Siinä missä Turn 10 Studiosin pitkäikäinen Forza Motorsport -autosimulaatiopelisarja on ehtinyt jo kuudenteen versioon, on sen pikkuveli, arcademaisempi ja ehkä hieman helposti rennompi Forza Horizon ehtinyt sekin polskia jo kolmanteen inkarnaatioon. Kahdessa ensimmäisessä Horizonissa kruisailtiin Ranskan Nizzan sekä Coloradon osavaltion hienoissa maisemissa ja nyt autourheilufestarit kuljettavat pelaajan toiselle puolelle maapalloa, Australian kengurumaisemiin.
Ehkäpä näkyvin yksityiskohta pelissä näin heti alkuun on – muuttuneen miljöön ohella siis – se, että nyt ei ollakaan tavallinen autofestarikävijä neonvärirannekkeineen, vaan nyt ollaan itsensä Pomon (ei Brucen) kengissä. Pelaaja on se, joka on pistämässä itse Horizonia pystyyn ja laajentamassa sitä uusilla artistilavoilla ja avaamassa uusia esiintymispaikkoja. Mihin kaikkeen tämä sitten vaikuttaa? Ei lopulta kovin moneen asiaan, mutta tämä luo pohjan sille, että peli tuo mukanaan jotain uutta myös sen tutun sisällön rinnalle ja siten puuhastelun määrä autonautiskelun lomassa kasvaa.
Pääideana on edelleen kerätä faneja, skill pointseja, rahaa sekä XP:tä. Mukavana yksityiskohtana Forza Horizon 3 ei tunnu läheskään samanlaiselta grindaamiselta kuin aiemmat pelit. Playground on osannut hienosti tasapainottaa saavuttamisen sekä yrittämisen. Niinpä rahaa kilisee tilille mitä erilaisemmista jutuista nyt aiempaa nopeammin, mutta myös XP:n ja skill pointsien tienaamisessa on havaittavissa selkeää mukavuutta. Peliä pelatessa tuntuukin siltä, että jatkuvasti saa jotain vastinetta sille ajalle mitä peliin pistää.
Rahalla ostellaan tietysti autoja, mutta myös keräiltävien ja nähtävien paikkojen paljastavia aarrekarttoja. XP:tä kerätään tasonnostamista varten ja aina kun pelaaja nousee tasoissa, tienaa hän mahdollisuuden pyöräyttää onnenpyörää, mikä on täysin uusi juttu pelissä. Onnenpyörä kun pysähtyy, palkitaan pelaajaa rahasummalla, joka siihen kohdalle kolahtaa, tai sitten harvinaisemmin palkintona saattaa olla jopa joku kokonaan uusi autokin. Vaikka sitä autopalkintoa ei saisikaan, on silti esimerkiksi sadan tonnin rahasummakin varsin tervetullut palkinto.
Skill pointseja kertyy tuttuun tapaan ajamalla ja tekemällä kaikenlaista sekopäistä omalla autolla. Ilmalennot, driftaaminen, puiden kaataminen, aitojen pilkkominen sekä esimerkiksi puhtaasti ajaminen kisoissa ja läheltä piti tilanteet sivullisen liikenteen kanssa tuottavat skill-pisteitä ja mitä suuremmaksi kertoimen ehtii kasvattaa yhdellä kertaa, sitä suurempi potti napsahtaa, kun skillpisteet siirtyvät pelaajan tilille.
Aina kun skill-mittari täyttyy, tienataan uusi skill point, jonka voi sitten käyttää ja parantaa omia rikastumis- ja menestymismahdollisuuksiaan. Osa palkinnoista mitä skill pointseilla saa ovat myös kertaluontoisia korvauksia, kuten vaikkapa kymmenen tuhatta krediittiä tai XP:tä, mutta myös muunkinlaisia löytyy. Autojen kuvaamisesta voi saada päivityksen jälkeen rahaa ja päivittämällä myös esimerkiksi erilaisien skillsien suorittamisesta voi saada prosentuaalisesti moninkertaisesti paremman määrän pisteitä.
Mitä tulee pelin autovalikoimaan, Forza Horizon 3 tyytyy sopivaan määrään, eli pelissä ei ole mitenkään liian vähän autoja, mutta minnekään tuhannen tai edes viiden sadan auton lukemiin ei tavoitella. Tarkalleen ottaen pelissä onkin hieman yli 350 autoa, joista valita. Jälleen kerran aivan loistava ja vilkas peliyhteisö pitää huolen siitä, että autoihin on tarjolla perusmaalien ohella myös tyylikkäitä koko auton kattavia maalauksia ja teippauksia. Haluat 2012 vuoden Jeep Wrangleriin Jurassic Parkin kuosit? Onnistuu. Rallimitsuun Tommi Mäkisen mestaruusvuosien tarrat? Kyllä käy.
