Kuluva Formula 1-luokan kausi on järjestyksessään kuudeskymmeneskolmas ja samalla ? ainakin allekirjoittaneen mielestä ? ehdottomasti jännin näkemäni, ainakin mitä tulee 2000 -ja 2010-luvun kausiin. Kauden seitsemässä ensimmäisessä kisassa nähtiin seitsemän eri voittajaa, eikä jännitys ole muutoinkaan laskenut: kolmen kärkikuskin tilanne (Singaporen kisan jälkeen) on varsin kutkuttava, eikä pistekisassa neljäntenä ja viidentenä olevat Lewis Hamilton ja Mark Webberkään välttämättä ole vielä täysin menettäneet mestaruushaaveitaan.
Pelirintamalla virallisesta F1-tuotteesta vastaa jälleen tämäkin vuonna Codemasters, pelillään F1 2012. Kaikki oikeat kuskit, kaikki kaksikymmentä rataa (mukaan lukien uusi USA:n rata) ovat mukana aina oikeita sääntöjä, asetuksia sekä Kersiä ja DRS:ää myöten.
Oikeassa elämässä (formulasirkuksessa) vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä paikoitellen hurjaa vääntöäkin on kuskien välillä riittänyt. Miten on asia Codemastersin pelissä? Pelitalon debyytti formularintamalla, F1 2010 oli mielestäni varsin onnistunut näkemys kyseisestä moottoriurheilulajista, vaikka ei ollut kokonaisuutena täydellinen. F1 2011 sen sijaan ei lisännyt juuri mitään ennestään tuttuun kaavaan, minkä lisäksi 2010-painoksen suurimmat pettymykset olivat jääneet koskemattomina mukaan. F1 2011 keräsi arvostelussamme 3.5 tähteä viime vuoden marraskuussa.
F1 2012 tuo mukanaan muutamia uusia pelimuotoja ja pienempiä uudistuksia ? joista yksi on aiemmista peleistä tuttujen ?asuntovaunuvalikoiden? heivaaminen paljon virtaviivaisempien ja samalla käytännöllisempien valikoiden tieltä. Ikävä kyllä peli talsii kuitenkin suurelta osin edelleen aiempien painosten jalanjäljissä monelta osin, jotka tekevät kisaamisesta paljon vähemmän mielenkiintoisempaa, kuin mitä se TV:stä katsottuna parhaillaan on. Tiukat taistelut F1-mestaruudesta ja jokaisesta pisteestä eivät itse pelissä aivan toteudu sellaisella tavalla, jolla niiden kuvittelisi.
F1 2012 pitää sisällä tutun pikapelin lisäksi moninpelitilan, uran sekä proving groundsin.
Proving grounds -valikon takaa löytyy tuttujen time attack ja time trial pelimuotojen ohella F1 2012-pelin ensimmäinen uusi pelimuoto, champions mode. Tämä nimensä mukainen pelimuoto pitää sisällään seitsemän toisistaan eroavaa haastetta, joiden aikana pääsee kisaamaan kutakin F1-sirkuksessa tälläkin hetkellä ajavaa maailmanmestaria vastaan, mukaan lukien Kimi Räikköstä. Kussakin seitsemässä haasteessa on erilainen aloitustilanne, josta kisaan lähdetään. Tarkoitus on esimerkiksi ehtiä kolmen viimeisen kierroksen aikana ohittaa neljä kuskia, tai vaikkapa varikolta tulon jälkeen ajaa Michael Schumacherin etumatka kiinni ja lopuksi vielä olla maaliissa ennen legendaarista mestaria.
Haasteet tulee kaikki suorittaa annetussa järjestyksessä, jonka jälkeen aukeaa aina seuraava, hieman edellistä vaikeampi skenaario pelattavaksi. Viimeisenä häämöttää ultimaalinen haaste, jossa ajetaan kaikkia maailmanmestareita vastaan samassa kisassa, jossa tarkoitus on sijoittua näiden kaikkien edelle. Champions mode on ihan mukava lisuke kaiken muun rinnalle, mutta itselläni oli melko paljon vaikeuksia läpäistä niitä muulla kuin helpoimmalla vaikeustasolla.
