Fight Night Round 3 arvostelussa

Electronic Artsin Fight Night 2004 -nyrkkeilypelin seuraajan siirryttyä käyttämään 2005-vuosiluvun sijasta nimeä Fight Night Round 2 herätti pelin ilmestyessä pientä hämmennystä, vaikka sarja ei sinänsä ottanutkaan askeleita mihinkään uusiin ja mullistaviin suuntiin. Jostain kumman syystä EA haluaa säilyttää nyrkkeilypelisarjalleen muista urheilupeleistään poikkeavanlaisen tittelin ja niinpä sarjan uutukainen Fight Night Round 3 jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä.

Vaikka Fight Night Round 2 olikin vain hienoisilla uudistuksilla höystetty seuraaja, niin toi peli pari pelillisesti varsin merkittävää ja hyödyllistä uutta ominaisuutta mukanaan, joista toinen oli mahdollisuus blokata liikkeessä ja toinen oli mahdollisuus treenata omaa nyrkkeilijäänsä parempaan kuntoon ja siten valmistaa oma nyrkkeilijä antamaan tyrmäävän tehokkaan “haymaker” iskun vastapuolen naamavärkkiin, jonka avulla oli mahdollista saada aikaan tyrmäysvoitto.
Yksinomaan Xbox 360:lle julkaistu Fight Night Round 3 on periaatteessa melko lailla sama peli kuin Fight Night Round 2 -pelikin, sillä mitään oikeasti merkittäviä uudistuksia ei näiden kahden välillä ole tapahtunut. Koska osa pelaajista väistämättä tutustuu tähän loistavaan nyrkkeilypelisarjaan vasta tässä vaiheessa, on syytä kerrata mistä pelissä on oikein kyse. Itse nyrkkien heiluttamisen ohella siis.

Tarjolla olevien pikapelin, urapelin, sekä Xbox Live -moninpelin ohella peli tarjoaa myös sarjan “ESPN-klassikoiksi” nimettyjä otteluita, jotka ovat oikeita otteluita vuosien varrelta oikeasta elämästä. Näin ollen on mahdollista kokea itse vaikkapa Muhammed Alin ja Joe Frazierin tai Roy Jones JR:n ja Bernard Hopkinsin väliset ottelut pelaajan saadessa vapaasti valita kumpaa ohjastaa.

Pelin ytimenä toimii kuitenkin aiempien osien tapaan urapeli, jossa pelaaja lähtee kipuamaan kohti mestaruutta, joko täysin itse ulkonäköä myöten luomallaan hahmolla, tai jos hahmonluonti ei innosta, ei niin antaa peli pelaajalle myös mahdollisuuden käyttää ketä tahansa pelin valmiista nyrkkeilijöistä tämän luodessa omaa nyrkkeilijän uraansa.

Urapelissä käytävät ottelut voidaan valita muutamista kerrallaan tarjolla olevista vaihtoehdoista. Tarjolla olevat ottelut ovat aina tasoiltaan erilaisia ja matsien vastustajien sekaan mahtuu nyrkkeiljöitä niin läheltä, kuin kaukaakin pelaajan omaa henkilökohtaista tasoa, jota mitataan ranking-numerolla. Pelaaja aloittaa oman nyrkkeilijän uransa siitä viidenkymmenen hujakoilta ja otteluiden päättyessä suotuisasti pelaajan voittoon, alkaa ranking sijoitus numero yksi lähentyä askel askeleelta. Tähän pääsy kuitenkin vaatii paljon työtä ja etenkin otteluiden pelaamista, eikä urapeli olekaan mikään lyhyt huitaisu. Onnen kääntämiseksi omaksi hyväkseen matsissa kuin matsissa pelaaja voi pelaaja muiden tilpehöörien ohella hankkia kaupasta myös uusia varusteita, kuten nyrkkeilyhanskoja ja kenkiä, jotka nostavat pykälän jos toisen pelaajan jotain taito-aluetta. Pelaajan nyrkkeilijän taidot koostuvat useista eri osa-alueista, joita ovat muun muassa yläkoukut, alakoukut, liikkeiden nopeus ja lyöntien kovuus. Oman nyrkkeilijänsä taitotasoja voi kaupasta ostettavien tavaroiden lisäksi nostattaa kuntoilemalla.