Aivan pelin alussa päästään kertaalleen testaamaan pelin kansikuva-autonakin toimivaa 760-heppaista hirmua, Lamborghini Centenariota, jonka jälkeen se on saatavilla vain autokaupan kautta kalliiseen hintaan. Alussa kokeillaan pikaisesti myös pelin uutuusautoluokkia, eli hiekkakirppuja sekä off road -maastureita. Siinä missä aiemmat Forza Horizonin ovatkin keskittyneet tuomaan ruudulle pääasiassa vain eksoottisia kaunokaisia sekä klassikkoautoja, lisää pelisarjan kolmonen valikoimaan näitä edellä mainittuja autotyyppejä sekä myös museokamaa olevia autojakin, kuten vaikkapa vuoden 1949 Mercury Coupe tai 1958 Plymouth Fury.
Off road -maasturit ja hiekkakirput tulevat kuitenkin tarpeeseen, sillä kyllä lamboilla tai ferrareilla huristeleminen hiekkarannoilla tai sademetsien mutaisilla, liukkailla teillä onkin jo melko haastavaa puuhaa. Off road -ajoneuvoilla taasen hiekkateillä kurvailu on nautintoa. Toki peli tarjoaa tuttuun tapaan mahdollisuuden vähentää pelin sitä puolikastakaan realismia erilaisilla ajoavuilla sekä tekoälyn haastavuutta alentamalla.
Totutusti ajoapujen vähentäminen kuitenkin kasvattaa kisoista saatavien palkkioiden XP- ja rahamäärää parhaimmillaan moninkertaisesti. Ei pelin pelaaminen silti ajoavuillakaan aina ole niin helppoa kuin luulisi, sillä kun alla on älyttömän nopeasti kiitävä auto etenkin liukkaalla tienpinnalla, niin autohan menee pöpelikköön jos on mennäkseen. Ei Forza Horizon 3 kuitenkaan missään nimessä rattia vaadi edes realismiasetuksilla. Peli on täysin nautittavissa pelkällä ohjaimellakin, mutta ratin ja polkimien kera pelistä takuuvarmasti saisi vielä paljon enemmän irti.
Luonnollisestikaan Forza Horizon 3 ei yritä mallintaa koko Australiaa pelissään, vaan mukaan on napsittu kahden aiemman pelin tapaan pienempiä alueita. Peli nivoo yhteen paikkoja, jotka pitävät sisällään sitä tuttua ja turvallista asfalttia, mutta myös mutaisia polkuja sademetsien keskellä, paljon hiekkateitä Australian takamailla, sekä vähän suurkaupungin sykettäkin pilvenpiirtäjien välissä ajeltaessa. Kooltaan pelin kartta on paljon isompi kuin kahden ensimmäisen pelin ja lääniä onkin aika valtavat määrät koluttavana. Pelkästään löydettäviä tienpätkiä pelin kartalla on esimerkiksi tällä kertaa huimat 488 kappaletta.
Onkin ihan kätevää, että pelistä löytyy nyt ensimmäistä kertaa myös lennokkiominaisuus, jonka avulla pelaaja voi jättää autonsa niille sijoilleen ja lähteä radio-ohjattavan lennokin matkaan maisemia katsomaan vähän korkeammaltakin. Lennokilla voi lennellä niin kauas kuin haluaa ja täytyy kyllä sanoa, että aiemmissa Horizon -peleissä lennokki ei välttämättä olisi ollut aivan yhtä siisti juttu, mutta FH 3:ssa maisemat ovat paikoin jo niin upeita ja fotorealistisia, että niitä katselee ihan mielellään ilman varsinaista pelailuakin. Välillä on kertakaikkisesti vain pysähdyttävä ihailemaan maisemia.
Kuudenkymmenen kuvan ruudunpäivitysnopeus tietysti kruunaa tämän kaiken visuaalisen tykityksen: pelin nopeimmilla autoilla meno on suorastaan päätä huimaavaa. On kuitenkin pakko sanoa, että vaikka autot ovat se pelin pääpointti ja ne näyttävätkin todella upeilta yksityiskohtaisine ohjaamoineen kaikkineen, ovat maisemat yöaikaan, kuin auringonlaskun -ja nousunkin aikaan todella makeita katsoa. Mikään ei olekaan niin hienoa kuin kruisailla näissä pelin tarjoamissa maisemissa vapaasti katsellen. Toisessa ääripäässä on sitten kokea lähes säkkipimeä yö, rankkasateen piiskatessa auton tuulilasiin valtavia määriä vesipisaroita pyyhkijöiden epätoivoisesti yrittäessä raivata näkyvyystilaa tuulilasille. Pelin sadekeli-efektit kun hakevat nekin vertaistaan ja vesistöt kuin lammikotkin ovat kaikki todella näyttäviä.
