Forza Motorsport 4 arvostelussa

Muutama vuosi sitten julkaistu Forza Motorsport 3 ylitti jossain määrin odotukset olemalla edeltäjäänsäkin hitusen nautinnollisempi ja monipuolisempi pelikokemus ja samalla ehdottomasti paras Xbox 360 -konsolin realistiseen ajettavuuteen pyrkivä autosimulaattori. Nyt Forza 4 on täällä: mitä uutta se kantaa mukanaan?

Heti pelin alussa ennen kuin mitään muuta aletaan tekemään, ajetaan yhden kierroksen mittainen harjoituspeli, jonka päätteeksi peli kysyy — mikäli Forza motorsport 3:n tallnnennus kovalevyltä löytyy — haluaako pelaaja pelin noutavan Forza Motorsport 3:n uramoodin tallennuksesta tämän ajajatason, jonka ohella pelaaja saa myös ylimääräistä aloitusrahaa sekä autoja. Tämä prosessi kuitenkin vaatii sen, että pelaajaprofiili on kytketty Xbox Liveen. Sen jälkeen valitaankin sitten Forza Motorsport 4:n uramoodin ensimmäinen auto. Aiempien pelen tapaan ensimmäiset autot ovat aina todella hitaita “kauppakasseja”, eikä Forza 4:n kohdalla tehdä poikkeusta: ensimmäisen autonsa saa valita seitsemän 2011 vuoden automerkin ja mallin väliltä jotka kaikki edustavat “pikkuautojen” luokkaa. Noihin seitsemän auton malleihin lukeutuu muun muassa Ford Ka, Nissan Micra, Toyota Aygo sekä Volkswagen Fox.
Ennen kuin peliä lähdetään pelaamaan on suositeltavaa asentaa pelin kakkoslevy (ykköslevy toimii itse pelilevynä). Ykköslevy pitää sisällään muun muassa 250 ura-autoa sekä kaikki radat. Kakkoslevyltä löytyy lisäksi vielä toiset 250 autoa, joita ei saa ostettua pelin uramoodin aikana, jollei levyä asenna, joten kannattavaa se on. Levyn asennus vie tilaa 2,8 gigatavua.

Uutta Forza Motorsport 4:ssä on muun muassa Kinect-tuki, Autovista, moninpelipuolen Rivals-pelimuoto sekä Car Clubs -ominaisuus, sekä viimeisimpänä erittäin suositun brittiläisen BBC-kanavan hauskan autoiluohjelman, — ja ehkä samalla jopa parhaan autoiluohjelman — TopGearin integroiminen Forzan sekaan TopGearin testiradan, TopGear-testien sekä yhden ohjelman juontajan, Jeremy Clarksonin muodossa.

Niin ja lisäksi uutta pelissä on tietysti osa sen autovalikoimasta: Forza Motorsport 3:n ostoversiossa (ennen lisäautopakettin hankkimista) oli noin neljäsataa erilaista menopeliä. Forza 4:ssä niitä on viitisensataa, minkä lisäksi pelin mukana (uuden pelin, ei käytetyn) tulee kertakäyttöinen raaputusarpa, jossa on koodi ilmaiselle lisäratapaketille, sekä viiden auton autopaketille — tosin epäilenpä, että nämä kaikki ovat jo valmiiksi levyllä — tämä on vain muiden pelijulkaisijoiden tapaan Microsoftin tyyli lähteä mukaan käytettyjen pelien markkinoiden sabotoimiseen. Forza 4:n markkinapaikalla tarjotaan nimittäin 2400:n MS-pisteen hintaista “season pass” härpäkettä, jonka ostamalla saa ladata kaikki lisämateriaalit itselleen ilman muita kustannuksia, oli sitten uuden tai käytetyn pelin omistaja.

