Codemastersin tuore ja virallinen F1-peli F1 2011 kaasuttelee jälleen formulafanien iloksi heidän koteihinsa. F1 2010 oli omasta mielestäni yksi parhaita formulapelejä vuosiin ? kenties paras sitten Geoff Crammondin Grand Prix 2 -pelin. Siksipä otin varsin innoissani myös sarjan tuoreimman painoksen arvosteluun.
F1 2011 on varsin perinteisen luokan urheilupeli, tosin sillä poikkeuksella, että kyseessä on moottoriurheilua, eikä jalkapalloa tai jääkiekkoa. Perinteinen F1 2011 on siinä mielessä, ettei kovin moni seikka sitten edellisen pelin ole juurikaan muuttunut. Pelattavaa F1 2011 tarjoaa viisikautisen urapelin, kokonaisen grand prix -viikonlopun, proving groundsin sekä moninpelin muodossa.
Proving grounds pitää sisällään time attack ja time trial vaihtoehdot, joista ensiksi mainitussa yritetään ansaita kulta, pronssi -tai hopeatulos ennaltamääritetyissä keliolosuhteissa, ennalta valitulla radalla ja rengastyypillä sekä autolla. Mukana kisaamassa on haamuauto, josta voi ottaa mittaa. Ensiksi yritetään saavuttaa pronssitulos haamuauto päihittämällä ja kun se on plakkarissa, aloittaa hopeamitaliin oikeuttava haamuauto kisaamisensa pelaajaa vastaan ja niin edelleen. Time trialissa sen sijaan yritetään perinteisemmin saavuttaa kunkin omavalintaisen radan paras kierrosaika haamuauton muodossa. Lisäksi, jos haluaa, voi haamuautoksi valita radalle mukaan myös aikatuloksia esimerkiksi omalta ystävälistaltaan, tai sitten maailmantilastoiden joukosta. Molempia aikavaihtoehtoja varten on tarjolla leaderboardit oman ja muiden maailmansijoitusten pällistelemiseksi. Proving grounds on yksi uusi ominaisuus edellisvuoteen nähden ja sinänsä ihan kiva lisäys yksinpelipuolelle, mutta siitä ei kuitenkaan ole juurikaan koukuttamaan pidemmiksi ajoiksi.
Jälleen kerran yksinpelin sydämenä toimii viisi kautta kestävä uramoodi, jonka aikana olisi tarkoitus ainakin kerran voittaa se paljon haluttu maailmanmestaruus. Ura aloitetaan pohjalta märkäkorvakuskina, eikä F1 2010:n tapaan uramoodissa saa valita ketään olemassaolevaa kuskia. Sen sijaan pelaaja antaa omalle kuskilleen nimen ja kansallisuuden ja valitsee haluamansa aloitustallin pelin tehoiltaan häntäpään tallien väliltä, joita F1 2011:ssa ovat muun muassa Team Lotus, Williams, HRT sekä Marussia Virgin Racing.
Kun ura on aloitettu valitussa tallissa, olisi tarkoitus alkaa kisaamaan ? pelaajan uran alkaessa tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että tiimi on asettanut pelaajalle minimitavoitteita, joihin tulisi päästä. Voitto ei kuitenkaan heti alussa ole yksi näistä tavoitteista, vaan kunhan pääsee parhaan kolmentoista sakkiin kisassa, tai viidentoista parhaan joukkoon aika-ajoissa, riittää. Jos ja kun pelaaja alkaa menestymään, nousevat myös tavoitteet. Mestaruustaistossa olevalta pelajaalta pyydetään jo seitsemättä tai kuudetta sijoitusta kisoissa, pelaajan vielä kisatessa heikoimmissa talleissa. Tarkoituksena olisi myös olla aina parempi kuin tallitoveri, niin aika-ajoissa, harjoituksissa kuin itse kisassakin.
