Forza Horizon 5 arvostelussa

Ilmastonmuutos on saanut kaikki liikkeille – etenkin autojenvalmistajat. Kova myllerrys ja taistelu herruudesta, etenkin sähköautomarkkinoilla nostaa kovasti päätään, kuka korjaa lopulta potin?

Monen suosimaa Teslaa ei kuitenkaan uusimmassakaan Forza Horizon -pelissä nähdä, mutta seitsemänsadan auton seassa muutamia sähköautoja (enimmäkseen hybridejä) esiintyi jo FH4-pelistäkin. Viidettä kertaa järjestettävät fiktiiviset auto- ja musiikkifestarit ovat tälläkin kertaa pääasiassa old school -vääntöä tarjoavaa ehtaa bensiininkatkuista meininkiä, kun vaihdetaan Skotlannin maisemat vaihteeksi Meksikon hulppeisiin näkymiin.

Tärkein luonnollisesti autopelissä kuin autopelissä on aina se sama kysymys: minkä valmistajan autoja ja kuinka paljon niitä on? Yhteensä autoja ”simcade-peliksi” luokitellusta Forza Horizon 5:stä löytyy tällä erää 534 kappaletta – määrä tulee epäilemättä kasvamaan pelin ikääntyessä. Vertailuna Forza Horizon 4:n lopullinen automäärä DLC-autoineen kaikkineen on omien tietojeni mukaan 752. Tätä kirjoittaessa Forza Horizon 3 on sekin jo vedetty myynnistä lisenssien umpeuduttua, joten suurta valinnan varaakaan ei enää ole, mikäli pelisarjaan aikoo vasta nyt tutustua.

Nykyään pitäisi kai melkein jo sanoa ”minkä konsernin tai fuusion autoja pelistä löytyy eniten”, sillä keskittyminen ja liittoutuminen autoalalla on juuri nyt kovaa – etenkin uuden jättifuusion, Stellantiksen myötä. Ison fuusion alle pujahtivat Abarth, Alfa Romeo, Chrysler, Dodge, Fiat Jeep, Lancia, Maserati, Ram-maasturit sekä Citroën, DS, Opel, Peugeot ja Vauxhall. Näitä yllä mainittuja merkkejä löytyy pelistä eniten 27:n Ferrarin ja kolmentoista Dodgen osalta.

Stellantiksen vähemmistöä edustavat Peugeot, Vauxhall ja Opel parilla hassulla autollaan ja myös Jeep, Maserati kuin Ram roikkuvat nekin edustuksensa osalta muutamien autojen varassa. Citroën ja DS eivät ole merkkeinä päätyneet peliin lainkaan.

Vahvimpia ”yksinäisiä susia” edustavat Ford ja BMW, joiden autolukemat pelissä ovat 58 ja 26. Toyota ja Honda ovat kutakuinkin samoissa päälle kymmenellä kaarallaan – Nissan vie näistä voiton 23:lla autollaan.

Volkswagen-konsernin autoja löytyy seuraavasti: 16 Audia, 17 Lamborghinia, 15 Volkswagenia ja 31 Porschea. Viimeksi mainitulta automerkiltä löytyy listasta muun muassa täyssähköinen, uudehko Porsche Taycan S Turbo – mikäli sähkö on juttusi. Vähemmistöä pelin tarjonnassa edustavat merkit, kuten Morgan, Mosler, Peel, Penhall, Morris, Raesr sekä Radical. Mercedes tarjoaa menopelejä 5+18, sillä potti on jaettu Mercedes-AMG:n ja Mercedes-Benzin välillä.

Autonäyttelyn riemua (tai riemuttomuutta)

Kokonaisuutena pelin autovalikoima – vaikka sinänsä toki kattava onkin päälle viidelläsadalla autollaan – on hienoinen pettymys Forza Horizon 4 -peliä paljon kuluttaneelle, aina hyvää puolisimulaatiomaista ajotuntumaa myöten. Kun vertasin vuonna 2018 FH4-peliä FH3-peliin, oli erilaisia autoja näissä vain noin kolmisenkymmentä. Nyt FH4:n ja FH5:n osalta lukema taitaa olla kutakuinkin samaa luokkaa. 2019-vuosimallin autoja pelistä löytyy parisenkymmentä ja 2020-vuosimallia vain kourallinen: Corvette Stingray Coupé, Mustang Shelby GT500, Ford Performance Bronco R, Koenigsegg Jesko, Super Duty F-450 DRW PLATINUM, Land Rover Defender 110 X, Lotus Evija, McLaren GT ja Toyota GR Supra. 2021-mallistoa ainoana tällä erää edustaa tuorein Ford Bronco.

