Forza Motorsport on pelisarja, josta allekirjoittanut on pitänyt vuosien varrella todella paljon aina upeasta monen monta tuntia koukuttaneesta ensimmäisestä Forzasta asti, joka tarjosi paljon kaivatun vaihtoehdon Sonyn Gran Turismo -peleille niille, jotka ostivat kilpailevan Xbox-konsolin.
Olen arvostellut Forzat sarjan neljänteen peliin asti. Sen jälkeen jatkoin Forza Horizon -pelien kimpussa. Kun Forza 5 julkaistiin yhtenä Xbox Onen julkaisupeleistä, en vielä ikävä kyllä omistanut uusinta Xboxia, enkä peliä päässyt siksi tuoreeltaan kokeilemaan (arvostelemaan).
Jälkeenpäin olen kuitenkin voinut todeta, että viides simulaatio vei pelisarjaa jonkin verran väärälle kaistalle. Rata- ja autotarjonta oli selvästi vähentynyt aiemmasta – autojakaan oli enää 320 kappaletta (DLC-autot mukaan lukien) siinä missä Forza 4:ssä niitä oli melkein pari sataa enemmän. Tekosyy, että jokainen auto oli siksi parempi ja autenttisempi ajonautinto F5:ssä ei mennyt läpi oikein kellekään.
Huonoa pelissä oli myös mikromaksuhömpötys sekä kenties liiallisesti Top Gear -tavaramerkillä sekä Jeremy Clarksonin ylipitkillä esittelyhöpötyksillä kyllästetty simulaatio, josta löytyi vielä melkoisen pitkät latausajatkin. Pelisarjan sydämen osalta kuitenkaan palloa ei oltu hukattu. Ajotuntumaltaan Forza 5 oli kenties parempi kuin koskaan. Drivatareilla korvattu tekoäly kuskeina teki sekin jopa ajovirheitä enemmän kuin vanha tekoäly – kisaaminen radoilla oli hauskaa.
Forza 6:tta en ole pelannut lainkaan, mutta hieman negatiivista mainetta sekin sai osakseen Turn 10:n lisättyä mikromaksut peliin päivityksenä vasta sen jälkeen, kun peli oli tullut ulos ja arvosteltu suurimmissa medioissa. Pelinä Forza 6 tietojeni mukaan oli varsin pelattava näin muutoin. F6 kasvatti edeltäjänsä fiaskon jälkeen autokantaa, mutta vain lähelle Forza 4:n tuntumaa. Hienoa oli kuitenkin se, autovalikoima laajeni muun muassa klassikkoformuloilla sekä Formula E- ja Nascar-sarjan autoilla sekä kisarekoilla.
Takaisin ratin taakse
Muutaman vuoden tauon jälkeen, olen palannut pelisarjan ratin taakse ja Forza Motorsport 7 on käsittelyssäni. En ollut vielä ehtinyt kamalan paljoa pelata Microsoftin tuoreinta autosimulaatiota, kun jo näin uutisia siitä, kuinka Turn 10 on joutunut pyytämään anteeksi ja muuttamaan politiikkaansa pelin Ultimate Editionin mukana tulevan VIP-passin osalta. Lyhykäisyydessään VIP on samanlainen systeemi kuin oli tarjolla jo Forza 5 -ja 6 -peleissä. Kun pelaaja ostaa pelistä kalliimman version ja ohessa saa vipin, saa kaikista pelatuista kisoista kaksinkertaisen määrän rahaa.
Pelaajille, jotka Forza 7:n vipin hommaisivat annettiin väärällä mainostamisella odottaa samanlaista helpotusta tienaamiseen. Toisin kuitenkin kävi ja sen sijaan Forza 7 VIP tarjoaakin vain hetkellisesti tämän saman avun viiden, joka käytön jälkeen yhden pykälän kuluvan VIP-modikortin avulla, jotka ovat samalla uusi juttu pelisarjalle.