Alussa pelaaja on uudessa tallissaan sen kakkoskuski, joten on tehtävä töitä, toisin sanoen oltava tallitoveriaan parempi aika-ajoissa sekä kisoissa riittävän monta kertaa, että nousee lopulta ykköskuskiksi. Tavoitteisiin pääsemisestä palkitaan kokemuspisteillä, jotka nostavat pelaajan kuskin taitotasoa. Kun taitotaso on noussut riittävän korkealle, alkavat myös paremman kastin tallit kiinnostua pelaajasta ja tarjota seuraavalle kaudelle jopa kakkoskuskin paikkaa. Ykköskuskiksi pääsemisestä on se hyöty, että tällöin pelaaja pääsee päättämään mihin tallin autojen kehitystyö suunnataan ja millle osa-alueelle ajokokonaisuutta painotetaan. Aina silloin tällöin kisojen kuin aika-ajojenkin jälkeen pelaaja joutuu lehdistön tentattavaksi, jossa on sitten mahdollista vastata kysymyksiin joko neutraalisti, itseään kehuskellen, tai vaatimattomuuttaan esittäen. Vastauksilla on jonkin verran merkitystä siihen miten kaikki formulasirkuksen tallit pelaajaan suhtautuvat, mutta niiden vaikutus ei ole kovinkaan suuri.
Urapeli on F1 2010:n tapaan todella mielenkiintoinen ja koukuttava ? ainakin siihen asti, kunnes huomaa kuinka yllätyksetöntä ajamista peli on. Peli tarjoaa kyllä riittävästi säätöjä mieleisensä kisakokemuksen räätälöimiseksi: tarjolla on lippusäännöt, erilaiset säädettävät ajoavut, ajettavien kierrosten määrä, sääolosuhteet, vaurionmallinnus kuin renkaan -ja bensankulutuskin. Ikävä kyllä juuri mikään ei kuitenkaan ole muuttunut sitten edellisvuoden. Lippusäänöt ovat edelleen paikoitellen liian ankaria: kolarisuman aiheuttaminen ? jopa tahattomastikin ? antaa pelaajalle aikasakkoja ja pahimmilaan diskauksen kisasta. Vaurionmallinnus ei ole kovin realistinen: etusiipi kyllä irtoaa jo pienestä peräänajostakin, mutta renkaiden irti saaminen tai niiden puhkeaminen vaatii jo lähes parinsadankilometrin tuntivauhdin seinään. Kaiteiden “nuoleminen” paria sataa ajettaessa ei riitä renkaiden hajoamiseen tai minkään muunkaan rikkoutumiseen. Mekaanisia vaurioita ei ole eikä tule tekoälyautoille eikä pelaajallekaan. Ainoastaan moottorin räjäytys on mahdollinen ? mutta ainoastaan pelaajan formulassa ja tämäkin vain silloin, jos ajaa manuaalivaihteilla ja itse rikkoo moottorin huolimattomalla vaihteiden vaihdolla.
F1 2011 tuo uutena ominaisuutena kylläkin mukanaan turva-auton(!!) jota onkin odotettu formulapeleihin sitten vuonna 1995 ilmestyneen GP2:n ja on sinänsä hienoa, että tuo letkan yhteen nippuun keräävä mersu on vihdoin täällä, mutta sitäpä et näekään radalla kovin helposti. Ensinnäkin pelaajan on ajettava kahdenkymmenen prosentin pituinen kisa oikeasta kisasta, ennen kuin turva-auton saa otettua edes mukaan peliin. Kolmen kierroksen tai kymmenn prosentin mittaiset kisat eivät siis oikeuta turva-autoon. Tämänkin jälkeen turva-auton ilmestyminen radalle on erittäin kyseenalaistettavaa: edes iso joukkokolari jossa on mukana viisi tai kuusi autoa ei riitä tuomaan turva-autoa radalle, vaikka autonromuja ja osia on siellä täällä ? jotka tosin maagisesti katoavat lähes samantien radalta, joten ehkei turva-auton kuski jaksa vaivautua radalle tämän tietäessään. Itse en arvosteluntekohetkellä ollut saanut turva-autoa kertaakaan radalle, vaikka kuinka sitä odotin ja kuinka yritin järjestää ilmestymään kolarisumppuja keinotekoisesti törmäilemällä tahallani muihin kuskeihin. Turva-auton sijaan onnistuin tienaamaan monen monta kertaa itselleni vain nipullisen rangaistuksia, ajon jatkumisen sallivaa vihreää lippua sekä diskauksia.
