Farming Simulator 2017 arvostelussa

”Farming Simulator 2017 on täällä!” määkivät lampaat innoissaan.
”Mitäs se pitää sisällään?” Ammuivat lehmät kysyvästi laitumella.
Kauempaa alkoi kuulua epämääräistä röhkinää.
”Ainakin me ollaan nyt mukana ekaa kertaa,” sanoivat porsaat yhteen ääneen ja heittivät sen jälkeen pienet yläsorkat toistensa kanssa.

Toki, jos rehellisiä ollaan, on uudessa farmisimulaattorissa muutakin uutta, kuin pelkkä mahdollisuus hommata possuja omalle maatilalleen kanojen, lehmien ja lampaiden rinnalle rahavirtaa kasvattamaan. Ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa on mahdollista työskennellä uransa maatilalla myös naisenkin roolissa. Kyllä vain, ”Maajussittarelle sulhanen”.

Vakavammin, possujen ja naisfarmareiden ohella mukana on myös uusia oikean elämän brändejä, jotka ovat antaneet lisensoida omat autenttiset koneensa pelin käytettäviksi. Kaiken kaikkiaan kalustoa ja välineistöä on yhteensä päälle huimat 250 kappaletta ja uusia mukaan lyöttäytyneitä merkkejä ovat muun muassa Massey Ferguson ja Valtra, joista jälkimmäinen on varmasti maallikollekin tuttu nimi.

Kenties ehkä suurin uudistus tämän vuoden painoksessa on kuitenkin modituki konsoliversioilla. PC-puolellahan fanit ovat modailleet pelisarjan pelejä jo vuosia, mutta konsoleilla tämä tämmöinen on aina kuitenkin ollut vaikeampaa toteuttaa. Etenkin kotimaassaan Saksassa kyseinen simulaattorisarja on kuitenkin hurjan suosittu ja PC-modiyhteisö kukoistaa sen vuoksi, ei toisaalta ihmekään, että pelisarjan ehkä kannattelevin ominaisuus rantautui viimein konsoleille.

Modit ovat ilmaisia ladata netistä, mutta esimerkiksi uudet vekottimet modien muodossa eivät kuitenkaan ole ilmaisia vekottimia itse pelissä, vaan kun ne ladataan ja otetaan mukaan peliin, voidaan ne ostaa paikallisesta kaupasta, kuten muutkin tavalliset laitteet.

Modivalikoima löytyy aivan pelin päävalikosta ja sieltä voidaan tutkailla moditarjontaa ja asennella peliin ne mitä halutaan. Pääasiassa kyseessä on traktoreita ja laitteita, mutta myös muutama muukin on eksynyt joukkoon, kuten tallimodi koneita varten, sekä minikorjaus pelin kameraan. Kovin montaa modia ei pelille ei arvostelun aikana ja peliä pelaillessa ehtinyt ilmestyä, eikä niitä julkaisun aikaankaan ollut kuin kourallinen. Enkä usko modien määrän tuosta oikeastaan nousevankaan.

Ne muutamat mitä saatavilla oli, kun olivat Giants Softwaren itsensä tekemiä, poikkeuksena kaksi muuta modia, jotka olivat jonkin modiporukan tekemiä. Suurin kysymys taitaakin olla, miten luot omia modejasi? Eipä niitä konsolilla luoda, kun ei mitään editoria ole ja muutenkin modit vaativat 3D-osaamista, joten ainoa keino on luoda ne tietokoneella ja lähettää ne Giantsille – jos sekään on mahdollista. Modituki on siis kyllä ihan kiva juttu teoriassa, mutta käytännössä lähes mahdotonta toteuttaa konsoleilla ja se näkyy modien ja etenkin käyttäjämodien vähyydessä.

Viimeinen uudistus pelissä ovat radiokanavat. Ensimmäistä kertaa äänimaailman voi täyttää muukin kuin maatilaeläinten ja lintujen pitämä ääni sekä tietysti ne maatilakoneiden pärinät. Taustamusiikki on jostain syystä oletuksella valikoista poissa käytöstä, mutta kun sen laittaa päälle, voi valita kuuluuko musiikki vain koneiden puikoissa oltaessa, vaiko jatkuvalla syötöllä taustalla. Musiikki on kevyttä instrumentaalista rokkia ja poppia – ei mitään ihmeellistä, mutta onpahan jotain mitä tarjota muutoin melko kuolleeseen äänimaailmaan, samalla kun odotellaan viljan kasvamista tai kanojen munimista.

