EA Sports PGA Tour arvostelussa

Accoladen vuonna 1988 julkaisema nimihirviö Jack Nicklaus’ Greatest 18 Holes of Major Championship Golf taitaa kutakuinkin olla ensimmäinen modernimpi, virallisen kansikuvapelaajan kera kehitetty vakavampi viheriösimulaattori, mutta EA:n vuonna 1990 julkaisema PGA Tour Golf sekä Microsoftin samana vuonna ulos tuoma Links ovat ensimmäisiä moderneja golf-pelejä, joita alettiin julkaista jatkuvana sarjana.

Nopeasti ajallisesti kelattuna Links-pelisarja ajautui julkaisutahtinsa osalta epäsäännölliseksi ja pallo lyötiin syvään hiekkabunkkeriin vuonna 2004. EA sen sijaan jatkoi tasaisen varmaa pallon lätkimistä vuosi toisensa perään. Vuonna 1999 EA muutti pelisarjansa nimeä, kun tehtiin rahakas sopimus maineikkaan nousijan, Tiger Woodsin kanssa. Mies voitti mukaantulonsa jälkeen 1996 jo heti seuraavana vuonna Masters-turnauksen ja PGA Tourin 1999.

Pääosin omasta mielestäni laadukkaana pysynyttä Tiger Woods PGA Touria puskettiin ulos neljätoista vuotta, neljäntoista pelin verran, kunnes nimeksi vaihtui Rory McIlroy PGA Tour – uusi nimi oli uuden toimitusjohtajan mielestä halvempi ja siten kuluissa säästävä. Jo vuotta myöhemmin EA:n lisenssi PGA Tourin kanssa kuitenkin umpeutui ja koko sarja heitettiin samalla jäihin. Tätä kirjoittaessa EA:n edellisestä golf-pelistä onkin ehtinyt jo vierähtää päälle seitsemän vuotta!

Tiger Woods PGA Tour -sarjan kehittäjän pallilla istui lukuisia studioita, mutta pisimpään valtikkaa piti EA Redwood Shores (lakkautettu Visceral), jonka jälkeen EA Tiburon otti ohjakset pääversioista – vanhempien konsoleiden ja PC-puolen porttauksesta vastasi aina joku erillinen studio. Yksi näistä porttaajista oli tätä nykyä 2K Gamesin omistuksessa oleva HB Studios. Tätä kirjoittaessa HB:lla on vyön alla jo viisi omaa, 2K Gamesin julkaisemaa golf-peliä. Tuorein niistä on PGA Tour 2K23, jonka kannessa komeilee hassunhauskasti uransa uuteen nousuun saanut Tiger Woods. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

EA:n osalta 2023 vuoden golfailut on hoidettu palaamalla nimipolitiikan osalta sarjan juurille: arvostelussa nyt EA Sports PGA Tour. Millainen on EA:n tuorein golfailu?

Aloituslyönti on onnistunut. Mukana on kiitettävät 30 golf-rataa, joista kaksi on fantasiaratoja. Nimiluettelosta löytyvät muun muassa Pebble Beach, Torrey Pines, TPC Sawgrass ja Liberty National. Yksinoikeudella on mukana myös Augusta National, jonka omistajat ovat olleet tunnettuja siitä, että mikäli rata johonkin peliin laitetaan, sen pitää olla täydellinen mallinnus.

EA:n uuden pelin radat onkin skannattu peliin käyttäen uudehkoa LiDAR-teknologiaa (light detecting and ranging). LiDAR toimii siten, että se lähettää laser-pulsseja joko lentokoneesta, helikopterista tai dronesta käsin ja vastaanottaa alla olevasta ympäristöstä takaisinpäin dataa. LiDAR on etenkin arkeologisella alalla muodostunut aikamoiseksi kultasuoneksi. Erilaisia uusia löytöjä on tehty jo noin viitisen sataa. Teknologian avulla esimerkiksi Bolivian sademetsistä löydettiin taannoin kokonainen piilossa ollut Maya-kulttuurin kaupunki ja Egyptin pyramidejakin on skannattu samaisella teknologialla. On mahtavaa, että tällainen työkalu on saatu valjastettua myös videopelien hyötykäyttöön.

