Saksalaisen Giants Softwaren kehittämä peltotyösimulaattori Farming Simulator on Farming Simulator 22 pelin myötä ennättänyt jo kolmanteentoista painokseensa. Nimeämispolitiikka on tosin hieman hämäävä, sillä vuonna 2008 alkanut pelisarja siirtyi Farming Simulator 2012 -pelin myötä ratkaisuun, jossa parilliset vuosiluvut olivat mobiili- ja käsikonsolijulkaisuja, siinä missä parittomat ”isojen pelialustojen” julkaisuja. Syystä tai toisesta 2021-peli jätettiin kuitenkin kokonaan tekemättä ja Farming Simulator 22 on nyt siis vuorostaan se isojen alustojen julkaisu.
Perusteiltaan Farming Simulator 22 on tuttua huttua aiempien vuosien tavoin: tarjolla on kolme erilaista karttaa, joista kaksi on täysin uusia. Haut-Beyleron muistuttaa välimerellisillä maisemiltaan ja ahtailla kaduillaan Etelä-Ranskaa siinä missä pikkukyliä sisältävän Elmcreekin sanotaan olevan Yhdysvaltain Keskilänttä. Erlengrat on alppimaisemiin sijoittuva, hieman laiskasti mukaan lätkäisty jo FS 17 -pelin ajoilta tuttu kartta, jota on päivitelty ja muokattu. Nyt kartalla voi uutena ominaisuutena sataa myös luntakin ja pelaaja voi halutessaan hommata lumenaurauslaitteita. Jostain syystä pelisarja on ottanut tavaramerkikseen tarjota aina kolme pelikarttaa. Miksei karttoja voisi suoraan olla enemmänkin? Miksei kaikkien vanhojen vuosipainosten pelikartat ole aina mukana uusimmassa?
Deere Fendt, Valtr Ponsse
Koneita kaikkineen lisälaitteineen päivineen löytyy noin nelisensataa kappaletta traktoreista perävaunuihin ja metsäkoneisiin sekä lannoitteen levittimiin. Merkkilistalta löytyy tuttuja nimiä, kuten DEUTZ-FAHR, Fendt, John Deere, Massey Ferguson, New Holland, Valtr sekä suomalainen Ponsse.
Täysin uutta koneistoa tällä kertaa edustavat oliivien ja viinirypäleiden sekä durran mukaantulon myötä laitteet, jotka näiden viljelyyn ja sadonkorjuuseen tarvitaan. Lisää laitteita ja muuta sälää on mahdollista ladata tuttuun tapaan kätevästi pelin modihubin kautta pelin virtuaalikauppaan ostettavaksi.
Tuoreimman farmisimulaattorin mielenkiintoisin ominaisuus ei kuitenkaan ole uudet koneet, vaan uusi tapa ansaita elantoa yrittäjänä. Peltotöitä voi tehdä vanhaan malliin tai pyörittää vaikkapa kanalaa tai valmentaa ja myydä hevosia. Uutta on kuitenkin nyt mahdollisuus ostella valmiita sekä perustaa täysin uusiakin pienyrityksiä. Pelaaja voi esimerkkinä kasvattaa kaikkea mahdollista viljasta tomaattiin, mansikoihin kuin salaattiin ja hunajaankin ja myydä näitä kaikkia irtotuotteina rakennuttamassaan paikallisessa S-Marketissa.
Vaihtoehtoisesti kylään voi perustaa esimerkiksi pikaruokalan, leipomon, pizzerian tai kasviöljyjen jalostamon. Nämä tällaiset bisnekset tarvitsevat toimiakseen erilaisia raaka-aineita, kuten vaikkapa maitoa ja juustoa, joita varten tarvitaan totta kai sitten myös lehmienkin ylläpitoa. Kylästä jo valmiiksi löytyviä yrityksiäkin voi ostaa. Mikäli pelaajan kotipaikkana toimivassa tuppukylässä on jo esimerkiksi yksi Mama’s Diner, ei uutta samanlaista kannata välttämättä rakentaa, siksikään, koska rakennus vaatii sen oman maatilkkunsa. Peltojen päälle rakentaminen on resurssien hukkaamista ja maatilan pihalle taas mahtuu rakentamaan rajoitetusti.
Uudistuksia on kuitenkin ainakin omasta mielestäni tällä kertaa ihan kivasti, verrattuna edelliseen Farming Simulatoriin, jossa suurin uutuus oli tekoälytön koira. Samaan aikaan, kun pelin sisällön ja tekemisen määrä kuitenkin kasvaa, muuttuu pelissä toimiminen ja oikein tekeminen yhä vain vaikeammaksi.