Ellei pelaaja kuitenkaan itse järjestä kolareita, ei niitä myöskään pelissä tule näkemään, eikä siten turva-autoakaan. Oli pelin tekoälyn vaikeustaso sitten mikä tahansa, ei tekoäly koskaan kolaroi muiden tekoälyautojen kanssa, eikä myöskään tee yksittäisiä asivirheitä, joka johtaisi jännittäviin kisoihin ? kamppailuihin joka ainoasta pisteestä. PC-versiossa sentään peliä innokkaasti modaavat fanit saavat nämäkin lopulta aikaan, mutta konsililla joudut tyytymään siihen mitä Codemasters tarjoaa. Kun ottaa vielä huomioon, että maalissa on yleensä ne samat kolme neljä heppua, on kisaaminen kaudesta toiseen paikoitellen vielä tylsempää kuin oikean formulan katsominen oli silloin kun Michael Schumacher vielä hallitsi lajia suvereenisti kaudesta toiseen. Pelaaja ei siis pääse iloitsemaan pahimman kisakumppaninsa moottorin räjähtämisestä tai tämän kaiteen ajautumisesta. Pelaajan onkin oltava oman onnensa seppä: jos kamppailu mestaruudesta näyttää todella tiukalta kauden lopussa, niin pahimman kisakumppanin varovainen teilaaminen ulos radalta ja suoraan muiden formuloiden eteen tuhottavaksi on varteenotettava vaihtoehto. Reilua? Ei tietenkään, mutta ottaen huomioon, että pelaaja on ainoa, jolla on mahdollisuuksia pelissä tehdä ajovirheitä, on pieni tasoitus oikeutettua.
F1 2011 -pelin, kuin edellisvuoden painoksenkin suurin kompastuskivi etenkin urapelissä on se, ettei se tuota minkäänlaista jännitystä sen jälkeen kunhan nämä seikat on itse oivaltanut. Jotain F1 2011:n hätäisestä vuosipainoksesta kertoo sekin, että haastattelutilanteissa saattaa olla selkeitä asiavirheitä. Ainakin itse koin uraa aloitellessani Williamsilla henkilökohtaisesti hetkiä, jolloin median edustajat kyselivät minulta, että “kuinkas se Red Bullilla ajelu oikein sujuu ja onko Red Bull mestaruustaistelussa mukana?” En tiedä toistuuko tämä muiden tallien kohdalla tai edes myöhemmässä vaiheessa kautta, mutta ainakin uskottavuutta se söi peliltä ja samalla oikeutusta koko pelin olemassaololta: eikö yksinkertainen DLC-muotoinen, edullinen kausipäivitys F1 2010 -peliin olisi ollut tällä kertaa se parempi ratkaisu, kun ette parempaan pystyneet ?
Edes uusintojen katselemista ei ole paranneltu. Sinänsä uusinnoissa ei ole mitään vikoja; ne näyttävät upeilta ja paikoin jopa televisiolähetyksen oloisilta, mutta niitä on kamalan tylsä katsoa: pelaaja ei voi seurata uusintojen aikana kuin omaa autoaan, eikä siten lainkaan voi vaihtaa kameraa seuraamaan vaikkapa kisan viimeistä tekoälyautoa. Jos pelaaja vaikkapa johtaa kisaa ja ajaa itselleen vieläpä suuren kaulan kakkosena olevaan, on kisan katsominen sama kuin maalin kuivumisen vahtaaminen. Voi toki olla ettei Codemasters halua pelaajan näkevän kuinka robottimaisen varmasti tekoälykuskit keskenään ajelevat.
