Far Cry 3 – Blood Dragon on yksi mielenkiintoisimmista peliprojekteista vähään aikaan. Ubisoftin julkaisema ja kehittämä peli ?lipsui? julkisuuteen heti aprillipäivän jälkeen, kun mystisiä teaser-trailereita sekä pelikuvia alkoi vuotaa netin joka kolkkaan. Pei vaikutti niin järjettömältä tämän päivän pelimarkkinoilla, että jotkut jopa epäilivät sen olevan vain ilkeä myöhäinen aprillipila.
Näin ei kuitenkaan onneksi ollut. Far Cry 3 – Blood Dragon on täyttä totta. Peli tätä kirjoittaessa juuri hiljattain julkaistu ja on saatavissa Xboxille sekä Playstationille konsoleiden markkinapaikalta sekä PC:lle Steamin välityksellä. Saatavilla on myös perinteinen retail-versiokin, mutta valitettavasti vain PC:lle.
Mikä sitten on Far Cry 3 – Blood Dragon? Alkuperäistä Far Cry 3-peliä pelanneille tuttua pelissä ovat sen pääasiallinen pelattavuus: mukana Blood Dragonissakin on isokokoinen vapaasti kuljettava pelimaailma, jota on maustettu luonnossa tavattavilla villieläimillä, mahdollisuudella ajella jeepeillä maita ja mantuja, kruisailla veden pintaa pitkin kumiveneillä ja vesiskoottereilla, tai uida meressä robohaiden(!) seassa ja putsata pikkutukikohtia pahiksista.
Tämä jälkimmäinen tarjoaa tavallisen räiskimisen ilon ohella myös käytännön hyödynkin kahden viimeisimmän Far Cry-pelin tapaan: putsatut tukikohdat toimivat pikasiirtymistaipaleina ja ovatkin siten varsin käteviä, mikäli jalan kulkeminen tai edes jeepillä huristelu eivät kiinnosta ja tehtäväpaikalle haluaa pikapikaa. Siihenpä yhtäläisyydet varsinaisen Far Cry 3-pelin kanssa sitten oikeastaan jäävätkin. Muilta osin Blood Dragon on alusta loppuun laseraseilla sekä erilaisilla neonväreillä kyllästetty, sekä kasari- ja ysäritunnelmaa tuovalla rakeisella “VHS-filtterillä” varustettu hullunkurinen parodiaräiskintä.
Tästä kielii jo pelkästään pelin huvittava juonikin: On vuosi 2007 (ja ollaan kaukana tulevaisuudessa!) Omega Force -joukot juonivat pahojaan maailmanvalloittamiseksi ja vain yksi mies voi estää tämän kaiken. Hän on Rex Power Colt – mark IV kyberkommando ja Toisessa Vietnaminsodassa silpoutunut veteraani, joka kovasti muistuttaa punaisen silmänsä ja metallikätensä kanssa kanssa erehdyttävästi erästä 80-luvulla ensi kerran nähtyä kyborgituhoajaa. Rex ei kuitenkaan ole ihmistä muistuttava robotti, vaan pikemminkin RoboCopin kaltainen ihmisjäänne. Mikä parasta, Rexin ääninäyttelijänä kuullaan muun muassa juuri The Terminator-elokuvasta tuttu, valitettavan aliarvostettu näyttelijä Michael Biehn. Aivan tajutonta!
Rex Power Coltin tarkoitus olisi tehdä loppu pelin tapahtumapaikkana toimivaa saarta asuttavan Omega Forcen touhuille, jotka valmistavat saarella muun muassa lasereita silmistään ampuvia verilohikäärmeitä. Vastaansa Rex saa moottoripyöräkypäriin sonnustautuneet synteettiset ja sinistä verta vuotavat Omegan rivisotilaat, jotka ainakin omalla kohdallani toivat vahvasti mieleen 80-luvun alussa julkaistun The Wraith-elokuvan sekä sen mystisen mustaan moottoripyöräkypärähahmon. Kenties pelin tekijät ovat niin ikään nähneet kyseisen elokuvan, tai sitten eivät.