F1 2012:sta moninpeli tukee tuttuun tapaan hauskaa jaetun ruudun pelaamista, system link-tilaa, sekä tietysti Liveä. F1 2012 hyödyntää jälleen kerran kyseenalaista ja pelaajia sorsivaa online pass-systeemiä, jossa on naputeltava kertakäyttöinen, pelaajaprofiiliin lukittuva raaputuskoodi ruudulle, ennen kuin pääsee pelaamaan nettipeliä. Live-puolella uutta ei juurikaan tällä kertaa nähdä. Mukana ovat quick match, oman kisan luontia varten tarjolla oleva custom race sekä F1 2011-pelissä ensikerran esitelty co-op championship, jossa koko kauden kattavaa mestaruuskamppailua voi pelata yhdessä jonkin ystävälistallaan olevan kaverin kanssa. Vieläkään co-op pelitilaa ei kuitenkaan pääse pelaamaan jaetulla ruudulla ja se on sääli se, koska jos ystävälistaltakaan ei löydy yhtään formulafania, jolla sama peli olisi jää co-op kokematta.
Uravalikon alle kätkeytyy tänä vuonna tavallisen kuusi kautta kestävän uramoodin lisäksi Codemastersin aiemmista peleistä poiketen young driver test sekä season challenge -pelitilat.
Young driver test on käytännössä vain useammalle harjoituspäivälle venytetty ekstensiivinen tutoriaali, jossa pelaajaa palkitaan erilaisten eteen tulevien ajoharjoitusten onnistuneesta suorittamisesta pistein. Kerätyillä pisteillä saa lopulta avattua käyttöönsä paremman tallin autoja career-tilassa, joten nämä kaksi pelitilaa ovat eräällä tapaa linkitetty toisiinsa. Young driver test on varsin kattava tutoriaali ja hyödyllinenkin ? josta on oikeastaan iloa vain sellaisille pelaajille, joilla ei aiempaa kokemusta realistisemmista formulapeleistä liiemmin ole.
Season Challenge on kolmas F1 2012-pelin uusista pelimuodoista. Kyseessä on vähän kuin tavallinen urapelimuotokin, mutta hieman erilaisilla säännöillä ja idealla. Ensinnäkin season challengessa yhden kauden pituus on vain puolet oikeasta: ratoja ajetaan kauden aikana kymmenen ja ne ovat lisäksi sekoitetussa järjestyksessä.
Vaurionmallinnusta tässä pelimuodossa ei saa päälle lainkaan, mutta lippusäännöt sen sijaan ovat mukana. Season challengessa ei ole mukana lainkaan vapaita harjoituksia ja aika-ajotkin ovat vain yhden nopean kierroksen mittaiset, joka ratkaisee pelaajan sijoituksen lähtöruudukossa. Pohjimmiltaan ideana on kaikesta huolimatta ajaa kilpaa, voittaa kisoja ja yrittää nousta maailmanmestariksi näiden kymmenen kisan aikana.
Toisin kuin tavallisessa urapelissä, ei season challengessa tule muilta talleilta myöskään sopimustarjouksia kisoissa hyvin pärjäämällä. Sen sijaan pelaaja saa valita itselleen heti uran alussa pahimman vastustajan, jota paremmin yrittää suoriutua joka kisassa. Valittu kuski voi olla kuka tahansa, mistä tallista vain.
Pelaajan ja toisen kuskin paremmuus ratkaistaan paras kolmesta -tyylillä ja mikäli pelaaja voittaa tämän haasteen, sijoittumalla paremmin kahdessa kisassa kolmesta, pääsee hän valitsemaan siirtyykö kuskiksi päihittämänsä vastustajan talliin sen tilalle ajamaan, vai jatkaako omassaan. Tällä tavoin pelissä voi siis edetä nopeastikin hyvään talliin ja vieläpä kesken kauden, jos vain taidot riittävät.
Välttämättä ei kuitenkaan kannata Williamsin autolla alkaa heti haastaa Fernando Alonsoa, sillä tehot eivät yksinkertaisesti riitä niin pitkälle. Mikäli pelaaja häviää aloittamansa haasteen, voi seuraavaa kisaa varten yksinkertaisesti valita uudelleen saman kuskin tai halutessaan jonkun toisen.
Jokaisesta voitetusta haasteesta saa tallinvaihtomahdollisuuden ohella myös pisteitä, jotka näkyvät Liven huippulistoilla, jossa voi kilpailla muiden pelaajien kanssa listan parhaasta pistesijoituksesta. Uran aikana on mahdollista kerätä melko hyvätkin pisteet, mikäli voittaa kaikki haastamansa kuskit ensimmäisellä kolmesta poikki yrityksellä.
