Dynasty Warriors 6 - Empires arvostelussa
Mikäli Dynasty Warriors -pelit eivät ole entuudestaan lainkaan tuttuja, on Empires siinä mielessä hyvä paikka aloittaa tutustuminen, että pelin hinta on tavallista pelijulkaisua edullisempi, mutta toisaalta uusien pelaajien kannattaa ehkä ensin tutustua peliin demon muodossa.
Koein Dynasty Warriors -pelisarja sen kuin porskuttaa vuosi vuodelta uusien julkaisujen muodossa, vaikka uutta peleissä tuntuisi olevan aina yhtä vähän. Edellinen Dynasty Warriors -julkaisu oli sarjan spin off -sarjan jatko-osa, Gundam 2, mutta nyt sarja palaa jälleen juurilleen Dynasty Warriors 6 ? Empires -pelin muodossa. Sarjan uusin julkaisu on käytännössä samankaltainen julkaisu, kuin mitä Dynasty Warriors 5:n ja 4:n ? Empires -pelit aikoinaan olivat. Kuten nimestä saattaa ehkä päätellä, ei sarjan uusin inkarnaatio ole kokonaan uusi jatko-osa, vaan sen sijaan Empiresiä voidaan pitää eräänlaisena itsenäisenä lisälevynä Dynasty Warriors 6 -pelille. Siinäkin mielessä, että kuinka vähän uutta peli oikeasti tarjoaakaan. Onneksi hintakin on sen mukainen, eikä täyttä hintaa pelistä pyydetä.
Kaikki aiempia Dynasty Warriors -pelejä pelanneet tietävät, että kyseessä on hack’n’slash genreen lokeroituva, muinaisesta Kiinasta teemansa hakeva tapaus. Pelin jippona on aina ollut hack’n’slashin ohella erinäisten tukikohtien valtaaminen kartalla, sekä eriarvoiset vihollissoturit, joihin lukeutuu rivimiesten ohella luutnantteja, sekä joukon kovimpia, oikein kunnollisen nimen omaavia sotureita, eräänlaisia ?pikkupomoja? jotka ovat myös samoja hahmoja, joita pelaaja itsekin voi valita ohjattavakseen ennen kunkin kampanjan aloittamista.
Jokaisessa tasossa on yleensä ideana vallata tukikohdat vihollisen kynsistä, sekä tappaa kaikki korkea-arvoisimmat soturit (eli ne joilla on nimet). Korkea-arvoisempien sotureiden eliminointi ennen rivimiehiä murentaa joukon taistelumoraalin, jolloin rivimiehet yleensä pötkivät pakoon, tarkoittaen sitä, että pelaajan ei välttämättä ole aivan pakko pistää matalaksi koko tuhatpäistä laumaa jokaikinen kerta. Tasojen välissä sitten edistetään höyhenen kevyttä tarinaa muutamilla dialogeilla hahmojen välillä, minkä lisäksi pelaaja voi varustatua seuraavaa koitosta varten muun muassa takoen aseistaan parempia, tai ostamalla vaikkapa ratsun rahoillaan, joita kertyy tehtävien suorittamisesta. Pientä välipalaa varsinaisille kampanjatehtäville sen sijaan tarjoavat lukuisat palkkasoturitehtävät, joista niin ikään tienaa ihan mukavasti kilisevää ja jotka ovat yleensä lyhyempiä suorittaa.
Mitä Empires -pelillä sitten on oikein tarjota pelaajalle, joka on kolunnut DW 6:n läpikotaisin? Ei paljoa ja lisälevynäkin peli on jokseenkin laihanpuoleinen tuote. Koei saisi pikkuhiljaa oikeasti ryhdistäytyä pelisarjansa kanssa ja joko laittaa pillit kokonaan pussiin tai sitten tehdä jotain oikeasti uutta sarjansa kanssa. Empiresin suurimmat uutuudet ovat yksi uusi pelattava hahmo, vuoropohjaiseen maailmanvalloituskarttaan pohjautuvat skenaariot, sekä ominaisuus, jolla pelaaja voi itse luoda oman soturinsa aina ulkonäköä ja vaatetusta myöten.
