Tätä kirjoittaessani kausi 2019 on ylittänyt puolivälin. Unkarin kisa oli perinteisempää Hamiltonin rummutusta. Sateinen ja erittäin jännittävä sekä tapahtumarikas Hockenheim oli toista ääripäätä. Hamilton johtaa edelleen, vaikka jäikin Hockkenheimin myötä kisassa pisteittä ensi kertaa sitten kauden 2013. Sateiset kaaoskisat ovat hieman harvinaisempaa herkkua formula ykkösissä, mutta vielä harvempaa kaaoskisat ylipäätään ovat Codemastersin formulapelisarjassa.
Moinen aloituskappale lähinnä siksi, että virallinen virtuaalipäristely F1 2019 on Codemastersin juhlavuosijulkaisu – olemmehan saneet nauttia sarjasta jo vuosikymmenen ajan. Kuinka aika rientääkään. Codemasters on ehtinyt tänä aikana hioa peliään lähes täydelliseksi simulaatiokokemukseksi kyseistä lajista. Siitäkin huolimatta pelin kenties suurin puute on se, että jänniä juttuja radalla harvoin tapahtuu ilman pelaajan soppakauhaa. Käydään kuitenkin ensin perusasiat lävitse.
Tuoreen formulapelin ”vaniljaversio” kulkee nimellä F1 2019 Anniversary Edition, sillä onhan kyseessä juhlakalu. Kaikki eivät kuitenkaan juhliin pääse, elleivät osta VIP-lippua, eli pari kymppiä kalliimpaa legends-versiota pelistä, joka pitää sisällään ladattavaa sisältöä.
Perussisällön ohella legends-versio sisältää lisäksi kahdeksan ylimääräistä legends -aiheista kisaa sekä kaksi ylimääräistä klassikkoformulaa. Legends DLC:n pääosassa nähdään kenties ikonisin F1-sarjan taistelukaksikko koskaan: Ayrton Senna ja Alain Prost ja näiden miesten kauden 1990 ajokit Ferrari F1-90 ja McLaren MP4/5B taistelemassa kiivaimmissa klassikokisoissaan.
Legends-moodi tarjoaa checkpoint-kisaa, muiden Lotuksella ajavien ohittelua, jahtaamista ja sen sellaista. Käytännössä sisältö on siis täysin samaa settiä, kuin mihin ollaan pelin invitational events -pelimoodissa totuttu. Kunkin kisan päätteeksi olisi – kuskivalinnasta riippuen – päihitettävä joko Senna tai Prost ennen kuin aika loppuu. Kun pelitilaa on muutaman skenaarion verran pelannut, aukeavat molemmat klassikkoformulat käytettäväksi myös muissa pelitiloissa. On ihan kiva, että tällainen ekstra pelitila on luotu ja klassikkoformuloiden määrää samalla taas nostettu (kaikkiaan neljällä), mutta muutama kymppi on hintana kenties liikaa ja olisiko ollut mahdoton ajatus laittaa tämäkin DLC suoraan perusversioon, kun kerran juhlitaan pelisarjan vuosia? Samankaltaista DLC-pilkkomista Codemasters kokeili kertaalleen aiemmin, F1 2013 -pelin aikana.
Vaniljaversion omistavat eivät siis luonnollisestikaan näitä 1990 kauden formuloita käyttöönsä siis saa, mutta sen sijaan saavat kuitenkin kaksi vanhempaa ajokkia hekin. Valikoimaan on lisätty F1 2019 -pelissä lisätty myös Ferrari F10 (Alonso, Massa) sekä Lewis Hamiltonin ja Jenson Buttonin McLaren MP4-25.
Juniorisarjasta liikkeille
On vaikeaa kuitenkaan sinänsä valittaa liikaa, koska ei F1 2019 -pelin perusversiokaan mikään pelkkä synttäreitään juhliva grafiikkapäivitys ole. Tuoreimman F1-kauden ohella mukaan on nyt lisätty nimittäin (nimenvaihdoksen kokenut) F2-sarja. Uusi sarja on otettu huomioon jopa pelin uramoodissa, jota on uudistettu siten, että nyt pelaaminen aloitetaan valitsemalla F2-talli tarjolla olevasta kymmenestä. Uratilan aikana sitten noustaan kuninkuusluokkaan. Tuttuun tapaan uratila on monivuotinen, jonka aikana formulaykköstä kehitetään ja työstetään paremmaksi kausi kaudelta, jutellaan niitä näitä median kanssa ja siinä sivussa yritetään näyttää parasta ja neuvotella uusia, parempia sopimuksia.
