F1 2010 arvostelussa

Vielä vähän aikaa sitten Formula 1 -lisenssiä hallitsi pitkän aikaa Sony, joka julkaisi vuosittain uusia F1-pelejä vain ja ainoastaan omille pelikonsoleilleen. PC:llä ja Xboxilla pelanneet eivät siis saaneet omaa F1-annostaan oikein mistään. Nyt asiaan on tullut muutos, kun muun muassa Colin McRae -rallipelisarjasta tunnettu Codemasters nappasi F1-lisenssin itselleen.

F1 2010 on tekijöidensä mukaan paras koskaan julkaistu F1-peli. Pitääkö tämä väite paikkaansa? Codemastersin formulapeli muistuttaa perusrungoltaan pitkälti pelitalon edellistä kisaamispeliä, GRID 2:sta. Pelin käynnistyessä ensi kertaa annetaan omalle kisakuskille nimi sekä kansalaisuus ja valitaan talli, josta urataipale aloitetaan. Vakiona valittavissa ei ole kuin häntäpään talleja, joten pisteiden ja mestaruuden tavoittelu on aloitettava pohjalta.

Sonyn pidettyä Formula 1 -valtikkaa yksinoikeudella käsissään vuodesta 2003 alkaen aina viime vuoteen saakka, on F1 2010 tervetullut julkaisu, sillä nyt pleikkarin omistajien lisäksi myös Xbox- ja PC-pelaajat pääsevät kokemaan osansa formulasirkuksesta pitkästä aikaa. Game Reality hommasi arvosteluun pelin PC-version. Edellinen virallinen F1-peli PC-puolella — Electronic Artsin F1 Challenge 99′-02′ — julkaistiin vuonna 2003, joten aikaa on siis kulunut jo miltei kahdeksan vuotta.

Codemasters on nähnyt paljon vaivaa, jotta heidän debyytti formulasaralla olisi mahdollisimman autenttinen kokemus. Valitettavasti turva-autoa tai lämmittelykierrosta ei kuitenkaan ainakaan vielä 2010-painoksessa ole. Kaikki muu sen sijaan on melko lailla sääntökirjan mukaan. Kuten esimerkiksi lippusäännöt. Kisassa mukana ovat niin keltaiset kuin sinisetkin liput, minkä lisäksi aikasakot ja muut rangaistukset tulevat varsin tutuiksi ainakin alkupuolella peliä, kun ei vielä tiedä mitä kaikkea saa ja ei saa tehdä. Toisen kuskin blokkaamisesta lankeaa rangaistus, kuin myös liian monesta mutkien oikomisesta. Joskus saattaa heilahtaa jopa musta lippukin. Mikäli ohittelee kierroksella jääneitä — tai on itse sellainen, nousee sininen lippu äkisti pystyyn.
Kunnon sääntöjen ohella muukin peli on yhtä nautintoa. Ajettavuus on saatu todella hyväksi, eikä esimerkiksi aiemmin mainitun F1 Challenge 99′-02′ -pelin tapaan autoa ole pakko säätää, ennen kuin siitä saa ajotuntumaltaan hallittavan menopelin. Pelaajan formula ? vaikkapa nyt uramoodissa ? on alusta asti ajettavaa sorttia, mutta virittelymahdollisuuksia kaiken irtiottamiseen löytyy kattavasti. Mikäli ei halua leikkiä tarkempien säätöjen kanssa, voi kisainsinööriltä pyytää pika-asetuksia, jotka vaihtelevat. Osa tekee formulasta todella nopean, mutta vaikeasti hallittavan vaikkapa sateella ja niin edelleen. Osa valinnoista ei ole parhaimmillaan sateella taikka kuivalla kelillä, mutta on hallittavuudeltaan silti suhteellisen tyydyttävä.