Dynasty Warriors 6 ? Empires pitää sisällään lisäksi vain yhden pelimuodon ja se on yllätksettömästi nimetty empire modeksi. Empire modessa tarkoitus olisi pyrkiä yhtenäisen Kiinan luomiseen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Kiinan herruudesta taistelevia osapuolia on useita. Empire mode jakautuu viiteen erilaiseen skenaarioon, joista yhdessä pelaaja voi valita omaksuuko upseerin vaiko hallitsijan roolin, kun taas kaikissa muissa skenaarioissa pelaaja on automaattisesti upseeri ja maailmankartta on valmiiksi jaettu kaikkien mukana olevien kansojen kesken, eikä pelaaja myöskään saa valita sitä minne hyökätään seuraavaksi. Hallitsijan roolissa pelaaja sen sijaan saa ennen pelaamisen aloittamista valita itselleen neljä upseeria, joita johtaa sodassa, sekä aloituskohtansa maailmankartalla. Tämän lisäksi pelaaja saa itse valita jokaisella kerralla minnepäin lähdetään hyökkäämään. Pelaaja voi ennen valitun hyökkäyskohteen pelaamista valita montako upseeria hän ottaa matkaan ja ketä valituista upseereista itse ohjastaa taistelussa. Hallitsijan rooli Dynasty Warriors 6 ? Empiresissä onkin huomattavasti mielenkiintoisempaa puuhaa, kuin pelkän upseerin roolissa oleminen, sillä hallitsijana on mahdollista harrastaa pientä taktikointia aivan itse sen suhteen miten ja minne hyökätään.
Ennen minkä tahansa pelin skenaarion aloittamista pelaaja valitsee joko jonkin valmiista sotureista tai sitten luo itselleen oman. Pelin mukana tuleva hahmonluontiominaisuus on ihan kelvollinen ja vaikka erilaista vaatetusta ei olekaan niin kamalan hurjasti tarjolla, saa pelaaja ainakin itse veistellä hahmolleen mieleisensä näköiset kasvonpiirteet, sekä valita tämän käyttämän aseen.
Jaetun ruudun yhteistyömoninpeliä lukuunottamatta mitään muuta pelattavaa ei ole tarjolla, joten jo tämäkin kielii siitä, että peli selkeästi suunnattu niille, jotka kaipaavat lisää samaa ja jotka pitävät Dynasty Warriors 6 -pelistä ja miksei sarjan aiemmistakin osista. Ja lisää samaahan peli tarjoaa. Vaikkakin maailmankarttaominaisuus ja vuoropohjaisuus kartalla on mielenkiintoinen lisä ja tuo mukaan lisää strategisuutta, on pelattavuus silti pääpiirteittäin sitä samaa vanhaa. Pelaaja koluaa kentät perinpohjin lävitse ja yleisin tavoite tehtävissä on tuhota kaikki korkea-arvoisimmat viholliset pelin voittamiseksi, mutta sekaan mahtuu myös tehtäviäkin, joissa tulee eliminoida esimerkiksi vain yksi tietty upseeri tai vaikkapa kyläläisten suojeleminen vihollisjoukoilta niin kauan, kunnes he pääsevät turvallisesti päämääräänsä.