Kuntoilu on jo Fight Night Round 2 -pelistä tuttu ominaisuus, eikä pelin neljää erilaista treenaustapaa ole menty muuttamaan, mitä nyt nyrkkeilysäkin ja nyrkkeilynuken kanssa on nyt helpompi harjoitella, mikä toisaalta on vain hyvä asia. Jokainen kuntoilutapa vahvistaa vain joitain osa-alueita, joten jos haluaa parantaa jokaista osa-aluetta, on jokaiselle treenaustavalle annettava mahdollisuuksia, eli treenauskertoja. Tuttuun tapaan pelaaja voi treenata vain yhtä tyyppiä ennen ottelua. Treenauksen jälkeen pelaajan nyrkkeilijän taidot nousevat asteen jos toisen, olettaen että treenaus sujuu hyvin. Mikäli se sujuu huonommin, ovat lopulliset “pluspisteet” myös heikommat. Niille jotka eivät treenaus-minipelejä jaksa pelailla, voivat ohittaa tämän kohdan yksinkertaisesti antamalla tietokoneen treenata pelaajan puolesta, joskin tässäkin pelaaja saa päättää treenaako tietokone riskirajoilla vaiko turvallisesti. Ensinnä mainittu tuottaa parhaassa tapauksessa parhaan mahdollisen tuloksen, kun taas jälkimmäinen takaa varman(lihaskivuttoman), mutta heikomman tuloksen.

Kun ottelemaan vihdoin päästään, on aika leuan loksahtaa ja tippua lattialle. Jos Fight Night Round 2 näytti hyvältä nyrkkeilijöidensä ja näiden liikeanimaatioiden suhteen, on Fight Night Round 3 jotain aivan muuta. Peli on yksinkertaisesti yksi tämän hetken näyttävimmistä Xbox 360 -peleistä ja grafiikka ja etenkin sen nyrkkeilijät näyttävät todella upeilta. Kehän ulkoupuoliseen yksityiskohtaiseen keskitytään luonnollisesti vähemmän, vaikkakin esimerkiksi taustalla kannustava yleisö onkin ihan kiitettävän näköistä sekin. Itse nyrkkeilijät ovat kuitenkin pelin ehdoton suola. Valehtelematta fotorealistisen näköiset nyrkkeilijät ovat yksinkertaisesti jotain todella upeaa katsottavaa ja jos peliä tiiraa hieman kauempaa voisi oikeasti luulla katsovansa nyrkkeilyottelua TV:stä. Nyrkkeilijöiden liikeanimaatio on todella sulavaa ja aidonnäköistä. Lyönnit uppoavat vastustajan leukaperiin uskottavasti samalla kun naamavärkki vääntelehtii aidon oloisesti iskun seurauksena ja ruhjeet, sekä avohaavat jäävät hienosti näkyviin. Erätauoilla pelaajan on mahdollista paikata omaa nyrkkeilijäänsä, jotta matsi jatkuisi tauon jälkeen hieman paremmin. Peligrafiikan realistisuudesta ja liikeanimaation autenttisuuden ansiosta nyt myös erien jälkeiset uusinnat ovat upeaa katsottavaa. Uusinnoissa nimittäin näkee läheltä ja hidastettuna, kuinka iskua ottavan naamavärkki ja ilmeet vääntyvät, samalla kun veri ja hiki lentävät ympäriinsä. Kerrassaan upeaa.