Pelimuotojensa osalta Forza Motorsport ei juurikaan yllätä. Tarjolla on pikapeli tietokonetta vastaan, hotlap -niminen parhaan kierrosajan tavoittelu, jaetun ruudun kaksinpeli, sekä urapeli. Community -nimen taakse sen sijaan kätkeytyy Forza 4:n Live-moninpeli. Community-valikon takaa löytyy perineistä kisaamista, rivals-pelimoodi, huutokauppa, sekä my club vaihtoehto, joista viimeksi mainitussa voi joko luoda oman autoklubin tai sitten liittyä jo olemassaolevaan. Autoklubin jäsenet voivat kisata keskenään tai vaihdella menopelejä, minkä lisäksi kisaaminen onnistuu myös muita autoklubeja vastaan. Rivals-pelimoodi sen sijaan tarkoittaa erilaisia haasteita, joissa muiden pelaajien tekemiä ennätyksiä tietyillä autoilla voi yrittää lähteä rikkomaan. Pelaaja voi valita rivals-haasteita joko omalta ystävälistaltaan, tai sitten Liven leaderboardilta. Huutokaupassa voi aiempien pelien tapaan huutaa itselleen käyttäjien myyntiin laittamiaan ja viinyyleillä maalaamiaan menopelejä. Pelaaja itsekin voi luoda edellisten pelien tapaan (mikäli osaa) hienoja kuvioita ja koristeltuja autoja, joita myydä vinyylikaupassa. Muiden ostaessa vinyyleitä pelaajan tilille kertyy virtuaalirahaa, jota voi sitten käyttää urapelissä.

Kun pelin alkuintro on katsottu ja mahdollinen Forza 3 -tallennuksen tuominen peliin suoritettu (itselläni tallennuksen siirrossa ei tosin toiminut ajajatason siirtäminen) antaa peli vaihtoehdot, joko pelata peliä perinteisesti ohjaimella, tai sitten Kinect-laitteella, jos sellainen on Xboxiin kytketty. Jos pelaaja valitsee Kinectin käytttöön heilauttamalla kättään, ilmestyy ruudulle Kinectille tarkoitettuja pelimuotoja, joita ovat autovista, pikakisa, hot lap sekä jaetun ruudun kaksinpeli. Joku saattaa muistaa Kinectin ensimmäiset promootiomainosvideot, joissa iloinen perhe pelasi erilaisia Kinect-pelejä yhdessä. Niiden joukossa nähtiin perheen pelaavan myös muun muassa autopeliä kääntämässä rattia pelkillä käsillään, samanlaisin elein kuin oikeaakin rattia käännettäisiin. Ei siis ihme, että Microsoft on halunnut todistaa tämän olevan pelkkää mainoskikkaa todellisempi mahdollisuus ja kaiketi siksi Forza 4:stä löytyy juuri tällainen mahdollisuus.

Harmi vain, että autojen ajaminen Kinectin avulla on varsin rajattua: pelaaminen rajoittuu ainoastaan juurikin noihin kolmeen edellä mainittuun pelimuotoon (autovista ei ole pelimuoto, siitä enemmän myöhemmin). Vain kolme Kinectillä toimivaa pelimuotoa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi uramoodia tai Live-moninpeliä ei saa pelata Kinectillä. Kinect-kisaaminen on myös rajoitettua siksi, että pelaaja ei saa lainkaan valita käytettäviä ajoapuja päälle tai pois, minkä lisäksi pelaajan tehtävänä on ainoastaan kääntää kisassa rattia; kaasun ja jarrun käyttö on jätetty kokonaan pelin harteille ja etenkin mutkissa peli tuntuu jarruttavan välillä hieman liikaakin. Kaksinpelinä Kinect-kisaaminen on tottakai hieman hauskempaa, kun kaksi pelaajaa voivat rintarinnan käännellä käsiään ilmassa, mutta periaatteessa koko Kinect-tuki Forza 4:ssä jää pelkäksi hienoksi kikaksi, tekniikkademoksikin voisi jopa joku sitä kutsua.