Suurin osa Forza Horizon 5:n autokannasta kun on siis jo entuudestaan nähtyä, vaikka totta kai siellä täällä on uusiakin yksilöitä tarjolla. Esimerkkinä AMC Gremlin X on jälleen mukana ja GMC on sekin edustettuna samoilla kahdella autolla, joskin GMC:n omistama Chevrolet on mukana 26 auton voimin. Pelistä löytyvät Volvot ovat yhtä lukuun ottamatta samat, kun taas Saab ei ole mukana lainkaan. Pontiacilta tarjotaan samat autot kuin viimeksikin ja Plymouthiakin on tasan se vanha tuttu 1971 Cuda 246 Hemi mukana.

Burritonmakuinen bucket list

Mitä tulee itse sisältöön, on kaikki pääpiirteittäin varsin tuttua. Autoiluviihdettä, kisaamista ja esityslavoja yhdistävä Forza Horizon kutsuu tuhatpäisen yleisön nauttimaan hienosta (ja ei niin hienosta) säästä. Siinä missä nelosen vuodenajat vaihtelivat näkyvästi, tuoden kausihaasteidensa ohella mukanaan hellettä, lunta ja loskasyksyä, kylpee Meksiko vaihtuvista vuodenajoista huolimatta pääasiassa auringossa ja sateisessa säässä suurimman osan ajasta, vaikka kaudet vitosessakin vaihtelevat. Lunta joutuu kuitenkin hakea erikseen vuoristoista, sillä tiet saavat osakseen vain mustaa jäätä, eli siinä mielessä vuodenaikojen vaihteleminen jää vähemmälle visuaaliseti. Näyttävät hiekkamyrskyt saadaan sentään kokea alamailla Mad Maxin tunnelmia lainaillen.

Playground Gamesin mukaan pelin Meksiko on kooltaan noin 50% suurempi kuin Forza Horizon 4 -pelin maailma. Tämä on melko helppo uskoa, sillä pelin kartta on todella valtava.

Touhuttavaa siksi riittää ja kartta sikiää jos jonkinlaista ikonia. Pikamatkustuspaikkoina toimivia sekä erilaisia perkejä tarjoavia, eri hintaisia miljoonahintaisia asuntoja löytyy jälleen ostettavaksi seitsemän kappaletta ja sieltä täältä löytyviä rikottavia XP- ja pikamatkustuksen alennusta tarjoavia kylttejäkin on jälleen tuotu hajotettavaksi yli kolmesataa.

Latoihin ruostuneita autoja on piilotettu löydettäväksi jälleen 14 kappaletta, joskin hassusti ladoista saattaa vanhan antiikin sijaan löytyä vaikkapa ruostunut 1999 vuoden Dodge Viper tai Toyotan 1993 mallia oleva off-road maasturi, joka kuului vakiokalustoon nelosessa. Ladon etsintää ison liilan ympyrän keskeltä voi harjoittaa joko auton ratista käsin tai sitten dronen avulla.

Pääideana Forza Horizon 5:ssä olisi edeltäjien tapaan jälleen kerätä kokemuspisteitä, jotta festarit laajenevat ja uutta puuhastelua aukeaisi. Tällä kertaa ei kerätä pelkkää XP:tä, vaan festarilaajennukset vaativat osakseen uudenlaisia accolade-pisteitä.

Accoladea kertyy kisoja ajamalla, sekä esimerkiksi Forza Horizon 4 -pelistäkin tuttuja tarinallisempia skenaariotehtäviä suorittamalla, joita kaikkiaan on tarjolla mukavat 65 kappaletta. Tarinatehtävistäkin löytyy kuitenkin pientä nipottamista: niissä on FH4:n tapaan vähän turhan paljon liikaa höpöttelyä ennen ja jälkeen suorituksen, eikä näitä välipätkiä edes ensimmäisen katselukerran jälkeen uusintayrityksessä saa skipata. Miksei?

Erilaisia muiden pelaajien luomia haasteitakin voi pelailla Forza Horizon 4 -peliin viime vuoden lopulla lisätyssä Super7 -pelimoodissa, lisä-accoladen keräämiseksi. Haasteiden joukosta löytyy muun muassa pisteestä A pisteeseen B ajamista tietyllä autolla tietyssä ajassa tai X määrän taito-XP:n keräämistä tietyssä ajassa, valmiiksi määrätyllä autolla. Super7 viihdyttää mielestäni erittäin kivasti.

