Fight Night Round 2 arvostelussa

Edesmenneen Rage Softwaren kehittämä Rocky-nyrkkeily löi ilmestyessään itsensä helposti nyrkkeilypelien parhaaseen kärkikastiin, ellei jopa aivan kuningaspaikalle asti. Viime vuonna arvostelussamme ollut EA Sportsin Fight Night 2004 nyrkkeily kuitenkin kiilasi itsensä Rockyn vierelle ja esitteli samalla muun muassa uudenlaisen ja sulavamman huitoa nyrkeillä.

EA Sportsille ominaiseen tapaan jälleen on aika ottaa hanskat pölyttymästä ja katsastaa mitä on tarjota sarjan uutukaisella, Fight Night Round 2 nimeä kantavalla tuotoksella. Kyseisen pelin nimen perässä roikkuva numero “2” saattaa aiheuttaa pientä ihmetystä, sillä loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin vain pienillä uudistuksilla varustettu Fight Night 2004.
Pelin suolana toimii edellisestäkin pelistä tuttu urapeli, jossa pelaaja voi joko luoda täysin oman nyrkkeilijänsä yksityiskohtia myöten, tai sitten valita jonkin pelin valmiista ja oikeista nyrkkeilijöistä ja nyrkkeillä tämän maailman huipulle, legendaksi. Hahmonluontia on uudistettu hieman siten, että nyt pelaaja saa hieman yksityiskohtaisemmin kustomoida nyrkkeilijänsä olemusta muun muassa massan, lihasten koon, pään muodon, korvien koon ynnä muiden osalta. Tällaisia pieniä uudistuksia lukuun ottamatta hahmonluonti kuin itse muu urapelikin on pysynyt melko samana. Kun hahmo on luotu valitsee pelaaja itselleen ensimmäisen nyrkkeilyparinsa tarjolla olevista useista eri vaihtoehdoista. Edellisestä pelistä poiketen pelaaja aloittaa taivalluksensa amatöörisarjasta, jossa tienestit ovat pienet, mutta voitot sitäkin helpompia. Kun siltä tuntuu, voi pelaaja nostaa itsensä ammattilaissarjaan, jossa palkka kovenee ja meno muuttuu haastavammaksi.

Ennen jokaista ottelua pelaaja joutuu treenaamaan kasvattaakseen nyrkkeilijänsä taitopisteitänsä eri osa-alueilla. Tuttuun tapaan treenaamisen voi suorittaa joko itse tai vaihtoehtoisesti antaa automaattisen treenauksen tehdä tehtävänsä. Erilaisia treenausvaihtoehtoja on kolme; nyrkkeilysäkki, painonnosto ja nyrkkeilynukke. Edellisessä pelissä mukana olleet nyrkkeilypatjat on korvattu painonnostolla. Uutta on myös se, että nyt pelaaja saa vapaasti valita treenattavan osa-alueen sen sijaan, että peli määräisi sen jokaisella kerralla automaattisesti.

Itse nyrkkeileminen on pysynyt melko lailla ennallaan sekin, tosin hienoisesti paranneltuna. Vaikka tarjolla onkin mahdollisuus käyttää perinteisiä nappulanrämpytys kontrolleja, sisältää peli edellisestä pelissä tutuksi tulleen, innovatiivisen ja hienosti toimivan Total Punch Control -ominaisuuden lisäksi nyt myös ominaisuuden nimeltä Total Boxer Control, johon edellä mainittu TPC-ominaisuuskin periaatteessa sisältyy. Total Boxer Control mahdollistaa tatilla hutkimisen lisäksi myös mahdollisuuden liikkua ja blokata vastustajan iskuja samanaikaisesti, siinä missä Fight Night 2004 pelissä pelaaja pakotettiin aina pysähtymään blokatessaan iskuja.

Itse matsit ovat nautinnollisia ja adrenaliinitäytteisiä nyrkkeilysessioita, joissa vastassa oleva kaveri osaa antaa tarpeeksi hyvän vastuksen, samalla kun Total Boxer Control antaa pelaajalle nyt mahdollisuuden nyrkkeillä entistä sulavammin ohjaimen vasemman tatin hoitaessa tuttuun tapaan liikkumisen ja oikean tatin hoitaessa blokkaamisen sekä huitomisen liikkeessä, ohjaimen muita nappuloita sen kummemmin hakkaamatta. Muutamaa nappulaa ohjaimessa kuitenkin oikean tatin lisäksi tarvitaan, sillä mustalla ja valkoisella nappulalla aikaan saatavien “laittomien lyöntien” lisäksi ohjaimen Y-nappulalla voi nyt uutena ominaisuutena tarrautua hetkellisesti kiinni vastustajaan, jolla saa nyrkkeilijänsä lyöntienergian palautettua täyteen. Itse nyrkkeilemistä varten on mukaan lisätty myös uusi “Haymaker” ominaisuus, joka on eräänlainen superlyönti, jota käyttämällä vastustajalta voidaan ottaa pois kerralla hieman enemmän energiaa ja mahdollisesti kaataa vastustaja kanveesiin jopa yhdellä tehokkaalla iskulla.