Yleisesti ottaen pelin ajomallinnus on todella realistinen ja ilman mitään ajoapuja ? etenkin luistoneston ollessa nollassa ? saa olla todella varovainen kaasunkäytön kanssa, etenkin mutkassa ja etenkin sadekeleillä. F1 2010:n tavoitellessa ajettavuudeltaan realismia, on sanomattakin selvää, että näppäimistöltä peliä on aika turha alkaa ajelemaan. Peliohjaimella ? esimerkiksi juuri testikokoonpanon ohjaimella ajettavuus toimii ja pelikin tunnistaa ohjaimen automaattisesti vastaamaan pelin Xbox 360-version toimivaa kontrolliasetusta. Kaikkein eniten pelistä saa kuitenkin irti rattiohjaimella, jolloin ohjaus on tarkkaa ja liikkeeseen on mahdollista tehdä hienoja, millintarkkoja korjauksia, sen sijaan, että formulaa joutuisi esimerkiksi tiukoissa mutkissa “nytkyttämään” kuten peliohjaimella joutuu. Testikokoonpanossa ollut Logitechin vanhemmanpuoleinen PC-ratti, MOMO Racing toimi pelin kanssa varsin moitteettomasti, kunhan vain muistaa hakea netistä uusimman Gaming Softwaren rattia varten. On todella hienoa, että Codemasters on tehnyt pelinsä toimimaan mukisematta myös vanhemmillakin rattiohjaimilla.

Tätä kirjoittaessa peliä varten on jo julkaistu yksi päivitys, joka korjaa useimpia pelissä esiintyneitä bugeja. Päivityksen myötä vähenee esimerkiksi tekoälykuskien sekoilu ja edestakakaisin vaappuminen kovissa nopeuksissa, sekä vähenevät merkilliset käsistälähtemiset esimerkiksi suorilla, kun kukaan ei ole edes tönimässä. Myöskään liian usein ei tapahdu enää sitä, että varikolle ajettaessa pelaajan takana tuleva kuski ajaisi kovempaa kuin pelaaja ? vaikka rajoittimet ovat päällä ? ja menisi tästä suoraan lävitse, saaden törkeän edun varikolla käydessään.

Kaikkia bugeja ei kuitenkaan ole vieläkään saatu pelistä pois ja välillä saattaakin nousta keltainen lippu aivan ilman syytä ja oma kisainsinööri varoittaa radion kautta kolarista sektori kolmosella, jonka jälkeen melkein heti perään tuleekin jo vihreä lipppu. Mitään toista formulaa tai edes rojua ei kuitenkaan siellä edes ole kun paikan päälle viimein ehtii omalla formulallaan. Täysin identtinen tilanne saattaakin sitten toistua jo seuraavalla kierroksella, pelaajan ollessa täysin samassa kohtaa radalla. Liekö kyseessä sitten ennalta skriptattuja, satunnaisia “vaaratilanteita” ? Hieman myös ihmetyttää se, että satunnaisten ulosajojen lisäksi tekoälykuskit eivät koskaan koe mitään muuta ikävää, joka pilaisi niiden kisan. Lippusäännöt ja rangaistukset eivät niitä koske, eivätkä tekoälykuskit oikeastaan koskaan keskeytä, ellei itse runttaa niiden autoa lunastuskuntoon, koska kolarit tekoälykuskien kesken ovat melko harvinaista herkkua. Tämä tekee osaltaan myös kisaamisesta osittain epärealistisen haastavaa: kun tehokkaat kärkipään tallien kuskit eivät keskeytä, tahkoaa samat kuljettat kisasta toiseen kamalat määrät pisteitä itselleen. Hiemankin vaikeammilla tekoälytasoilla ja vähennetyillä ajoavuilla kisaaminen onkin siksi paikoin todella työn takana ja usein varikkokäynnin oikea ajoittaminen ja sen sujuminen ? eli kesto — ratkaisee miten hyvin pelaaja lopulta sijoittuu.

Pelin bugeista ja muutamista puutteista huolimatta F1 2010 on silti nautinto ajaa. Uramoodi on jännittävä, etenkin kun on ensin iskostanut ajettavuuden selkäytimeensä kunnolla. Alkuopetteluun on tarjolla luonnollisesti kaiken maailman apuja, kuten automaattivaihteet, jarrutusapu, ABS-jarrut, paras ajolinja, auton hajoamattomuus sekä Codemastersin uusimmille ajopeleille tuttu ominaisuus, flashback. Flashbackin avulla pelaaja voi kelata vaikkapa kolarin tai seinään ajamisen jälkeen peliä hieman taaksepäin ? itselle mieluisaan kohtaan ? ja yrittää toistamasta kohtalokasta virhettään. Kelaamismahdollisuuksia saa maksimissaan käyttöönsä neljä per kisa ja näidenkin määrää on mahdollista pudottaa, tai vaikka laittaa kokonaan pois päältäkin. Omasta mielestäni flashback on edelleen varsin näppärä ja hyödyllinen ominaisuus ? etenkin kun pelaamista vasta harjoitellaan, koska tällä tavalla ei välttämättä tarvitse aloittaa koko kisaa alusta, mikäli hermo menee ulosajamisen tai törmäämisen jälkeen.