Pelin F2-tallit ja radat ovat kaudelta 2018, mutta se varmasti korjaantuu jo ensi vuonna. Tällaisenaan pelissä onkin varsin mahdollista ajaa esimerkiksi Alexander Albonina tai George Russelina sekä F1- että F2-sarjoissa.
Suurimmat erot F1- ja F2-sarjojen välillä löytyvät autoista. Tehoiltaan juniorit ovat helpostikin kymmenen sekuntia hitaampia kuin F1-sarjan hitaimmat ja F2:ssa autot valmistaa Dallara, Renaultin moottoreilla. Tehoeroja ei liiemmin ole. Ratoja on vain kaksitoista kaudessa, mutta joka radalla ajetaan aika-ajojen lisäksi lyhyt ja pidempi kisa. Ensimmäinen kisasija määrää toisen kisan lähtösijan. Kisapisteytys on sama, joskin molempien kisojen voittaja paalupaikasta saa ylimääräiset neljä pistettä.
Formulakakkosia voi uramoodin ohella ajaa pelkän mestaruuskauden muotoisesti tai vaihtoehtoisesti pikakisana sekä time trialin muodossa.
Pelin championships-valikon allekin on nyt lisätty muutama F2-teemainen minikausi: F2 street käsittää pelkkiä katuratoja, kun taas F2 world tour heittelee pelaajaa pitkin maailmaa. Kaikkiaan erilaisia ja eri pituisia mestaruustaistoja championships-valikosta löytyy kaksikymmentä, mutta painopiste on edelleen vahvasti F1-mestaruuksissa. Saman verran pelistä löytyy invitational events -kisoja, jotka voidaan pelata valikon kautta yksittäin, mutta niihin voi ottaa osaa myös uramoodin aikanakin. Mitään lisäpisteitä niistä ei kuitenkaan tienaa, ne ovat vain tuomassa urapelaamiseen pientä vaihtelua.
On se hurjaa, vai onko?
Kun mainitsin arvostelun alussa, että jänniä hetkiä harvoin Codemastersin formulapelisarjassa on, pitää se pääosin paikkansa. Tekoäly kyllä ohittelee aggressiivisesti toisiaan kuin pelaajaakin melkeinpä millä vaikeusasteella tahansa – sijoitukset vaihtuvat, eikä meno ole pelkkää jonossa köröttelyä. Ensi kertaa tulin kokeneeksi, että tekoäly olisi jopa liian aggressiivinen – sillä samalla vaikeustasolla, jolla olen peliä tottunut ajamaan. Steamin foorumeilla on puhuttu samasta asiasta ja mitä ilmeisemmin tarkemmin kahden viimeisimmän päivityksen myötä tekoälystä onkin tehty paljon vaikeampi. Allekirjoittaneen oli pakko laskea tuttua tasoa alemmas, sillä turhan monesti kisaaminen meni aggressiivisen tekoälyn huolimattomaksi romurallaamiseksi pelaajan kanssa.
Jos F1 2019 muistuttaa DLC-paketillaan hieman F1 2013- peliä muisttaa myös muuteltu tekoäly samaisesta pelistä. Suora lainaus 2013-arvostelustani:
“nyt tekoälystä on kuitenkin tehty paljon aggressiivisempi ja helpoimmallakin vaikeustasolla kuskit ajavat takapuskuriin, tunkevat sivuilta kylkeen ja muutenkin ajavat epäurheilijamaisesti niin kisoissa kuin aika-ajoissakin.” Että näin.