Onneksi Fight Night Round 3:n äänimaailmakin on kutakuinkin samalla viivalla visuaalisuuden kanssa. Paikat rutisevat ja naksuvat aidon kuuloisesti kun iskuja jaellaan puolin ja toisin ja yleinen turpaan läiskimisen ääni on saatu kerrankin kunnolla purkitettua, ehkä jopa pelisarjan aiempia osia hieman uskottavammin. Pelin selostus on kuitenkin se, joka yhdessä pelin grafiikan kanssa kruunaavat sen hienon audiovisuaalisen kokonaisuuden, mikä Fight Night Round 3 on. Fight Night Round 2 otti nyrkkeilyselostuksen saralla askeleita oikeaan suuntaan heivaamalla omasta edeltäjästään tutun surkuhupaisan räppäri-selostajan takaisin ghettoonsa ja korvaamalla tämän asiallisemmalla ja asiantuntevamman kuuloisella selostajalla. Selostus ei siltikään ollut vielä aivan sitä mitä olisi toivonut, sillä Fight Night Round 2:n selostus toisti melkoisesti itseään ja selostajalla tuntui muutenkin olevan vaikeuksia eläytyä kunnolla pelin tunnelmaan. Vaikka Fight Night Round 3:ssa onkin edelleen tuo samainen selostaja, niin on asia silti nyt vihdoin korjaantunut. Selostus toimii, ei toista(liikaa)itseään ja mikä tärkeintä, selostaja osaa eläytyä uskottavasti matsien tunnelmaan. Valikkomusiikkina tarjoillaan jälleen edellisien osien tapaan varsin räppipainotteinen musiikkiraita, jota kyllä kuuntelee juuri sen muutaman hetken ennen matsin aloittamista.

Kolmiyhtenäisyyttä ei kuitenkaan olisi sitä kolmatta tekijää. Joten niinpä Fight Night Round 3:n loistava pelikokemus koostuukin kokonaisuudessaan edellä mainittujen grafiikan ja äänimaailman lisäksi EA:n loistavasta ja aikoinaan mullistavasta “total punch control” kontrollitavasta. Yläkoukut, alakoukut, suorat ja muut hoituvat kaikki kokonaisuudessaan ohjaimen oikeaa tattia kieputtelemalla lyöntitapoja vastaavien pyörityksien mallisesti. Nyrkkeilijän liikuttaminen hoituu vasemmalla tatilla ja iskujen blokkaaminen oikean puskurinappulan ja oikean tatin yhdistelmällä. Iskujen väistely, eli taaksepäin ja eteenpäin nojautuminen taasen onnistuu vasemman tatin ja vasemman puskurinappulan yhdistelmällä. Varsin kätevää eikös?

Totta kai on huomioitava se, että tappelupeleihin ja muihin nappuloiden rämppäyspeleihin verrattuna Fight Night Round 3:n total punch control -ominaisuus on hieman erilainen tapa kontrolloida ruudun tapahtumia, tai toisin sanoen nyrkkien liikkeitä. Aluksi sen sisäistäminen tuntuukin hieman vaikealta, mutta pienellä harjoittelulla ja sisäistämisellä siihen myös pääsee sisälle, eikä ulos tahdo enää lainkaan. Mikäli täysin lyhyt on oma pinna oppimisen suhteen, on pelin valikoista mahdollista valjastaa käyttöön myös ne perinteiset nappulatkin erilaisia iskuliikkeitä vastaamaan.
Pidemmän yksinpelaamisen, eli urapelin lisäksi nyrkkeilyä voi harrastaa myös kaveria vastaan saman koneen ääressä, sekä tällä kertaa myös Liven välityksellä. Moninpeli Livessä toimii vaivattomasti ja peliseuraa myöskin löytyy. Fight Night Round 3 käyttää monesta muusta pelistä tuttua ranking-systeemiä, eli otteluita voittamalla/häviämällä nousee/putoaa kokonaissijoituksessa. Pelaajan on mahdollista etsiä pelin serverinhakuohjelmalla joko omansa tasoista seuraa, tai sitten olla tyystin välittämättä asiasta ja ottaa vastaan mitä tulee. Matsit toimivat ilman kummempia ongelmia ja moninpeli onkin kaikin puolin onnistunut.