Far Cry 6 DLC-paketit arvostelussa

Ubisoftin pitkäikäinen Far Cry -pelisarja jatkuu jatkumistaan ja jo kuudenteen osaan kerennyt pelisarja (jos spin offeja ei lasketa) on vakinaistanut pelisarjan kaavan ja pelimekaniikan jo siihen pisteeseen, että uutta Far Cry -peliä kokeileva vannoutunut fani ei varmasti ylläty – tai jos yllättyy, niin muutokset ja uudistukset ovat pieniä. Niille, jotka ovat nähneet Far Cry -pelit ja sen mitä niillä on tarjota jo yhden pelin jälkeen, eivät välttämättä niin herkästi tartu uuteen julkaisuun, vaikka miljöö, päähenkilö ja pääpahis olisivat uusia. Tätä kirjoittaessa liikkuu jo sinänsä yllätyksettömiä huhuja siitä, että Far Cry 7 olisi työn alla.

2021 loppupuolella julkaistu Far Cry 6 sen sijaan on nykyisin pelattavissa ilmaiseksi lähestulkoon joka toinen viikonloppu (Gamepass on tietysti aivan oma juttunsa). Lisäsisältöä peli on ehtinyt saada jo neljän DLC-paketin sekä kolmen ilmaisen ”crossover” -tehtävän verran. Crossoverilla tarkoitetaan sitä, että Far Cry -peliin on sotkettu muita tavaramerkkejä, joita ovat Rambo, Stranger Things sekä Hollywoodin kenties tunnetuin meksikolaisnäyttelijä, Danny ”Con Air” Trejo, joka on yksi iso tavaramerkki koko mies.

Tarkoitukseni oli alun perin arvostella vain viimeisin, Lost Between Worlds -lisäosa, mutta koska siitä olisi tullut hyvin lyhyt teksti, päätin tsekata kaiken lisäsisällön, mitä pelille on tehty. Ohessa olevalla videolla on kaikista lisäosista enemmän tai vähemmän pätkää.

Omasta mielestäni Far Cry -pelisarjan parhaat yritykset kokeilla jotain uutta ovat aiemmin olleet sen spin offit – vaikka eivät täydellisyyteen toki päässeet nekään. Far Cry 3 – Blood Dragon ja Far Cry – Primal ovat olleet aivan omanlaisia tuotoksiaan ja niistä olisi aivan hyvin voinut isommalla vaivalla leipoa omat uudet IP:t, vähän isommalla budjetilla. Kunpa niistä vain olisi pudotettu sanat Far Cry pois ja uskallettu antaa niiden olla omia itsenäisiä FPS-pelejään lineaarisemmalla otteella.

Ubisoftin suurin ongelma onkin se, että tällaiset kaikki mielenkiintoiset lisäseikkailut halutaan väkisin liittää Far Cry -paletin alle, koska nimi myy, vai myykö?

Far Cry 6 oli edeltäjiensä tapainen hengentuotos. On päähenkilö, upea paratiisimainen jättikokoinen ja visuaalisesti kaunis maailma, sitä hallitseva diktaattorimainen pääpahis loputtomine kätyreineen. Peli on viljelty täyteen itseään toistavaa pikkupuuhastelua ja tönköllä vihollistekoälyllä varustettua ammuskelua. Tarina laahaa yleensä aina pahasti, eivätkä FC-pelien päähenkilöt – Far Cry 6 -pelin tapauksessa Dani Rojas – onnistu juuri koskaan olemaan mielenkiintoisia peluutettavia. Sen sijaan ne pahikset ovat.

Inside the Mind -trilogia

Ubisoftin käsikirjoittajat ovat ilmeisesti sen hoksanneet itsekin ja siispä Far Cry 6 sai alkuun Inside the Mind -nimisen trilogian verran DLC-materiaalia, jonka sai maksavan season passin avulla rohmuttua valmiiksikin. Kussakin DLC:ssä pelaaja ohjastaa aiempien Far Cry -pelien elämää suurempia pahiksia. Vaas, Pagan ja Joseph. Kyseessä on tutkimusmatka, jossa mennään kunkin pahiksen sekopäisen pääkopan sisälle – tarkoituksena olisi paeta ulos mielen syövereistä. Pelailun ja ammuskelun ohessa kerrotaan pala palalta, miksi nämä pahat miehet olivat sellaisia kuin ovat ja tämä on sitä hyvin mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua sisältöä. On lisäksi aina hauska kuulla etenkin Breaking Bad -sarjassa Nacho Vargaa näytelleen Michael Mandon ääntelemän Vaasin hauskaa dialogia – tai tarkemmin monologia.