On lennokilla silti oikea käyttötarkoituskin, se ei siis ole pelkästään maisemien ihailua varten. Liihotellessaan taivaalla lennokki spottaa ja tallentaa autoilun tapaan automaattisesti kartalle kaikki havaitut mielenkiinnon kohteet, jolloin lennokkia voi käyttää vähän niin kuin tiedustelutarkoituksiinkin.
Peruskisojen ohella Forza Horizon 3:n kartta kun on jälleen kerran täynnä kaikenlaista muutakin sivupuuhasteltavaa. Ensinnäkin erityyppistä kisaamistakin löytyy muutakin kuin A:sta B:hen tai checkpointista toiseen kierrosten kera. Laittomat, yöaikaan ajettavat katukisat, joissa joutuu väistelemään myös muuta liikennettä, improvisoidut head-to-head -kisat sekä tietysti pidemmät mestaruustaistot sekä aiemmistakin peleistä tutut ja näyttävät showdownit ovat mukana. Itse asiassa head-to-head -mittelöitä on syytäkin kisata, sillä näitä tarpeeksi aloittamalla avautuu kartalle ennen pitkää niitä katukisoja. Katukisat ovat mielestäni yksi pelin jännittävin uusi pelimuoto. Voitto on yleensä hyvin epävarma, kun reittiä joutuu seurata erityisen tarkkaan samalla kun väistellään vastaantulijoita. Australian vasemmanpuoleista liikennettäkään kun ei ihan aina meinaa muistaa…
Pelimaailmasta löytyy tuttuun tapaan kasapäin rikottavia bonuskylttejä, joista saa XP:tä tai raha-alennuksia, mutta sitten on myös tiettyjä löydettäviä kohteita, joihin saavuttaessa pelaajan muutenkin jatkuvasti äänessä oleva ”kaiffari” kertoo vähän yksityiskohtaa Australian maisemista. Muita juttuja ovat muun muassa uutuutena toimivat kuusitoista vaarahyppyriä, joihin otetaan kunnon vauhti ja yritetään ponnistaa auton kanssa ilmassa mahdollisimman pitkälle. Paras suoritus antaa kolme tähteä ja kasan uusia faneja mittariin.
Muita tuttuja juttuja ovat muu muassa päälle kolmisenkymmentä bucket list -tehtävää, joissa on aina yleensä aikaraja ja jokin tietty juttu mikä pitää suorittaa. Esimerkiksi kerää niin ja niin paljon skillpointseja tai aja paikasta A paikkaan B ajan puitteissa. Jos nämä valmiit eivät riitä, tarjoaa FH 3 nyt myös mahdollisuuden (festaripomoja kun ollaan) luoda myös omiakin bucket-list -kisoja, joita kaverit voivat sitten pelata ja vastaavasti itse voi pelata muiden ja yrittää päihittää bucket listin luojan asettaman ajan. Omaa bucket listiä luodessa käyttöautona on aina se, millä kulloinkin ajelee.
Reitti alkaa tehtäväpaikan luota, mutta pelaaja saa itse määrittää missä B on. Se voi olla lähellä tai kaukana. Myös tehtäväntyyppi voidaan valita: onko kyseessä esimerkiksi vaarahyppyri vai kenties damage control, jossa yritetään ajaa perille ilman kolarointivahinkoa. Tehtävää varten saa valita vuorokaudenajan, säätilan, muun liikenteen, saako kelata vai ei ja jopa haluamansa taustamusiikinkin. Vaikka pelissä saa luoda myös tällä samalla periaatteella omannäköisiä peruskisojakin, ovat omat bucket listit ehdottomasti hauskin juttu.
Latolöydöt ovat nekin yksi juttu. Pelin kartalle on jälleen kerran kätketty viisitoista harvinaista ajokkia jonnekin homeiseen latoon. Kun pelaaja löytää ladot saa hän nuo autot ilmaiseksi kokoelmiinsa, yksi kerrallaan. Ehkä hauskin löytö koko pelissä on Ford XB Falcon GT, joka tunnetaan siis paremmin ”viimeisenä veekasina”. Eli kyseessähän on Mad Maxin kosla, ”V8 Interceptor”.