Käytännössä rahaetua olisi saanut siis vain noin parissa kymmenessä kisassa kaiken kaikkiaan, kunnes kaikki vip-modikortit olisi käytetty. Ihan aiheestakin nousi pelaajayhteisön keskuudessa tämän jälkeen myrsky (Ultimate Edition kun maksaa lähes sata euroa) Turn 10 ymmärsi virheensä ja pelille ollaan ilmeisesti tekemässä vipin korjaavaa hotfixiä, jota ei vielä arvostelun kirjoittamishetkellä oltu laitettu paikalleen.
Game Reality sai arvosteluun nimenomaisen Ultimate Editionin. Kun tämän lukemani uutisen jälkeen käynnistin pelin vasta toista kertaa, kolahti virtuaaliselle pelitilille saman tien ”anteeksipyyntönä” miljoona pelikrediittiä sekä lahjana neljä Forza Edition -autoa pelin eri tier-luokista ja muutama modikorttikin.
Ilmaisautot ovat 2016 Jaguar F-TYPE Project 7 Forza Edition, 2017 Chevrolet Camaro ZL1 Forza Edition, 2017 Acura NSX Forza Edition sekä 2010 Maserati Gran Turismo S Forza Edition. Autot siis kuuluvat pelin autovalikoimaan. Kaikkiaan Forza Motorsport 7 tarjoaa yli 700 autoa – eli varsin mukava määrä menopelejä on saatu mukaan.
Forza 6:n tapaan sarjan uusin tulokas tarjoaa nopeita urheiluautoja, vakioautoja, muskeliautoja, muutamia maastureita sekä jokamiehen kotteroita ja jotain klassikoita. Vakavasti otettavien kilpailijoiden kuten Project Cars sekä Assetto Corsa kurvattua lähelle takapuskurin tuntumaan, on Turn 10:n ollut pakko alkaa miettiä oman pelisarjansa evoluutiota – ja tämä on ollut vain hyvä asia.
Edeltäjänsä tapaan pelin maasturitarjonta on laajentunut ja mukana ovat myös ne Nascar-sarjan autot, mutta kokeilemaan pääsee muun muassa Formula Fordejakin. Lisäksi Indycarit sekä jotkin F1-klassikot vuosien varrelta ovat mukana, joskin formuloista lähes kaikki ovat jo entuudestaan tuttuja edellispelistä. Rekan nupeilla kisaaminenkaan ei jää kokematta kuin tai esimerkiksi se miltä tuntuu huristella Formula E -sarjan sähkömenopeleillä – nämäkin kaksi autoluokkaa löytyivät jo F6:sta. Pelin kokonaisen autolistan näkee vaikkapa täältä.
Ultimate Editionin mukana tulee jo valmiiksi ilman ”sori siitä” -lahja-autojakin 17 DLC-autoa, joista muutama on Hoonigan-virityksiä ja loput kymmenen uusimman The Fast And The Furious -elokuvan (The Fate of the Furious ) tuttuja autoja. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Forza -pelit mainostavat Hurjapäät -elokuvien automalleja.
Miljoona krediittiä sekä jo käytännössä valmiiksi yli kaksikymmentä menopeliä totta kai muuttivat alkuasetelmia omalta osaltani kertaheitolla helpommaksi, mutta on silti helppo pelatessa huomata, kuinka asioita on pelaajan osalta hankaloitettu ja niinpä pelin normaalin ”karvalakkiversion” ostava pelaaja saa peruspelaamisella grindata tylsästi aiempaa enemmän, jotta edistystä syntyisi.
Korttipeliä
Forza Motorsport 7 on sarjan ensimmäinen peli, joka uudistaa rahan ansaitsemissysteemiä. Jopa Forza Horizon -sarja luottaa edelleen vanhaan klassiseen maliin, jossa pelaaja ansaitsee jokaisesta kisasta peruspalkkion, mutta vähentämällä ajoapuja ja nostamalla tekoälyn vaikeutta, saa jokaisesta kisasta bonusta palkan päälle. Tämä on kuitenkin nyt siis muuttunut.
Forza 7:n yksinpeliura rakentuu kuusi kisasarjaa sisältävän driver’s cupin ympärille. Ajotapahtumia per sarja on kasvavasti; ensimmäisessä on kymmenen, seuraavassa yksitoista ja viimeisessä kuusitoista. Pelattavaa siis riittää runsaasti. Kaikkia sarjoja pitää pelata järjestyksessä, sillä ensimmäisen sarjan tapahtumista on eri kisoista kerättävä riittävä määrä sarjapisteitä, jotta seuraava aukeaa lukon takaa ja niin edelleen.