Kaiken kaikkiaan Season challenge on champions moden tapaan ihan mukava lisä jo aiemmasta tuttujen pelimuotojen tarjonnan sekaan. Arcadehenkinen Season challenge toimii hyvänä vaihtoehtona vakavamielisemmän uramoodin rinnalla ja sopii etenkin niille jotka eivät halua ajaa täyttää kautta, kuluttaa aikaansa aika-ajoissa tai käyttää vaurionmallinnusta pelatessaan.
Varsinainen uramoodi sen sijaan on kahdesta aiemmasta pelistä tuttua huttua. Uran alussa pelaaja saa valita aloitustallinsa neljän tai kuuden väliltä, riippuen siitä onko suorittanut riittämiin young driver test-pelimuotoa ja kerännyt mitaleita. Jos ei ole, niin jäävät F1-sarjan peräpään talleista kaksi parasta (Force India ja Williams) lukkojen taakse tallivalintaa tehdessä. Pelaajan ajaessa kisoja ja kerätessä pisteitä, karttuu pelaajalle myös kokemuspisteitä, jotka lopulta nostavat oman virtuaalikuskin tasoa. Kun tasonnousuja on tullut tarpeeksi noin kymmenen, alkaa muilta talleilta pikkuhiljaa ilmestyä tarjouksia ensi kaudelle.
Career-moodissa tallia ei siis vaihdeta kesken kauden, vaan vasta kauden päätyttyä, ellei sitten hylkää saatua tarjousta ja pitäydy nykyisessään. Tasonnousun ja tallitarjousten ohella tavoiteltavaa urapelissä on ykköskuskiksi pääseminen. Kun ajaminen aloitetaan, oli kyseessä sitten uran ensimmäinen tai kolmas talli, on pelaaja aina aluksi kakkoskuskin roolissa. Kun lopulta saavuttaa ykköskuskin paikan ajamalla hyvin ja päihittämällä kisa toisensa jälkeen tallitoverinsa niin aika-ajoissa kuin kisasijoituksissakin, pääsee pelaaja päättämään siitä, mille osa-alueelle tallin autojen kehitystyö suunnataan.
F1 2012-pelinkin ehdottomasti paras pelimuoto on omasta mielestäni edelleen ? uusista pelimuodoista huolimatta ? perinteinen uramoodi. Edellisvuoden pelin osalta uramoodi ja oikeastaan maku koko peliä kohtaan alkoi lopulta allekirjoittaneen silmissä kuitenkin latistua, sillä F1 2010:n tapaan tekoäly ei tehnyt ajaessaan lainkaan ajovirheitä, ei suorittanut muiden tekoälyautojen ohittamista, eikä formuloihin (pelaajankaan omaan) koskaan tullut mitään yllättäviä mekaanisia vikoja, jotka olisivat keskeyttäneet kisan. Suurimmat jännitysnäytökset nähtiin varikkopysähdysten aikaan, joiden aikana pelaajalla oli mahdollisuus nousta sijoituksissa.
Pelatessani sarjan uusinta tulokasta, tulin huomanneeksi, että asiaan on tullut muutos joskin melko pieni. Pelisarjan uusimmassa painoksessa tekoälyn ohjaamat autot ohittelevat toisiaan ? välillä jopa ajovirheiden ja ulosajojen kera, mutta todella, todella harvoin. Joitain mekaanisia autojen tehoihin vaikuttavia vikojakin nähdään nyt, kuten esimerkiksi Kersin väliaikainen jumiutuminen tai vaikkapa jarruvika (ainakin tekoälyautossa) mutta näitä nähdään erittäin harvakseltaan, eikä niiden toistuvuusprosenttia saa mistään säätää.
Koskaan radalla ei kisan aikana kuitenkaan nähdä sen suurempia kolarisumia tai autoja radan reunoilla, vaikka keltaista lippua aina välillä näytetäänkin ? sen muutaman sekunnin ennen kuin meno taas jatkuu normaalina. Jossain muka jotain tapahtuu, mutta sitä ei juuri koskaan mistään huomaa. Pelin uusintoja katsellessakaan ei vieläkään saa kamerakulmaa siirtää seuraamaan tekoälyautoja, jotta näkisi miten nämä ajavat loppukisansa hektisen lähdön jälkeen. Uusintojen seuraamisessa ei olekaan oikeastaan mitään ideaa siinä vaiheessa kun letka alkaa irtautua toisistaan: pelkän omana ajamisensa vahtaaminen ei innosta.
