F1 2023 arvostelussa

F1-sarjan kuluva 2023 kausi on nyt edennyt yli puolivälin. Tätä kirjoittaessa Max Verstappen johtaa sarjaa pisteissä kesätauon alettua jo niin hyvällä 125 pisteen kaulalla tallikaveriinsa, että vain Sergio Perez käytännössä voi hallitsevan mestarin haastaa. Kahdella seuraavalla on enää teoreettinen mahdollisuus napata mestaruus itselleen, kun kymmenen kisaa on ajamatta. Kauden hienosti aloittanut Fernando Alonsokin näyttää hänkin jo taipuneen, kun muutamat muut tallit ovat saaneet päivityspaketteja aikaiseksi. Valmistajien mestaruus lienee mennyt jo Hondalle. Kausi sinänsä on ollut varsin merkillinen, kun lähestulkoon joka kisassa sataa joko aika-ajoissa tai itse kisapäivänä. Onneksi kaiken tämän saa muuttaa haluamakseen itse ratin taakse hyppäämällä.

Normaalisti Game Realityn arvostelu F1 23 -pelistä olisi saatu nettiin heinäkuun puolivälin paikkeilla, mutta jostain selittämättömästä syystä arvostelukoodien jakamisessa oli jotain kummaa ongelmaa ja peli saatiinkin arvosteltavaksi vasta kolme viikkoa julkaisupäivän jälkeen(!) Tässä nyt sitten tuoreinta formulaa – todennäköisesti hartaimmat fanit ovat pelin jo hankkineet kaksi, kolme tai ehkä jopa sen viisi kisaviikonloppua sitten, mutta jos Sinä luet tätä ja vielä mietit elokuun lämpimässä vesisateessa istuskellen potentiaalista ostopäätöstäsi – tässä arvostelua, olkaapa hyvät.

Päällisin puolin vastassa on melko tuttu setti Codemastersin vuosittaista moottoriurheilua. On uusimmat F1-kuskit, viime kauden F2-kattaus sekä kaikki oikeat 22 rataa. Viime vuonna päästiin kokeilemaan muutamaa ärsyttävää mutkaa lukuun ottamatta ihan ajettava uusi Miamin rata. Tällä kertaa mukaan pomppaa vauhdikas Las Vegasin GP, joka oikeasti on todella hauska ajaa ainakin virtuaalisessa muodossaan. Rata on täynnä vauhdikkaita suoria ja kaasupoljennan iloa särkemässä on vain muutama hitaampi mutka.

F1 22 toi mukanaan sprinttikisamahdollisuuden, F1 23 pitää sisällään nyt myös tutuksi tulleen punainen lippu -säännön, jossa koko sessio usein (katsojan harmiksi) laitetaan jäihin, mikäli riittävän pahaa jälkeä tulee. Mikäli pelissä pelaaja runnoo autonsa lunastukseen, on edessä ajan takaisin kelaaminen tai koko session keskeytys, mutta mikäli joku tekoälykuskeista saa sopivasti vauriota, heitetään punainen lippu kehiin. Paussin aikana palataan varikolle ja pelaaja saa tilaisuuden vaihtaa renkaitaan, ennen kuin palataan uuteen aloitukseen lähtöruutuun, jäljellä olevien kierrosten kanssa sen hetkisin sijoituksin.

Punainen lippu ehdottomasti tuo oman lisäjännityksensä kisojen ajamiseen, mutta sen saaminen aikaiseksi ainakin tietoisella tekemisellä tuntui olevan vähän satunnaista, vaikka valikoissa olikin asetettuna päälle ”tapahtuu usein.” Turva-auton tapaan punaisen lipun saa päälle minimissään vai 25% kisapituudella – kolmen ja viiden kierroksen kisoissa turva-autoa ei nähdä. Uutena ominaisuutena F1 23 tarjoaa kisapituuksien 25% ja 50% välille tuotua 35% vaihtoehtoa, joka sekin on hyvä pikkulisäys asetuksiin.

