Tätä kirjoittaessani kuluvalle F1-kaudelle 2022 tehdyt uudet muutokset autoissa sekä esimerkiksi sprinttikisojen pisteidenjaon parantuminen on tehnyt kisojen seuraamisesta erittäin jännää. Juuri ajettu itävallan kisa oli äärimmäisen jännä ja sitä edeltänyt Silverstonen kisa kenties kauden mahtavin kisa.
Itävallan kokopitkä GP sekä sitä edeltänyt sprinttikisa ovat johtaneet siihen, että sarjaa johtava Max Verstappen on vain kolmenkymmenen pisteen johdossa kakkosena olevaan, Red Bull Ringillä voittoon ajaneeseen Leclerciin. Kausi voi vielä kääntyä miten päin tahansa ja sanoisin, että mestaruus on jaossa ainakin teoriassa vielä viiden, jollei jopa kuudenkin kuskin kesken.
Mutta mitenkäs asiat ovat virtuaalipuolella? Ajaako EA:n käsissä jo heti seuraavana omistusvuonna muotoon F1 22 muuntunut Codemastersin tuorein formula edeltäjänsä F1 2021 -pelin ohitse, kolistellaanko tasaväkisesti yhteen tiukassa mutkassa, vai viekö vanha kettu kenties pidemmän korren ja heristää samalla Alonso-sormeaan tulokkaalle?
Sisällön osalta on otettu mielestäni jälleen takapakkia. Kauden 2022 uudistuneiden autojen sekä uuden – muutamaa hölmöä mutkaa lukuun ottamatta – ihan kivan Miamin radan ohella mukana on F2-sarjan viime kauden kuviot kuskeineen ja autovärityksineen. Viime vuoden Breaking Point -nimeä kantanutta tarinamoodia ei nyt ole uusin kuvioin tarjolla, eikä niitä himputin klassikkoformuloitakaan ole tuotu takaisin.
Sen sijaan jokainen formulafani varmasti haluaa ajaa supernopeilla urheiluautoilla erilaisissa aikahaasteissa ja koristaa virtuaalista kämppäänsä uusilla kalusteilla ja tapeteilla? Eikö niin? Eikö. Niin?
Uutta nimittäin on täysin turha F1 Life virtuaalikoristelu sekä Pirelli Hot Laps -nimen saanut haastepelimuoto. Pirellin ajoissa sen sijaan kruisaillaan pelistä löytyvillä urheiluautoilla, kuten uusilla mersuilla, Ferrareilla, Aston Martineilla sekä McLareneilla. Alfa Romeota tai Renaultia ei kuitenkaan ole tarjolla, koska syyt. Koko autovalikoimakin jää pelkäksi torsoksi alle kymmenellä tarjolla olevalla menopelillään.
Tuntuu kuin autot olisivat jonkin Grid Legendsin tai muun Codemasters-kaahailun leikkaushuoneen lattialle jätettyä sekundaa, jota on nyt työnnetty formulaa pöhöttämään, koska miksei – sama pelimoottori. Pirelli Hot Laps on tarjolla päävalikossa omana pelimuotonaan, mutta sen lisäksi se on nyt työnnetty driver ja myteam uramoodeihin sponsoritapahtumiksi, joita suorittamalla tienaa ylimääräistä kahisevaa tiimille – samaan tapaan kuin klassikkoformuloilla oli tapana ajaa uran lomassa. Onneksi Pirellit voi skipata kokonaan.
Oma starakämppää kalustetaan virtuaalisilla mööpeleillä ja sitä mukaa, kun pelaaja avaa autotokeneilla uusia autoja, voidaan kämppä täyttää myös bensankatkullakin. Pelin omistavat kaverit voivat sitten tulla katsomaan kämppääsi, tykkäilemään siitä. Asunnossa heiluvaa virtuaaliminää voidaan myös vaatettaa brändivaatteilla, kuten Puma ja Sparco. Vaatteet maksavat niitä tuttuja pitcoineja ja jos niitä ei virtuaalilompakosas ole, niin ei muuta kuin oikea lompakko auki ja kortti vinkumaan. Oikeasti Codemasters?