Pelissä on aiempien versioiden tapaan mukana mahdollisuus laittaa päälle aidot lippusäännöt, mutta en sitä suosittele, sillä niiden käyttö alkaa vain ottamaan hyvin nopeasti päähän. Ainoa jolle läpiajorangaistuksia tai jopa diskaus yleisimmin jaetaan, on pelaaja. Tekoäly ei saa törttöilystä mitään koskaan, vaikka joskus kisan jälkeen tilastossa näkyykin tekaistu merkintä jollekin kuskille, jota ei kuitenkaan oikeasti välttämättä edes pelin aikana tapahdu.
Jos pelaaja edes vahingossa tönäisee rytäkässä toisen auton sivuluisuun, seuraa oitis kymmenen sekunnin aikasakko. Nämä ovat seikkoja, jotka ovat vaivanneet pelisarjaa alusta asti. Kun tähän päälle laskee sen, että tekoäly ei tee juuri lainkaan ajovirheitä, on rangaistusten ottaminen todella rasittavaa, koska jo siinä vaiheessa tietää, että hyvin todennäköisesti se oma pahin kilpakumppani tulee sijoittumaan kisassa paremmin virheettömän ajamisensa ansiosta.
Koska pelissä mekaaniset viat tai muut kuin pelaajan itsensä aiheuttamat kolarit ovat todella harvinaisia, ei kisaamisessa ole oikeastaan muuta jännättävää kuin se, että kuinka hyvin sijoittuu aika-ajoissa ja jos sijoittuu huonosti, niin kuinka korkealle pystyy nousemaan itse kisassa. Tuurille kun ei tässä pelissä ole juuri mitään sijaa annettu.
F1 2011 toi mukanaan formulapelifanien kauan kaipaaman turva-auton, mutta itse en sitä edellisvuoden pelissä saanut radalla näyttäytymään kertaakaan, vaikka sen varikonreunalla parkissa saattoi bongatakin. Totta puhuen, en kyllä saanut turva-autoa ulos tässäkään uusimmassakaan painoksessa.
On jokseenkin typerää, että pelaajan ylipäätään on pakko ajaa 25:n prosentin pituinen pätkä aidon kisan pituudesta, jotta turva-autoa ylipäätään saisi edes esimerkiksi pikakisaa varten valittua mukaan. Miksi, kysyn vain ? Eikö turva-auto muka teknisistä syistä voi tulla radalle vain viiden tai kolmen kierroksen pituisen kisan aikana? Ja sitten kun ajaa tuon vaaditun kahdenkymmenenviiden prosentin pituisen kisan, niin turva-autoa ei siltikään vain näy, vaikka kuinka kolaroisi.
Vaurionmallinnus pelistä sentään löytyy, mutta sitäkään ei ole paranneltu lainkaan ? kenties jopa heikennetty, tai siltä ainakin tuntuu. Kun ajaa 300km/h tuntivauhdilla seinään ei omalle formulalle tapahdu yhtikäs mitään (olettaen että etusiipi on jo vaikka irronnut aiemmin).
Renkaat eivät irtoa formulasta, ajokki ei mene kasaan eivätkä renkaat edes puhkea. Joskus harvoin saattaa renkaan saada puhki kun vähän vahingossa hipaisee ratakaidetta kisatessaan, mutta vastaavasti ei täydessä vauhdissa seinään. Kaikki tuntuu kamalan satunnaiselta siltä osin miten auto lopulta ottaa vahinkoa vastaan. Toki pelkästä kunnolla hajonneesta etusiivestäkin on jo ihan riittämiin harmia ja pilaamaan mahdollisesti hyvin alkaneen kisan, mutta silti ? kunnon kolarit ja palojen lentely kuuluvat osaan kisajännitystä F1-sarjassa.