Vaikeustasoja on tutusti valittavana kolme kappaletta, jossa helpoimmalla pelaaja omistaa jo alussa pari peltoa, pari traktoria ja avolavan sekä talon. Rahaa on sopivasti, eikä budjetointi ole niin tarkkaa. Alihankkijatehtävistäkin palkitaan avokätisemmin. Vaikein vaikeustaso onkin tähän verrattuna kaikissa osa-alueissa paljon haastavampi, eikä pelaajalla ole myöskään alussa mitään omistuksia. Medium-vaikeustasolla peli aloitetaan muutaman tallin kanssa, ilman pelto-omistajuuksia ja ilman koneita. Voittosuuntaiseen elämään kiinni pääsee kuitenkin jo alussa ihan kivasti, kunhan vain on ensin tarpeeksi mokaillut aiemmissa urapelin tallennuksissaan perusteita ja aloitellut pelaamista riittävän monesti alusta.
Kokemusta maanviljelyksestä toivotaan
Farming Simulator -pelisarjan suurin ongelma, kun on jo vuosikausia (ehkä jopa alusta asti) ollut se, että mitään ei selitetä kunnolla, vaan oppiminen jätetään pelaajan itsensä harteille. FS 19 -pelistä löytyi vielä alkuun opastava tutoriaali, mutta Farming Simulator 22 on jättänyt tämänkin pois.
Kun urapeli aloitetaan, valitaan vaikeustaso ja luodaan kovin geneerinen ja tylsä maajussi tai jussitar ja sen jälkeen hypätään keskelle tiluksien pihaa. ”Alapa pelaamaan”, voisi jokin ääni aivan hyvin sen jälkeen pelaajaa ohjeistaa. Kun pelifirmat aikoinaan luopuivat pahvisista big box -pelilaatikoista siirtyessään DVD-koteloihin, kuluttajina me pelaajat menetimme mukana tulleet tuhdit ja riittoisat, opettavaiset pelimanuaalit – opetusvastuu jäi nimenomaan alkeet opastaville tutoriaaleille.
Farming Simulator -sarja ja erityisesti nyt Farming Simulator 22 olisi mielestäni peli, joka hyötyisi helposti esimerkiksi Grand Prix 2 -pelin mukana aikoinaan tulleesta huikeasta 300-sivuisesta manuaalista. Mutta ei, Giants Software tarjoaa pelaajille ”Farming Simulator Academya.”
Farming Simulator Academyhan kuulostaa hyvältä! Mistä siihen pääsee pelissä käsiksi? No, sitä ei ole itse asiassa pelissä lainkaan, vaan kyseessä on erillinen nettiosoite, jonka takaa löytyy niin tekstivinkkejä kuin videotutoriaalejakin. Paitsi, että kaikki ohjeet eivät vielä arvostelun kirjoitushetkelläkään olleet paikallaan, vaikka julkaisusta oli kulunut jo kaksi viikkoa.
Pelisarja on aina ollut parhaillaan erittäinkin meditatiivista sorttia – kunhan pelaaja vain oppii ensin pelaamaan peliä. Väärien laitteiden ja vääränlaisten lannoitteiden ostelu tai uuden kasvihuoneen kasvien kuihtuminen tai pellon kuihtuminen ovat kaikki seikkoja, jotka takuulla tulevat tutuiksi kerran jos toisenkin. Mistä olisin voinut tietää, että nestelannoite ei sovi lannoitteenlevittimeen tai että kasvihuone vaatii erillistä vedentäyttöä? Nämä kuitenkin oppii – jos ei itse pelatessaan, niin ainakin siinä vaiheessa, kun kirjoittelee googleen omia kiperiä kysymyksiään ja lukee vastauksia Reddit-ketjuista tai katsoo muiden pelaajien havainnoillistavia Youtube-videoita.
Olisikin syytä aina aloittaa hyvin yksinkertaisesta ja yhdestä osa-alueesta suuren maailmanvalloituksen sijaan. Yrittää vaikkapa luoda imperiumiaan hunajalla. Ostetaan mehiläispesiä ja avolavalla sitten kuskataan lavalle ilmaantuvaa, valmiiksi purkitettua hunajaa kauppoihin, niille jotka sitä ostavat parhaaseen hintaan. Hunajalla ei kuitenkaan rikastu ja jos lavallekin kertyy liikaa hunajaa, ei virtuaalifarmari jaksa sitä nostaa autonperään, vaan avuksi tarvitaan jo trukkia.