En väitä etteikö oikean moottorin päälle rakennettu lasipöytä voisi olla oikeastikin hieno sisustuselementti (se olisi) mutta kiinnostaako pelaajia vakavasti ajetun F1-kisan jälkeen se kertyvä XP, siitä tienattava uusi kokemustaso ja sen myötä lukkojen takaa aukeavien kypärien ja ajohanskojen vanavedessä valittavaksi tuleva uusi hienompi nahkasohva? Veikkaisin, että klassikkoformulat toisivat enemmän iloa.
Pirelli Hot Lapsin keksimistäkin voi vain ihmetellä. Toki, Pirelli täyttää 150 vuotta tänä vuonna – ehkä EA on saanut Pirelli-nimen käyttämisestä erikseen rahaa – mutta urheiluautojen ajattaminen F1-simulaatiossa on jotakuinkin yhtä älyvapaata, kuin että EA poistaisi lätkäpelistänsä maajoukkueet ja laittaisi niiden tilalle mahdollisuuden pelata viheriöillä erinäisiä kikkailuskenaarioita jalkapallon kanssa.
Kaiken kukkuraksi urheiluautojen ja jopa niiden turva-autojen ajotuntuma samoilla ajoasetuksilla, mitä formulaa ajettaessa tuli käyttäneeksi oli todella kankeaa ja mitäänsanomatonta. On turha odottaa urheiluautoilta mitään Assetto Corsaa tai Project Carsia, mutta turha odottaa niiltä myöskään mitään toimivaa arcadea tai simcadeakaan. Tönköillä autoilla pitäisi sitten innostua driftaamaan, pujottelemaan tolppia, ajamaan mahdollisimman kovaa kolmen pätkäsession aikana keskiarvoajan saamiseksi tai vetämään läpi checkpointeista.
Jos unohdetaan F1 Life ja Pirelli Hot Laps, on sisältö varsin tuttua viime vuodelta – paitsi jos olet niitä harvalukuisempia, jotka omistavat PC:lle kunnon VR-lasit. Siinä tapauksessa pääset pelaamaan ensimmäistä kertaa Codemastersin formulaa VR-tilassa.
Mitä olen itse nähnyt videoita, vaikuttaisi homma ainakin teoriassa jokaisen formulafanin unelmalta ja on hienoa, että Codemasters on viimein saanut VR-tuen toteutettua edes PC-versioon. En kuitenkaan voi kommentoida ominaisuutta juurikaan sen enempää, koska satun omistamaan vain PSVR-lasit.
Useiden tuoreiden Steam-arvosteluiden mukaan VR-tuki kuitenkin olisi buginen: kaatuilua, huonoa ruudunpäivitystä ja viivettä jopa tehokorteillakin. Mene ja tiedä, mutta ainakin paperilla VR-tuki on tervetullut uudistus. Tätä kirjoittaessa peli on saanut ensimmäisen 1.05 päivityksensä ja liuta bugeja on korjailtu, mutta VR-tilan parannukset ovat jääneet vähiin.
Periaatteessahan Codemasters olisi voinut jättää yllä mainitun turhan hömppäsisällön kokonaan tekemättä ja jopa levätä laakereillaan tämän vuoden. Päivitettyään kuskit sekä ennen kaikkea autot uuteen muotoon ja uusille isommille vanteille, päätti kuin kultalusikalla tarjoiltuna F1-sarja myös jatkaa viime vuonna mukaan tulleita sprinttikisatapahtumia, jotka ovat nyt pelissä uuden Miamin radan tavoin. Oikeita uudistuksia ei olisi tarvinnut edes keksiä itse lainkaan, etenkin kun lisäsivät PC:lle sen VR-tuenkin.