Muuta uutta ovat saattueet. Peli ensinnäkin tekoälykuskit ja drivatar-teknologian. Drivatarithan siis ovat oikeiden pelaajien tekoälyklooneja, jotka ajavat pelaajien gamertageilla toisten peleissä. Kaikilla tekoälykuskeilla on siis jonkun ihmispelaajan nimi. Peli ottaa nämä ensisijaisesti kaverilistaltasi, mutta jos kavereita ei ole tarpeeksi, tulevat loput muualta. FH 3:ssa drivatarit lyöttäytyvät myös pelaajan ”jengiin”.
Pelin kuluessa palkataan drivatareita ajamaan omassa possessa. Maksimissaan neljä kerrallaan. Drivatarit keräävät oikealle omistajalleen rahaa ja mainetta ja samalla roikkuvat sen pelaajan mukana, joka ne on palkannut. Käytännössä pelaaja saa siis mukaansa oman autojengin, jonka kanssa kruisailla pitkin Australian maisemia. Jengin voi myös hajottaakin jos ei halua että porukat ovat koko ajan mukana.
Välillä kieltämättä tohelosti ajavat drivatarit saattavat jopa tulla tielle jos esimerkiksi on juuri yrittämässä uutta ennätystään vaarahyppyrissä. Matka saattaa tyssätä drivatarin kylkeen ennen hyppyä. Silloin kun drivatarit eivät ärsytä, niiden kanssa on ihan kiva ajella ja samalla voi myös harrastaa convoy-kisoja, eli lähteä ekstemporee kisaamaan ryhmänä sen hetkisestä sijainnista jonnekin paikkaan B. Kuka voittaa, saa rahaa.
Forza Horizon 3:n parissa pystyykin helposti viihtymään jo pelkän sivupuuhasteltavankin ansiosta, mikäli haluaa vain huristella ja kaahata omilla autoillaan yksin tai yhdessä jenginsä kanssa pelin valtavissa maisemissa ilman kisojen tuomaa jännitettä. Sivupuuhastelun tärkeyttä on nyt myös korostettu entisestään aiempaa älykkäämmällä autonavigaattorilla. Sen lisäksi, että kartalta voi osoittaa jonkin kiintopisteen minne navigaattori sitten ohjaa, voi navin tekoälyltä suoraan myös kysyä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mistä saisin lisää faneja? Mikä on sijaintiani lähin juttu mitä voisin seuraavaksi tehdä? Jos tällainen valitaan, asettaa navi pelaajalle kätevästi reitin halutuntyyppiseen sijaintiin, ilman että pelaajan itse täytyy aina avata karttaa ruudulle.
Peli tosiaan tarjoaa uusia ilmaisia autoja aina silloin tällöin, milloin minkäkin mutkan kautta, mutta Totta kai uusia autoja voi kaupasta ostaa itsekin. Uutuutena pelistä löytyy myös huutokauppakin, jossa voi myydä omiaan ja huutaa toisten autoja. Menopelin vaihtaminen toiseen kesken ajon onnistuu kyllä lennostakin (latausruudun kautta), mutta se maksaa kymppitonnin. Festivaalialueille pitääkin siis ajella jos haluaa vaihtaa autoaan ilmaiseksi tai esimerkiksi katsoa autokaupan tarjontaa. Tällä tavoin pelin kehittäjä yrittää rohkaista enemmän ajelemaan pitkin maisemia. Ei ainakaan allekirjoittanutta tarvinnut liiemmin rohkaista ajelemaan, vaikka autoa olisinkin halunnut vaihtaa välillä toiseen ilman maksua.
En kovin montaa negatiivista juttua Forza Horizon 3:a pelatessani löytänyt. Sisältöäkin on niin runsain mitoin yksinpelaajalle ja tähän päälle vielä online-pelitila, josta löytyy muun muassa tutut online adventure ja online freeroam, mutta myös uusi co-op campaign. Jos Australian Horizon-festareiden pystyttäminen, laajentaminen ynnä muu ei yksin nappaa, voi co-op campaignin avulla maksimissaan neljä pelaajaa yhdessä tahkota peliä eteenpäin ja edistää niitä tavoitteita, mitä yksinpelailemallakin on tarkoitus saavuttaa. Adventuressa ajetaan useampi kisa muita ihmispelaajia vastaan ja freeroami taas on vapaata kruisailua, jossa voi ottaa osaa – jos haluaa, mutta pakko ei ole.