Kun Accolade-mittari tulee viimein täyteen, saa pelaaja valita festareiden eri esiintymislavojen kesken, mistä niistä avaa uutta pelattavaa. Accoladelle on ihan oma välilehtensäkin pelin valikossa ja sieltä käsin voi seurata ja jopa tägätä mistä accoladea lähdetään hankkimaan lisää pienempiä määriä. Jopa pelkästä auton osien maalailusta (kertaluontoisesti) voi saada pieniä ripauksia accoladea. Suurimmat accoladepotit saadaan kuitenkin peruskisojen voittamisesta, sekä eri tarinoiden koko tehtäväketjun suorittamisesta.

XP:täkin kisoista kertyy vanhaan malliin ja sitä kerätään alati täyttyvään mittariin, mutta sen tarkoitus on FH5:ssä typistetty nostamaan pelaajan ajajatasoa, jotta saadaan uusia onnenpyörän pyöritysmahdollisuuksia.

Tuttuun tapaan onnenpyörästä ja kolmiosaisesta super-onnenpyörästä toivoisi aina saavan autoja palkinnoksi, mutta vaatekappaleiden, turhien tööttien ja vielä turhempien tanssi-emojien määrän kasvettua entisestään, kertyy onnenpyörästä nyt paljon heikompaakin tavaraa.

Autojen määrä pelaajan omassa kokoelmassa silti kasvaa mielestäni huimempaa vauhtia kuin aikaisemmissa peleissä. Jo kymmenen tunnin ajelun jälkeen allekirjoittanut omisti reilusti päälle sata autoa, ostettuna ja voitettuna. Kuka enää muistaa aloitusautoa, kun tallissa on pian jo parisenkymmentä muutakin autoa?

Autojen kerääminen onkin noussut yhä isompaan rooliin. Keräilyä varten on nyt luotu jopa ihan oma keräilykorttisysteeminsä, jonka kautta sinänsä kätevästi voi vilkuilla koko pelin autokokoelmaa lävitse ja katsoa mitä kaikkea itse omistaa tai ei omista. Autoja voi myös suoraan ostaakin korttivalikon kautta, eikä pelaajan tarvitse mennä erikseen autonäyttelyyn, vaikka lataustauot Xboxilla muutaman sekunnin luokkaa vain olisivatkin.

Aivan kaikkia autoja ei kuitenkaan voi ostaa korttivalikosta, sillä osa on lukittu saatavaksi esimerkiksi vain onnenpyörän kautta – jonka senkin peli kiltisti kyllä kertoo. Kun on saanut kerättyä kaikki kortit yhden automerkin, vaikkapa Nissanin tai Audin osalta, saa pelaaja avata palkinnon. Nämä lahjukset ovat kuitenkin yleensä tylsiä +1000 XP:tä tai chattisloganeita moninpeliin tai pieni summa rahaa, ei mitään oikeasti jännää.

Smactus kangaroo

Parasta antia Forza Horizon 5:ssä mielestäni oli oikeastaan se sama kuin eritoten edellisessäkin pelissä: autoskinien maalailu sekä vapaa kruisailu ja auto-XP:n hamstraaminen uusien perkien avaamiseksi. Forza Horizon 5:ssä autojen maalauseditori onkin onneksi lähestulkoon identtinen edellisen ajoilta – sillä erotuksella, että osa työkaluista on saanut osakseen kuvallisen (mielestäni turhan) nappulan ja vinyylieditori on käännetty vaakasuorasta aluksi hämmentävään pystysuoraan asentoon.

Mitä tulee vapaaseen ajoon ja XP:n keräämiseen, ei Meksikokaan säästy metsien massaharventamiselta. Puita ja kokonaisia metsiä raivaamalla tai hienoja ilmalentoja tekemällä siinä sivussa kengurua leikkien ja kertoimia nostaen pelaaja riehuu autovalikoimansa kanssa luontoa iloisesti tuhoten. Luonnollisesti radiokanavat ovat jälleen festaribileissä mukana ja täynnä hyvää, pääasiassa menevää musiikkia. Jos ei muuten tykkää, niin radiota kannattaa kuunnella ainakin sen verran, että saa edes joskus kohdalleen skill songin, jonka aikana XP-pistekertoimia voi parhaimmillaan kerryttää mielettömän suuriksi samalla kun heittää donitsia ja driftailee keskellä erämaata.

