Drunk-Fu: Wasted Masters arvostelussa

Hauskasti nimetty Drunk-Fu: Wasted Masters on suomalaisen indiestudion, Rusto Gamesin käsialaa, joka aiemmin julkaisi arcaderäiskyttelyn nimeltä Spareware. Drunk-Fu ehti olla Steamin early accessissa reilun vuoden ja Game Realitykin kokeili pelin keskeneräistä PC-versiota. Idea vaikutti hyvältä, vaikka peli vaatikin selvästi lisää lihaa luiden ympärille, sekä hiomista sieltä täältä.

Tätä kirjoittaessa peli lähti muutama kuukausi sitten early accessista ja julkaistiin samanaikaisesti PC:n lisäksi myös Xbox Onelle. Koska testasimme PC-versiota, päätimme tsekata arvostelua varten konsoliversion. Mitään sen suurempaa eroa PC- ja Xbox-versioilla ei tunnu olevan.

Pelin keskeinen idea on hyvin suomikeskeinen: kännirähinä päälle ja porukkaa turpaan, oli paikka sitten mikä hyvänsä. Juhannusmökki, talvinen takakuja tai vaikkapa lomakohteen rantabaari – kaikki käy. Pelin idea muistuttaa itse asiassa paljolti toista samankaltaista tappelupeliä nimeltä Gang Beasts.

Drunk-Fu: Wasted Masters pitää sisällään kahdeksan erilaista kännäyspaikkaa, joissa sitten maailman parantamisen sijaan otetaan toisista mittaa. Mitään sen kummempaa yksinpelitilaa pelissä ei ole. Peliä voi pelata yksinään maksimissaan kuutta botttia vastaan ja jos haluaa, mukaan pelaamaan voi ottaa myös yhden kaverin. Kentän ja bottimäärän ohella voi valita myös matsin kestoajan sekä tietysti pelimuodon.

Erilaisia tapoja rähinään on kolme kappaletta, mutta kaikissa keskeinen idea on pisteiden kerääminen. Yhdessä pitäisi pysytellä tynnyrin äärellä pienen ympyrän sisällä ja pitää muut siitä ulkona. Get smashedissa idea on vetää muita kuonoon ja pudottaa nämä ulos areenalta – esimerkiksi veteen. Toisen pudottamisesta tienaa kaksi pistettä ja omasta putoamisesta menettää yhden. Swarmed-pelimuodossa pelaaja tai pelaajat sekä mukaan otettavat botit saavat kimppuunsa loputtomia aaltoja toisia botteja. Pelaajat tappelevat siis toisiaan vastaan, mutta myös näitä botteja vastaan. Jokaisella pelaajahahmolla on vain yksi elämä, eli kun areenalta putoaa, on odoteltava, että se viimeinen pelaaja vielä putoaa pelistä pois. Eniten porukkaa matsin aikana swarmedissa ulos potkinut ja pisteitä tienannut pelaaja voittaa, eli ei aina välttämättä se, joka viimeiseksi putoaa. Get swarmedin tekoälyaalloista ja yhdestä elämästä huolimatta pelimuotona se on vähän turhan samankaltainen get smashedin kanssa.

Drunk-Fu: Wasted Mastersin idea on varsin yksinkertainen ja sitä ovat myös kontrollitkin. Pelaamista varten tarjotaan muutama erilainen iskunappula, joilla muita mätetään turpiin samalla, kun yritetään vasemmalla tatilla huojua bottien ja mahdollisen toisen ihmispelaajan luokse. Käveleminen on totta kai hyvin vaivalloista, koska kaikki ovat niin kännissä. Hahmot kaatuilevat helposti ja ovat velttoja kuin nuudelit. Hyppynappulan paineleminenkin liikuttaa maassa makaavaa hahmoa välillä paremmin, kuin se että yrittäisi tavallisesti kävelyttää omaa hahmoaan. Tasoista löytyviä esineitäkin voi poimia, mutta se tuntui aina kovin satunnaiselta, miten oma kännihahmo halusi kuhunkin objektiin tarttua. Erikseen ovat sitten power upit, kuten esimerkiksi nyrkkirauta, joka on laitettu hohtamaan ja odottamaan noukkijaansa.

Pelin ollessa vielä early accessissa sisällön määrä kasvoi, joskin hitaanlaisesti. Nyt ollaan viimeistellyn tuotteen parissa ja sisältöä on silti melko vähän. Kahdeksan areenaa ja kolme pelimuotoa, joista kaksi ovat samankaltaisia, eivät pitkäksi aikaa riitä pitämään hauskuutta yllä. Kenties hyvän kaverin kanssa tuhannen kännissä iloa saattaa pystyä venyttämään. Tällöin kenties jaksaa räkänauraa pelin älyttömyydelle, joista parhainta antia ovat ehdottomasti ne huojuvat ja heiluvat erilaiset kännihahmot. Omaa hahmoaan saa kustomoida ihan kivasti aina ihonväristä erilaisiin hattuihin ja housuihin sekä paitoihin. Elämäm Koulu -paita päälle, Nokian kumisaappaat jalkaan ja pahvinen mäyräkoira päähän!

Kustomointi ikävä kyllä vain melko lailla paitsioon ja tasolle ”ihaillaan näitä juttuja valikossa”. Itse pelin aikana kamerakulma kun on zoomattu turhan kauas poispäin ja siten rähisevät hahmot ruudulla ovat niin pienikokoisia, että mistään yksityiskohdista ei ota juurikaan selvää. Visuaalisesti peli ei ole liiemmin muuttunut PC:n early access -ajoista, mikä on hieman sääli. Pientä valaistuksen säätöä on lisätty, mutta graafisesti peli tuntuu silti hieman innottomalta ja tuo mieleen juurikin Ruston aiemman pelin, Sparewaren, joka tekstuuriensa osalta oli niin kovin tasapaksua. Musiikkitarjonnasta vastaa erilaista jumputusta ja renkutusta tarjoava varsin geneerinen kokoelma mitäänsanomattomia kappaleita, jotka lienee internetistä lisensoituja.

Drunk-Fu: Wasted Masters -pelin perimmäinen idea on hauskaa turpaan vetoa hapuilevilla kännikontrolleilla, mutta tuntuu, että peliä ei ole aivan pystytty tai osattu kehittää sitä early access -versiota juurikaan pidemmälle. Kymmenen euron hinnallaan pelihän ei ole mikään kamala sijoitus (hieman päälle kolmostuopin hinta!), joten jos haluaa tukea suomalaista pelituotantoa, ei kynnys sijoitukselle ole ainakaan suuri.

Samaan aikaan näkisin, että pelin viehätys on hyvinkin hetkellistä, sillä hapuilevat kontrollit eivät riitä peittämään sitä faktaa, että sitä sisältöä (lihaa luiden ympärillä) on edelleenkin tarjolla kovin vähän. Pelikarttoja voisi olla runsaammin ja pelimuodotkin enemmän toisistaan eroavia. Nettipelistäkään ei löydy peliseuraa lainkaan, vaikka peli on ollut tätä kirjoittaessa muutaman kuukauden saatavilla. Jos et siis saa omaa kaveriasi sohvalle rähisemään tai pelaamaan itse luodun nettisession välityksellä, on tyydyttävä nopeasti tylsäksi käyvään bottimatsaamiseen. Yksin kännääminen kun hyvin harvoin on hauskaa…