Kokonaisuutta pitää kasassa edelleen eteenpäin puksuttava Codemastersin EGO-enginen vanhus, joka on ehkäpä saanut maalikerroksen jos toisenkin kylkeensä, sillä peli näyttää oikeastaan aika maukkaalta etenkin iltakisoissa, vaikka ”samaa” peliä on tullutkin pelattua vuodesta toiseen. Pari viimeistä Codemastersin formulaa on mennyt varsinkin PC:llä ihan kepeästi ultra-detaileilla ilman ruudunpäivityksen notkahduksia jo vähän vanhemmallakin raudalla, niin kuin nytkin – se jos mikä on hyvä asia. Valaistusefektit ovat silti mielestäni hieman parantuneet ja kaikki näyttää vähän paremmalta kuin aiemmin – ei paljon, mutta jotain eroa huomaa kuitenkin ja sadekelikin on edelleen erittäin näyttävä. Äänissäkin on mielestäni päästy aavistuksen verran sitä aitoa turboformulaa kohti, jota pelissä simuloidaan. Yleinen presentaatio on jo useamman vuoden ollut varsin kohdallaan ja autenttisuutta lisää hienosti parivaljakko David Croftin ja Anthony Davidin höpöttelyt.

Ennen pelin julkaisua netissä naureskelivat, että Codemastersilla on edessään helppo vuosipäivitys, koska F1-tallit eivät ole tälle kaudelle autojaan jaksaneet liiemmin muutella. Tämä on oikeastaan ihan totta: yksi F1-sarjan mukavuuksia on aina ollut visuaalisesti uudistuvat autot uusine värityksineen, mutta 2022 vs 2023 on lähestulkoon kaikkien tallien osalta mennyt värityksien kuin fyysisten muodonmuutostenkin kanssa minimaalisilla uudistuksilla – huomattavin lienee Williams-talli ohjaamo sivulle maalattuine duracell-kuvioineen. Luonnollisestikaan muutoksen niukkuus ei ole Codemastersin vika, mutta uusien värityksien puute saa F1 23 -pelin tuntumaan aavistuksen verran vanhan toistolta hitusen enemmän. Tähän kun päälle vielä lisää sen, että jopa F1 23 -pelin kansikuvakin näyttää melkein samalta kuin viime vuonna, niin uusinnan maku on vahva. Kansikuvan kolmesta kuskista kaksi on samoja ja edustettuna ovat samat kolme tallihaalaria. Visuaalisesti tökerö ja väsynyt leikkaa-liimaa -efektikin huokuu kansisuunnittelussa. Ehkä ensi vuonna vaihteeksi formuloita kanteen?

Ajotuntuma F1 23 -pelissä kuninkuusluokan formuloilla ajettaessa on pääosin erittäin hyvä, etenkin ratti-poljin -yhdistelmällä, mutta PS5-ohjaimen käyttäminen samoilla ajoasetuksilla (manuaaliset vaihteet ja suurimmaksi osaksi ilman ajoapuja) yllätti siinä, kuinka hyvin peliä pystyy padillakin pelaamaan. F2-luokan autot ovat luonnollisesti hitaampia ja ehkä edelleen jollain tasolla levottomampiakin ajaa – ainakin vähennetyillä ajoavuilla.