Onhan pelissä totta kai tarjolla perinteistä kisaamistakin muun liikenteen seassa pujoteltavista katukisoista off-road kisoihin sekä A-B -etappikisoihinkin. Jokaisen esiintymislavan viimeisenä accolade-avattavana häämöttää nelosestakin tuttu, pitkäkestoisempi 10-15 minuuttinen endurance-henkinen kisa, jonka häviäminen ja pelaamiseen hukattu aika ketuttaa aina. Endurance-kisat olivat pitkiä FH4-pelissä, mutta FH5:n isokokoisemman Meksikon myötä endurance-ajojen kesto on kasvanut. Häviämiseen pelissä on kuitenkin syytä jälleen tottua.

Tekoälyn taikaa

Ikävästi Forza Horizon 5:n drivatar-tekoäly on nimittäin kutakuinkin sitä samaa melko rasittavaa sorttia kuin nelosessakin – jopa enemmänkin. Nopeasti tulee jo muutamien kisojen jälkeen huomanneeksi, että kisoistapa ei napatakaan ykkös- tai edes palkintopallisisojakaan noin vain.

Ei vaikka virittelisi autoonsa tehokkaampia osia kaupasta. Käytännössä kaikki vaikeustasot ”above averagen” jälkeen ovat hampaidenkiristelyä tekoälyn kanssa, joka ei ajovirheitä tee, ei missaa checkpointeja, eikä tunnu liiemmin reagoivan maastojen muotoonkaan, siinä missä jopa pelaajan off road -maasturi paikoin pomppii ja tulee yllättävällä tavalla myös pompututetuksi vähänkin epätasaisemmassa maastossa. Joskus jopa ajosuunta menee pieleen isomman ilmalennon tai epätasaisemman maaston vuoksi.

Pelaaja missaa yhdenkin checkpointin ja kisa on kutakuinkin siinä vaiheessa taputeltu, tekoälyn kurvatessa yhtenä sulavana laumana karkuun. Kaikki lähdöt aloitetaan muutenkin tutusti aina viimeisestä ruudusta. Jos aiemmistakin peleistä tutut Showdownit ovat skriptatunoloista tasaista kilvanajoa maaliviivalle asti, niin siltä tuntuvat peruskisatkin, joissa tekoäly keinotekoisesti boostaa karkuun tai ajaa kärkeen nousseen pelaajan kiinni. Forza-foorumeilla on neuvottu surutta teilaamaan kylkeen AI-kuskeja, silloin kun tilaisuus tulee, jolloin menevät hämilleen ja tämä monesti tuntuu jopa toimivan – yli-inhimillinen boostiajaminen vähenee edes hetkeksi.

Tekoäly ei sekään kaihda kylkeen tuuppimista tai takapuskuriin törmäilyä, koska selitys on, että ”tässä on oikeista pelaajista kloonattu oppiva ajaja.” Ei Forza Horizon 5:ssä ole pakko voittaa kisoja tai päästä edes palkintopallillekaan – maaliin voi tulla vaikka viimeisenä ja kisa on silloinkin suoritettu, accoladea vaan kertyy tällöin puolet vähemmän kuin rahaa ja XP:täkin, mutta tulipahan tehtyä.

Keskinkertainen alisuorittaja

Maalin köröttely häntäpään porukassa kerta toisensa jälkeen on vain todella rasittavaa ja mieltä alentavaa. Vaikeustasojen kanssa voi puljailla ja saada tuttuun tapaan sillä kasvatettua yhdessä ajoapujen karsimisen kanssa kertyvän potin prosentuaalista suuruutta, mutta kylmä totuus on se, että pelin vaikeimmilla vaikeustasoilla ei ole varaa virheisiin, ellei sitten jaksa hinkata takaisin kelaamis -ominaisuuden kanssa tuon tuosta – itse olen aina kytkenyt sen pois päältä tienestiprosentin kasvattamiseksi.

Vastaavasti vaikeustaso above average ja sitä helpommat ovatkin sitten jo sellaisia, missä tekoäly tuntuu tahallaan jättäytyvän taaemmas. Vaikeustasojen balansointi tai vaikkapa koko ”oppivan” — Forza Horizon 3:sta asti mukana olleen — drivatarin heivaaminen pikkuhiljaa pois saattaisi olla parasta lääkettä pelin yksinpelikisaamisen mielekkyydelle.

