Far Cry Instincts arvostelussa
Far Cry Instincts on PC:lle alunperin julkaistun Far Cry -pelin pohjalta kehitetty uusi toimintapaketti yksinomaan Xboxille. Pelin audiovisuaalinen loisto ja aukeat maisemat luovat loistavat puitteet tälle adrenaliinintäytteiselle toimintapelille, jota pelaa mielellään niin yksinpelinä kuin moninpelinäkin.
Perusräiskintäpelejä ollaan tähän päivään mennessä nähty jo aivan tarpeeksi. Yksinkertaisuus ei enää riitä, vaikka esimerkiksi pelit kuten Painkiller ja Serious Sam myyvätkin itseään juuri sillä, että ovat sitä kaikkein puhtainta, aivotonta räiskintää.
Ubisoft julkaisi viime vuoden alkupuolella yhden viimeaikojen parhaasta räiskintäpelistä nimeltä Far Cry, joka oli niin ikään sitä puhtaampaa räiskintää. Peli piti kuitenkin sisällään upean grafiikan lisäksi myös ennennäkemättömän tiheitä viidakkoja sekä laajan ja avonaisen pelialueen, jotka tekivät pelistä hieman erilaisen kokemuksen ja siksi myös suositun. Nyt tämä loistava peli on vihdoin saatu käännettyä myös Xboxille ja se kulkee nimellä Far Cry Instincts. Pelin kehityksestä on Crytekin sijaan vastannut Ubisoftin Montrealin osasto, joka tunnetaan muun muassa Splinter Cell -sarjan loistavista ensimmäisestä ja kolmannesta osasta. On siis lupa odottaa Far Cry Instinctsiltä jotain hyvää?
Vaikka Far Cry Instincts kantaakin perässään ylimääräistä lisänimeä, ei peli sisällöllisesti ole sinänsä muuttunut. Toki, yksinpelissä vaellettavat maisemat ja etenemisreitit eivät ole suoraan PC-versiosta kopioituja, eikä itse pelin tarinakaan aivan tismalleen samanlainen ole kuin PC:llä tarina, mutta muutoin pelin perusmekaniikka on varsin samanhenkinen; kolutaan upeiden maisemien lävitse tiheissä viidakoissa, sisätiloissa ynnä muissa ja siinä sivussa ammutaan läjäpäin vihollisia erilaisin asein. Koska yksinpeli ei ole sama kuin PC:llä, voivat Xboxin omistavat PC-version fanit periaatteessa hankkia myös Far Cry Instinctsin kokoelmiinsa, mikäli eivät pelistä PC:llä saaneet vielä tarpeeksi ja himoitsevat lisää sitä samaa hyvää.
Pelissä omaksutaan Jack Carverin rooli, joka on entinen CIA-agentti ja nykyinen venekyytien järjestäjä. Peli alkaa siitä, kun Jackin mukana ollut nainen nimeltä Valerie päättää lähteä tutkailemaan erästä saarta, jonka lisäksi pian heti sen jälkeen täysin yllättäen Jackin vene ammutaan päreiksi. Jackilla ei ole tämän jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin kadota nopeasti saaren tiheisiin viidakoihin ja yrittää löytää Valerie.
Matkan varrella tarttuu käteen FPS-peleille kliseiseen tyyliin mutka jos toinenkin. Tällä kertaa se koostuu muun muassa pistoolista, rynnäkkökivääristä, haulikosta, tarkka-ampujan kivääristä ja singosta. Jackin tulivoimaa on Xbox-versiota varten ehostettu entisestään, sillä nyt Jack voi ampua kahdella samanlaisella aseella samanaikaisesti. Pelatessa on paikoitellen hieman rambomainen olo, kun syöksyy esiin tiheän viidakon keskeltä kaksi rynnäkkökivääriä laulaen. Jack osaa jopa vallankumouksellisesti kääntyä selälleen makaamaankin, mikäli tulee tarve ammuskella kohti taivasta.. Tai rantamökin lattian alta vihollisia jalkoihin.
Peli on alkuperäisen PC-version tapaan siis perusräiskintää, johon on lisätty muutama jippo, jotka tekevät siitä niin poikkeuksellisen ja nautinnollisen kokemuksen. PC-versiossa viehätys perustui siis suurelta osin juuri sen erittäin laajaan pelialueeseen, sekä tiheään viidakkoon, jossa pelaajan oli mahdollista hiiviskellä ja ryömiä suojassa vihollisten katseilta sekä toisessa ääripäässä huristella muun muassa jeepillä ja veneellä äänekkäästi pitkin maita ja mantuja. Xbox-versiota varten tunnelmaa on tiukennettu entisestään ja soppaa sekoitettu maittavilla lisämausteilla.