Kinect on hyödyllinen oikeastaan vain päänkääntöominaisuutensa osalta, joka toimii siis myös uramoodin puolellakin. Päänkäännöllä tarkoitan luonnollisesti sitä, kun pelaaja voi kääntää oman virtuaalikuskinsa “päätä” vilkuilemalla kisan aikana sivuilleen, mikäli rinnalla kisaava toinen auto on kadonnut sokeaan kulmaan. Päänkääntö toimii kalibroinnin jälkeen hyvin, eikä pelaajan tarvitse kuin kallistaa päätään hiukan halutulle sivulle, jolloin peli kääntää kamerakulmaa hetkellisesti. Peliä voi Kinectinkin kanssa onneksi pelata myös istualtaan, joten paikat eivät ala puutumaan pidempienkään kisojen aikana.

Aiemmin mainitsemani Autovista tukee sekin Kinectiä, mutta toimii myös vallan mainiosti tavallisellakin ohjaimella. Autovista on paikka, jossa pelaaja voi ihastella osaa pelin autoista lähemmin. Autovistan autot on parkittu isoon halliin, jossa pelaajan virtuaaliminä voi pyöriä rauhassa auton ympärillä, availlen ovet, takaluukun, kuin konepellinkin. Pelaaja voi myös istahtaa auton sisälle tarkastelemaan yksityiskohtaisesti mallinnettua sisustoja, minkä lisäksi kaikista Autovistan autoista on tarjolla erilaista nippelitietoa, esimerkiksi moottorista tai auton muotoilun osalta. Kinectillä ovien availu ynnä muu sekä autoon istahtaminen toimivat kaikki sen sijaan erilaisten eleiden kautta, mitään muuta eroa ei Kinectin käyttö siihen tuo. Autovista on varsin mukava ekstra, mutta ei siitä loppujen lopuksi jaksa kovin montaa autoa enempää innostua. Käytännössä vain suurimmille urheiluautofriikeille suunnattu kuolaamismoodi, vaikka en kiellä etteikö olisi ensikerran ollut hauska kokeilla istua “virtuaaliferrarin” täydellisesti mallinnettuun ohjaamoon. On myös varsin smielenkiintoista tietää, että Lexus LFA-A malllin moottorin akustiikan virittämiseksi juuri oikeanlaiseksi Lexuksen insinöörit pyysivät apua Yamahan instrumentti-osastolta.

Yksi ominaisuun joka Kinectin myötä on varsin tervetullut, on valikoiden äänikäskytysmahdollisuus. Pelaajan ollessa missä tahansa valikossa hänen toistaessaan englanninkielellä sanan “xbox” aukeaa ruudulle erillinen äänikomentovalikko, josta sitten löytyvät muun muassa sanat “play career”, “my garage”, sekä “autovista”. Käytännössä pelaajan ei tarvitse manuaalisesti välttämättä plärätä itseänsä haluaamansa paikkaan, vaan Kinectillä voi hyppiä oikoen suoraan sinne minne haluaa, vaikkapa juuri suoraan seuraavaan uramoodin kisaan. Tämä kuitenkin vaatii sen, että sanat osataan toistaa kunnollisesti, itselläni ainoastaan sanan “äksboksi” saattoi toistaa suomienglannilla. Kaikki muut on toistettava oikeaoppisesti, jonka jälkeen kaikki äänikomennot toimivatkin varsin hyvin.