Pelissä sprinttikisat toimivat, kuten oikeassakin formulasirkuksessa. Ensin ajetaan aika-ajot, sitten sprintti ja lopulta sprinttitulos määrää sunnuntain GP:n lähtöjärjestyksen. Kausimoodissa ja muissa virallisissa sprintit ajetaan vain muutamissa kisoissa, kuten oikeastikin, mutta pikapelissä pelaaja voi kunkin radan osalta määrittää haluaako ajaa oikean GP:n vaiko sprintin.
Peruspuitteiltaan F1 22 toimii kyllä. Paikalliseen pelaamiseen mukana on tutut pikapeli, mestaruusmoodi, viime vuoden uutuus ja uramoodin samalla kahtia jakanut MyTeam, co-op mestaruusmoodi sekä jaetun ruudun pelitila.
Siinä missä uramoodissa kehitellään autoa, ajetaan useita kausia ja tehdään tiivistä työtä tiimin kanssa, puljataan ihan kivassa MyTeamissa virtuaalisten korttien kanssa. Kullekin kuskille on suotu erilaiset tehoarvot kuskimarkkinoilla. Pelaaja liittyy formulasirkukseen ylimääräisenä tiiminä siinä missä perinteinen kuskipainotteinen uramoodi keskittyy auton paranteluun ja formulapäivitysten valitsemiseen, hallitaan MyTeamissa koko tiimiä lepopäivineen kaikkineen. Valitaan sponsoreita, manageroidaan eri osastoja ja niin edelleen. Myteam tuntuu pitkälti samalta kuin viime vuoden versiokin, eli sen kummempia muutoksia ei juurikaan ole Pirelli Hot Lapsin lisäksi tapahtunut.
Nettipeliä ei ole unohdettu – tarjolla on jälleen rankattua nettipelaamista sekä sitä sikailijoiden suosimaa tavallisempaa, ilman seurauksia ajettavaa nettimoodia.
Ranked-moninpelissä saa selvästi parempilaatuista peliseuraa, mikäli haluaa pyrkiä ajamaan kisoja, jollaisia ajaisi tekoälyn kanssa. Porsastelu ranked-pelissä johtaa huonoon luokitukseen ja hyvän luokituksen saavat eivät lopulta aja huonosti käyttäytyvien kanssa. Onneksi rankedissa saakin parhaimmillaan sydämensykettä nostattavia kisoja, joissa ajetaan herrasmiesmäisesti rengas rengasta vasten, eikä kiilata eteen suoralla, eikä mutkissakaan, mikäli toinen on selvästi edellä. Kisaaminen on jännää ja aina kun joku spinnaa tai jotkut kolaroivat, tulee siitä oikeasti todella kivaa momentumia ajamiseen.
Yksinpelaavan iloksi tekoälyä saa jälleen säätää portaattomasti ja ajoipa sitten millä tahansa tasolla, on tekoäly taitava ja tarvittaessa myös syöksyy mutkiin ja ottaa omansa pois, mikäli vastustaja on huolimaton. Erilaisia ajoapuja on jälleen tarjolla ja padillakin pystyy sen ansiosta ajamaan, joskin kovin tunnoton kokemus se kokonaisuutena on. Ajotuntuma erityisesti ratilla ja polkimilla on sen sijaan yhäkin vallan mainio, force feedback -efektikin toimii hienosti, kuten on toiminut Codemastersin ego enginellä viimeiset kaksitoista vuotta.
Vaurionmallinnus on edelleen sellainen, jota voisi mielestäni viilailla ja parannella – sentään renkaan irtoamisen animaatiota on nyt vähän muuteltu ja olin katsovinani, että paloja autosta irtoaisi ja lentelisi joissain tapauksissa hieman aiempaa enemmän. Silti monesti kolaroinnin aiheuttamat vauriot ovat kaikilla simulaatioasetuksilla vähän satunnaista – se suurin kärsijä on edelleen aina se etusiipi, joka voisi sekin hajota hieman monipuolisemmin, kuten on oikeita kisoja katsoessa huomattu, että monesti etusiivet eivät ole joko ehjiä tai hajalla, vaan vaihtoehtoja on useita siltä väliltä ja paloja voi irrota pieniäkin tai jäädä repsottamaan.