Come with me if you want to live!
Pelissä Rex jakaa loppumatonta oikeutta lyijyllä sekä valopuukollaan ja vanhemmille räiskintäpeleille ominaiseen tyyliin aseita voi olla matkassa kokonainen liuta, eikä aseita onneksi edes tarvitse erikseen kerätä ennen kuin niihin pääsee käsiksi. Lähes kaikki on jo valmiiksi Rexin matkassa ja ne jotka eivät ole, voidaan vaihtaa toisiin vallatuista pikkutukikohdista löytyvien asekaappien kautta silloin kun halutaan. Pelissä tienatulla rahalla voidaan parannella aseita niin ikään aseasekaappeihin ilmestyvillä uusilla ominaisuuksilla, minkä lisäksi asekaapeista voi ostaa myös ammustäydennyksiä, sekä lääkintälaukkuja – tässä pelissä ei mamoilla: tarjolla ole itsestään palautuvaa energiaa!
Etuliitteestään huolimatta Blood Dragon on täysin itsenäinen pikkupelinsä, eikä siten vaadi Far Cry 3:n omistamista. Steamissa pelillä hintaa on 15 euroa, kun taas esimerkiksi Xboxille peli maksaa 1200 MS-pistettä. Täysihintaisesta pelistä ei siis ole kyse, mutta pelin pituuskaan ei ole “koko illan” pelin veroista sorttia.
Blood Dragon käsittää kokonaisuudessaan seitsemän juonitehtävää kestävän tarinan, jota siivitetään staattisilla erittäin rujoilla välianimaatioilla, jotka tuovat vahvasti mieleen 16-bittisten pelien aikakauden ? hyvässä mielessä. Tehtävät ovat idealtaan varsin yksinkertaisia räiskimistehtäviä, joissa pitää silloin tällöin painella vähän myös jotain nappuloitakin, tai suojella vaikkapa jotain tiedemiestä. Tekoäly on melko perustason sorttia, eikä liioin alkuperäistä Far Cry 3-peliä parempaa tai heikompaa. Jonkin verran osaavat viholliset suojautuakin ja yrittää väistellä luoteja, mutta pääasiassa vihollinen pyrkii aika nopeasti rynnäköimään sinne missä Rex piileskelee.
Mikäli ei suorita lainkaan mitään sivupuuhasteltavia juttuja, kertyy tarinatehtäville kestoa hieman yli kolme tuntia. Jos kuitenkin puuhastelee siinä välissä vähän jotain muutakin, niin tunteja voi varmasti lisätä ainakin muutaman. Mikään järjettömän pitkäikäinen peli kyseessä ei siis ole ja jokaisen pitääkin miettiä, onko 15 euroa omasta mielestä pelin keston arvoinen summa.
Alun hymyilyttävän helikopterikohtauksen jälkeen laskeudutaan maan tasalle ja kahlataan läpi nopean tutoriaalin, jota jopa Rex itse vihaa – v-alkuisia sanoja ei Biehn tässä kohtaa turhaa säästele. Kunnioitusta vanhoille 80 -ja 90-luvun toimintaelokuville tehdään myös one-linereiden muodossa: Rex kiroilee ja heittää läppää listimilleen vihollisille, mikä saisi jopa Duke Nukeminkin punastumaan. Pääseepä pelissä näyttämään jopa keskisormeakin silloin kun haluaa – ja vieläpä molemmilla käsillä.
Kuten Far Cry 3:ssakin, ei Blood Dragonissa kuitenkaan tarvitse orjallisesti suorittaa juonitehtäviä heti putkeen. Tehtävien välissä voi putsata mainittuja pahisleirejä, joita löytyy kolmetoista kappaletta, pelastaa pulassa olevia panttivankeja, yrittää löytää kaikki pelimaailmaan piilotetut kuvaputkitelevisiot tai metsästää pelin villieläimiä, jotka ovat kaikki neonväreillä pumpattuja mekaanisia eläimiä, kuten tiikereitä, strutseja tai villisikoja valojen kera. Tapetut villieläimet voi nylkemisen sijaan tyhjentää tarpeellisesta rojusta, joka lähinnä tarkoittaa sitä, että kahisevaa putoilee pelaajan virtuaalitilille jokaisesta listitystä eläimestä.