Pelissä pelaajan formulasta ei muutenkaan juuri irtoa muuta kuin etusiipi, mutta tekoälyltä kyllä irtoaa useasti muutakin jos niihin itse törmää. Törmääminen ei kuitenkaan kannata ? edes vahingossa ? mikäli lippusäännöt on asetettu ?realistisiksi?, kuten jo tulinkin maininneeksi. Mikäli onnistuu aiheuttamaan suuren kolarisuman, saattaa osa formuloista selvitä kolarista vaurioitta ihan vain siksi, että peli muuttaa autot lennosta kolarin sattuessa läpinäkyviksi, jolloin kaikki yksinkertaisesti vain ajavat toistensa lävitse.
Vielä kun ottaa huomioon sen, että pelissä kun ilman luistonestoa on sen verran hankala ohjata, että tavallisella peliohjaimella ja ilman rattia ja kunnon polkimia ei pärjää vaikka kuinka yrittäisi, menee koko kisaaminen loppujen lopuksi tylsäksi huristeluksi, jossa ei ole oikeastaan mitään oikeaa jännitettävää muuta kuin se, että pitää muut peräpuskurissa roikkuvat takanaan loppukierrosten ajan. Sitten kun itse vahingossa luiskahtaa ajoradalta, törmää ja menettää etusiiven, joutuu formulan ajamaan varikolle kiroten, samalla kun tekoälykuskit jatkavat omaa täydellistä ajoansa kiltisti jonossa kurvaten.
F1 2012 pitää sisällään myös aiemmista formuloista ja muista Codemastersin ajopeleistä tutun flashback-ominaisuuden, jonka avulla pelaaja voi kelata aikaa taaksepäin maksimissaan neljä kertaa kisan aikana. Tämä on hyödyllinen ominaisuus etenkin silloin, jos on törmännyt toiseen kuskiin ja saanut aikarangaistuksen. Ei muuta kuin kelaus päälle ja estämään oma hölmöilynsä. Lähes yli-inhimillisen kuskin lailla pelaavan tekoälyn vuoksi pelin edestakaisin kelailu ei edes tunnu huiputtamiselta ? se vain tasaa tilejä.
Visuaalisesti tämän vuoden formula on piirun jos toisenkin paremmannäköinen edellisvuoteen verrattuna ja etenkin autot ovat todella komeita. Myös radat näyttävät jollain tapaa yksityiskohtaisemmilta ja sadekelillä kisaamiseen on saatu hienosti oikean sateen tuntua: isot pisarat täyttävät ruudun paikoitellen todella pahastikin ja heikentävät ajonäkyvyyttä paljon. Uutuutena mukaan ovat nyt tullee paikalliset muuttuvat säät, joka tarkoittaa sitä, että jos vaikka pikakisassa valitaan sääksi asetus ?dynaaminen? voi sää muuttua aurinkoisesta sateiseksi, mutta ei välttämättä koko radan leveydeltä. Jossain kohtaa rataa saattaa olla sadekuuroja, kun taas joissain paikoissa rata on täysin kuiva. Mainittavan arvoista on myös ruudunpäivityksen suurenmoinen sulavuus, joka on edelleen yksi pelin valttikortteja.
Vaikka F1 2012 onkin se ainoa virallinen kuluvan kauden F1-tuote ja samalla myös tämän päivän parhaita formuloita yhdessä edeltäjiensä kanssa, on pelissä silti edelleen paljon samoja asioita korjattavana, jotta pelaaminen tuntuisi oikeasti yhtä jännittävältä kuin parhaiden aitojen televisiokisojen seuraaminen.
PC-version omistajille helpotusta on totta kai luvassa aiempien pelien tapaan lukuisten fanien tekemien modifikaatioiden muodossa, jotka parantavat peliä osin huomattavastikin, mutta konsoliversion omistajat joutuvat tyytymään siihen, mitä Codemasters heille tarjoaa, ellei päivityksiä pelille julkaista.
Kokonaisuutena tarkasteltuna Codemastersin F1 2012 on varsin tyypillinen jokavuotinen (moottori)urheilujulkaisu, joka pitää sisällään kaikki tuoreimmat tiedot ja tilastot, samalla tuoden mukanaan myös jotain — joskin vähäistä — uutta pelattavaksi. Harmillisesti itse peruspelattavuutta ei kuitenkaan ole muutettu mitenkään niin dramaattisesti, että pelikokemus olisi kehittynyt juurikaan suuntaan taikka toiseen.
Tästä syystä olikin melko vaikea tehtävä päättää ansaitsiko F1 2012 osakseen kolme ja puoli vai kenties neljä tähteä. Arvosana on kuitenkin annettu.