Yleisesti ottaen Xbox-versio onnistuu kaappaamaan PC-version tunnelman lähes yhtä hyvin. Valitettavasti Xbox-versio ei kuitenkaan ole ympäristöissään yhtä vapaakulkuinen ja avoin kuin mitä alkuperäinen PC-versio oli. Esimerkiksi vaikka pelissä onkin jalanräiskimisen lisäksi myös vaihtoehtona taittaa matkaa jeepillä, veneellä, riippuliitimellä, sekä uusilla tuttavuuksilla, kuten vesiskootterilla ja mönkijällä, ei vapaudentunne ole aivan yhtä vahva. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Xbox-version kentät eivät yksinkertaisesti ole yhtä avoimia. Tämä näkyy oikeastaan kaikkein eniten ajoneuvoilla huristelussa, joka on Xbox-versiossa tippunut useimmiten lähinnä turhauttavaan “minipeliin”, sillä pelaajan ei ole mahdollista yleensä valita mihin ajelee, vaan on pakko noudattaa putkimaisia ennalta suunniteltuja reittejä, kunnes saavutaan pisteeseen jossa ajoneuvo joko tuhoutuu syystä X, tai matkaa ei kerta kaikkiaan enää voi jatkaa ajoneuvolla. Kaiken kukkuraksi ajoneuvoilla ajaminen Xboxin ohjaimella oli jotenkin ärsyttävän epätarkkaa. Pientä hiomisen puutetta kenties.
Toisaalta sen minkä Far Cry Instincts häviää vapauden illuusiossaan, voittaa se takaisin tiukasti purkitetussa toiminnassaan sekä tunnelmassaan. Xbox-versiossa toiminta nimittäin on PC-versiota hieman enemmän adrenaliinintäytteistä kuin mitä se PC:llä oli ja siten koko paketti itsessään on varsin hyvin mielenkiinnon yllä pitävää vauhdikasta ja paikoin jännittävääkin toimintaa. Asiat käännetään päälaelleen ja kiinnostavaksi viimeistään siinä vaiheessa(käytännössä melko alussa peliä), kun Jack saa itselleen eläimelliset kyvyt. Tämän jälkeen pelaaja voi nähdä vihollisen jättämiä “hajujälkiä” erottaakseen heidät paremmin pimeässä, sekä muun muassa lyödä vihollisilta hengen pois pelkällä nyrkin iskulla, joka lennättää nämä useita metrejä taaksepäin.
Viidakossa olon tunnun saa PC-version tapaan loistavalla tavalla aikaan pelin upea audiovisuaalisuus ja esimerkiksi visuaalisella tasolla Far Cry Instincts on lähestulkoon samasta puusta veistetty kuin PC-veljensäkin. Valaistus ja varjostusefektit ovat uskomattoman upeita ja luovat peliin oikeanlaista tunnelmaa. Onkin jälleen kerran aivan toinen asia nähdä peliä kuvissa kuin oikeasti liikkuvana kuvana TV-ruudulla. Ottaen huomioon vielä sen, että myös pelialue on paikoitellen pystytty pitämään suhteellisen laajana, on pakko vain nostaa hattua pelin tekijöille ja ihmetellä kuinka Xboxin rahkeet ovat riittäneet tähän, sillä kyseessä on helposti yksi Xboxin parhaimman näköisistä peleistä.
Puoliruokaa pelin loistavasta viidakkomaisesta tunnelmasta on pelin äänimaailma. Eritoten kuulokkeilla pelatessa pelin taustalla kuuluvat tuulen humina, sekä lintujen, sirkkojen sirinä, sekä muu viidakkoon olennaisena kuuluva älämölö muuten niin hiiren hiljaisessa viidakossa ovat jotain todella upeaa koettavaa. Pelin vahvaa tunnelmaa taas tuetaan ajoittain taustalla soivalla jännitysmusiikilla, jonka tempo vaihtelee nopeasta hitaampaan. Kaikkein eniten pelin äänimaailmasta saa irti hyvillä kuulokkeilla, jolloin pienemmätkin äänet korostuvat paremmin ja erottuvat täten kiitettävästi.