Muuta huonoa sanottavaa kun Forza Horizon 5:stä ei sinänsä löydy. Toki vanhaan malliin jopa meksikolaisellakin aksentilla englantia vääntävä radio-DJ alkaa jossain vaiheessa ärsyttämään ja se on kytkevä pois, eivätkä tarjolla olevat radiokanavat soita loputtomiin hyvää musiikkia, joka ei sekin alkaisi toistamaan itseään. Nämä ovat kuitenkin pikkuseikkoja.

Luonnollisesti kisaamiset voidaan viedä internetin linjoille, mikäli tekoälyä vastaan ajamiset eivät huvita. Peli tukee maksimissaan kahdentoista yhtäaikaisen pelaajan kisailua. Tarjolla on pikakisaa ja driftaamista sekä event labiin kuuluvat aiemmistakin peleistä tutut moninpelimuodot, kuten king, team king, infected ja flag rush, jotka ovat erinäisiä variaatioita lipunryöstöstä sekä hipankaltaisesta. Näitä peruspelimuotoja paljon jännempää on kuitenkin edellispelissäkin päivityksen myötä tutuksi tullut hauska versio battle royalesta eliminator-kisailun muodossa.

Eliminatorissa kaikki aloittavat kartalla hitaalla autolla ja ideana olisi zonen sisällä ehtiä metsästää ja lunastaa kartalle ilmaantuvia autopudotuksia, jotka tuovat mukanaan nopeampia ja nopeampia autoja. Koska kun zone alkaa kutistua, pitää alla olla nopeat pyörät, jotta ei jää muiden jalkoihin. Ellei ole nopea, joku muut tosin yleensä vie autot nokan edestä ja pelaajia per sessio on päälle neljäkymmentä. Mitä pienemmäksi zone kutistuu, sitä vaikeammaksi uusien autojen saaminen muodostuu ja selviäminen ylipäätään.

Yleisellä tasolla Forza Horizon 5:n nettipeli tässä vaiheessa toimi vähän niin ja näin. Itse en aina saanut nettisessiota käynnistettyä lainkaan, koska peli väitti, että ei ole Goldia tai netti on poikki – kumpikaan ei ollut totta. Peli ei myöskään kertaakaan päästänyt allekirjoittanutta Forzathon-kauppaan. Välillä nettisessioyritykset katkesivat muuten vain ja liian usein pelaaja laitetaan jonottamaan jonkin kesken olevan session päättymistä – harvoin pelaamaan pääsi suoraan. Silloin kun nettiseuraa kuitenkin saa, on se usein hauskempi tapa pelata kuin yksinpelin peruskisat. Tarinamoodin skenaariot, tutut nopeuskamerat ja esimerkiksi hyppyrampit sekä Super7-pelimoodi olivat kuitenkin niitä omia suosikkejani – autojen maalailun ja piirtelyn ohella.

Visuaalisesti Forza Horizon 5 on erittäin kaunista katsottavaa. Grafiikka lentää ihanaisen sulavaa kuudenkymmenen kuvan päivitystahtia ongelmitta. Forza Horizon 4:lle pätsätty 4K-tuki teki pelistä näyttävän, mutta FH5 on sitäkin näyttävämpi Ray-Tracing -efekteineen päivineen. Autot ovat aavistuksen yksityiskohtaisempia ja nyt kolhut kuin naarmutkin ovat entistä selkeämpiä, vaikka ryttääntyminen edelleen varsin pintapuolista onkin. Vaihtuvat kelit ja etenkin se aiemmin vaihtuva hiekkamyrsky ovat efekteinä upeita. Mikäli etsit peliä, jota esitellä ystävillesi, on Forza Horizon 5 ehdottomasti se.

Loppusanat

Forza Horizon 5 järjestää jälleen kerran valtavankokoiset autofestarit ja aiempien pelien tapaan myös FH5 on merkkitapaus, joskin nelosta paljon pelanneille peli saattaa olla hienoinen pettymys. Missään nimessä Forza Horizon 5 ei ole huono – sen parissa viihtyy hienosti, mutta paranneltavaa löytyisi ja pätsillä tai parilla kokemus paranisi entisestään.

Mikäli edellinen kokemuksesi pelisarjan parissa on Forza Horizon 3 tai sitä vanhempi, tai tämä on kenties ensimmäinen autofestarisi, lisää siinä tapauksessa arvosanaan puoli tähteä lisää ja anna kumin palaa!