EA Sports PGA Tourin pelaajavalikoimasta löytyy 22 golffaria, jotka ovat kaikki aitoja pelaajia. En ole golfia seurannut vuosiin, joten yksikään pelistä löytyvistä nimistä ei allekirjoittaneen korvaan sanonut yhtään mitään, mutta tässä silti muutamia niistä: Danielle Kang, Abraham Ancer, Bubba Watson, Jessica Korda, Nelly Korda, Patrick Cantlay ja Scottie Scheffler.

Tiger Woodsia pelistä ei luonnollisestikaan löydy, koska veteraanipelaaja on kilpailijan pelissä yksinoikeudella. Mitä tulee sisällön määrään EA vs 2K Games, on 2K:lla muutama golffari enemmän, siinä missä EA päihittää kilpailijansa ratojen määrässä viidellä.

Pelaaja voi käyttää pika- ja nettipelissä myös omaa uramoodia varten luotua pelaajansa. Lyöntidatan analysointia varten peli käyttää virallista PGA TOUR ShotLinkia ja TrackMania, jotka on yhdistetty pelin sulavaan Pure Strike -lyöntisysteemiin. Näiden ansiosta lyöntien pitäisi olla aidompia ja pallon käyttäytyminen radalla ja sinne laskeutuessaan myös todellisuutta mahdollisimman paljon simuloivia. Käytännössä siis ratoihin käytetty LiDAR ja lyömiseen käytetty aito data pitäisi yhdessä tarjota kaikkien aikojen realistisinta golfia – en ole mikään asiantuntija, mutta kyllä peli erittäin hyvältä realisminsa puolesta vaikuttikin.

Pohjanaan EA Sports PGA Tour käyttää jo Rory McIlroy PGA Tour -pelin aikoihin käyttöön otettua, DICEn kehittämää Frostbite-pelimoottoria, joka tuntuisi sekin toimivan myös golf-alustana kohtalaisen hyvin. Visuaalisesti pelin XSX-versio on mielestäni kaikille vuosien varrella näkemilleni golf-peleille varsin ominainen: grafiikka on rujoa mutta käytännöllistä, maisemat elottomia, mutta se lyhimmäksi ajettu vihreä keskeltä löytyvä ruoho on mukavan vihreää, siinä missä pidempikasvuiset sivut erilaisella värityksellään eivät houkuttele. Hiekkabunkkerit ovat aina yhtä rasittava näky millä tahansa reiällä, puhumattakaan ympäröivistä kuusi- ja lehtipuista, joihin aina joskus kopsahtaa pakostikin.

Ruudunpäivityksen osalta pysytellään siinä sulavasti pyörivän kolmenkymmenen kuvan sekuntivauhdin puolella. Arvostelijan infolappusessa mainittiin, että performance-päivitys 60 kuvan sekuntivauhtia varten olisi tulossa joskus myöhemmin.

Välipätkät olisi voinut kenties jättää kokonaan poiskin. Eri golfareiden reaktiopätkät lyöntien jälkeen kun näyttävät vähän kankeasti hymyileviä tai irvisteleviä botox-naamoja, joita on totuttu näkemään muissakin EA:n urheilupeleissä.

Pelin presentaatio pelastaa onneksi paljon. Äänipuolella ei kuulla juuri mitään, joka on sekin golf-peleille ominaista. Valikossa voi kyllä aivan hyvin soida pään heilumaan saava reggae tai jonkinlainen R&B -musiikki, mutta kun mennään viheriölle, on meteliä kuultavissa yleisön joukosta vain silloin, kun pelaaja ei ole vielä asettautunut valmiiksi lyömään.