Ikävä kyllä kaikki Inside the Mind lisäseikkailut toistavat pelimekaniikkansa osalta samaa kaavaa ja kuten emopelinsäkin verrattuna toisiinsa. Kaikki kolme DLC:tä toistavat itseään, vain miljöö ja hahmot vaihtuvat.

Emopeleistä poiketen Inside the Mind DLC:t eivät ole puhdasta räiskintää erinäisine pikkupuuhasteluineen, vaan lisäsisältö on hieman lineaarisempaa, siitä huolimatta, että Ubisoft on halunnut jälleen sisällyttää mukaan valtavia pelialueita. Vaasin tulisi etsiä kolme tikarinpalaa, Josephin kolme ristinpalaa. Keskeiseksi elementiksi on otettu roguelite, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kun pelaaja kuolee, palautuu hän alkuun ja menettää kaikki rahat, aseensa ja pelin aikana kerätyt hahmoa boostaavat perkit. Sen sijaan eräänlaisen taikapeilin kautta ostettavat perkit pysyvät kuolemisen jälkeenkin, eivätkä lukituista salkuista auki ostetut aseet katoa arsenaalista, mutta ne pitää ostaa rahalla käyttöön uutta kierrosta varten.

Käytännössä pelaaja ostaa alkuaseen ja lähtee matkaan turva-alueelta. Iso pelimaailma on täynnä Far Cry 6 -pelistä tuttuja, surkealla tekoälyllä varustettuja pahiksia, jotka yrittävät kaikki saada pelaajan hengiltä. Näitä päiviltä paukuttelemalla saadaan lähes aina lisäammuksia ja rahaa – joskus sydämiä, jotka tarjoavat erilaisia perkejä (niitä jotka katoavat kuollessa). Sydänslotteja on aluksi auki vain yksi ja rahalla saa auki lisää.

Mikäli slotit on täynnä uuden sydänperkin löytyessä, on korvattava vanha uudella tai sitten ylimääräinen myydään pois rahaa vastaan. Avattavista loottilaatikoista saadaan niistäkin rahaa tai ammuksia – sisältö vaihtelee, koska roguelite. Uusia aseita saadaan niitäkin laatikoista, mutta tällöin käynnistyy taistelu, jossa pelaajan on nitistettävä x määrä vihollisia, ennen kuin arkku aukeaa. Kaikki tulevat luonnollisesti kimppuun ylivoimalla, koska tekoäly ei järjellään voittoa vie. Mitä kauemmin pelaaja pelaa ja mitä parempia aseita on tyrkyllä, sitä enemmän vihollisia on listittävä per taistelu. Kun viholliset on nujerrettu aukeaa kyseinen ase ostettavaksi turvataloon, jos ei käynnissä olevalle pelikerralle niin kenties seuraavalle.

Tämän loputtoman ”loottia&räiskintää” -ketjun ohessa sitten edistetään tarinaa ja löydetään niitä puuttuvia palasia tarinan saattamisessa loppuun. Ongelma on vain siinä, että pelimekaniikka ei jaksa juurikaan varttia tai tuntia pidempään oikeasti kiinnostaa. Maisemanvaihto ei juurikaan tässä auta, kun Pagan ja Joseph toistavat Vaas-DLC:tä niin orjallisesti. Joseph kerää rahan sijaan katumuspoletteja ammuskellessaan vihollisia Montanan maisemissa ja Pagan taasen vuoristoilmassa itselleen kunnioitusta. Kyllästyin kaikkiin kolmeen DLC-seikkailuun melko nopeasti. Suorempi räiskyttely ilman roguelite -viritelmiä olisi varmasti toiminut paremmin.

Far Cry 6:n Rambo ja Stranger Things -tehtävät sen sijaan ovat vähän hillitympiä, niissä ei ole rogueliteä, eikä niin rajua trippaamistakaan kuin DLC-trilogiassa, mutta samaan aikaan niitä mielestäni oli mukavampi pelata.

Rambo

Rambo-tehtäväkin tosin on sellainen, jonka voisin helposti kuvitella tehtävän kokonaiseksi omaksi pelikseenkin – jos siitä vain jättäisi Far Cry -nimen pois. Tehtävässä, joka tapahtuu Far Cry 6:n maailmassa, Yarassa, asustaa muutama fanaattinen Rambo-fani, koska siksi. Rambon ykkösfanina itseään pitävä hemmo hengailee majassaan katselleen elokuvatrilogian kolmea ensimmäistä osaa VHS-kaseteilta nauhoja edes takaisin kelaillen. Bambuhyllyillä on keräiltävää figuuria ja julistetta. Mies haluaa Yaran diktaattorin kätyreihin kuuluvia tyyppejä hengiltä. Miksikö? Koska nämä hahmot ovat myös fanaattisia Rambo-keräilijöitä ja mies ei halua kilpailijoita itselleen. Luonnollisesti jää pelaajan tehtäväksi – Dani Rojasin roolissa – tehdä kaikki murhaaminen.