Pelaajan itsensä kaatuessa kanveesiin, ei takaisin ylös nouseminen enää ole yhtä haasteellista kuin se oli Fight Night 2004 pelissä. Sen sijaan, että pelaajan täytyisi edellisen pelin tapaan yhdistää kolmena näkyvä tuomarinkuvatus yhdeksi, tarvitsee pelaajan vain viedä kummatkin peukalotatit ruudun keskellä olevaan ympyrään. Vaikka tämä onkin edellisestä paljon helpotettu, niin tarpeeksi monen kaatumisen jälkeen tattien vieminen ympyrään on kuin yrittäisi yhdistää kaksi saman napaista magneettia toisiinsa. Lattiasta ei siis loputtomiin ylös nousta. Mikäli erästä ilman tyrmäyksiä selvitään, pääsee kumpikin nyrkkeilijöistä luonnollisesti paikattavaksi oman valmentajaporukkansa luokse. Uutuutena Fight Night Round 2 pelissä pelaaja pääsee itse “paikkaamaan” omaa nyrkkeilijäänsä eräänlaisen 15 sekuntia kestävän minipelin ajan. Paikkaamalla nyrkkeilijää saa tämän ruhjeet ja avohaavat kyllä vähenemään naamavärkiltä, mutta minkäänlaista pelillistä vaikutusta tällä ei tuntuisi olevan.

Voitettujen otteluiden jälkeen pelaaja palaa urapelivalikkoonsa jokaisella kerralla hieman entistä rikkaampana. Mitä rahalla pelissä sitten tekee? Sitä samaa kuin edellisessäkin eli pelaaja voi ostella jos jonkinlaista tavaraa pelin Fight Storesta. Tarjolla on muun muassa uusia ja erivärisiä nyrkkeilyhanskoja, shortseja ja niin edelleen. Ostettavien tavaroiden käyttö ei jää tällä kertaa pelkästään kosmeettiselle tasolle, vaan esimerkiksi uusilla hanskoilla voi parantaa nyrkkeilijänsä lyöntivoimaa, kun taas uudet shortsit tuovat lisää liikkuvuuspisteitä nyrkkeilijälle. Tämän lisäksi pelaaja voi palkata ennen ottelua käyttöönsä esimerkiksi parempitasoisen valmentajan ja naamaa paikkailevan hepun, sekä ostaa erilaisia areenalle saapumis efektejä käyttöönsä. Nämä kaikki toki maksavat ja ne saa käyttöönsä vain ja ainoastaan yhden ottelun ajaksi. Jokainen näistä ostettavista palveluista tuo uusien varusteiden tapaan pelaajan nyrkkeilijälle helpotusta/apua kulloinkin valittua ottelua varten. Näin ollen tienatun rahan tuhlaaminen pelissä ei jää yhtä yhdentekevälle tasolle kuin mitä se Fight Night 2004:ssä oli.

Audiovisuaalisella puolella Fight Night Round 2 ei ihmeitä tarjoa. Pelinaikainen grafiikka ei oikeiden esikuviensa näköisiä nyrkkeilijöitä, sekä näiden kehossa nähtäviä hienoja avohaavoja ja mustelmia lukuun ottamatta ole mitään kovin kummoista. Kehän ulkopuolinen grafiikka onkin melko pelkistettyä ja vaisua, mutta toisaalta kaiken sen nopeatempoisen nyrkkeilyn tiimellyksessä ei pelin maisemia paljoa ehdi ihailla.

Äänipuoli sen sijaan koostuu lätkimisestä ja taustalla hurraavasta yleisöstä, sekä selostuksesta. Allekirjoittanutta(kuten ilmeisesti montaa muutakin)edellisessä pelissä ärsyttänyt räppäriselostaja on onneksi korvattu toisella, hieman ammattimaisemmalla otteella peliä selostavalla kaverilla, joka kuulostaa itse asiassa EA:n NHL-peleistä tutulta ääneltä.
Vaikka selostaja onkin paljon parempi kuin edeltäjänsä, puuttuu siitä vielä se jokin ja selostaminen on jotenkin vaisuhkoa ja yksiulotteista ja etten sanoisi jopa itseään toistavaakin. EA:n peleistä tuttuun tapaan uusin Fight Night ei sekään halua luopua räp-musiikista ja sen mukanaan tuomasta, ah niin syvällisestä ja filosofisesta “shake that ass baby” -sanomasta. Vaikka peliin valikoidut räpäytyskappaleet pääosin varsin laadukkaita ovatkin, ei kyseisen genren musiikki yksinkertaisesti edelleenkään allekirjoittaneen mielestä istu peliin, joten kädet ristissä toivokaamme, jotta ei enää 2006(?) painoksessa. No, tietysti onni onnessa on se, että ei sitä nyrkkeilemisen aikana kuitenkaan tarvitse kuunnella ja musiikin, kuin myös selostajankin voi kummankin vääntää pois kokonaan päältä jos niin haluaa.