Yksinpelin suolana toimiva uramoodi nousee kuitenkin jälleen kaikkien autovistojen ja muiden pikapelien edelle — ainakin omissa tilastoissani. Tuttuun tapaan uramoodissa on ideana ajaa kisoja, tienata rahaa sekä kokemuspisteitä niin virtuaalikusilleen, kuin kulloinkin käytössä oleville autoilleenkin. Jälleen kerran uramoodia saa pelata joko antamalla pelin kuljettaa pelaajaa kisasta toiseen automaattisesti, tai sitten pelaaja voi valita haluamansa kisatapahtuman suoraan event listan kautta. Aiempina kertoina olen vahvasti kallistunut event listan puolelle, mutta Forza 4:ssä automaattinen world tour on tehty mielestäni kiintoisammalla tavalla. World tourin pohjana toimii “avaruudesta käsin” kuvattu maapallo, jossa peli heittää pelaajaa automaattisesti maasta toiseen, zoomaamalla kisapaikkaan satelliittikuvien tasolle kuin Google Earth konsanaan. Efekti on hieno ja mikäli satelliittikuvat kustakin paikasta todella ovat aitoja, on maisemia myös hauska tarkastella pelkkänä yksityiskohtaisuutena ennen kisan aloittamista. Lisäksi event listan käyttämisestä poiketen world tour arpoo heittelee pelaajaa maasta toiseen, joten kisaamiseen tulee pientä satunnaisuuden tunnetta mikä on hyvä asia, jollei itse meinaa keksiä mitä kisaatapahtumaa lähtisi ajamaan event listalta. World tour ei myöskään ajata pelaajalla koko tapahtumaa — jossa saattaa olla jopa seitsemän kisaa — putkeen, vaan sen sijaan ajetaan yksi ja siirrytään sitten muualle. Kunkin maan kohdalla pelaaja saa usein kuitenkin valita muutaman erilaisen vaihtoehdon väliltä ja nämä vaihtoehdotkin riippuvat pitkälti siitä mikä auto pelaajalla milloinkin on allaan.

Uuutena ominaisuutena erilaiset kisatapahtumat eivät ole pelkästään kisoja eri radoilla ja tietyillä automerkeillä tai autoluokilla, vaan valintapäätökseen vaikuttamassa on nyt myös kisoista saatavat palkkiot. Joistain kisoista saattaa saada viidenkymmenen prosentin suuruisen ajajaXP-lisän, tai kun taas toisesta saattaa saada satunnaisesti arvotun palkkiomäärän. Tavallisten kisojen ohella uramoodiin on tällä kertaa ujutettu myös erilaisia ja hauskoja TopGear -haasteitakin, jotka tuovat Forza-sarjan perinteiseen kisaamiseen vähän vaihtelua ja hauskuutta. Topgear-haasteet eivät ole kuitenkaan ainoat uudentyyppiset kisat, vaan mukaan on nyt laitettu myös kisoja, joissa väistellään liikennettä samalla kun yritetään päihittää toinen kuski, sekä muun muassa kisoja, joissa kilpailevat samanaikaisesti kahden eri teholuokan autot — jos pelaaja ajaa hitaammassa luokassa, ohittavat nopeammat pelaajan kisan aikana kerran tai toisen, mutta keskittyä tulee kuitenkin vain oman luokkansa autojen voittamiseen.

Menestys kisoissa tuo sarjan aiempien pelien tapaan pelaajan virtuaalikuskille XP:tä ja kulloinkin käytössä oleva auto kerää edustamalleen merkille kokemuspisteitä, jolloin auton taso lopulta nousee ja tarkoittaa sitä, että jatkossa esimerkiksi kaikki Fordin tai kaikki Toyotan päivitysosat ovat halvempia (ja lopulta täysin ilmaisia), minkä lisäksi kulloinkin kyseessä oleva autovalmistaja (jonka autolla kisa on ajettu) lahjoittaa pelaajalle pienen rahabonuksen. Rahaa pelissä tarvitaankin, sillä uudet autot sekä niihin asennettavat teho-osat maksavat — teho-osate tosin vain siihen saakka, kunnes auton X kokemuspistetaso on noussut sille tasolle, että osat kaikki saman merkin autoille muuttuvat valmistajalla ilmaisiksi. Itse autojen hinnoittelupolitiikka pelissä kuitnekaan ei ole muuttunut, joten käteistä tarvitaan autohankinnoissa.