Heti kun aletaan tiitä tuijottamaan, äänet yleisössä hiljenevät odottamaan lopputulosta. Taputuksia, paljon golf-taputuksia, jos onnistuu. Yleisön huokaus pieleen menneen lyönnin jälkeen ei myöskään jää kuulematta. Yleisö elää hienosti mukana. Yksi pelin hienoimpia ominaisuuksia ovat taustalla höpöttävät kommentaattorit. Pääasiassa äänessä oleva parivaljakko Frank Nobilo ja Rich Lerner ovat todella erinomaista sorttia – kommentointi on saatu erittäin sulavaksi ja tarkkaavaiseksi, yhtenäiseksi pötköksi. Yhdessä pelin aikana nähtävien ruutugrafiikoiden kera selostajakaksikko saa pelaamisen tuntumaan todella siltä, kuin katselisi oikeaa turnausta, jossa on itse osallisena.

Sisällön puolesta EA Sports PGA Tourinin tarjonta ei yllätä, mutta ajaa asiansa hyvin näin pitkän tauon jälkeen. Turnauksien puolesta pelistä löytyy kaikki mitä voisi toivoa: Masters- ja PGA Championship -turnaukset sekä Yhdysvaltain ja Britannian avoimet golfturnaukset. Pelata voi yksin tai vaikka kaverin kanssa vuorotellen pelattavan pikapelin ohella mukana on useampikautinen uramoodi, jonka aikana omaa märkäkorvagolffaria pääsee parantelemaan taitopisteillä aina, kun XP-mittari täyttyy ja pisteitä ropisee tilille. Pikapelin ja uran ohella mukana on haastetila sekä nettimuotoiset competitive, social ja tournaments -pelimoodit.

Social on vapaampaa pelailua, siinä missä competitive pitää sisällään taidokkaampia kilpailullisempia pelaajia. Varsinaisesta ranked-pelaamisesta ei kuitenkaan competitivessa tunnu olevan kyse, sillä pelaaja saa vastaansa taidokkaita pelaajia heti kättelyssä. Mikään kuhiseva muurahaispesä ei EA Sports PGA Tourin nettiyhteisö tunnu olevan, sillä competitiveen en onnistunut kertaakaan saamaan kolmea kanssapelaajaa enempää (maksimi on 16), kun taas socialin kautta en onnistunut löytämään peliseuraa lainkaan. Private match -vaihtoehto kaverilistalta löytyvien pelin omistajien kanssa on tosin sekin yksi vaihtoehto, mutta uskoisin, että sitä kautta peliseuran saaminen harvemmin monelle on realistinen. Onkin syytä harjaantua ensin yksinpelimoodien parissa, mikäli pystyyn häviäminen competitivessa niitä muutamia mukaan liittyviä pelaajia vastaan harmittaa.

Nettipelissä kaikki pelaajat pelaavat samaan aikaan, mutta tätä ei juurikaan näe – mitä nyt välillä puttausalueella näkyy muiden kanssapelaajien golf-hahmoja toisinaan, mutta useimmiten muiden pelaajien aistiminen rajoittuu lähinnä siihen, että näkee ruudulla toisen pelaajan pallon liikeradan kiitävän ilmassa, kun ne lyövät. Varsin leppoisaa ja mukavaa – vaikka turpiin tuleekin. Tournaments moodi tarjoaa nimensä mukaisesti esimerkiksi päivittäisiä ja viikoittaisia turnauksia niitä haluaville.

Golf on onneksi kuitenkin siinä mielessä mukavan rento laji videopelinä, että häviäminen näkyy lähinnä tulostaulukossa – sitä ei varsinaisesti tunne, koska kukaan ei ole potkaisemassa palloa verkkoosi tai kiihdyttämässä moottoriajoneuvolla ohi sijoituksissa.

Alkuun ihan peruspelitkin jopa yksinpelinä ovat vaikeita ja tuntuu, että mikään ei suju, samalla kun tekoäly painaa reikä reiältä alati kasvavaa miinustulosta. Siinä vaiheessa, kun alkaa itse oppia ja jokaisella reiällä saamaan vähintään niitä PAR-tuloksia, alkaa huomata ”hei eihän tämä olekaan niin hankalaa.” Mikäli pelistä ei meinaa saada mitään otetta, tarjoavat pelin erinäiset vaikeustasosäädöt takuulla helpotusta pelaamiseen.