Tehtävä huipentuu vihollisten kansoittamaan linnataisteluun, jossa soi Rambo-teeman mukaelma kasarihenkisesti, samalla kun pelaaja heittää body count -laskuriin kuutisensataa ruumista räjähtäviä tulinuolia ampuvalla jousipyssyllä. Palkinnoksi tehtävästä saadaan Rambon hihaton paita luotivyön kera sekä se jousipyssy käytettäväksi emopelissä. Täytyy sanoa, että ihan peruspelinkin pelaaminen muuttui hauskemmaksi, kun mahtavalla Rambo-nimeä kantavalla jousella saa isommatkin vihollisjoukot hetkessä hengiltä ja helikopterit alas taivaalta. Jousella räiskiminen korvasi oman aiemman suosikkini, eli tankilla jyräämisen.

Rambo-tehtävä on hauska siihen kirjoitetun huumorin ja sekopäisen fanin osalta ja autenttiset Rambo-julisteet sekä Stallonen oikea pärstä tavaroissa antaa oman silauksensa ja siunauksensa kaikelle. Kuitenkin lopulta kysymys nousee ilmaan, miksei Ubisoft tee oikeaa täysveristä Ramboteemaista FPS-peliä peluutettavalla Stallonella? Danin suusta kuultavat Rambon one-linerit hymähdyttävät, mutta eivät tunnu siltä oikealta jutulta. Lineaarisempi Rambo-toiminta iskisi varmasti – kunhan se ei ole Teyan-studion Rambo-pelin tasoa.

Stranger Things

Stranger Things -tehtävä käynnistetään aktivoimalla emopelissä tehtävä nimeltä The Vanishing, jonka jälkeen matkataan paikan päälle. Eipä mene aikaakaan, kun pelaaja löytää venäläisen bunkkerin ja portaalin, jonka kautta matkataan Netflix-sarjasta tuttuun, synkkään Ylösalaiseen maailmaan.

Visuaalisena ilmentymänä sarjasta tutunkaltaisen intron ja tutun musiikin kera esiteltävä erikoistehtävä on tunnelmaltaan hieno alusta loppuun. Ubisoft on osannut käyttää värejä ja valoja sillä tavalla, että hetkellisesti todella unohtaa pelaavansa Far Cry -sarjan peliä. Tätä lisää! Harmillisesti tarjolla on kuitenkin vain yksi, useampaan lukuun jakautuva tehtävä, jossa räiskitään pääasiassa zombeja muistuttavia ”kuklyja.” Tehtävän läpäisystä tienaa toki XP:tä, mutta Rambo-tehtävän tavoin vähän varustettakin: palkinnoksi saadaan XP:n ohella haulikolle ja liekinheittimelle uudet Stranger Things -skinit. Omalla kohdallani tehtävä bugasi niin, että läpäisin tehtävän, mutta en saanut loppuanimaatiota. Sain tehtävästä annettavat palkinnot, mutta peli päätti heittää Danin takaisin kahdeksansadan metrin päähän ja tehtäväkin jäi aktiiviseksi, eli keskeneräiseksi.

Far Cry 6 -pelille julkaistiin edellä mainittujen ilmaistehtävien ohella myös Danny Trejo -aiheinen kaksitehtäväinen ilmainen lisäosa. Menin tehtäväpaikalle ja yritin aktivoida tehtävää, mutta kaikesta yrityksestä huolimatta se ei onnistunut. Danny ei ollut krokotiilifarmilla.

Kaiveltuani hetken Redditiä, kävi ilmi, että joulukuussa 2022 julkaistu Danny Trejo -sisältö oli vain vuoden mittaisen rupeaman saatavilla ja tehtävät on tätä kirjoittaessa poistettu pelistä. Danny ei ole farmilla kokkaamassa (mainostamassa) kiellettyjä ja oikeastakin elämästä tuttuja Trejo’s Tacos -herkkujaan, vaikka kuinka etsisi. Reddit paljasti myös sen verran, että Danny Trejo ei itse muista edes olleensa koko pelissä tai nauhoittaneensa dialogia siihen. Youtubesta voi katsoa videota Danny-tehtävistä ja täytyy sanoa, että on sääli, että niinkin hienosti peliin naaman kuin äänensäkin osalta mallinnettu Danny on otettu pois, mutta toisaalta tehtävä on kaikessa yksinkertaisuudessaan tarpeettoman yksinkertainen mainos.

Lost Between Worlds

Viimeisenä vuorossa on erillinen lisäosa, joka ei ole ilmainen eikä kuulu season passiin; Lost Between Worlds.