Onneksi kaikkia laitteita voi vuokrata murto-osahinnalla siitä, mitä ne oikeasti maksaisivat. Toki vuokra juoksee, mutta mieluummin maksan pari tonnia vuokrahintaa trukista näin alkuun, kuin ostaisin sen suoraan 40 000€ hintaan. Vuokrasopimuksenkin kun voi katkaista silloin, kun huvittaa ja vuokratut laitteet palautuvat nekin itsekseen kauppaan.
Jokapaikan höylänä
Paras tapa pelissä tutustua laitteisiin ja erilaisiin työtapoihin sekä vaunuihin, kuten levittimiin ja niittokoneisiin tai paalaimiin tai metsäkoneisiin, on suorittaa alihankkijana tehtäviä muille farmareille. Joku haluaa, että pelto niitetään, kuivataan ja paalataan, joku toinen kaipaa lannoitusapua ja yksi puimurikuskia. Omasta mielestäni aiemmissa peleissä, kuin Farming Simulator 22:ssakin parasta antia ovat juurikin tehtävät. Ne kertovat mitä tehdä ja minne mennä. Jonkinlainen tarinallinen, ohjattu tehtävämoodi voisi sopia pelisarjaan varsin hyvin, rajattoman ”keksi itse” -uran rinnalle.
Töistä palkitaan erisuuruisin summin ja mitä vaikeampi vaikeustaso, sitä heikompi korvaus tulee. Helpoimmalla vaikeustasolla saa yleensä palkaksi monta tonnia, kun taas mediumilla se jää satasiin. Jos tarvittavat laitteet lainataan työllistäjältä, menee osa palkkiosta lainalaitteisiin. Jos taas omistaa kaiken tarvittavan, on tienattava potti muhkeampi. Kaikkea ei kuitenkaan missään nimessä kannata omistaa, koska laitteissa on omat ylläpitokulunsa ja kaikkiin tarvitaan bensaakin ja niiden kuntokin rapistuu. Simulaatioasetuksella bensankulutuskin on kovempaa.
Muitakin asetuksia löytyy tuttuun tapaan säädettäväksi aina ajankulun nopeudesta kalkintarpeeseen, rikkaruohojen ilmaantumiseen ja peltokivien kaivamiseen sekä esimerkiksi tuleeko lumi lainkaan vai ei. Uutena juttuna pelaaja voi myös säätää pysyväksi jonkin tietyn kuukauden. Jos lunta halutaan nähdä jatkuvasti, laitetaan päälle pelkkä joulukuu ja ajankulku 120-kertaiseksi. Siinä tosin helposti vilisee tilillä oleva rahakin ja pellot kuolevat ja kasvavat täyteen rikkaruohoa, jos ei ole tarkkana. Pelin asetukset ja valikotkin voisivat olla vähän yhtenäisemmin niputettu, eikä siitäkään olisi mielestäni haittaa, jos peliin lisättäisiin Forza Horizon -pelisarjasta tuttu ominaisuus, jossa erilaisten apujen vähentäminen ja pelin työntäminen askeleittain kohti realismia palkitsisi enemmän. Vastaavasti arcademaisempi maanviljelys antaisi rahaa pienemmällä kertoimella. Tällainen lähestymistapa olisi pelaajaystävällisempi.
Lumenluonti sinänsä on uutena juttuna vähän pettymys. Vähän samaan tapaan kuin pelistä löytyy valtavasti erilaisia koneita, mutta kaikkien ajofysiikat ovat vähän niin ja näin realismin osalta, pätee sama lumeenkin. Lumi ei auratessa käyttäydy mitenkään realistisesti, eikä kaikki jää aina kauhaankaan. Jos jää, niin pelaaja voi olevinaan aurata pihansa asfaltin olevinaan kokonaan puhtaaksi lumesta, joka saa maan näyttämään siltä, kuin se olisi kesäpäivänä. Lumentulo vaikuttaa lähinnä ajettavuuteen – laitteet sutivat ja perä vähän heittää. Peltotöitäkin on vaikea tehdä jos lumi tulee, mutta muutoin lumenkolaaminen jäi kyllä omalta osaltani vain hetken kokeiluksi. Vaihtuvien vuodenaikojen suurin vaikutus onkin oikeastaan se, että oletuksena pelissä on päällä asetus, joka estää kylvämästä vaikkapa ohraa tai kauraa väärään vuodenaikaan. Opettavaista sekin! Oikean kylvöajan ohella valikoiden kautta on syytä pitää silmällä sitäkin, mihin vuodenaikaan mistäkin raaka-aineesta maksetaan parhaiten ja kuka maksaa parhaiten, sillä tavaranostajissa ja näiden antamissa korvauksissa on eroja. Aina ei siis välttämättä kannatta ajaa lähimmän potentiaalisen asiakkaan luokse.