Mitä tulee EA Sports PGA Tourin kontrolleihin, oli julkaisun aikaan tarjolla vain Tiger Woods -pelisarjasta tuttu, aikoinaan varsin innovatiivinen tatilla tapahtuva lyöminen (Pure strike) mutta päivityksen myötä peliin on tullut mukaan myös se klassinen ”kolmen klikkauksen” -lyöntisysteemi. Molemmat toimivat varsin mallikkaasti, mutta itse suosin pääasiassa modernimpaa tatin avulla lyömistä.

Oletuksena vasemmalla tatilla (tattia saa vaihtaa) kontrolloidaan mailaa ja alaspäin vetämällä golffari vetää mailaa taaksepäin. Pelaajan käyttämästä takaisin heilautuksen voimakkuudesta riippuu se kuinka kovaa pallo kentällä lentää. Ennen lyömistä on hyvä tsekata ruudulla näkyvää tuulen suuntaa ja samalla säätää vähän lyönnin kulmaakin. Ennen varsinaista lyöntiä voi harjoitella ilmaa hutkimalla, mikäli oma ote epäilyttää.

Y-nappulalla on kätevä laittaa peli havainnollistamaan, missäpäin edessä reikä häämöttää. Puttauksissa pitäisi muistaa katsoa miten maasto kallistelee ja sitä kautta arvioida, miten puttaus lähtee kaartamaan ja pitääkö kulmaa säätää ja kuinka paljon.

Challenges-moodi onkin siinä mielessä hauska pelitila, että useimmiten kun pelaaja asetetaan kiperään paikkaan jo heti kättelyssä, pääsee näissä haasteissa harjoittelemaan vaikeita juttuja heti. Haastetilasta löytyy järkyttävän kiitettävät 1465 yksittäistä haastetta, jotka on jaettu erilaisiin ryhmiin.

Osa niistä on tasoltaan helpompia, kun taas joitain saa hinkata kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Pitäisi esimerkiksi saada chippi vähintään kolmen jalan päähän reiästä ja täysi suoritus olisi saada se perille asti. Pitkän etäisyyden vaativa puttaaminen tietää sitä, että pelaajan on opittava lukemaan maaston kallistuksia ja säätämään puttauksen kulmaa ja vauhtia oikeaoppisesti. Puttaukset eivät onnistu välttämättä vielä parinkymmenen kerran jälkeenkään, mutta kun viimein onnistuu, on riemu aitoa, kun pallo äänen kera lopsahtaa koloon.

Haastetilassa pelaajaa palkitaan onnistumisesta ja siten 1-3 tähden keräämisestä loottilaatikoilla, joita voi sitten availla pelin virtuaalikaupassa. Erinäistä golffarin sälää aukeaa ja pelaaja voi vaatettaa hahmoaan, vaihtaa mailasukkia ja vaikka koko mailasäkin ulkonäköäkin. Pallollekin saa asetettua erilaisia lentorata-efektejä.
Loottilaatikoiden ja kosmeettisen sälän tuominen mukaan peliin on arveluttavaa, koska siellä häpeilemättä kaupataan myös mitäs muuta kuin golf-poletteja oikealla rahalla ostettavaksi. Pelissä on käytössä kahdenlaista valuuttaa: vihreät golf-poletit sekä kolikot. Kolikoita kerätään pelin sisäisesti, kun taas poletit ovat vain oikealla rahalla saatavia.

Yllätyksettömästi kaikki maksaa enemmän kun kolikoilla maksellaan. 500 polettia maksaa viisi euroa, kun taas 100€ pulittamalla saat itsellesi kymmenen tuhatta vihreää merkkiä. Jippii. Ainakaan toistaiseksi loottilaatikoita ei ole onneksi voinut erikseen ostaa. Pelin turnaumoodia vartenkin on aina ostettava lippu jokaiseen yksittäiseen turnaukseen, johon haluaa osallistua. Kertalippu maksaa joko tuhat kolikkoa tai sata polettia. Kun ottaa huomioon, kuinka hitaasti jopa kuusikin tuhatta kolikkoa lopulta kertyy, ei niitä mielellään viskelisi ympäriinsä – tosin jos oman golffaajan kustomointi ei kiinnosta, ei kolikoilla tee oikein muutakaan. Ottaen huomioon sen, että pelin perusversiokin maksaa jo sen 80€, ei EA ainakaan ole unohtanut jättää rahakanaa kynimättä.

