillut ehosta peliä julkaisun jälkeisin päivityksin, kuten muun muassa tuomalla peliin säätilan vaihtelut. En ihmettelisi jos bittivirran mukana eksyisi muitakin konkreettisia parannuksia, joten paras pitää silmät vastaisuudessakin auki. Nykytilassaan Driveclub jättää toivomaan, että pisteasteikoltamme löytyisi neljännestähti kolmepuolikkaan ja nelosen välistä.