Tapettujen Omega Force-joukkojen taskut putsaamalla sen sijaan saa yleensä ammuksia ja rahaa, mutta samalla niiltä revitään rinnasta myös niiden synteettinen sydän, joita voidaan keräillä ammuksien tapaan ja heitellä pitkin poikin, silloin kun lähistöllä on vaarallisia verilohikäärmeitä. Näiden isojen neonvalopetojen ohitse joutuu tavallisesti hiippailemaan matalana kyykkien, mutta jos lähistöllä sattuu olemaan partioivia Omega-joukkoja, yksi vihollisten keskelle nakattu synteettinen sydän houkuttelee verilohikäärmeen houkuttimen luokse ja lopulta aiheuttaa taisteluun Omega-joukkojen ja lohikäärmeen välillä.
Eggcellent!
Sisältönsä osalta peli on kieliposkessa tehtyä tavaraa alusta loppuun saakka: peli potkaistaan käyntiin kohtauksella, jossa Rex saapuessaan saarelle pääsee tulittamaan Omega Forcen joukkoja helikopterista käsin Little Richardin “Long Tall Sally” kappaleen pauhatessa taustalla, Rexin itsensä todetessa ?I’m gonna have me some fun!?
Tämä kohtaus on totta kai nyökkäys alkuperäisen Predator-elokuvan suuntaan, kuin on myös se jos pelissä tulittaa minigunilla riittävän kauan putkeen, alkaa Rex huutaa kurkku suorana ? samaan tapaan kuin tummaihoinen hahmo Mac juurikin samaisessa Predatorissa. Peli on muutenkin pullollaan pieniä yksityiskohtia, jotka etenkin Iso-Arskafanit varmasti tulevat huomaamaan. Osansa saavat myös tämän päivänkin suosittu viihde: ilkeällä Omegan johtajalla ja Rexin entisellä kamulla, Sloanilla on saarella säilössä zombeja, jotka osaavat juosta ? toisin sanoen miehellä on ?running dead? -zombeja.
Rex Colt sen sijaan heittää one-linereita nonstoppina ja vääntää läppää milloin mistäkin. Verilohikäärmeiden luolassa (paikka, joka muistuttaa kovasti Aliens-elokuvasta tuttua kuningatar-alienin ?hautomoa?) Rex vääntää useamman erilaisen vitsin mistäs muusta kuin.. munista! Michael Biehn heittää oman roolinsa täydellisellä asenteella ? ja ironisesti vielä paljon tunnelmallisemmin kuin Aliens: Colonial Marines -pelissä, jossa hän ?pääsi? uudelleennäyttelemään vanhaa tuttua hahmoaan, alikersantti Hicksiä.
Hassuttelutunnelmaa pidetään yllä dialogin ja pikkuviittauksien ohella myös musiikin avulla.
Tarjolla on instrumentaalista, syntetisaattoripohjaista tavaraa, joka ei oikeastaan edes kalpene Little Richardin kappaleen tai Michael Biehnin äijämäisen ääninäyttelyn rinnalla. Blood Dragon on toimintaelokuvia ja välillä itse FPS-genreäkin parodioiva peli ? mutta ennen kaikkea tuntuu, että se on tehty The Terminator-elokuvaa silmällä pitäen.
