Fallout Tactics arvostelussa

Fallout-pelisarja perustuu ydinsodan jälkeiseen maailmaan jossa ihmiset selviävät tappamalla, valehtelemalla, kieroilemalla ja kiristämällä. Ykkösosassa pelaajan hahmo oli ydinsodasta bunkkereissa selvinnyt ihminen, jonka epäkiitolliseksi tehtäväksi jäi hakea uusi mikrosiru hajonneeseen vedenpuhdistuslaitteeseen. Pelille tehtiin vielä Fallout 2 -nimeä kantava jatko-osakin joka toi mukanaan uuden tarinan ja lukuisia parannuksia. Kaiken kaikkiaan Fallout 2 olikin edeltäjäänsä parempi peli.

Uudessa Fallout Tactics nimisessä pelissä unohdetaan edellisten osien suurta roolia näytelleet vanhat RPG-elementit ja hypätään edellisissä peleissä esiintyneen Brotherhood Of Steelin sotilaan saappaisiin. Peli on pistetty aika lailla uusiksi; entisiin Fallout-peleihin nähden grafiikkaa on parannettu, äänet ovat hienompia ja hahmojen liikkeet ja kuolinanimaatiot ovat näyttävämpiä. Myös surun aiheita löytyy, sillä vanha kunnon eräretkeily on unohdettu ja tilalle on nimensä mukaisesti pelkkä taktinen taistelu, jossa peli on vuoropohjainen ja toimintapisteitä merkkaavat edellisten fallouttien tapaan ruudun alareunassa olevat pallukat jotka kuluvat tekemisten mukaan.

Fallout Tactics etenee käytännössä siten, että tukikohdassa otetaan tehtävä vastaan, valitaan soturit, aseistetaan ne ja kävellään tukikohdasta ulos jolloin ruudulle tulee kartta, josta painetaan kartalle ilmestyvää tehtävän paikkaa jolloin matka alkaa. Lähes 99 prosentissa matkoista kohdataan satunnaisia viholliskontakteja, jotka alkavat todella ottaa aivoon kun niitä tulee lyhyelläkin matkalla koettua noin viisi. Kun ollaan päästy tehtävän määränpäähän lahdataan suunnilleen kaikki mikä liikkuu, jonka jälkeen tehtävä on suoritettu ja palataan takaisin omaan tukikohtaan ja aloitetaan koko ruljanssi alusta.

Tämä on muuten hyvä käytäntö lukuun ottamatta paria hölmöä yksityiskohtaa, joista toinen on se että aseet joilla tehtävissä räiskytellään täytyy ostaa. Huvittavaa sinänsä, kerran pelaaja on tämän niin kutsutun armeijan palkkalistoilla ja siitä huolimatta kaikista varusteista ja aseista täytyy maksaa. Rahan keruu onnituu myymällä sotakentältä kerättyjä aseita tukikohdan varustekauppiaille ja vielä järkyttävään alihintaan.

Toinen rutisemisen aihe on se että satunnaiskohtaamisia on välillä yksinkertaisesti liikaa välillä; pelaaja ei pääse liikkumaan kartalla kerrallaan kuin millin tai pari ja taas pitää joko tappaa läjä vihollisia tai juosta niitä karkuun. Toisaalta välillä satunnaiskohtaamiset ovat ihan kivojakin kun tapaa esimerkiksi Terminator 1000 lehmän tai kaksi mutanttia joita auttamalla nämä liittyvät brotherhoodiin.

Kolmas ja kaikkein suurin vika on reaaliaikaisessa taistelussa, joka toimii muuten ihan hyvin lukuun ottamatta sitä, että pieni kokoisiin hahmoihin ei niiden juostessa meinaa osua hiiren osoittimella sitten millään tavalla. Kuvitellaan tilanne jossa hurjistunut robotti juoksee kohti pelaajan hahmoja ranneterät ojossa ja kun pitäisi klikata tätä robottia ampuakseen sitä, niin pelaajan hahmo lähteekin juoksemaan robottia kohti. Kyllä siinä verenpaine nousee kun lähimmästä tallennuksesta lataaminenkin kestää pari hetkeä.

Pelin tekoäly ei sekään ole mitään päätä huimaavaa. Nämä tekoälyttömät ukkelit kun eivät reagoi millään tavalla, vaikka avoimen oven takana ammutaan kaveri singolla paloiksi. Kuolleen vihollisen kaverit vain jatkavat onnellisena seisoskeluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikkein typerimpiä vihollisista tekee sen, että pienellä houkuttelulla vastustajan kymmenpäisen tappojoukkion saa hylkäämään hyvät ampuma-asemat ja juoksemaan omaan miinakenttänsä.. Pitäisi kait typeryydelläkin jokin raja olla.

Pelissä on myös ajoneuvoja, mutta tosiasiassa niillä ei taistelussa tee yhtään mitään, koska ne juuttuvat jokaiseen kentältä löytyvään taloon tai puuhun. Toisekseen ainoastaan tankissa on aseistus. Kyllä humweehenkin olisi mielestäni voinut konekiväärin laittaa. Ajoneuvoista voi kyllä ampua ulos, mutta vekottimen liikkuessa ilman sarjatuliaseita osumisesta ei kannata edes haaveilla.

Ainaiseen tappamiseen kyllästyy nopeasti ja kun tehtäviä on kuitenkin ihan kiitettävä määrä, niin allekirjoittanut ei ainakaan jaksanut tätä peliä aivan kokonaan lävitse kahlata. En missään tapauksessa, sano että tämä peli olisi huono, siinä vaan on pari asiaa jotka rassaavat hermoja aika kiitettävällä tavalla. Jos mietit tämän pelin ostamista ja tykkäsit sarjan aiemmista osista ja etenkin sen taistelumekaniikasta niin luultavasti tämäkin peli kolahtaa kuin miljoona volttia. Jos et tykännyt Fallouteista niin tämäkään peli ei tee poikkeusta. Kuitenkaan roolipelinä Fallout Tacticsia ei kannata kaupasta ostaa, sillä siinä mitään roolipeliä ei ole hahmonkehitystä lukuunottamatta.

Pelin grafiikka on todella kaunista katseltavaa. Fallouttien kuuluisat kuolinanimaatiot ovat vieläkin mukana ja vielä parannettuina versioina esimerkiksi kun ammut jotain raukkaa minigunilla niin jälki on jotain jauhelihan ja lihasuikaleitten välimuotoa tai kun pamautat ihmistä singolla niin kaveria saa etsiä kolmen korttelin alueelta. Myös liikeanimaatiot ovat parantuneet huomattavasti, kun nyt jo näyttää siltä, että hahmot oikeasti laittavat tossua toisen eteen eikä alkuperäisen Falloutin ja kakkosen tapaan ainoastaan sätki maanpinnan yläpuolella. Pelin taustagrafiikat ovat tarkempia kuin aiemmin ja todella kauniita katsoa. Grafiikan resoluutiota voi säätää suuremmaksi kuin enne, joskin se vain vaikeuttaa vielä enemmän hahmoihin hiirellä osumista.

Äänet on ihan kivaa kuunneltavaa varsinkin aseiden munakkaat pamaukset ja kuolevien hahmojen tuskanhuudot. Pelikentällä puiden ja tuhoutuneiden talojen välistä viheltävä tuuli rauhoittaa mieltä ja luo oikeaa tunnelmaa siihen että täällä ei todellakaan ole paljoa elämää jäljellä. Hahmojen puheet ovat ihan hyvin näyteltyjä joskin välillä havaitsee pientä ylinäyttelemisen makua joskaan se ei haittaa ollenkaan.