Säännöt eivät enää tuntuneet aivan yhtä pelaajakeskeisiltä, vaan aikasakkoja saa onneksi tekoälykin – nettipelissä meno on tasaista, kun kuka tahansa voi saada aikasakkoja tai tulla hylätyksi aika-ajoissa ajelemalla mutkia oikoen. Kolarointia tekoälyautojen osalta tosin toivoisi enemmän – monesti kisoissa ja etenkin uusintoja tarkastelemalla näkee kuinka tekoäly ohittelee keskenään kisojen aikana, mutta ani harvoin tekoäly kolaroi muuten kuin pelaajan kanssa. Koneetkaan kun eivät formuloista juuri koskaan hajoa, on kisaaminen kyllä sinänsä jännää, kun yrittää kivuta sijoissa ylöspäin hyvän vastuksen antavan tekoälyn seassa puikkelehtien, mutta ne sellaiset yllätyskertoimet, joissa tekoäly kolaroi keskenään tai jonkun auto leviää, loistavat lähes kokonaan poissaolollaan.
Audiovisuaalisella puolella F1 22 toimii, mutta juuri mikäänhän ei ole muuttunut vuosiin. Grafiikka ajaa asiansa, uudet formulat 2022 kauden muotoiluineen ja isoine vanteineen näyttävät jälleen autenttisilta ja TV-lähetyksen kaltaista hienoa presentaatiota on jälleen hinkattu astetta aidommaksi.
Tuttu intro pamahtaa näytölle jo pelin käynnistyksessä, David Croft esittelee kisat ammattitaidolla ja varikkoporukan pöhinää näytetään ennen lähtöä ja kuvassa nähdään turva-auto ja fakta jos toinenkin kulloinkin ajettavasta kisasta. Miamin rata on totta kai kiva kokea ensi kertaa virtuaalisena ja palkintopalliseremoniaa on ehostettu sillä, että voittaja näytetään kävelemässä tunnelissa lavalle juuri ennen korokkeita.
Codemastersin ego enginen etu on ollut se, että se on pitkään pitänyt pintansa nättinä, mutta vuosittainen visuaalinen yllätyksettömyys alkaa pikkuhiljaa painaa pelisarjaa, eikä egon ikääntymiseltäkään voi välttyä.
Äänipuolella formulat toimivat hyvin ja kuulostavat kutakuinkin aidoilta – kunhan muistaa laittaa äänenlaadunkin vielä ultra-asetukselle, joka ei jostain syystä sitä oletuksena ole. Muut äänet koostuvat lähinnä kisainsinöörin pelinaikaisesta hölinästä pelaajan korvaan. Yksi EA:n aikaansaama turha lisäys on valikoissa nyt soiva pop-musiikki, sen tutun dramaattisen instrumentaalisen F1-musiikin korvikkeena. Halutessaan soundtrackin voi kuitenkin jokseenkin hassusti vaihtaa vanhaksi tutuksi F1-musiikiksi, jolloin poppia ei kuulla lainkaan.
Loppusanat
Kokonaisuutena F1 22 on jo nyt lunastanut paikkansa EA:n muiden urheilupelisarjojen parissa. Se ei tuo mukanaan oikeastaan mitään suurta uutta ja osa uudistuksistakin on täysin turhia. Peruspuitteiltaan homma toimii, ajotuntuma on hyvä, säädettävä tekoäly antaa haastetta yksinpelaamiseen ja ranked-nettipelissä saa vääntää tarkasti ja tosissaan. Erilaista pelattavaa löytyy pääasiassa viime vuoden version kaltaisesti, suurimpien rakenteellisten uudistuksien ollessa Miamin rata ja sprinttikisat.