Uusia autoja tulee kuitenkin hankittua pakostikin, sillä vaikka mieli tekisi ajaa pelkällä yhdellä ja samalla autolla — mitä tosin ei tee — ovat pelin kisat vaatimuksiltaan erityyppisiä. Joissain kisoissa vaaditaan tiettyä teholuokkaa, kun taas joissain tiettyä automerkkiä. Joissain on oltava tietyllä ovimäärällä varustettu auto, kun taas osassa halutaan radalle pelkkiä jenkkimuskeleita, takavetoisia, etuvetoisia ja niin edelleen. Onneksi autoja kuitenkin saa muullakin tapaa kuin ostamalla. Jokaisen pelaajatason nousun jälkeen pelaajalle annetaan valittavaksi uusi ilmainen auto useasta eri vaihtoehdosta. Useamman eri palkintoautovaihtoehdon tarjoaminen samasta autoluokasta on mielestän todella tervetullut uudistus, sen sijaan, että pelaaja joutuisi aina ottamaan vastaan juuri sen mitä peli tyrkyttää. Aiemmista peleistä poiketen ilmaiseksi saaduista autoista ei enää pääse rahallisesti juuri hyötymään: myytäessä niitä pois, myyntisumma on vaivaiset 100 pelin krediittiä, joten myyminen ei oikeastaan edes kannata.

Päivitysosia, joita aika ajoin tulee ja on melkein suositeltavaakin hankkia ovat sellaisia, jotka lisäävät tehoja, parantavat jarruja, jousitusta, tai vaikkapa keventävät autoa parantaen sen kiihtyvyyttä, kun autosta poistetaan ylimääräisiä penkkejä, vararengasta ja muuta “turhaa”. Joitain tiettyjä kisoja varten peli jopa suosittelee kulloinkin valittuna olevan, kisaan sopivan auton päivittämistä, jotta se olisi riittävän kilpailukykyinen. Tämän voi hyväksyä tai sitten hylätä ja kisata siitä huolimatta ilman uusia osia. Helpommaksi päivittäminen pärjäämisen kuitenkin tekee.

Pärjäämisestä puheen ollen, Forza 4 pitää sisällään jälleen kerran Forza-sarjassa vuosien varrella varsin tutuksi tulleen dynaamisen vaikeustason sekä dynaamiset tienestit. Ajoapujen käyttö tai niiden pois jättäminen nimittäin vaikuttaa kivasti siihen, kuinka paljon ekstrakahisevaa pelaaja jokaisen ajetun kisan jälkeen. Ajoa helpottavia tekijöitä ovat ABS-jarrut, oikea ajolinja, pyörähdyksenesto, luistonesto, automaattivaihteet, vaurionmallinnus, taaksepäinkelaamisen mahdollisuus, sekä bensan ja renkaiden kuluminen päälle tai pois. Mitä enemmän näistä ajoavuista jättää pois päältä, sitä enemmän kahisevaa. Et tarvitse luistonestoa? Siitä tulee 15% lisää rahaa. Haluat manuaalivaihteet kytkimellä? Siitä kertyy 20% enemmän rahaa joka kerta. Et halua “huijata” ja saada kelata kohtia taaksepäin mikäli ajaudut pientareelle? Se tietää niin ikään 20% suurempaa tienestiä.