Koska tekoälykuskit ovat niin varmoja kuskeja radalla, on myös pelin vaikeustason valitseminen hankalaa. Vaikeustasoja on neljä amateurista legendiin, joista amateur on naurettavan helppo, sitä seuraava intermediate jo ainakin itselleni riittävän haastava, mutta samalla jo ehkä turhankin korkea, sillä tekoäly ajaa sen verran lujaa (ja itsevarmasti) että kisoista tulee rasittavaa kissa-hiiri -leikkiä ? pelaajan ollessa se kissa joka jahtaa nopeaa hiirtä. Kun pelaaja tietää, että tekoälykuskit eivät mokaa, on ainoastaan virheettömällä ajamisella sekä täydellisesti ajoitetulla varikkopysähdyksellä merkitystä ja se jos mikä tekee kisaamisesta puuduttavan tylsää.
Kokonaan uutena ominaisuutena formuloista kyllä löytyvät KERS sekä DRS (Drag Reduction System), joista ensinnä mainittu toimii hieman samaan tapaan kuin nitro -tai turbonappulat arcadeautopeleissä. KERSillä voi parhaimmillaan ottaa vähän kiinni edellä ajavaa ja päästä helpommin ohitse. Kun KERS-mittari on tyhjä, täydentyy se automaattisesti jokaisen uuden kierroksen alkaessa. Sitä ei siis kerry oikean elämän formuloiden tapaan jarrutuksessa syntyvästä energiasta. DRS sen sijaan madaltaa takasiipeä ja vähentää auton downforcea niin, että lähellä edessä olevan auton ohitse pääseminen helpottuu. Oikeassa elämässä DRS:ää on kritisoitu paljonkin, etenkin siksi, että sitä voi käyttää vain tietyissä kohdissa rataa. Pelissä asianlaita on niin ikään samalla tavalla, mutta siitä huolimatta DRS yhdessä KERSin kanssa ovat oiva ase täydellisesti ajavan tekoälyn kanssa kamppailemiseen. Kun urapelissä pääsee kunkin kauden noin puolivälin tienoille, kysyy media pelaajalta ketä tämä pitää pahimpana kilpailijanaan. Vaihtoehdoiksi annetaan muutamia muita, jotka ovat mestaruuskamppailun kärjessä. Sen kuskin jonka pelaaja valitsee, saakin sitten keinotekoisesti riesakseen loppukauden ajaksi. Pahin kilpailija putoaa viimeksi aikaajoissa? Ei hätää, peli nostaa tuon kuskin keinotekoisesti aina lähemmäs ja lähemmäs kärkeä, kunnes ykkössijasta joutuu yleensä kamppailemaan juurikin pahimman kisakumppaninsa kanssa.
Kokonaisuutena F1 2011 on yksinpelinä varsin koukuttavaa hupia yksinpelinä ? mutta vain niin kauan, kunnes pelin epärealistisuudet alkaa itse havaita. Tämä on harmi sillä F1 2011, edeltäjänsä tapaan on ehdottomasti ajotuntumaltaan realistisin formulapeli, jota on tähän saakka nähty ja parhaimmillaan ajaminen ja kisaaminen onkin yhtä nautintoa ? jos hetkeksi unohtaa tekoälyn robotttimaisuuden. Ilman mitään ajoapuja pelin saa myös todella haastavaksi. Xboxin peruspadilla jopa niinkin haastavaksi, että ilman täydellistä luistonestoa pelaaja on pinteessä jokaisessa mutkassa ja nopeasti perä kiinni reunavalleissa. Arvostelin edellisvuoden version PC:llä, jossa ajoin kaikki ajamiseni loistavalla Logitechin MOMO-ratilla. Ratilla peliä VOI ajaa ilman luistnonestoa, sillä ajotuntuma kuin polkimetkin tuovat kisaamiseen aivan erilaista tarkkuutta ? joka näkyy myös esimerkiksi aika-ajotuloksissakin, mutta Xboxin padilla en itse pystynyt ajamaan autoa nautittavasti ilman täyttä luistonestoa. Muita päälle ja pois kytkettäviä ajoapuja ovat oikea ajolinja (joka 2011-painoksessa on kolmiulotteista sorttia), jarrutusapu, ABS-jarrut, bensankulutus, renkaiden kulutus, manuaali- tai automaattivaihteet, varikolleohjaus ja vaurionmallinnus.