Pellot komiana
Visuaalisesti Farming Simulator 22 on mielestäni ottanut askeleita oikeaan suuntaan ja pelinä näyttää ehdottomasti paremmalta kuin edeltäjänsä. Traktorit ja muu kalusto näyttää jopa melko hyvältä ja valaistuskin on päivä- kuin yöaikaankin kokenut parannuksia, vaikka maisemien osalta peli vaikuttaa edelleen aika lailla pysähtyneeltä, ellei mene aivan viereen tuijottamaan ruohoa tai puiden lehtiä.
Peli piirtää ajoittain esimerkiksi varjoja tai peltojen yksityiskohtia ruudulle sitä mukaa, kun pelaaja tiellä huristelee lähemmäksi ja kylämaisematkin ovat usein vain muutamilla autoilla ja jalankulkijoilla koristeltuja aavekaupunkeja. Eihän FS 22 siis mikään XSX-konsolin taidonnäyte esimerkiksi Forza Horizon 5 -pelin tapaan ole, mutta kokonaisuutena grafiikka on kuitenkin toimivampaa kuin aiemmin. Poikkeuksellisesti Game Realityn omat pelivideoinnit jäävät ainakin tällä erää pois ja korvikkeena on pelin julkaisutraileri. Tämä siitä syystä, että kaikki XSX-konsolillani kaappaamat videot olivat korruptoituneet (pelin bugi?) Ääni kuului, mutta kuva oli harmaa. Testasin videonkaappausta välittömästi toisella pelillä ongelman havaitsemisen jälkeen ja ongelmani tuntui koskevan vain kyseistä FS 22 -peliä.
Mitä tulee äänimaailmaan, sanovat tekijät parantaneen laitteiden moottorien mallinnusta, mutta ainakaan itse en taviksena huomannut mitään merkittävää muutosta. Tuttuun tapaan radiosta saa päälle musiikkiakin ja vaihtoehtoisesti niin, että taustamusiikki soi jatkuvasti kaikkialla tai ainoastaan työkoneissa istuttaessa. Omasta mielestäni pelissä on parasta se, että peltohommia ja muuta voi tehdä vaikka kokonaan ilman peliääniäkin, koska peli on luonteeltaan kiireetöntä ja aika lailla hasardivapaata sorttia. Lannoitan peltoa ja kuuntelen samalla nappikuulokkeilla podcastia, kyllä toimii.
Mikäli maanviljely yksinpelinä alkaa pidemmän päälle tökkimään, voi pelaaja luoda nettiin oman pelinsä tai liittyä muiden peleihin aulan kautta. Mukavana ominaisuutena peliaulassa voidaan valita kieli ja oletuksena onkin suomenkielisyys valittuna, joka tällöin näyttää ainoastaan serverit, joissa on suomiporukkaa. Ihan riittävän määrän suomalaisia käynnissä olevia sessioita peli löysikin. Myös nettipeleissä voidaan käyttää modeja ja mikäli pelin luoneella pelaajalla on joitain modeja ladattuna, ilmoittaa peli tästä ja pyytää liittyvää pelaajaa lataamaan itselleen samat modit ennen liittymistä.
Uutuutena mukaan on nyt tullut myös crossplay-tuki, joka tarkoittaa sitä, että XSX ja PS5-versioiden lisäksi peliä voidaan pelata yhdessä myös aiemman sukupolven konsoleiden ja PC:n kanssa. Moninpelaajia voi kerrallaan olla maksimissaan kuusitoista kappaletta peltohommissa, mutta PS4 ja Xbox One -konsoleilla nettipelaajien määrä on rajoitettu ainoastaan kuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kussakin nettisessiossa mukana olevat vanhimmat alustat sanelevat lukumäärän. Jos mukana on vain uusia, on pelaajien sallittu määrä kuusitoista.
Moninpeliparannuksista huolimatta allekirjoittanut toivoisi jo ehdottomasti jaetun ruudun maanviljelyominaisuutta mukaan. Toki on hienoa päästä pelaamaan virtuaaliviljelystä parhaimmillaan niinkin suuren porukan kanssa, mutta kyllä kaverin kanssa pelaaminen olisi parasta antia.
Loppusanat
Farming Simulator 22 on tällä kertaa useammalla uudistuksella (lumenluonti ja sivubisnekset) sekä esimerkiksi graafisella ehostuksella päivitetty versio, joka alkaa olla jo aika lähellä täydellistä maanviljelyspeliä. Pelisarjan parempaa menestystä estää kuitenkin edelleen se, että juuri mitään ei kunnolla kerrota tai opasteta, vaan pelaajan taloudellinen menestyminen pelissä jätetään oman onnen ja puolivillaisen Farming academy -nettisivuston varaan.