Käytännössä pelaaja voi siis tienata todella paljon vakiopalkkiota enemmän ja mikä parasta, kaikki riippuu siitä kuinka haastavan haluaa itselleen kisaamisesta tehdä. Mikäli jossain vaiheessa peliä huomaa, ettei enää tarvitsekaan parasta ajolinjaa sekä oikeaa jarrutushetkeä eri värein näyttävää viivaa, saa pelaaja jatkossa 20% enemmän kahisevaa tilillensä. Pelissä on jälleen kerran tarjolla useampi eri vaikeustaso myös tekoälyn kovuuden säätämiseksi. Itse ainakin olen aiemmissa sarjan peleissä todennut medium-tason olevan se paras, melkein kaikkien ajoapujen ollessa pois päältä. Tosin mikäli pelaajalla on koko lähtöruudukon nopeimmaksi viritelty auto, on voitto yleensä helppo ainakin alkupään kisoissa. Silloin kun auto taas ei ole huippuunsa viritetty, saa parhaimmista sijoituksista yleensä kamppailla ihan kohtalaisesti, eikä voitto ole aina taattu muutoinkaan, vaikka kärkijsijoille pääseekin. Hard ja sitä paremmat vaikeustasot sen sijaan vaativat jo paljon parempaa suoritusta ja lähes virheettömää ajoa. Onneksi tekoälykin sentään joskus tekee ajovirheitä ja niiden pitkäksi mennyt jarrutus saattaa aika ajoin käyttää niitä pöpelikön puolella, jolloin pelaaja voi täräyttää autollaan ohitse. Hyvä niin, sillä esimerkiksi silloin kun pellit kolisevat yhteen pelaajalla ja tekoälykuskilla on yleensä pelaaja se, jonka auto törmäyksen seurauksena lähtee lapasista ja pyörähtää.

Forza 3:ssa ensikerran esitelty taaksepäinkelaamisen mahdollisuus on jälleen mukana. Toisin kuin Codemastersin ajopeleissä, Forza 4:ssäkin kohtia voi kelata taaksepäin kisan aikana niin paljon kuin lystää. Etenkin jos pitää vaurionmallinnusta päällä ja sattuu törmäämään hieman pahemmin, on taaksepäinkelaamisen mahdollisuus ihan kiva olla mukana. Mistään kovan luokan vaurionmallinnuksesta ei kuitenkaan Forzassa edelleenkään ole kyse. Vauriot, sekä bensan- ja renkaidenkulutus on niputettu saman ajohelpotusasetuksen alle, joka voi olla päällä, rajoitettuna, tai täydellisesti päällä. Rajoitettuna se tarkoittaa sitä, että maalipinta naarmuuntuu ja autojen pellit menevät pikkaisen lommolle — pikkuisen jopa silloin, kun onnistuu kaatamaan auton kokonaan katolleen. Kolaroimisesta kuitenkin sakotetaan aina pelaajan loppupalkkiosta, joten mikäli haluaa itselleen sen täyden potin, on törmäilyä syytä vältellä. Ohjattavuuden puolella vaurio tarkoittaa lähinnä puoltavaa ohjausta tai tehojen menetystä, kun taas renkaiden kulumisen jälkeen pito mutkissa voi olla heikompaa.

Pito tulee kisattaessa tarpeen, etenkin takavetoisilla autoilla. Ajomallinnukseltaan ja realismiltaan Forza 4 ei petä. Sarjan aiempia pelejä pelanneille autojen perustuntuma on samaa ehtaa tavaraa, eikä simulaatiomoodissa ajettuna pelissä ajeta mutkiin viittäsataa tai tehdä isoja jarrutuksia ilman auton heittelehtimistä. Luonnollisesti ajettavuus on muuttunut niiltä osin, kun mukaan on tullut uusia menopelejä. Kuten mainitsin, löytyy tämän vuoden Forza Motorsportista noin viisisataa autoa. Erilaisia automerkkejä pelissä on tällä kertaa edustettuna lähemmäs kuusikymmentä. Mukaan listalle mahtuu tuttujen urheiluautonimikkeiden, kuten Ferrarin, Mercedes-Benzin, sekä Lamborghinin ohella muun muassa Toyota, Volkswagen, Fiat, Citroen, Peugeot, Seat, Renault, Opel, Vauxhall, Dodge, Mazda, Lexus, Honda, Ford, BMW, Audi, Mitsubishi kuin Alfa Romeokin. Jokaiselta mainitulta ja mainitsemattomalta autovalmistajalta — muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta — on pelissä mukana useampi kuin yksiautomalli. Ferrareita pelissä on kaikkein eniten: huimat 31 kappaletta, mutta hyvänä kakkosena tulee Ford 29:llä autollaan. Myös Chevrolet, BMW sekä Audi hipovat kaikki kolmenkymmenen luokkaa. Aston Martin, Dodge, Honda, Toyota, Mazda, Volkswagen, sekä Mercedes-Benz sen sijaan ovat saaneet peliin automalleja kukin noin viisitoista kappaletta. Olisi turhaa lähteä tässä luettelemaan kaikkia pelin autoja, mutta alla silti pienimuotoista listaa sattumalta valikoiduista automalleista:

2007 Alfa Romeo 8C Competizione
2009 Alfa Romeo Brera Italia Independent
1958 Aston Martin DBR1
1986 BMW M635CSi
2012 BMW Z4 GT3
2009 Chevrolet Corvette ZR1
2002 Chevrolet Corvette Z06
1987 Buick Regal GNX
2002 Ferrari 575M Maranello
2006 Ferrari 599 GTB Fiorano
2011 Ferrari 599 GTO
2009 Ford Focus RS
1966 Ford GT40 MkII
1994 Honda Civic VTi
1997 Honda Civic Type R
2007 Lamborghini Gallardo Superleggera
1967 Lamborghini Miura P400
2011 Nissan Leaf
1994 Nissan 240SX SE
1973 Pontiac Firebird Trans Am SD-455
2002 Pontiac Firebird Trans Am Ram Air
2002 Saab 9-3 Aero
2011 Toyota Prius
2011 Toyota Aygo
1969 Toyota 2000GT
2004 Volkswagen Beetle
2011 Volkswagen Fox
2006 Volkswagen Golf GTi
2011 Nissan Micra
1998 Nissan R390
1994 Nissan Silvia K
2006 Audi RS4
2003 Audi RS6
2010 Audi R8 5.2 FSI Quattro
2003 Infiniti G35
2008 Infiniti G37 Coupe Sport
1956 Jaguar D-Type
1961 Jaguar E-Type S1
2010 Jaguar #33 RSR XKR GT
Kia cee?d
1992 Lancia Delta Integrale EVO
1974 Lancia Stratos HF Stradale

Kuten listasta voi varmasti jokainen päätellä, on jälleen kerran autovalikoimassa tarjolla autoja laidasta laitaan. On urheiluautoa, rata-autoa, hitaita kauppakasseja, kaupunkimaastureita, jenkkimuskeleita, kuin Suomessakin varsin yleisiä perinteisempiäkin automalleja (Volvo, Saab, Toyota jne.) Jokaiselta valmistajalta, jolta on tarjolla useampia autoja, on mukana myös autoja useampien vuosikymmenien varrelta. Kokonaisuudessaan pelin autovalikoima kattaakin lähestulkoon jokaiselta vuosikymmeneltä jotain, alkaen aina 50-luvun lopulta ja päättyen tuoreisiin, 2011-vuoden automalleihin.

Autoihin on jälleen saatu yksillöllistä tuntumaa ja siten kaikki etuvetoiset ja takavetoiset tuntuvat erilaisilta, mutta lisäksi myös kaikki etuvetoiset keskenään ja takavetoiset keskenään tuntuvat hieman erilaisilta ajaa, eikä uusien autojen kokeilu ja ihastelu jää pelkästään ulkonäön harteille. Lisäksi autoihin pultattavat lisäosat muutttavat luonnollisesti ajotuntumaa aina hieman erilaiseksi perusvarustelusta.