Tapahtumat jakautuvat monta kisaa kestäviin mestaruustaisteluihin sekä kerrasta poikki ajettaviin haastetiloihin, joissa kokeillaan jotain tiettyä, kuten hitaiden autojen ohittelua, tietyn kokonaisajan saavuttamista tai tolppien välistä pujottelua tai haastavassa sadekelissä ajamista tietyllä menopelillä. Vaihtelua riittää, siinä missä isommat kisat tarjoava sitä pidempää panostamista.
Välillä muistetaan käydä myös Top Gearin testiradalla kaatelemassa autolla keiloja, kun kerran lisenssistä on joskus maksettu. Top Gearin osuus pelissä on kuitenkin minimoitu – toisaalta alkuperäinen porukkahan on muutenkin jo toisen ohjelman parissa. Haastetiloja lukuun ottamatta jokaiseen sarjaan tarvitaan totutusti oikeanlainen auto. Jos sellaista ei ole, sellainen pitää ostaa pelin virtuaalirahalla autokaupasta. Kisoista saadaan edelleen peruspalkka, mutta bonuskertoimet eivät enää tule ajoapujen säätämisestä – ainoastaan drivatar-tekoälyä ruuvaamalla nousee bonuskerroin, mitä pelin haasteeseen tulee. Tämäkin tosin nostaa vain tekoälystä tienattavan perusrahan prosenttimäärää, eikä siis kokonaista palkitsemisen prosenttimäärää. Uudistuksen myötä Forza 7:ssa lähes kaikki muu bonusraha tuleekin ainoastaan modikorttien kanssa puljaamalla tai jos autotallissa sekä mukana kisassa sattuu olemaan käytössä Forza Edition -tyypin auto, niin yleensä sellaisen avulla saa jotain pientä lisätienestiä.
Uran alussa pelaajalla on käytössään sen alkupääoman ohella muutamia modikortteja. Kortteja voidaan asettaa käyttöön maksimissaan kolme ennen kisan alkua ja niihin lukeutuu esimerkiksi kortteja, joissa modit täydellinen ohitus, sateessa ajaminen ja kolmen sakkiin pääseminen tuottavat lisärahaa – mikäli nämä ehdot täyttyvät kisan aikana. Kortteja on paljonkin erilaisia, mutta ne kestävät käyttöä vain yhdestä neljään kertaan, sen jälkeen kortti haihtuu ilmaan, sai sillä lisärahaa tai ei.
Omasta mielestäni tämä bonussysteemin uudistaminen ja kortit sinänsä on todella hyvä idea paperilla, koska se kannustaa pelaamaan peliä eri tavoilla ja tekee ajamisesta ehkä omalla tavallaan jännempää – onnistunko kortin tavoitteessa vaiko en. Esimerkiksi käyttämällä kortteja, jotka haluavat ABS-jarrut päälle ja ajotuntuman normal steering -asetukselle tuovat vaihtelua pelaamiseen, vaikka siitä kaikkein tarkimmasta simulaatiotasosta hetkeksi poiketaankin. Rattipelaajat eivät välttämättä innostu asetusten säätämisestä, mutta ne, jotka padiohjaimella ajelevat (allekirjoittanut mukaan lukien), varmasti enemmän mielellään kokeilevat eri juttuja. Systeemin toteutus on kuitenkin pilattu ahneudella.
Autojen hinnat kun tuntuvat autokaupassa olevan selvästi korkeammalla kuin sarjan aiemmissa peleissä. Tämä johtaa siihen, että uusiin autoihin ei olekaan varaa, koska rahaa ei kerry tarpeeksi. On pakko grindata kisoja pienten palkkioiden toivossa ja epätoivoisesti viskellä kortteja modislotteihin ja toivoa, että saisi kaikista korteista jotain rahaa. Lopulta kortitkin loppuvat. Vaikka otat restartin kesken kisan, vie peli pois käytössä olleet kortit. Tämä jos mikä kertoo siitä, että kortit ja niiden kuluminen ovat kaiken A ja O.