Meteorin kraatteria Yarassa tutkittuaan Dani Rojas singotaan toiseen ulottuvuuteen, outoon versioon kotipaikastaan. Ei kuitenkaan niin sekavan outoon kuin edellä mainitut päänsisäiset seikkailut. Asialla on jonkinlainen kumma ulkoavaruuden ystävälliseltä kuulostava entiteetti, hieman Halon Guilty Sparkia muistuttava leijuva valopallo Fai. Tämä kertoo pelaajalle, että koska on jumissa kyseisellä Maa-planeetalla, voi hän samalla pitää hauskaakin (Danin kustannuksella) ja siispä järjestää Danille useamman pähkinän purtavaksi.

Paetakseen takaisin normaaliuteen Danin on kerättävä viisi sirpaletta, joita tarvitaan Fain tähtienvälisen aluksen korjaamiseen. Sirpaleet on levitelty erilaisten Repeämien kesken ja näitä Repeämiä pitäisi sitten pelata läpi ja ratkoa, jotta sirpaleet saadaan kerättyä. Repeämät sisältävät ansoja kuin myös kevyitä puzzleja sekä totta kai vihollisia, jotka ikävä kyllä käyttävät sitä emopelin tuttua kehnoa tekoälyä apunaan.

Emopelin ja päänsisäisten seikkailuiden sijaan Lost Between Worldsissa ei ammuskella ihmisiä, vaan sen sijaan tylsiä kristallinaamoja (koska ollaan kristallimaailmassa keräämässä sirpaleita)

Jälleen kerran ollaan pelimekaanisesti rogueliten jäljillä ja pelaaja kerää sieltä täältä taskuunsa valopalloja sekä sisältönsä osalta vaihtuvista loottilaatikoista erilaisia toinen toistaan parempia aseita. Jutun juju on ”Chromatic Combat” -nimeä kantavassa systeemissä, joka tarkoittaa sitä, että kristalliheput ja vihaiset kristallieläimet ovat väritykseltään sinisiä ja punaisia. Pelaajan pitää muistaa vaihdella aseiden tulimoodia oikean värin välillä, sillä punaisen aseen luodit eivät toimi sinisiin vihollisiin ja toisinpäin.

Inside the Mind -lisäreiden tavoin mielenkiinto räiskiä uudelleen spawnaavaa kristalliporukkaa, väistellä erilaisia ansoja tai navigoida esimerkiksi tylsissä sokkeloissa on juuri sitä: tylsää. Kuoleminen vie pelaajan takaisin alkuun ja jälleen kerran lähdetään uudelle kierrokselle, jossa laatikoista löytyy eri aseet ja portaaleista erilaiset ansamaailmat. Palkinnoksi läpäisystä annetaan avaruusvaateroinaa ja kristalliversioita pelin aseista.

Loppusanat

Yhteenvetona voisi todeta, että allekirjoittaneen mielestä Ubisoftin luoma maksullinen lisäsisältö häviää hauskuudessaan ainakin vielä toistaiseksi saatavilla olevalle kahdelle ilmaiselle crossover-tehtävälle.

Inside the Mind -trilogian DLC:t maksavat yksittäin ostettuna 15€ – season passin ostamalla säästää vitosen. Mikäli on aikeissa ostaa kaikki kolme, season pass toki kannattaa. Lost Between Worlds ei kuulu season passiin piiriin ja maksaa erikseen 20€. En sanoisi, että lisäsisältö on rahansa väärti, etenkään 20€ hintaisena.

Inside the Mind DLC:t kertovat sen, että Ubin kirjoittajat osaavat tehdä hienoja hahmotutkielmia, siinä missä Lost Between Worlds osoittaa, että mielikuvitusta löytyy uusien erilaisten maailmojenkin suhteen. Ilmaissisältö tarjoaa tavallista, simppeliä räiskintää mielenkiintoisilla hahmoilla ja tapahtumilla, ilman rogueliten hömpötystä ja siksi ilmaiset tehtävät vievät mielestäni voiton. Kunpa Ubisoft vain luottaisi siihen, että kokonaan uusia pelejäkin voidaan luoda ilman, että ne on sidottava Far Cry -nimikkeen helmaan ja sen mukana tuomiin rajoituksiin ja rasitteisiin.

Koska voin laittaa arvosteluuni vain yhden arvosanan, annan lisäosille ja ilmaistehtäville yhden yhteisen keskiarvon yksittäisten arvosanojen tukemana, jotka jakautuvat seuraavanlaisesti:

Inside the Mind: 2,5 tähteä /kpl
Rambo-tehtävä: 3,5 tähteä
Stranger Things -tehtävä: 4 tähteä
Lost Between Worlds: 2 tähteä