Erilaisia ratoja, joilla kumikenkiä pääsee vinguttelemaan on tällä kertaa mukana 28 kappaletta ja lähestulkoon jokaisesta on olemassa vähintään kaksi ratavariaatiota, mutta joistain radoista on tarjolla jopa kymmenenkin erilaista, kun taas uudesta Test Track Benchmarkista on jopa kuusitoista eri ratavariaatiota. Vaikka ratoja onkin ihan mukava määrä, on silti harmillista huomata kuinka paljon pelissä kierrätetään taas vanhaa. Jos Forza 2:ssa oli aikanaan samoja ratoja kuin ykkösessä ja Forza 3:ssa samoja kuin kakkosessa, on Forza 4:ssä edelleen mukana näitä samoja ratoja — muutama tuttuja jopa aivan ykkösestä saakka. Esimerkiksi Maple Valley, Sunset Peninsula, Laguna Seca ja Road Atlanta ovat molemmat jo kakkosesta tuttuja, kun taas Camino Viejo oli alunperin yksi Forza 3:n hienoista vuoristomaisemaradoista. Pelissä moni muukin rata, kuten Silverstone, Hockenheimring, Mugello, Sedona raceway park, Suzuka, Tsukuba sekä Twin ring motei ovat kaikki tuttuja sarjan aiemmista osista (en tosin tarkalleen muista mikä oli mistäkin).

Uusia ratoja siis on mukana, mutta suurin osa on jo kahteen, ellei kolmeen kertaan koettuja. En toki väitä etteikö olisi jälleen mukava lähteä huristelemaan pitkin Maple Valleyta tai Sunset Peninsulaa, jotka ovat olleet lempiratojani aiemmissa peleissä, mutta silti — rajan voisi silti vetää tälle nostalgisoinnille ja tuoda peliin mukaan täysin uusiakin ratoja.

Etenkin kun Forza 3:n jäljiltä melko vähän on muuttunut graafisesti. Pelin tekijät sanovat tosin valaisuefektien parantuneen ja kyllähän se näkyykin ainakin autoissa: Forza 4:n autot ovat jälleen edeltäjäänsä piirun verran kauniimpia ja askel lähemmös kohti fotorealistisuutta, mutta radat ja niiden maisemat eivät juurikaan ole muuksi muuttuneet. Siksi samojen, jo Forza 3:sta tuttujen ratojen ajelu tuntuu entistäkin tutummalta. Vauhdin tunne sentään on parantunut aiemmasta ja Forza 4 kellottaakin ruudunpäivitystaulukkoon pelin tekijöiden mukaan kuusikymmentä ruutua sekunnissa. Tämän huomaa, sillä peli on aiempaa sulavampi ja vauhdintunne — jopa ohjaamosta käsin ajettuna — aiempaa vauhdikkaampaa. Jälleen kerran Turn 10 on onnistunut luomaan autenttisen näköisten menopelien lisäksi myös kasoittain autenttisia autojen sisätiloja ja autoilla onkin ilo ajaa myös sisältä, etenkin kun ohjaamokuvakulma on myös kelvollinen näkökenttää ja hahmottamista ajatellen. Muita kuvakulmia ovat muun muassa nokkapeltikuvakulma, “ei mitään” kuvakulma, sekä kaksi auton takaa kuvattua “chase-kameraa”. Äänipuoli ei jää grafiikkaa vaisummaksi lukuisilla erikuuloisilla autonmoottoreillaan ja renkaanvinkunoillaan. Taustalla pauhaa milloin mikäkin jumputusmusiikki, joka itseasiassa istuu pelin nopeatempoiseen kisaamiseen ja tunnelmaan hyvin.
Kokonaisuutena Forza Motorsport 4 on tuhti autopelipaketti realismihakuista ajotuntumaa etsiville. Peli kärsii jollain tasolla vanhojen ratojen kierrättämisestä, mutta viisisataa autoa, loistava ja realistinen ajotuntuma, TopGearin integrointi, uudenlaiset kisatyypit, sekä aiempien pelien tapaan pitkänpitkä yksinpeliura ovat omiaan pitämään pelin parissa pitkät ajat. Jaetun ruudun moninpeli, Live-moninpeli, kuin Liven kautta toimiva Rivals pelimuotokin sekä autojen maaalailu ja kortistelu ovat kaikki sellaisia, joiden parissa riittää puuhasteltavaa pitkäksi aikaa. Omalla asteikollani Forza 4 onkin ehdottomasti sarjan tähänastisista peleistä paras.