Power Glove (Nintendo Power Glove?) -nimisen artistin tuottama ääniraita on täynnä Brad Fiedelin Terminator-ääniraitaa apinoivaa musiikkia ? muutaman raidan kohdalla se on huomattavissa jopa ehkä liiankin selkeästi. Rex Coltin oma teemaraita on lähestulkoon kuin Terminator-elokuvien teemamusiikki sellaisenaan repäistynä, siinä missä raidat combat I ja combat II muistuttavat molemmat erehdyttävästi Brad Fiedelin musiikkia ensimmäisen Terminator-elokuvan takaa-ajokohtauksesta, jossa terminaattori hyppää rekan puikkoihin.
Toivottavasti Fiedel on sujut asian kanssa. Ei pelissä pelkästään kuitenkaan kuulla Terminatoria apinoivaa musiikkia, vaan vaikutteita on otettu ihan selkeästi myös Vangeliksen Blade Runner-ääniraidaltakin. Näiden kahden sekaan on laitettu myös sitten vähän geneerisempääkin musiikkia, joka ei muistuta mistään olemassa olevasta. Kaiken kaikkiaan pelin musiikit rokkaavat todella hienosti!
We all go to bed when everyone’s dead
Kokonaisuutena Far Cry 3 – Blood Dragon on kirjaimellisesti varsin värikäs tuulahdus muuten niin ummehtuneiden ja seisahtuneiden räiskintäpelimarkkinoiden keskellä, jossa kaikki vuorollaan tuntuvat yrittävän matkia Call Of Duty-pelisarjan menestyksekkäitä askelia. Vaikka Blood Dragon onkin erittäin päätöntä ja hauskaa menoa, etenkin 80-luvun toimintaelokuvien ystäville, ei Blood Dragon ole täysin vailla ongelmia ainakaan PC:llä.
Peli tuntui kaatuilevan tuon tuosta ilman sen kummempaa oireilua, minkä lisäksi peliä varten on pakko luoda Ubisoftin oma Uplay-tili, jollei sellaista ole jo. Kaatuiluongelmat saattavat johtua jopa kokonaan Ubisoftin servereistä, eikä niinkään itse kelvottomasta pelikoodista. Steam toimiikin pelissä vain ?läpikulkuportaalina? ja lopullisen käynnistämisen hoitaa Uplay.
Lisäksi peli, jonka ääniraitaan ja äänityöskentelyyn on panostettu näinkin hienosti soisi myös antavan pelaajalle mahdollisuuden ottaa siitä kaiken irti. Ikävä kyllä pelin äänisäätövaihtoehdot ovat kamalan rajoittuneet: tarjolla on vain yksi äänisäätönamiska kaikille äänille.
Musiikkia ei siis esimerkiksi voi säätää soimaan muita ääniä kovemmalle, mutta käsittämättömintä tässä kaikessa on se, kuinka hiljaisella pelin äänet ovat vaikka äänisäädin olisikin tapissa. Tämä aiheuttaa sen, että kaiuttimia joutuu säätämään luonnottoman kovalle, eikä pelissä siltikään tohdi riittävän hyvin kuulla musiikkia ja ääninäyttelyä, koska aseäänet upottavat ne silti aina alleen huonon äänibalanssin vuoksi. En edes tunnu olevan ainoa mielipiteeni kanssa, sillä Steamin foorumeilta on jo löydettävissä keskusteluketjuja tästä kyseisestä asiasta
Toivon mukaan Ubisoftilla on päivitys tulossa hyvin piakkoin, joka korjaisi asian ? ja kenties kaatuilunkin, joka pilaa peli-iloa etenkin PC-pelaajilta. Kaikesta huolimatta peli on hauska paketti toimintaa ja tämän pikkupelin soisi poikivan vielä joskus ihan ?koko illan? pelinkin. Tätä kirjoittaessa Michael Biehn on vihjaillut kehittäjien kiinnostusta pidempäänkin peliin, joten tässä saattaa vielä käydä hvyin.
Mikäli Blood Dragon jäi kiinnostamaan, suosittelen odottelemaan ainakin yhden päivityksen verran ennen kuin PC-versiota ryntää ostamaan. Mikäli mahdollista, kannattaa tällä erää valita turvallisempi konsoliversio.