Omasta mielestäni Forza Horizon 3 on sarjan parhaita pelejä, ellei paras sen monipuolisuutensa ja miljöön suuremman vaihtelunsa vuoksi. Tuntui, että mitä enemmän peliä pelasin, sitä enemmän siihen ihastuin. Visuaalisesti se on kenties upein autopeli, jota olen tähän mennessä pelannut ja se vauhdin tunne! Ai että sitä fiilistä. Eikä sovi tietenkään unohtaa niiden kaikkien autojen autenttisenoloisia murinoita, mitkä ovat enemmän kuin kohdallaan. Möykkää tarjoava tuttuun tapaan radiokanavat, joiden määräkin on hiukan kasvanut. Bassobiisien rinnalle on nyt saatavilla myös esimerkiksi klassista musiikkia, kunnon heavy metallia sekä mainstreamin kuuloista rock-musiikkia. Olen tuon tuosta palannut Forza Horizon 2:n pariin kruisailemaan ja ajamaan yksittäisiä kisoja, mutta luulenpa, että FH 3 lunastaa nyt sen paikan.
Välillä pelatessa kuitenkin ärsytti ehkä se, että peli tuntuu autopeliksi ehkä vähän lineaarisesti etenevältä – vähän kuin joltain tarinalta. Pelaaja on festaripomon saappaissa, selvä se, mutta tarvitseeko kaiken avautua niin orjallisesti ja kättä pidellen? Vähän väliä peli nappaa ohjat ja heittää ruudulle pelin kartan ja esittelee kuinka sieltä ja täältä löytyy tällaista ja tuonne pitäisi mennä ja täällä tätä.
Kaikki pelin ominaisuudet ja esimerkiksi latolöydöt kun eivät tule mukaan peliin kuin vasta tietyllä kokemustasolla ja muutenkin kisoja avautuu aiempaa lineaarisemmin – on suoritettava tiettyjä tehtäviä ennen kuin saa uutta sisältöä käsiinsä. Eikö kaikki uusi vain voisi avautua vaivihkaa kartalle, ilman että siitä pitää järjestää kamalat määrät ilmoituksia ja älämölöä?
Toinen juttu ovat checkpoint-kisat. En muista, että kisat joissa kurvaillaan checkpoint-porttien läpi olisivat olleet aivan yhtä rasittavia aiemmissa peleissä, mutta tällä kertaa ne ovat ainakin vähän. Ongelma ei suinkaan koske kisoja joka ikinen kerta, mutta jos sattuu missaamaan yhden portin kisatessa, ei peli heti ilmoita siitä, eikä palauta autoakaan paikkaan ennen tuota porttia. Pelillä kestääkin muutama sekunti, ennen kuin peli päättää heittää ruudulle neljän sekunnin laskurin ennen kuin auto viimein palautuu taaksepäin. Aikaahan tässä tuhraantuu.
Yhdenkin missatun portin jälkeen kun kisa on melkeinpä sitten siinä, ainakin jos tekoälyvastustaja on vähintään tasoa medium ja ajan taaksepäin kelaamisen ominaisuuskin on kytketty pois päältä. Tekoälykin kun tuntuu välillä ajavan vähän runnovaan tyyliin ja saattaa puskea pelaajan kisan aikana pois reitiltä, jolloin pelaaja voi missata portin. Vastaavasti tuntuu siltä, että pelin käyttämä drivatar-tekoäly ajaa vähän turhan virheettömän hyvin kisoissa, vaikka vapaassa kruisailussa hölmöileekin. Tämä taas johtaa siihen, että jos pelaaja mokaa ei muita oikein meinaa saada kiinni. Ei ainakaan niin, että kolmen parhaan joukkoon olisi asiaa, kymmenen parhaan joukkoon kenties kyllä.
Viimeinen nurinan aihe on se, että jos kruisailen siellä täällä ja mällään autoani, saattaa siitä ”simulaatiomallinnuksen” kanssa lähteä suurin osa tehoista ja ajo alkaa ikävästi puoltamaan. Nämä viat eivät korjaannu itsekseen eikä autoa voi edes maksua vastaan missään ”huoltsikalla” korjata, vaan pitää ajaa festarialueelle tai jollekin kisapaikoista. Festarialueellekin pikamatkaaminen etenkin alussa maksaa sen kymppitonnin – eikö autoa sitten voi korjata paikalla ollessaan sillä kympillä? Kisojen aikana on täysin ok, että auto hajoaa jos mälläilen huolimattomasti, mutta vapaassa ajossa kun sitä lääniä on niin pirusti taitettavana autolla, joka kulkee kolmea kymppiä kaasu pohjassa…
Kaiken kaikkiaan, Forza Horizon 3 on kuitenkin autopelien aatelia ja ehdottomasti yksi tämän hetken kuumimpia kaahailupelejä Xbox Onella. Etenkin jos olet Horizon-fani, et voi missata tätä!
