Indiekehittäjä Coatsink Software on tehnyt pelejä tähän saakka pääasiassa Samsungin Gear VR- sekä Oculus Go -laitteille, mutta Esper -nimisen pelin myötä asia muuttuu, sillä jo aiemmin muille alustoille julkaistu Esper on studion ensikastautuminen PSVR-pelien pariin.
Esper on alkuasetelmaltaan melko tuttu FPS-puzzlepelejä pelanneille. Pelaaja herää tai löytää itsensä jonkinlaisesta huoneesta – yleensä tilasta, josta ei voi hievahtaakaan.
Esperin taustatarina menee jotakuinkin näin: on vuosi 1975 ja jotkin kansalaiset ovat alkaneet osoittaa yliaistillisia, tarkemmin telekineettisiä kykyjä. Paikallinen NSA kiinnostuu näistä yksilöistä ja kappas, alihankkijan voimin tyypit istutetaan huoneisiin ratkomaan pallo- ja palikkapuzzleja.
Esper pitää sisällään nipun jossain määrin vaihtelevia puzzleja, joissa kuitenkin pääidea pysyy yleensä samana: leijuta pallo tai palikka paikalleen telineeseen, jotta vihreä lamppu syttyy ja voidaan edetä seuraavaan puzzleen. Aluksi leikitään vain rubikin kuutiota muistuttavan härpäkkeen kanssa. Myöhemmin, kun pelin mekaniikka sekä kontrollit alkavat olla hallussa, tulevat mukaan kuvioihin pallo sekä esimerkiksi myös kuution kanssa samaa kokoa oleva minikassakaappi. Viimeksi mainittu on siitä poikkeava, että sitäpä ei voikaan pallon ja kuution tapaan leijuttaa ilmassa kuin Jedi konsanaan, vaan kassakaappi on raskas. Sitä voi kyllä siirrellä ja ”hypäyttää” ilman halki nopeasti tasolta tasolle, mutta kannatella sitä ei ilmassa voi. Jossain puzzleissa pitäisi omiin telineisiinsä saada esimerkiksi kuutio ja kassakaappi ja ratkaisu etenkin kassakaapin osalta vaatii vähän enemmän pohdiskelua.
Jokaisen puzzlen ratkaisemisen jälkeen huoneen seinä- ja kattolaatat hienosti muuntuvat ja työntävät sisuksistaan ulos uudenlaisen puzzlen. Jossain vaiheessa puzzlet muuttuvat myös sellaisiksi, että mukaan tulee tavallisen ikkunan näköistä lasia sekä lasia, joka on täynnä pientä neliötä. ”Neliölasit” eivät anna pelaajan leijuttaa mitään niiden takana. Eli jos leijuteltava pallo viedään tällaisen lasin taakse, se putoaa maahan. Kaikki nämä elementit yhdessä tuottavat paikoin hyvinkin mielenkiintoisia ja kekseliäitäkin puzzleja.
Pääosan ajasta Esper on onneksi melko looginen ja pieni pähkäily yleensä auttaa ratkomaan puzzlet, eikä tarvitse osata lukea pelintekijöiden ajatuksia ratkoakseen pelin pulmia. Oikeastaan vain muutama, eritoten pelin kolmanneksi viimeinen puzzle oli vähän rasittavaa tuskailua ja turhaa yrittämistä kuuma VR-kippo päässä (etenkin kuluvan kesän superhelteiden aikaan).
Puzzlejen ratkomisen lomassa pelaajan hahmoa valvova Geoff (jota ei siis missään vaiheessa fyysisesti nähdä) juttelee pelaajalle lähes jokaisen puzzlen välissä ja välillä niiden aikanakin. Hyvinkin tutulta kaavalta kuulostaa ja muun muassa ruotsalainen peli Statik toteutti samankaltaista ideaa. Vaikka pelin taustatarina onkin sinänsä melko olematon, on kuitenkin ihan hyvä, että jonkinlainen (hyvin äännelty) ääni pitää seuraa, sillä näin muutoin äänimaailma on varsin hiljainen.
Hauska yksityiskohta peligrafiikan osalta on huoneen seinällä näkyvä kello, joka menee pleikkarin oikean kellon tahtiin ja se on mielestäni loistava oivallus. Monesti kun ajantaju hämärtyy virtuaalilasipelien kanssa. Eipä tarvitse kuikuilla jatkuvasti visiiriä raottamalla mitä se kello näyttää (jos on esimerkiksi rajallinen aika pelailla).
Kokonaisuutena Esper pitää sisällään pelattavaa noin muutamaksi tunniksi. Jumiutuminen johonkin puzzleen pidemmäksi aikaa voi toki lisätä tätä kokonaisaikaa. Vajaan kahdeksan euron hinnalla ei voi kukaan kuitenkaan oikein valittaa. Esper ei ole mikään maatamullistava puzzlepeli, mutta tarjoaa pientä rahaa vastaan mukavaa omanlaistaan pähkinää purtavaksi varsin toimivalla ja simppelillä käyttöliittymällä varustettuna.
Pelin kursorilla otteeseen napattavia palloja ja palikoita voidaan leijuttaa ja liikutella ruudulla joko peliohjaimella, movekapulalla tai sitten pääkoppaa kääntelemällä. Itse aloin pelaamaan pääkoppaohjauksella ja se toimi itse asiassa niin hyvin, että en tällä kertaa tullut edes kaivaneeksi movekapuloitani esille – on kuitenkin varsin hienoa, että niitäkin jälleen kerran tuetaan. Ohjaimen kanssa tähtäily ja objektien liikuttelu sen sijaan tuntui paljon tylsemmältä kuin pääohjaus, joten voin lämpimästi suositella kursorin liikuttelua pään avulla.
Tätä arvostelua kirjoitettaessa peli on jo saanut jatkoa. Esper 2 on julkaistu Oculus Riftille sekä muutamalle muulle, aiemmin mainitulle alustalle. Sopia toivoo, että nyt arvostelussa oleva PSVR-versio Esper ykkösestä olisi riittävän menestyksekäs Coatsinkille, jotta myös pleikkarilla päästäisiin nauttimaan jossain vaiheessa telekineettisen palikkaleikin jatko-osasta.