Silti, jos pelaaja ei ole mukana hämmentämässä, ei kolareita tapahdu juuri koskaan. Ruudun ulkopuolella joku saattaa joskus keskeyttää, tai hetkellisesti keltaiset liput liehuvat, mutta tilanteita ei koskaan itse pääse näkemään, ellei niitä ole aiheuttamassa. Olisikin äärimmäisen mukavaa olla osana vaikkapa kolmen formulan tiukassa sijoitusväännössä ja nähdä kuinka edellä ajavat kolaroivat toisensa tiukassa mutkassa ulos. Luonnollisestikaan kukaan ei halua nähdä mitään tekoälyn romurallia (lue: F1 Racing Championship), mutta silti jänniä tilanteita ja tapahtumia saisi ja pitäisi olla enemmän – jokin muukin kuin se etusiipi tai eturengas voisi joskus formulasta hajota.
Kolareiden vähyyttä suurempi nipotuksen aihe allekirjoittaneen mielestä on pelin sääntösysteemi, joka on ollut huono jo 2010 ja on sitä vielä nytkin. Lähes kaikki muu pelisarjassa on tavalla tai toisella muuttunut. Mutkien pienikin oikominen huomataan pelaajan osalta – välillä silloinkin kun on pakko ajaa nurmikon kautta. Myös tekoälyn tuupatessa pelaajaa takapuskuriin, saa pelaaja huomautuksen tai joskus jopa aikasakon, silmänräpäyksessä. Tutkinnan alla olevat tapauksetkin kuitataan sekunneissa.
Pelaajaa syytetään välillä väärin myös laittomista ohituksistakin ja sijoja pitäisi antaa takaisin. Näistä säännöistä mitkään eivät koske tekoälyä. Välillä käykin niin, että oma kisa ja pelaamisen ilo ylipäätään menee helposti pilalle pelin rangaistuksien vuoksi – yritä siinä sitten nauttien taistella. Etenkin aggressiivisemmaksi muokatun tekoälyn myötä pelin surkea, vain pelaajaa sorsiva sääntösysteemi nousee parrasvaloihin. Toki alentamalla vaikeustasoa riittävästi myös aggressiivisuus alenee sentään suhteellisen siedettävälle tasolle. Mukana on edelleen myös muutaman vuoden mukana ollut portaaton tekoälyn säätö, joten tekoälyä voi onneksi hinkata vaikeammaksi vaikka numero kerrallaan.
Parhaimmillaan nämä jutut eivät kuitenkaan häiritse ja kisaaminen on yhtä hurmosta ja tiukkaa, rehellistä vääntöä. Jos käytössä on vielä rattiohjain ja polkimet, ei ajonautintoa voita juuri mikään, jos lajista tykkää. Peliohjaimellakin pärjää, joskin ehkä ajoapuja on joitain käytettävä, ainakin aluksi. Avuksi löytyy Codemastersin peleille tuttu ajankelaus, mikäli haluaa ottaa joitain pieleen menneitä tilanteita uusiksi. Olen aiemmin yleensä säätänyt ominaisuuden kokonaan pois päältä ennen kauden aloittamista, mutta F1 2019 -peliä pelattaessa ja tekoälyn kanssa pelatessa on pakko myöntää, että otin ominaisuuden varotoimeksi älyttömimpiä tilanteita pelastamaan.
Audiovisuaalisesti F1 2019 tarjoaa melko maltillista nousua. Grafiikkaa on selkeästi jälleen piirun verran tai kaksi hiottu näyttävämmäksi (eritoten renkaat) ja etenkin uusintoja on aina yhtä nautinto katsella ja ihastella – melkein kuin TV-lähetystä seuraisi. Äänipuolella suurimmat uudistukset tulevat luonnollisesti uusien F2-autojen erilaisesta äänestä sekä F2-mestaruutta ajettaessa eri kommentaattorien puheensorinoista.
Loppusanat
F1 2019 juhlii sarjan kymmenvuotista taivalta ja onkin ehdottomasti jatkumoa jo lähes täydellisyyteen hiotulle muutamalle edellisvuoden pelille. Tarjolla on jälleen jos jonkinlaista mestaruusturnausta sekä toimivaa nettipeliäkin.
Nyt pääsemme nauttimaan myös alemman tason F2-sarjasta jopa jälleen laajenneessa uramoodissakin. Pari kymppiä peruspeliä enemmän maksaville on tarjolla Senna Vs. Prost -kisapaketti, joka olisi tosin aivan hyvin saanut olla peruspelissäkin mukana – jos juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla, eikö näin Codemasters?