Far Cry Instinctsin tekoäly ei sekään ole sieltä tyhmimmästä päästä. Se on jopa ehkä hitusen parempi kuin mitä se PC:n Far Cry pelissä oli. Viholliset näkevät pelaajan usein jo kauempaa jos tämä vain toikkaroi varomattomasti aukeilla paikoilla eikä hyödynnä viidakon kasvustoa suojanaan. Pelissä onkin tarkoituksena hiiviskellä puskien suojasta ja yrittää eliminoida viholliset mahdollisimman äänettömästi, vaikka toki aseet laulaen on myös mahdollista mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Äänetöntä etenemistä palvelemaan on peliin lisätty pari uutta jippoa PC-versioon nähden. Ensinnäkin sen hieman äänekkäämmän asearsenaalin joukosta löytyy nyt myös äänenvaimennettu pistooli, mutta tämä ei ole ainut. Nyt pelaaja voi myös hiipiä pahaa aavistamattoman vihollisen selän taa ja iskeä tätä veitsellä päähän huomiota herättämättä. Lisäksi pelaajalla on käytössään puu-ansoja, joita voi virittää viidakkoon haluamiinsa puihin. Jos ja kun pahaa arvaamaton vihollinen sitten kulkee tällaisen vierestä saa hän tuta mahaansa erittäin piikikkään oksaviritelmän. Mikäli vihollinen ei satu itse tulemaan lähelle ansaa, voi pelaaja nakata kiviä ympäriinsä huomion herättämiseksi ja täten vihollisen houkuttelemiseksi lähemmäksi.
Viholliset ovat suhteellisen älykkäitä muutenkin ja osaavat hälyttää apua mikäli joutuvat yksin pelaajaa vastaan ja tapetun kaverinsa löytäessään toimivat myös samoin ja osaavat usein myös juosta suojaan pelaajan nakkelemilta kranaateiltakin ja toki viskoa niitä itsekin. Viidakossa rymyäminen kovin äänekkäästi ei myöskään kannata, mikäli mielii pysyä “näkymättömänä”, sillä viholliset kuulevat pelaajan pitämät liiat äänet ja muuttuvat epäileväisiksi, sekä tutkailemaan ympäristöään. Osaltaan pelin vahva toimintaelokuvan tunnelma tuleekin juuri siitä, että pelin tekoäly oikeasti toimii eikä ole umpityhmä, niin kuin monessa räiskintäpelissä usein on tapana ollut.
Yksinpelin ohella tarjolla on myös moninpelimahdollisuus Xbox Liven, System linkin ja jaetun ruudun välityksellä. Xbox Livessä ja System linkin välityksellä on mahdollista maksimissaan 16 pelaajan ottaa mittaa toisistaan, kun taas jaetun ruudun välityksellä mahtuu maksimissaan neljä pelaajaa pelaamaan. Moninpelaajalle on tarjolla neljä pelimuotoa, joista tavallisimmat ovat luonnollisesti deathmatch ja team deathmatch. Steal the sample taasen on käytännössä eri nimen omaava capture the flag.
Neljäs pelimuoto on nimetty Predatoriksi. Tässä pelimuodossa valittu määrä pelaajia omaa valmiiksi yksinpelinkin aikana saatavat superkyvyt(eli ovat predatoreita), kun taas loput pelaajat ovat tavallisia sotilaita. Jokaisella tavallisella sotilaalla on yksi elämä, eli jos predatorina pelaava pääsee tappamaan on peli ohitse sen pelaajan osalta. Predator sen sijaan herää henkiin kuolemisen jälkeen niin kauan kunnes tavalliset pelaajat ovat saaneet eräänlaiseen koneeseen 30 sekunnin ajan syötettyä virtaa ja täten aktivoitua Predatorille haitallisen ääniaaltolaitteen, jolloin Predator kuolee kokonaan ja sotilaat voittavat. Viimeksi mainittu pelimuoto on ehdottomasti pelin hauskin ja kivoin pelata, sillä siinä on myös jotain uutta ja erilaistakin.
Pelin mukana tulee valmiiksi tehtyjä moninpelikarttoja 14 kappaletta, joista oikeastaan kaikki on erittäin pelattavia ja hyvin suunniteltuja. PC:n Far Cryn tapaan aukeissa ja monipuolisissa ympäristöissä(lähinnä viidakot ja vesi-alueet)pelaaminen on hauskaa ja tuo muuten melko perustason moninpeliin mielenkiintoisia lisämausteita, jotka tekevät myös Far Cry Instinctsin moninpelistä niin varteenotettavan.
Jos valmiit moninpelikartat eivät innosta tai kyllästyttävät ei hätä ole kovin suuri, sillä pelissä tulee mukana kätevä kartta-editori, jolla voi tehdä omia moninpelikarttojaan. Far Cry Instinctsin mukana tuleva editori on yksinkertaisesti sanottuna aivan loistava. Sitä on äärimmäisen helppo käyttää ja sillä saa lisäksi näyttäviä ja omannäköisiä, sekä pelaamiskelpoisia karttoja aikaan vaivattomasti. Omia karttoja voi pelata samalla koneella jaetun ruudun välityksellä ja mikäli on rekisteröitynyt Xbox Liveen, onnistuu karttojen lähettäminen myös nettiin toisten ladattavaksikin.