Lippusääntöjä ei sen sijaan saa kokonaan pois, mutta asetuksista voi valita ottaako realistisen vai rajoitetun version niistä. Realismia on myös alun jälkeen mahdollista lisätä aktivoimalla rengassimuloinnin sekä bensankulutuksen. Rengassimulaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että renkaat voivat kulumisen ? ja täten ajettavuuden heikkenemisen ? ohella puhjetakin. Myös tekoälyn haastavuudelle on tarjolla useita eri asteita, joista helpoin on muutamien kisojen jälkeen jo niin helppo, että pelaaja kurvailee yleensä itse maaliin ensimmäisenä. Parhaimmillaan ? kun löytää itselleen sopivimman vaikeustason ? ovat kisat todellista rinta rinnan kurvaamista, jossa ei rengaskosketuksiltakaan säästytä. Tekoälykuskit ajavat viisaasti ja osaavat myös tarpeen tullen yrittää peitota takaa tulevan pelaajan ohitusyritykset. Maukkaimmalta voitto maistuukin silloin, kun pahimman kilpailijansa on voittanut viimeisten mutkien aikana.

Kaikkien näiden ajosäätöjen ja apujen päälle olisin kuitenkin kaivannut jonkinlaista automaattivaihtoehtoa sille, että sadekelin yllättäessä ja pelaajan kurvatessa varikolle vaihtaisi tiimi automaattisesti keliin sopivat renkaat alle. Yllätyksekseni sain huomata, että näin ei tapahdu, vaan rengastyyppi on itse valittava varikolle ajamisen aikana, mikäli tyyppiä haluaa vaihtaa. Oma johtopaikka saattaakin murentua viimeiseksi sijoitukseksi, mikäli rengaiden tyypin vaihdon vahingossakin unohtaa, sillä sadekelillä ei kuivan kelin renkailla ajeta: tällöin formula on kuin jäällä liukuisi ja kaikki mutkat päättyvät seinään.

Pelin uramoodi aloitetaan siis aivan pohjalta, kuten yleensä on tapana ollut. Pelaaja saa alussa valita tallinsa muutamista loppupään vaihtoehdoista, jonka jälkeen uraa lähdetään tahkoamaan. Tavoitteena olisi tottakai nousta maailmanmestariksi jo heti tulokaskautena, mutta se ei välttämättä ole heti se realistisin vaihtoehto. Tiimi asettaa pelaajalle tavoitteita, joihin olisi mielellään päästävä. Alussa tavoitteet ovat varsin vaatimattomia, eikä korkeille sijoituksille tarvitse pyrkiä kisassa tai aika-ajoissakaan. Kun pelaaja viimein alkaa saavuttaa yhä parempia sijoituksia, nousevat myös tavoitteetkin. Mikäli pelaaja pääsee asetettuihin tavoitteisiin, kasvaa pelaajan kokemus kisojen jälkeen ja nousee lopulta tasoissa ylöspäin. Mitä korkeammalle pelaaja nousee sitä eläväisemmäksi muuttuu pelin ajajamarkkinat. Ensin pelaajalle tarjotaan ykköskuskin paikkaa oman tallin sisältä ja myöhemmin muut tallit ? peräpäästä alkaen — alkavat niin ikään kiinnostua pelaajan palkkaamisesta. Yksi sijoitustavoitteiden ohelle asetettu tavoite on jokaisessa kisassa ja aika-ajossa päihittää oma tallikaveri. Koska ura aloitetaan kakkoskuskin paikalta, on pelaajan näytettävä taitonsa ja ansaittava itselleen ykköskuskin paikka, jonka voi onnistuessa lunastaa itselleen seuraavan kauden alussa. Ykköskuskina ollessa on se etu, että pelaaja saa tällöin kaikki uudet ja paremmiksi kehitellymmät, suorituskykyä lisäävät osat formulaansa ensimmäisenä ajokkiinsa ja kakkoskuski vasta muutamaa kisaa myöhemmin.