Kun kortit on loppu niitä ei lisää saa palkintona tienaamalla. Isomman bonusrahan toivossa onkin ruuvattava tekoälyä niin korkealle, että kaikki peli-ilo ja pärjääminen menevät usein sen seurauksena kaivosta alas. Tuttuun tapaan muiden pelaajien drivatarit ajelevat sinun pelissäsi ja pelaajan oma ajelee muiden pelissä ja kerää tuohta pelaajalle, vaikka tämä olisi nukkumassa. Tämä on yksi teoreettinen tulonlähde. On kuitenkin muistettava käynnistää peli joka ikinen päivä, jotta nämä drivatarin tienestit saisi omalle tililleen. Rahantuloa ei siis ole tehty vahingossakaan helpoksi tätäkään kautta.
Toisin kuin vielä Forza 5:ssä, vaikka drivatar perustuukin oikeiden pelaajien käytösmallien simulointiin, yhdistää pelin tekoälyä yksi seikka; ne eivät tee ajovirheitä eivätkä liiemmin liikahda, vaikka kuinka vetäisi kylkeen mutkassa. Tämä sama ongelma oli nähtävissä jo Forza Horizon 3:ssa, joskin kyseisessä pelissä pelimaailman koko sekä kisapaikkojen avaruus tulivat vastaan – Forza 7:ssa ajetaan monesti kapeilla kisaradoilla lähellä toista ja yhteen osumilta ei vältytä.
Vaikeuskäyrää nostamalla tuntuu suurin vaikutus olevan se, että tekoäly ajaa kovempaa ja perässä on alati vaikeampi pysyä, ellei sitten aja yhtä täydellisesti kuten ne drivatarit. Tekoälyvalikossa on oletuksena päällä ”aggressiivisuuden rajoittaminen”, mutta tämänkään asetuksen kytkeminen pois ei kuitenkaan liiemmin muuta tekoälyn käyttäytymistä tai ainakaan tee siitä virheille alttiimpaa. Liian korkealla vaikeustasolla kisaaminen muodostuukin monesti tylsäksi jahtaamiseksi mikä ei edes aina tuota tulosta, vaikka kuinka hyvin ajaisi. Ellei heti lähdössä pääse kärjen tuntumaan, on muita usein vaikea saada kiinni.
Aiemmin tässä kohtaa auttoi päivityskaupassa vierailu ja uusien, parempien ja lisää tehoa tai keveyttä tuovien osien ostaminen autoon, mutta Forza 7:ssa tämä ei ole mahdollista. Autoja saa kyllä manuaalisesti tuunailla jos haluaa, mutta osien ostelu on käytännössä estetty – yhdenkin paremman osan sovittaminen autoon rikkoo sen soveltuvuuden sen hetkiseen kisasarjaan. Autot on valmiiksi osiltaan siinä sallitussa maksimissa, eikä lisätehoja sitä kautta saada.
Loot crates
Modikortiton ja rahat hupenemaan päin oleva mies miettii mistä saisi vähän helpommin lisää rahaa – tai edes lisää kortteja ilman, että joutuisi veivaamaan kisoja veri suussa liian kovan tekoälyn kanssa, kun autojakaan ei saa enää päivitellä. Ei hätää, Forza Motorsport 7 sisältää uuden jännittävän ”ominaisuuden” nimeltä loot crates. Nämä season pass -syövän jälkeen markkinoille ja suurimpiin pelisarjoihin pikkuhiljaa soluttautuvat laatikkopelleilyt (Battlefront II, Overwatch, Shadow Of War) ovat nyt ilmaantuneet myös monen rakastamaan Forza -sarjaan.
Aivan alussa pelaaja saa itselleen muutaman laatikon ilmaiseksi, jotta saisi totuttautua uudistukseen. Laatikoita on eri hintaisia ja hinnat alkavat kahdestakymmenestä tuhannesta pelikrediitistä. Halvin on tietysti sisällöltään heikoin ja sisältää luvattuna neljä modikorttia, vähän kalliimmasta saa viisi. Näiden eri hintaisten peruslootien ohella on myös miksattuja laatikoita, joissa on modikortteja, mutta myös jokin uusi autokin.