Erilaisia ajoavusteita löytyy se sama setti kuin aiemmistakin peleistä ja autopeleistä näin yleensä. Oikea ajolinja, ABS-jarrut, luistonesto, jarrutusapu ja niin edelleen. Vaurionmallinnus on kutakuinkin se sama vanha, mutta visuaalisesti sentään nyt vähän muutakin rojua irtoilee paikoiltaan nokkakolarissa, kuin se yksi rengas. Pikkukolareissa kärsijä on tutusti yleensä etusiipi tai sen pala, mutta tämä lienee oikeastaan nykyään jo melkeinpä realististakin uusien formuloiden myötä. Tekoälyä on mielestäni aavistuksen viilailtu; se ohittelee aggressiivisesti ja etsii ohituspaikkoja, kuten ennenkin, mutta samaan aikaan tietynlainen pelaajan taka- ja sivutuuppiminen sekä änkeminen vääriin paikkoihin on mielestäni vähentynyt selkeästi ja tekoälyn ajaminen on yleisesti ottaen realistisempaa. Parhaimmillaan taistelut tekoälyn kanssa ovat erittäin nautinnollisia, joskin edelleen tuntuu siltä, että kolarointituomiot ja kontakteista saatavat aika-sakot koskevat enimmäkseen vain pelaajan omaa autoa. Tarjolla on edelleen portaattomasti säädettävä vaikeustaso arvoasteikolla 0-110, josta jokainen löytää sen oman tasonsa.

Sisällön puolesta Codemasters tarjoilee pääasiassa samaa kuin viimeisimpinä vuosina, mutta kaikenlaista pientä on yritetty viritellä, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ensiksi voisi mainita valikot: monissa tämän päivän peleissä ei ajatella enää lainkaan pelaajan mukavuutta. Laitetaan ajattelemattomasti päävalikot täyteen QR-koodilaatikoita, twitter-bannereita, discord-logoja tai muuten vain rumia DLC-mainoksia tai muuta mainosroskaa silmiä häiritsemään.

F1 23 -pelissä valikot ovat näiltä osin ihan ok-tasoa – vain yksi mainosloota – mutta yleisesti valikot ovat paikoin hitaat navigoida. Peli haluaa myös joka välissä erillisen ilmoituslaatikon kera ottaa yhteyttä Codemastersin hitaanpuoleisiin servereihin, tekipä pelaaja valikoissa sitten mitä tahansa. Samaan aikaan kaikki turha kikkailu olisi voitu jättää pois. Sinänsä yksinkertaisista valikoista on onnistuttu myös tekemään käsittämättömän sekavat. Roskiin ovat joutaneet viime vuoden selkeät valikot. Nyt päämenussa näkyy uusin tarinamoodi Breaking Point 2, uramoodi (my team ja driver -vaihtoehtoineen ilman pelillisiä uudistuksia) paikallismoninpeli, QR-koodilla skannattava liigatila, virtuaalikauppa sekä F1 World – siinä ne.

Virtuaalikaupasta voidaan ostella varikkokolikoilla kosmeettista roinaa, kuten vaatteita sekä uusia auton kuviointeja. Tuttuun tapaan kolikoita saadaan hankittua vain oikealla rahalla. Breaking Point 2 on nimensä mukaisesti jatkoa toissavuotiselle tarinalle – omassa F1 2021 -arvostelukappaleessani tarinamoodi kaatui aina samassa luvussa Windowsin työpöydälle, joten en sitä koskaan päässyt kokonaan lävitse, mutta uusi BP2 meni. Edellisen kerran tarinassa ensiesiteltiin brittikuskit Aiden Jackson, kiusaajahahmon kaltainen Devon Butler sekä Aidenin tallikaverina toiminut vanhempi kuski, Casper Akkerman. Peli tarjoaa onneksi pikakertauksen niille, jotka ovat unohtaneet, tai eivät ole pelanneet F1 2021 -pelin tarinamoodia.

F1 2021 -pelin tarinamoodissa valittiin jokin talli ja kaikki kolme fiktiivistä kuskihahmoa ajoivat oikeassa tallissa, silloisten oikeiden F1-kuskien paikalla ja tallia pyöritti fiktiivinen tallipäällikkökin. BP2:n tarina aloitellaan kaudelta 2022 ja nopeasti siitä liikutaankin harppaillen kaudelle 2023. Kokonaista kautta ei tarinan aikana ajeta, vaan 17 lukua (eli kisaa) käsittävä formuladraama harppailee monin paikoin viikkoja eteenpäin aina yhden pelatun luvun jälkeen. BP2:n tarinassa oikeiden tallien rinnalle liittyy kokonaan uusi fantasiatalli, Andreo Konnerin johtama Konnersport Racing, jonka moottorinvalmistajaa ei tosin koko tarinan aikana missään vaiheessa kerrota eikä merkkiä ajohaalareissakaan mainita.

