Jos taannoinen MotoGP 15 -arvosteluni oli hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle, niin samaa voisi sanoa myös F1 2015:sta. Viimeisin kosketukseni nykyaikaisiin formuloihin on nimittäin aika monen vuoden takaisesta Geoff Grammondin Grand Prixista, jota voi luonnehtia moderniksi formulasimulaatioksi vähän samaan tapaan kuin CD-ROM -levyä moderniksi tallennusvälineeksi. Perspektiivi on siis jälleen eri kuin vuosikausia lajin parissa hääränneellä veteraanilla, mutta ei anneta sen häiritä, vaan otetaan selvää mitä F1 2015 tarjoaa ihan tavalliselle pelaajalle.
Pikainen taustojen penkominen paljastaa kaksi faktaa: sen, että F1 2015 on ensimmäinen peli joka käyttää Codemastersin uudistettua EGO 4.0 -pelikoneistoa sekä sen, että fanit ovat nousseet barrikadeille vajavaiseksi koetun sisällön takia. Ensimmäisen asian olisi voinut päätellä ehkä itsekin pelin sliipatusta ulkoasusta, mutta jälkimmäistä ei uusiopelaaja välttämättä tajuaisi, sillä tarjolla on oikeastaan aika standardin oloinen setti pelimuotoja. Tarjottimella on toisin sanoen moninpeliä, aika-ajoja, yksittäisiä pikakilpailuja sekä formulakautta höystettynä niin vuosien 2014 kuin 2015 kuskeilla. Mielenkiintoisin variaatio on täysimittaisista kisoista koostuva Pro Season, josta on riisuttu kaikki ylimääräiset ajoavut, apunäytöt ja muut helpotukset. Itselleni moodi jäi arvatenkin kuriositeetiksi, mutta ajatus mahdollisimman simulaattorimaisesta kokemuksesta viehättää. Lisäksi pelin voi halutessaan tallentaa vaikka kesken ajon, joten moodiin voivat ainakin periaatteessa heittäytyä nekin, joiden kalentereista löytyy muitakin viikonloppuja kuin formulaviikonloppuja.
Ainoa varsinaisesti tavoitteellinen pelimuoto on kausimoodi, jossa lähdettään hamuilemaan maailmanmestaruutta valitsemansa kuskin kengissä. Homma etenee normaalin formulakauden tahtiin, osakilpailu osakilpailulta, harjoitusten, aika-ajojen ja kilpailujen kautta. Toisin kuin taannoin arvostelemani MotoGP, F1 2015 ei lähde erityisemmin pelillistämään viikonlopun vaiheita roolipelimäisten kokemuspistemekanismien kautta, vaan harjoituksissa haetaan säätöjä sekä opetellaan rataa, aika-ajoissa tavoitellaan lähtöruutua ja kisa on kisa. Kilpailun, harjoittelun sekä aika-ajon kestoa voi säädellä keskittymiskykynsä mukaan, mutta esimerkiksi varikkotaktikoinnista ei juuri pääse alle 15 kierroksen rutistuksissa nauttimaan. Itse päädyin ajelemaan lähinnä pitkiä kisoja jo ihan tunnelmankin takia.
F1 2015 on ison rahan tuotos, minkä paljastaa paitsi F1-lisenssi, myös viimeistely ja panostus yksityiskohtiin. Peli on täynnä pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä detaileja, kuten säätilan vaihtelua, dynaamisesti eläviä harjoitusruuhkia ja peliohjaimen kaiuttimesta ohjeistavaa talli-insinööriä. Välillä immersio murtuu kun korviin kaikuu päättömiä ohjeita tai tekoälykuski porhaltaa perälautaan suoralla tiellä, mutta yleisesti ottaen F1 2015:n tarjoama illuusio virtuaalikuskin arjesta on vaikuttava.
Tunnelmaakin tärkeämpi juttu on tietenkin itse ajotuntuma. En aio teeskennellä tietäväni paljoakaan miltä nykyaikaisella F1-autolla ajamisen pitäisi tuntua, mutta F1 2015 tekee ainakin kaikkensa uskotellakseen autenttisuutta. Menopelit ovat äärimmäisen ketteriä ja kontrollointi responsiivista, mutta ilman lukkiutumattomia jarruja, luistonestoa ynnä muita helpotuksia, alkaa pelkkä radalla pysyminen vaatia melkoista hienomotoriikkaa. Oman pikantin lisänsä ajomalliin tuovat renkaiden sekä polttoaineen kuluminen sekä säätilan vaihtelu. Realistisimmilla asetuksilla pelaamiseen alkaa kaipailla rattia ja polkimia, mutta skaalan kevyemmässä päässä auto ei irtoa tiestä yrittämälläkään ja tekoälykin matelee kuin ikämies iltapäiväruuhkassa. Vaikeustason säätöön tarjotaan reippaasti vaihtoehtoja aina valmiista ajolinjoista luistoneston vahvuuteen ja vaurionmallinnukseen, joten käytännössä pelin parissa selviää niin amatööri kuin konkarikin.
Yksi olennainen tekijä F1 2015:n onnistuneessa pelituntumassa on sutjakka ruudunpäivitysnopeus, joka liippaa konsoleillakin 60 kuvan sekuntivauhtia. Jatkuvasti repeilevä kuva ja Pleikkarin ylikierroksilla vinkuva tuuletin paljastavat, ettei tavoitteeseen ihan aina ylletä, mutta jos unohdetaan estetiikka, tuntuu lopputulos reippaasti keskivertoa konsolipeliä sulavammalta. Runsas jälkiprosessointitehosteiden käyttö tekee pelin visuaalisesta ilmeestä hieman utuisen, joskaan liikkeessä pieni puuroutuminen ei niin haittaa. Jälki on kaikkiaan miellyttävää ja visuaaliselta ulosanniltaan F1 2015 liikuskeleekin aika eri sfääreissä kuin esimerkiksi moneen kertaan mainittu MotoGP.
Täytyy myöntää, että F1 2015 tempaisi mukaansa yllättävän tiukasti ottaen huomioon melko akateemisen mielenkiintoni itse lajia kohtaan. Ajotuntuma ja tunnelma ovat yksinkertaisesti riittävän kohdallaan, että peliin voi suhtautua hieman Need For Speedia vakavampana, mutta Real Racingia kevyempänä haasteena, jolla on myös viihdearvoa. Voi olla, että fanien nurina sisällön puutteesta saa ajan myötä enemmän lihaa luittensa ympärille jahka kausimoodi alkaa toistaa itseään ja olisihan se toki myös kiva, jos lopputuotteeseen olisi päätynyt esimerkiksi jaetun ruudun moninpeli. Toisaalta kyseessä on tiukasti vuosikalenteriin juurtunut julkaisu, joten kenties ensi vuonna sitten?