Paljon kalliimpia ja vain rajoitetun ajan tarjolla olevia ovat jättilootat, joista saa palkinnoksi useiden modikorttien ja virtuaalikuskin vaatteiden ohella jopa autojakin! Ehkä jopa legendary-luokan autoja, joita ei oikein mistään muualta saakaan! OooH! Isojen laatikoiden hinnat ovat 150, 240 sekä 300 tuhatta pelikrediittiä. Arvostelua kirjoitettaessa mikromaksut kuin myös pelin marketplacekin olivat vielä toistaiseksi poissa käytöstä, joten eurovaluutalla laatikoita ei voinut onneksi ostella.
Vastapainona vaikeammalle virtuaalirahan takomiselle uusia, ilmaisia lahja-autoja saa kokoelmiinsa sentään suhteellisen samaan tahtiin kuin ennenkin. Urapelin haastetiloissa käytettävän auton saa aina itselle onnistuneen suorituksen jälkeen, mutta myös jokainen pelaajatason nousu antaa mahdollisuuden, jos ei ilmaiseen niin ainakin hinnaltaan alennettuun menopeliin. Myös sarjojen läpäisystä palkitaan autolla.
Miksikö autoja saa laatikoista? Koska kuten aiemmin mainitsin, ne ovat selkeästi kalliimpia ja rahantulo ei niin helppoa. Laatikosta taas voi saada halvemmalla auton, joka maksaa autokaupassa enemmän kuin se mitä laatikosta pulitat. Ehkä. Toinen seikka on se, että autoja ei noin vain ostellakaan sieltä täältä vapaasti. Rahan, XP:n sekä urasarjojen aikana kerättävien sarjapisteiden lisäksi pelaaja kerää Forza 7:ssa nyt myös autovalikoiman tier-pisteitä.
Sarjapisteillä avataan siis uusia sarjoja, XP:n kerääminen nostaa ajajatasoa ja jokainen uusi taso antaa pelaajan valita joko viisikymmentä tuhatta pelikrediittiä, jonkun ennalta määrätyn auton alennettuun hintaan (joskus alennus voi olla niin suuri, että auto onkin ilmainen) tai sitten virtuaaliajajalle vaatteita. Tierit liittyvätkin sitten uusien autojen ostamiseen. Tierejä on kaikkiaan seitsemän kappaletta. Jos oma tier-tasosi on vasta kolmosluokkaa, et saa ostaa isomman numeron luokassa myytäviä autoja, etkä oikeastaan edes pääse katsomaan mitä menopelejä tierit 3-7 sisältävät. Tier-pisteitä nostetaan ostamalla uusia autoja omaan kokoelmaan. Kaikista autoista saa eri määrän tier-pistietä. Perusyleinen kottero kasvattaa pisteitä vain muutamalla kympillä, kun taas joku puoli miljoonaa krediittiä maksava vauhtipeli saattaa nostaa tieriä jopa tuhannella pisteellä. Pelin valikosta löytyvä specialty dealer myy aina viikoittain vaihtuvia autoja, joissa on alennetun hinnan ohella tavallista suuremmat tier-pisteet saatavilla.
Kertaus on opintojen äiti
Kaiken kaikkiaan Forza Motorsport 7:n urapeli on riittävällä sisällöllä varustettua puuhastelua sen yli 700:lla menopelillään sekä ratavalikoimallaan, joka kattaa kaikkiaan 32 rataa (klassikot Maple Valley ja Road Atlanta toki mukana) mutta näiden erilaiset variaatiot mukaan lukien kisapaikkoja on melkeinpä tuplat siitä.
Pelin ajotuntuma on kenties realistisinta sorttia ja nautinnollisinta mitä se koskaan on sarjan aikana ollut ja eron huomaa autojen kuin sääolosuhteidenkin välillä – sateella ei liikoja voi kaahata, kun taas kuivassa auringonpaisteessa renkaiden gripin tiessä tuntee niin paljon paremmin. Padiohjaimella ajelevia ei ole edelleenkään unohdettu vaan pelaaminen onnistuu käytännössä kaikentyyppisillä menopeleillä riittävän nautittavasti.