Uusi, yhden ison takautuman kaltaisesti dokumentaarisena haastatteluna kerrottu tarina kirjavine hahmoineen pitää otteessaan, joskin draamankaari tällaisessa F1-tarinassa jää aina väistämättäkin pintapuoliseksi, kun elämä rajoittuu lähinnä radalle ja sen välittömään läheisyyteen. Edellisen tarinamoodin tapaan draamaa koetaan jälleen lähinnä tallin sisällä ja kahden kuskin välillä, tunteiden kuumentuessa. Kisojen välissä mukadraamaa voidaan lukea läppärin kautta iltalehden uutisotsikoista, fanien kommentteja feikkitwitteristä sekä sähköposteja selailemalla. Pariin otteeseen päästään jopa tekemään tallipäällikön hommia valintojen muodossa ja jokaisen kisan jälkeen höpötellään lehdistön kanssa. Jotkin vastauksista kasvattavat pelaajan tallin tehoa ja toiset mainetta. Puhelinkin pirisee tuon tuosta, kun jollain tutulla on jotain sanottavaa. On myönnettävä, että en parin sähköpostin ja feikkisomepostauksen jälkeen vaivautunut viestejä enää lueskelemaan. Kaiutinpuhelut olivat sen sijaan mielenkiintoisempia ja kenties jatkossa, tulevissa tarinamoodeissa olisi hyvä keskittyä ääniviesteihin tai vastaaviin.

Tarina ei onneksi pyöri enää pelkkien samojen naamojen ympärillä, vaan uusina hahmotuttavuuksina mukaan saadaan tallipäällikkö Andreo Konner, mutta myös tallia sponsoroiva isä-Butler sekä nouseva tähti ja F2-sarjan mestaruuden voittava naiskuski, Callie Mayer, joista jälkimmäisellä ajetaankin lopulta melkeinpä puolet koko tarinasta. Oikeassa elämässä naiskuskeja ei ole F2 tai F1-sarjassa juurikaan nähty. Lähin vastaava lienee Tatiana Calderón joka kaudella 2022 ajoi neljä kisaa F2-sarjassa ja kaudella 2019 jopa 22 kisaa, mutta tällä kaudella onkin sitten viettänyt aikaansa Le Mansin parissa. Syystä tai toisesta naisia ei ole päässyt nousemaan F1-auton rattiin varsinaiseksi kuskiksi, vaikka Calderón toimikin vuosina 2018-2021 Alfa Romeon F1-testikuskina.

Siinä missä Codemastersin GRID – Legends heitti tarinamoodissaan ruudulle oikeita B-luokan näyttelijöitä ja teki kaikesta vähän turhan kornia omaan makuuni, on F1 23 onneksi pitäytynyt hyvin äännellyissä, animoiduissa hahmoissaan. Ne näyttävät nyt entistä paremmilta, vaikka suualueen animointia ei kai tulla koskaan missään saamaan kunnolla luonnolliseksi ylivalkoisine mattahampaineen. Breaking Point 2:n tarina-ajoissa ei myöskään ole mitään skrpitattuja pyörähdyksiä ja ulosajoja, kuten GRID – Legendsissä, joten tämä myös on plussaa.