Tehtäviä suorittamalla ja vihollisjoukkoja tappamalla pelaajan taitotaso nousee ja pelaaja tienaa rahaa, sekä erilaisia timantteja, joka tarkoittaa sitä, että tehtävien välillä pelaaja voi kehittää hahmonsa taitoja, parannella rahalla aseita tai ostaa parempia ratsuja, sekä ostaa uusia erikoisliikkeitä timanteilla, jotka kaikki luonnollisesti vaikuttavat positiivisessa pelaajan hahmon tehokkuuteen seuraavassa taistelussa. Jo reippaasti alkupuolella peliä pelaajan ohjastamasta hahmosa tulee auttamatta taitojen kehittämisen myötä erittäin tehokas soturi vihollisia vastaan ja tämä johtuu suurelta osin siitä, että pelin tekoäly on edelleen mitä on. Vihollislaumat käyvät päälle yhdessä isossa sumpussa, jota on tehokasta niittää etenkin hevosen selästä. Isompien pomojen kukistaminen on hitusen vaikeampaa, mutta ei siksi, että tekoäly niillä olisi yhtään sen parempaa, vaan siksi, että kuin maagisesti ne torjuvat paikoitellen pelaajan iskuja mitä tehokkaimmilla blokeilla. Koska tekoäly on yksinkertainen, muuttuu myös pelattavuus nopeasti varsin yksitoikkoiseksi, koska pärjäämiseen ei tarvitakaan tehokkaita ja monimutkaisia liikesarjoja. Kun yhden tai kahden nappulan rämpytykselläkin pärjää varsin mainiosti.
Kun Dynasty Warriors 6 ? Empiresiä pelaa tulee pakostikin miettineeksi, että koska näemme sen oikeasti ?uuden sukupolven? DW -pelin, sillä sitä ei Empireskään valitettavasti ole. Äänellisesti peli ei oikein kuulosta Dolby Digital tason äänimaailmalta, ääninäyttely on monotonista ja samoja repliikeitä toistetaan moneen, moneen otteeseen. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka kuivaa on kuulla jokaiselle hahmolle uniikkeja voitonlausahduksia tehtävän aikana, jossa tulee listittyä yli tuhat kappaletta vihollissotureita. Myös pelisarjalle ominainen kitararämpytysmusiikki on edelleen läsnä, eikä omasta mielestäni edelleenkään sovi peliin. Valikossa sentään soi sentään rauhallinen, enemmän juurikin itämaista musiikkia muistuttava kappale, jota myös pelin muun musiikkivalikoiman tulisi olla, eikä mitään jammailusessioita kitaroilla.
Empires ei edes tuo mukanaan uutta musiikkia, vaan sen sijaan musiikkiraita koostuu muun muassa alkuperäisen DW 6:n, sekä sarjan aiempien pelien musiikista, joista yksikään ei nouse toisen yläpuolelle, kaikkien ollessa sitä samaa, kitarajammailua. Äänimaailmaa enemmän pistää räikeästi kuitenkin silmään pelin grafiikkamoottori. Kerta toisensa jälkeen tulee pudisteltua päätä, kun näkee kuinka lyhyen piirtoetäisyyden vuoksi puut, kivet kuin vihollisetkin ilmestyvät suoraan pelaajan nokan eteen täysin tyhjästä. Melkoinen yllätys onkin laukata vaikkapa hevosella puulinnoituksen sisälle, joka näyttää aluksi tyhjältä, mutta äkkiä suorastaan täyttyy vihollisista, aivan silmien edessä. Hienoa on toki se, että vihollisia on ruudulla ? sen jälkeen kun ovat taikoituneet ? samanaikaisesti todella paljon ja taistelut tuntuvat siksi massiivisilta, mutta jotain rajaa kuitenkin. Pienempikin määrä joukkoja kelpaisi, mikäli se mahdollistaisi paremman grafiikan ja pidemmän piirtoetäisyyden tulevaisuutta ajatellen.
Grafiikan taso ei muutoinkaan silmiä hivele ja siispä hahmojen yleinen liikeanimaatio kuin pelin tekstuuritkin ovat suoraan PS2-aikakaudelta. PS2 edelleen siis on ilmeisesti Koein lemmikki, mutta se miten Dynasty Warriors graafisesti pysyy samana vuodesta toiseen on jokseenkin törkeää aliarviointia pelaajaa kohtaan. Jos kerran uusimmilla konsoleilla pelataan, niin olettaisi grafiikan olevan myös vastaavaa tasoa, mutta ei.
Kokonaisuutena Empires on mielenkiintoisella pelimuodolla varustettu Dynasty Warriors -julkaisu, joka kuitenkin jättää paljon parantamisen varaa sisältönsä määrässä, sekä jo auttamattomasti vanhentuneessa ulkoasussaan.