Pääpiirteittäin Farming Simulator 2017 noudattelee edeltäjiensä edesottamuksia. Alussa valitaan maatilan paikka kolmen eri maiseman väliltä sekä vaikeustaso, joka määrittää alkurahan määrän. Se n jälkeen pelaaja (mies- tai naishahmo) pudotetaan omalle farmille ja opastetaan alkuun pellonviljelemisen kanssa. Viljeleminen, sadonkorjuu ja viljan myyminen muualle kun on se päätulonlähde. Uusia peltoja voidaan ostaa vanhojen rinnalle, kun rahaa alkaa kukkaroon kertyä. Alussa pelaajalla on muutama traktori ja tarvittavat laitteet viljelemiseen sekä viljan kuljetukseen, mutta ei juurikaan muuta. Kanat, siat, lampaat ja lehmät on itse hankittava rahalla, kuin on myös kaikki vähänkin paremmat koneet laitteet ja muut lisähärpäkkeet.

Eläimet sentään antavat myös takaisin. Kanojen munia voi myydä, lampaista saadaan villaa ja lehmistä maitoa. Tekemällä muiden farmareiden tyrkyttämiä sivutehtäviä (kastele pelto laitteella X, niitä viljat annetulla puimurilla tietyssä ajassa) saadaan kerrytettyä melko helppoa lisätienestiä samalla, kun vaikkapa ajellaan kaupungille viljalastia myymään. Traktorin kyydistä kun voi hypätä missä vaiheessa tahansa ulos ja alkaa tekemään muita hommia. Ne vähät kyläläiset eivät siitä piittaa, kuka hullu maajussi siellä riehuu ja pomppii koneesta toiseen – tai vaikka heiluttelisi moottorisahaa ja kaataisi valtion puita omaan peräkärryyn. Tai tekisi metsätöitä vähän isommillakin laitteilla.

Muita mahdollisia tulonlähteitä sivutehtävien ohella ovat ampiaisfarmeista kertyvät hunajatulot sekä tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien pystyttäminen, joista kertyy automaattisesti rahaa tilille. Rahaa tarvitaan, sillä sitä ei mene ainoastaan ostoksiin, vaan pelissä on jatkuvia kuluja: jos ostat koneita, on niillä huoltokuluja per päivä noin kaksi kymppiä. Jos taas palkkaat tekoälyn kyntämään tai lannoittamaan peltoasi siksi aikaa, kun lähdet huristelemaan kaupungille viljakärryn kanssa, kuluu palkan maksuunkin euroja joka sekunti. Lastit voidaan tosin kuljettaa myös perille junallakin paljon nopeammin, jos ei huvita lähteä ajelemaan.

Kumpaankaan kuskaamismuotoon ei voi saada tekoälyä hoitamaan hommaa, mikä olisi ollut ihan kiva – mieluummin sitä hoitaisi farmia ja katselisi kun rahat kilisee tilille, sen sijaan että ajelisi aikaa hukaten turhankin isokokoisessa pelimaailmassa kartan päästä toiseen. Kartasta puheen ollen, ruudulle halutessaan isonakin avattavaa karttaa ei edelleenkään ole paranneltu. Näkeehän siitä toki kaikki missä mitäkin on, mutta olisi kiva jos voisi asettaa kartalle jotain kohteita, joihin jonkinlainen edes alkeellinen navigaattori sitten opastaisi. Tällaisenaan kun karttaa täytyy lähes aina hölmösti pitää auki ajaessa, jotta tietää minnepäin on menossa.