Ihan kohtalaisen pitkä tarinamoodi on eräällä tapaa pelimekaanisesti (aiempien tapaan) kuin kermalla ja mansikoilla kuorrutettu skenaariopelitila, jossa pelaaja usein laitetaan ohjaksiin näyttävän välipätkän jälkeen keskelle kisaa, tavoittelemaan esimerkiksi tiettyä sijaa tai ohittamaan tiettyjä kuskeja ennen tiettyä kierrosta. Jokaisessa luvussa on omat päätavoitteensa, joihin on päästävä tai peli on menetetty. Mukana on myös bonustavoitteita, mikäli pelaaja saavuttaa päätavoitteen. Tarjolla on kolme vaikeustasoa. Sanoisin, että ”normaali” on haasteensa puolesta aivan liian helppo huristella lävitse, kun taas kolmas, eli hard on sellainen, jossa muut kuskit ajavat melkeinpä yli-inhimillisen lujaa. Mikäli jokin luku muodostuu liian hankalaksi, suosittelee peli lopulta vaikeustason alentamista.

Palataan hetkeksi valikkosuunnitteluun. Mikä kumma on pelin päävalikossa majaileva F1 World? Se on uudelleen nimetty F1 Life viime vuoden pelistä. Sen kautta voidaan kustomoida pelaajan nettipelissä käyttämäänsä fantasiakuskia sekä fantasiaformulaa ja sisustella virtuaalikämppää, joista jälkimmäinen tuskin ketään edes oikeasti kiinnostaa. Viime vuoden pelitokeneilla avautuneet, surkealla ajotuntumalla varustetut superautot ovat edelleen mukana täysin samantasoisena kokemuksena. Niitä ei enää kerätä virtuaalikämpän nurkkiin, eivätkä ne ole muutenkaan esillä, vaikka time trialia ja Pirelli Hot Lap -tilaa niillä voikin yhä ajella. F1 Worldin takaa löytyvät myös compendium, garage sekä play-valikko.

Compendium on varmasti ollut paperilla hauska ajatus, mutta se on kömpelösti toteutettu. Kyseessä on käytännössä virtuaalinen tönkösti selattava tarrakirja, johon uusia tarroja ostellaan insight-silmätokeneilla. Ennen vanhaan keräiltiin NHL-tarroja ja jalkapallotarroja vihkoihin, mutta nyt pelaajat voivat kerätä oikeita kuvia kuskeista, autoista sekä vähän pientä elämänkertaakin. Formulafanina olisi toki kiva katsella HD-kuvia aiheesta, silloin kun ei jaksa pelailla, mutta kuvat on usein pilkottu liian moneksi tarraksi ja vaikka tarroja saisikin kasaan sen verran, että koko kuva saadaan kokonaiseksi, ei yhtäkään vihkon kuvista saa klikata edes koko ruudun kokoiseen tarkasteluun, vaan ne ovat ja pysyvät pienikokoisena ruudulla. Mitä järkeä tässä on? Jospa kuitenkin avaan sen nettiselaimen ja etsin kuvia sieltä…

Play-valikon taakse on käsittämättömällä tavalla piilotettu autopelien yleisin pelimoodi, pikapeli, mutta myös time trial, goals, ranked ja perusnettipeli on heitetty sinne. Uudet kummallisesti nimetyt series sekä solo&multiplayer events -moodit on nekin jostain syystä piilotettu pois päämenusta. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään F1 23 -pelin valikkosuunnittelijaa. Miksi pikapelimoodi löytyy vasta kun klikkaillaan F1 world->play->grand prix? Samasta grand prix -pikapelivalikosta parin edellisvuoden tapaan aloitetaan myös F1- ja F2-kausimoodit, joka tekee kysymysmerkistä entistä suuremman.

Seriesmoodissa on tarjolla kolmen sorttisia kisoja fantasia-autoille ja yhden sorttisia virallisille F1-autoille, joista jälkimmäisessä tosin silti palkintopallilla juhlii pelaajan oma hahmo. Kun ajetaan fantasiaformulalla, on vastassa fantasiatekoälyautoja, joiden kuskinimet tulevat pelaajan Steam-ystävälistalta (Forza Horizonin drivatarien tapaan) ja loput on Codemastersin keksimiä, jos ystäviä ei ole tarpeeksi. Kokemus muistuttaa nettipeliä, mutta ihmiskuskien sijaan pelaillaan ”bottien” kanssa, joiden tekoäly mielestäni oli aavistuksen rämäpäisempi, kuin F1-tekoälykuskien.