Kaiken kaikkiaan EA:n paluu golfin pariin on mielestäni onnistunut ja EA Sports PGA Tour on, jos ei nyt paras niin ainakin varmasti realistisimmasta päästä oleva golf-peli aikoihin. Niin ikään muiden medioiden arvosteluissa kehuttua PGA Tour 2K23 -golfia en ole pelannut, joten vertailua en pelien välillä voi juurikaan tehdä. Sen voi tässä kuitenkin todeta, että PGA Tour 2K23 -pelin kolmenkymmenen euron kieppeillä oleva budjettihinta on ehdottomasti 2K Gamesin etulyönti ja samassa valossa on vaikea nähdä, millä EA puolustaisi oman pelinsä erittäin suolaista hintalappua. Jospa EA Sports PGA Tour 2 on sitten hinnaltaan vuosipäivityksen tasoa…

Yleisen hinnan ja maksullisten polettien lisäksi EA:n pelistä löytyy muuta pienempää nipottamista. Hieman typeränä ratkaisuna pelin on esimerkiksi oltava yhteydessä EA:n serveriin kaiken aikaa. Jos yhteys katkeaa, on tarjolla päävalikossa vain pikapeli, kaiken muun kadotessa. Nettipelivalikoiden katoamisen vielä ymmärtäisi, mutta kun jopa urapeli viedään pois offlinessa kärvistelevältä!

Toinen seikka on haastetilassa pieleen menneiden haasteiden turhan hankalaksi tehty uusintayritys. Sen sijaan, että voisi vain painaa retry ja palata välittömästi takaisin tiille maila kädessä, peli pakottaa pelaajan katsomaan uudelleen ruutugrafiikka-animaatiot ja lyhyen rataesittelyanimaation.

Jostain syystä myös exit-nappula on päättyneen haasteen jälkeen aina se oletusvalinta, ei ”yritä uudelleen.” Myöskään läpäistyn haasteen jälkeen ei voi suoraan painaa nappulaa ”seuraava haaste”, vaan on pakko palata takaisin pelin haastemoodivalikkoon valitsemaan seuraava haaste, vaikka jatkaisikin samassa haastekategoriassa. Pelin valikot yleisesti ottaen ovat myös hitusen viiveisen oloiset – liekö syynä se jatkuva yhteydenpito EA:n serveriin. Peli ei myöskään tunnu tukevan lainkaan Xboxin quick resume -ominaisuutta. Muutamaan kertaan peliin palattuani, sulkemattani sitä ensin, ei peli tahtonut millään saada enää yhteyttä EA:n serveriin, peli piti sulkea kunnolla. Peli ei myöskään tykkää siitä, mikäli lennosta sattuu vaihtamaan aktiivista peliohjainta ja saattaa lopulta heittää ulos koko pelistä.

Loppusanat

EA Sports PGA Tour on onnistunut paluu EA:lta golf-viheröiden pariin. Pelin apunaan käyttämä uusi teknologia tarjoaa tarkkaa ja relistista golffailua, mutta aloittelijoitakaan ei ole unohdettu monipuolisten vaikeustason säätöjen puolesta. Nettigolffailu on hauskaa, silloin kun seuraa löytyy, mutta pelin parissa omaa tasoaan on mukava hinkata yksinpelimoodeissakin, tai kaverin kanssa vuorotellen. Ratoja ja golffaajia on niitäkin mukana sopiva määrä. Pienet tekniset puutteet sekä pelin suolainen hinta ovat niitä muutamia negatiivisia tekijöitä.