Jos halutaan ryhtyä aivan hardcore-viljelijäksi ja fiilistellä miltä se oikean viljelijän elämä ehkä näyttää, voidaan valikoista laittaa päälle vähän realistisempia asetuksia. Normaali bensankulutus kaikkiin vekottimiin, peltojen kuihtuminen jos et muista kastella, ajan kulumisen normaali nopeus, reaaliaikainen viljan kypsymisnopeus sekä kasvien kasvuvauhti. Itse tykkäsin pelata siten, että kaikki oli nopeaa ja ajan kuluminen 120-kertaista. Jos realismi väännetään täysille, pelistä katoaa kaikki into. Jos taas halutaan valmistella jotain tulevaa maajussia uuteen työhönsä, voi peli toimia hyvänä koulutussimulaattorina. Viihteeksi peli kai kuitenkin on suunnattu, joten viihteen puolella sen myös pidin ja aina olen pitänyt, kun olen näitä Farming Simulator -sarjan pelejä arvostellut.

On pelissä oma viehätyksensä kuitenkin, kunhan pääsee alkua pidemmälle ja rahaa alkaa tulla enemmän sisään kuin mitä palaa. Pelissä kun on ainakin ensikertalaiselle paljon opeteltavaa, kun kaikki tekeminen tarvitsee vähintään yhden oman työkalunsa traktoria varten, eikä ne kontrollit edelleenkään ole kovin käyttäjäystävälliset konsolilla. Tarvitaan jos jonkinlaisia R1+L1+joku nappula -yhdistelmiä, että kaikkia mahdollisia toimintoja voidaan käyttää. Esimerkiksi traktoreiden keltaiset vilkut ja äänitorvi ovat toiminnoista kenties turhimpia, mutta pitäähän niillekin oma nappula saada. Kaiken lisäksi kontrollilaatikoiden fontti on kamalan pientä pränttiä, jotta laatikko ei veisi enempää kuva-alaa ruudulta. Kovin kaukaa sitä on vaikea lukea, mutta laatikkoa ei kannata piilottakaan, koska sitten oikeita nappuloita ja yhdistelmiä ei kuitenkaan muista.

Farming Simulator 2017 painoksen uudistukset jäävät melko vähäisiksi, etenkin kun modituki on niin kovin vajavaiseksi jäänyt. Radiokanavat sekä maajussitar ovat ominaisuuksia, jotka olisi voinut olla mukana jo aikoja sitten. Visuaalisesti peli ei eroa juurikaan suuntaan tai toiseen edellistä pelaamaani farmaripeliä, vuoden 2015-painosta. Grafiikka menettelee, paikoitellen auringonlaskussa näkyvä pelto ja maatalouskoneet näyttävät hienoilta, mutta siihen se jääkin. Kaikkein eniten jälleen yksityiskohtaisuutta ovat osakseen saaneet koneet, jotka ovat autenttisen näköisiä aina ohjaamokuvakulmaa myöten ja moottorin ääniään myöten.

Jos maatilan hoitaminen aivan yksinään hirvittää, on jälleen mahdollista kerätä yhteen maksimissaan kuusi piippolanvaaria internetin aalloille ja niinpä yhdessä viiden muun pelaajan kanssa aletaan pistää maita kuntoon. Jos ei halua pelata tuntemattomien kanssa, voi luoda pelin salasanan kera tai sallia ainoastaan ystävälistan tyyppejä mukaan. Kyllähän peliin aivan eri meininki tuleekin, kun porukkaa on enemmän maatilan kimpussa. Peliseurasta ei ainakaan ollut pulaa ja vapaita pelejä löytyi yleensä lähes satakunta. Sanoisin kuitenkin, että 2017-painos on jälleen missattu tilaisuus tuoda peliin jaetun ruudun pelimahdollisuus. Mikään ei olisi niin hauskaa, kuin viljellä maita yhdessä kaverin kanssa co-oppina sohvalta käsin – vaikka pelaajia olisikin tällöin vain kaksi. Ehkä jo ensi kerralla jooko Giants?

Kokonaisuutena Farming Simulator 2017 on toki uusi versio tutusta pelistä – jos et aiempia ole pelannut ja kiinnostaisi nyt aloittaa, ei tämä uusin peli ole mikään huono valinta siihen, mutta jos aiempia on koluttu, ei 2017 tarjoa oikein mitään sellaista konkreettista uutta mikä muuttaisi peruspelaamista tai mekaniikkaa dramaattisesti erilaiseksi.