Jotain hyvää ? joskin pientä kehitystä on tapahtunut sentään moninpelipuolella. Samaan GP-viikonloppuun voi nyt osallistua kahdentoista pelaajan sijaan kuusitoista pelaajaa, lähtöruudukon ollessa muutenkin automäärältään oikea ? loput kahdeksan paikkaa täyttävät tekoälyautot. Moninpelipuolelta löytyy nyt myös uutena ominaisuutena co-op mestaruusmoodi, jossa kaksi ihmispelaajaa voi lyödä hynttyyt yhteen ja alkaa pelaamaan kokonaista kautta samanaikaisesti, samoissa kisoissa ja vieläpä toistensa tallitovereina. Kyseinen ominaisuus on jotain joka olisi saanut olla mukana jo viime vuonna, mutta jostain syystä se lisättiin vasta nyt. Ikävä kyllä tuo kyseinen ominaisuus on kuitenkin rajoittunut vain Liven puolelle, eikä samalla sohvalla pelaavat kaverukset tästä pääse yhdessä nauttimaan ? typerä ratkaisu, mutta syy on melko selkeä: Codemasters haluaa tällä promotoida omaa VIP Pass -systeemiään, joka siis tarkoittaa sitä, että jos ostat pelin käytettynä, joudut maksamaan 800 MS-pistettä erikseen Liven markkinapaikan kautta, jotta pääset Liven moninpelimuotoihin käsiksi. Itseasiassa paikallismoninpelin ystäville on tarjolla ainoastaan pikakisa, eikä lainkaan GP-viikonlopun mahdollisuuttakaan. Kaksinpelin pikakisassa ei myöskään saa ? vaikka ottaisi isomman kierrosmäärän ? turva-autoa lainkaan mukaan peliin.
Visuaalisesti F1 2011 on varsin nätinnäköinen. Arvosteltuani viime vuoden version ainoastaan PC:llä, voin todeta, ettei F1 2011:n Xbox-versio paljoa häpeä PC-versiolle DirectX 10 tuen puutteesta huolimatta. Peli autoineen ja ratoineen näyttää hyvältä sekä autenttiselta ja lisäksi pyörii hyvin Xboxilla, joista etenkin vauhdintunne on todella tärkeä tällaisessa pelissä. Formuloiden äänet ovat kaikissa autoissa hieman erilaisia, joten aina uutta autoa kokeillessaan moottorin murinan erot huomaa selkeästi. Jaetun ruudun kaksinpelissä grafiikka on hieman heikompaa, mutta riittävän hyvää silti.
Palkintopallille pääsemisen jälkeiset lehdistötilaisuudet on jätetty tällä kertaa kokonaan pois ja korvattu yksinkertaisesti pienellä kisanjälkeisellä tuuletuksellla varikkoalueella, joka oikeassa elämässä tapahtuu pelistä puuttuvan kunniakierroksen jälkeen. Myöskään palkintopallisijoituksen jälkeistä lehdistön tenttausta ei siis enää ole, vaan kaikki kysymykset kysytään nyt pelaajan asuntovaunun luona. Uusia animaationpätkiä ovat myös esimerkiksi tavoitteissa epäonnistuminen aika-ajoissa, jolloin oma kuski pudistelee päätään varikkopilttussa. Siihen uudistukset kuitenkin oikeastaan jäävät graafisella osa-aluuella ja näkyvimmät erot löytyvätkin siis itse autoista, jotka on päivitetty vastaamaan kauden 2011 tallien värityksiä ja sponsoreiden tarroja. Pienenä yksityiskohtana renkaista löytyy nyt myös oikean elämän 2011 kauden tapaan eriväriset raidat formuloiden Pirelli-renkaista.