Series sekä solo&multiplayer events on kummallinen yhdistelmä sisältöä. Multiplayer events kattaa muun muassa nettipelin pikavaihtoehdon, jossa hypätään satunnaiseen sessioon valitsemalla haluttu rata tai satunnainen rata. Valitsemalla tietyn radan ei välttämättä löydä lainkaan peliseuraa. Solo-osuus kattaa muun muassa arcade-asetuksilla kisaamista, muutamia skenaariotilanteita ja sen sellaista sekalaista. Seriesissä tutustutaan muun muassa katuratoihin tietyllä setupilla ja nopeasti tai hitaasti kuluvilla renkailla, mutta sitten mukana on myös eräänlaista oppimiskoulua, kun hinkataan mastery-kisoissa vaikkapa Reb Bull Ringiä tai Monzan rataa useita kertoja putkeen viiden kierroksen mittaisissa kisoissa. Ensimmäisessä kisassa ajetaan kaikilla avusteilla ja ilman vaurioita ja kisa kisalta näitä vähennellään pelaajan alta – aina on jokin tavoite johon pitäisi yltää, jotta haaste taittuu ja seuraava saadaan eteen. En itse oikein pidemmän päälle jaksanut näistä innostua ja yleisesti ottaenkin series sopii varmasti paremmin aloitteleville pelaajille.

Menestymällä series ja solo&multiplayer events -moodeissa pelaaja tienaa rahaa, tokeneita ja fantasiaformulan virityssälää sekä saa grindattua XP:tä hitaasti etenevään podium passiin. Viimeksi mainittu nostaa lopulta pelaajan superlisenssin kirjainta välillä D-A. Lisenssin luokka vaikuttaa yksinpelimoodien vaikeustasoon, mutta myös nettipeliinkin. Lisenssin kirjainluokka määrittää sen, millainen sessio pelaajan eteen annetaan. D-luokan lisenssillä nettisessiot ajellaan ilman vaurioita, eivätkä ”kokemattomat” pelaajat voi törmäillä toisiinsa. A-luokassa ajellaan vauriot päällä ja pelaajat voivat kolaroida keskenään. B ja C ovat näiden kahden välimaastoa.

Podium passin XP:n lisäksi series ja solo&multiplayer events tuottavat uusia osia pultattavaksi pelaajan fantasia-autoon, virtuaalirahaa sekä insight-nimeä kantavia silmätokeneita. Uusia lahjaksi saatuja osia, kuten moottoria ja vaihdelaatikkoa voidaan garage-ruudussa pultata fantasia-autoon, jotta se kulkee lujempaa tai antaa esimerkiksi enemmän boostia DRS-systeemiin tai tietyillä radoilla renkaisiin lisää pitoa – jopa nettipelipuolella siis.

Virtuaalirahalla voidaan boostata näitä osia vieläkin paremmiksi ja ylimääräiseksi jääneitä huonompia osia voidaan ”purkaa” paloiksi, jotta saadaan lisää rahaa ja silmätokeneita. Jokaisen yksittäisen osan purkaminenkin kuitenkin heittää ruudulle viestin, että peli juttelee Codemastersin serverin kanssa joka ikinen kerta. Pelaaja voi garage-ruudussa palkata myös henkilökuntaa parantamaan formulansa statseja erilaisin tavoin.