Kunkin kisan jälkeen pelaaja pääsee joko lehdistötilaisuuteen, tai median piirittämäksi varikkoalueella, riippuen siitä miten kisassa sijoittui. Lehdistö kysyy pelaajalta muutamia kysymyksiä, liittyen tämän uraan ja ajettuun kisaan. Omilla vastauksilla on merkitystä, sillä oma sekä muut tallit seuraavat mitä pelaaja vastaa. Mikäli on liian röyhkeä ja suorapuheinen, saattaa jokin talli pitää pelaajaa kelvottomana ajamaan heidän tiimilleen. Kaikki autenttista formulakisaa ? palkintoseremonia poislukien ? on siis pelissä läsnä, joka lisää realismin tuntua. Uramoodi kestää useamman kauden, joten uran aikana pelaajan maine kirii korkealle ja lopulta avautuu paikkoja huipputalleistakin.

Realismia lisää myös pelin graafinen ulkoasu, joka on hyvällä kokoonpanolla varsin näyttävän näköinen. Arvostelun aikana käytössä oli aluksi heikompitehoinen, tuplaydin suorittimella varustettu tietokone, jossa oli kaksi gigatavua muistia, sekä 512 megatavuinen näytönohjain. Näillä eväillä peliä ei kuitenkaan kovin hyvin voinut pelata ja siksi pelin takakannessa mainitut minimivaatimukset onkin se ehdoton alhaisin kokoonpano, jolla peliä voi pelata alhaisilla resoluutioilla ja rankasti karsituilla yksityiskohtaisuuksilla. Varsinaisella testikokoonpanolla peli sen sijaan pyöri varsin sutjakkaasti, kaikilla herkuilla sekä 1080p resoluutiolla (1920×1080) varustettuna. Jos potkua koneesta siis riittää, on peli erittäin hienonnäköinen. Itse formulat ovat tottakai saaneet eniten huomiota osakseen, mutta myös itse radat sekä ympäröivät maisemat ovat kiitettävän yksityiskohtaisia. Yksityiskohtaisuuksiin lisää tuo hienot kolarit, joissa palat ja osat lentelevät, sekä käytännöllinen uusintaominaisuus, jonka avulla voi katsoa mielenkiintosia tilanteita , joko kisan aikana tai sitten kisan päätyttyä katsoa koko kisa alusta loppuun.

Äänipuolella ? kuten sopii olettaakin ? tarjoillaan hienosti toimivat ja toisistaan kiitettvästi eroavat formulaäänet, jotka ovat pääosassa. Esimerkiksi Toro Rosson ja McLaren tallien autot kuulostavat aivan erilaisilta. Kiitosta tulee formulaäänien ohella myös hienosta kisainsinööristä, joka radioyhteyden kautta jakaa pelaajalle hyödyllistä infoa kisojen aikana, kertoen esimerkiksi, kolareista, moottorin kuumenemisesta ja siitä kuka on juuri menossa varikolle. Aidosti hymyn tuo huulille kisainsinöörin repeäminen ja huutaminen radioon, jos pelaaja on esimerkiksi juuri voittanut neljännen perättäisen kisansa. Voi sitä riemunkiljahdusta, mikä kaiuttimista silloin raikaa.
Vaikka yksinpeli riittäisikin varsin hyvin viihdyttämään ja tuhoamaan sitä pahinta formulanälkää, oikean sirkuksen ollessa tauolla, on tarjolla myös netissä ja lähiverkon kautta toimiva moninpelikin, maksimissaan kahdelletoista pelaajalle. Tarjolla on neljä erilaista pelivaihtoehtoa: pelkkä aika-ajokisa, jossa paalun saanut voittaa, kolmen kierroksen mittainen sprint-kisa kuivalla kelillä, 20%:n mittainen, vaihtuvilla sääoloilla sekä satunnaisella lähtöruudulla höystetty endurance-kisa, sekä viimeisenä grand prix, jossa ajetaan viisitoistaminuuttisen aika-ajon ohella seitsemän kierroksen kisa vaihelevissa sääolosuhteissa, jossa jokaisen pelaajan on käytävä varikolla vähintään kerran.

Moninpeliseuran hakeminen netistä sujuu varsin vaivattomasti ja todella nopeasti, koska peliseuraa on tarjolla riittävästi. Lisäksi sääntöjä ja asetuksia saa kustomoida mieleisekseen, jos sattuu luomaan oman pelinsä. Lähtöruudut, kuin käytettävän tallin formulan voi jättää pelin arvottavaksi, minkä lisäksi on esimerkiksi mahdollista antaa alempitasoisille pelaajille helpotusta, antamalla heille parempien tallien formulat. Ainoana miinuksena kaiketi voi pitää sitä, että yhtäaikaisten formuloiden määrä moninpelissä on puolet oikeasta määrästä.