Tässäkin kohtaa huutelen valikkosuunnittelijan perään: miksi esimerkiksi päättyneen series-kisan jälkeen joudun palaamaan valikoissa kaksi askelta taaksepäin (ensin play-valikkoon ja sieltä f1 world -valikkoon) jotta pääsen asentamaan ansaitsemiani uusia osia formulaan garage-ruudussa? Pikavalinta suoraan garageen olisi ollut äärimmäisen kätevä. Play-valikosta löytyvä erillinen goals on sekin sijoittelunsa puolesta vähän hämmentävä. Goals-ruudussa voidaan asettaa erilaisia ”etappeja”, joita yritetään pelatessa saavuttaa. Kerrallaan aktiivisena voi olla viisitoista tavoitetta kuudelta virtuaaliavustajalta, joita ovat muun muassa kisa-analyytikko ja tapahtumamanageri. Tavoitteet ovat tasoa aja 20 kierrosta puhtaasti millä tahansa radalla, aja 30 mailia millä tahansa radalla tai esimerkiksi voita kolme kisaa ranked-nettipelissä. Näitä kun saavuttaa, saa silmätokeneita ja rahaa palkkioksi. Ehkä goals olisi kuitenkin paremmin sopinut alavalikoksi vaikkapa garage-ruutuun. Hämmentävää sijoittelua jatkaa myös nettipelin puoli. Ranked-moninpeli löytyy play-valikosta, mutta rankkaamaton pikapeli on siis solo&multiplayer events -valikossa, kun taas käynnissä olevat peliaulat ja oman nettipelin luonti löytyvät play-valikossa olevasta multiplayer grand prix -osiosta. Miksi näin?

Kaiken kaikkiaan uudet yksinpelitilat ovat jokseenkin sellaisen oloisia, että kaikkea sekalaista on vain tungettu mukaan, jotta löytyisi edes jotain uutta pelattavaa, ilman että pelimoodien todellista viihdearvoa olisi mietitty aivan loppuun asti. Nettipelikin – ainakin rankkaamaton on sellaista sikailua ja tahallista kolarointia, että muutamaa kisaa kauempaa sitä showta ei jaksa kukaan katsella. Ranked moninpeli osaa parhaimmillaan viihdyttää entiseen malliin, koska sieltä löytää siistimmin ajavaa peliseuraa, mutta ensin pitäisi jaksaa ajella superlisenssi A-luokkaan, että saa kunnon kisoja ja parempaa peliseuraa aikaiseksi.

Arvostelun kirjoitushetkellä F1 23 oli ehtinyt saada kolme suhteellisen isolla korjauslistalla varustettua päivitystä, mutta bugeja vielä tuntuisi löytyvän. Omalla kohdallani käyttämäni Logitechin G29 -rattipoljinsetti kadotti usein jokaisen tavallisen kisan jälkeen tärinäpalautteen ratista – tarinamoodi tuntui toimivan ilman tätä ongelmaa. USB-johdon nykäisy irti ja takaisin korjasi ongelman jokaisella kerralla, mutta tämä alkoi turhauttaa nopeasti.

Loppusanat

Yksinpelikokemuksena sekä kaverin kanssa samalla sohvalla astetta kauniimpi F1 23 on ehdottomasti nautinnollista – ihan jopa perinteisenä kausimoodina, vaikka toki täysin samana pysynyt uramoodi tarjoaa auton kehitystyön ansiosta syvempää pelikokemusta – ainakin niille, jotka eivät sitä ole puhki pelanneet jo aiemmin. Breaking Point 2:n mukanaan tuoma uusi tarina pitää otteessaan, mutta muut uudet yksinpelimuodot, täysin turha tarrakirja sekä rankkaamaton nettipeli eivät kauaa jaksa innostaa. Soppaa sekoittaa tarpeettoman sekava valikkosuunnittelu. Vielä kun lisätään tuoreimman formulan ylöspäin ampaissut hintalappu, joka oletuksena heiluu 70€ molemmin puolin nurkilla, on F1 23 -peliä pienine sisältöuudistuksineen vaikea suorilta käsin suositella ainakaan jokavuotiselle pelaajalle.