Nyt kun pelin ansaintasysteemi on täysin uudistettu, voivat vähemmällä ajopelikokemuksellakin pelailevat surutta laittaa ajoapuja enemmän päälle, ilman että rahantulo siitä kärsii. Drivatar-tekoäly sen sijaan on mennyt enemmän metsään ja kisaaminen on monesti suoraan sanottuna tylsää tai vähintäänkin jatkuvaa säätämistä, oli alla sitten kuinka jännä auto tahansa. Joissain kisoissa, jollain autotyypeillä ja jollain radoilla tuntuu pärjäävän paremmin kovempaakin tekoälyä vastaan, mutta pahimmillaan kisat ovat rasittavaa jahtaamista, jotka eivät tuota tulosta, vaikka kuinka hyvin ajaisi. Esimerkiksi hiljattain arvostelemani F1 2017 -pelin jälkeen Forza 7:n tekoäly tuntuu melko vanhahtavalta ja rajoittuneelta.
Kimalletta ja murinaa
Audiovisuaalisesti peli näyttää ja kuulostaa upealta. Autot murisevat ja kuulostavat oikeasti erilaisilta. Nascarit pärisevät vielä ohjaamokuvakulmassakin kiitettävästi ja vanhat formulat pitävät sitä vanhojen takavuosien kovaa ääntä, siinä missä Formula E -sarjan menopelit ovat hiljaisia. Autot näyttävät paikoin syötävän hyviltä ja kuudenkymmenen kuvan päivitystahti on aina yhtä ilo nähdä livenä. Myös uusi ohjaamokuvakulma, jossa ratti on jätetty piiloon ja naama työnnetty entistä lähemmäs kojelautaa on varsin tervetullut vaihtoehto – yksityiskohtaista ohjaamokuvakulmaa ei kuitenkaan ole unohdettu. Uutuutena mukana oleva dynaamisesti vaihteleva sää on sekin näyttävä ja hieno kokea. Nopeasti kastuva ajorata rankan sateen alkaessa on näyttävää, mutta vaikuttaa myös ajettavuuteenkin lätäköiden muodostuessa ajoradalle heikentäen pitoa. Dynaaminen keli on vaikuttava, mutta samaan aikaan tuntuu, että vastapainoksi nyt aivan liian monessa kisassa sataa ja jyrisee (etenkin Silverstonen radalla joka ikinen kerta!) Ukkonen harmaamustalla taivaalla oli hieno sen pari ensimmäistä kertaa, mutta kymmenennen kerran jälkeen se alkaa olla jo vähän nähty juttu.
Urapelin rinnalle peli tarjoaa tietysti pikapelin (free play) klassisen split screenin, joka ei koskaan petä sekä rivals -pelitilan. Rivalsissa pelaaja voi ottaa mittaa muista ihmispelaajista ajamalla muutamissa erilaisissa pelityypeissä. Käytännössä on kuitenkin pääasiassa toisten pelaajien kierrosennätyksien lyömisestä ja näiden haamuautoja vastaan ajamisesta pelin tekijöiden määrittämällä autolla, radalla joko sateessa tai kuivalla. Pelaaja ajaa ensin yhtä rivalsia vastaan ja jos päihittää tämän ennätyksen, astuu uusi vastustaja saman tien kehiin. Kierroksia rivals-kisoissa on yleensä loputtomasti, joten uusia vastustajia voi päihittää putkeen niin monta kuin vain suinkin jaksaa ja kykenee.
Urapelille rivals-pelimuoto tarjoaa varsin mukavaa ajoittaista vaihtelua, ilman että tarvitsee lähteä kokonaan linjoille kaahaamaan. Rivalsia pelaamalla voi myös tienata pienesti XP:tä sekä rahaa, joten pelkkää Euroopan ja koko maailman leaderboardsien valloittamista se ei siis ole.
Moninpelitila on tarjolla sitten niille, jotka haluavat heittää tylsät drivatarit nurkkaan ja ajella niiden oikeiden ihmisversioiden kanssa. Tätä kirjoittaessa pelin valikossa olivat vielä poissa käytössä marketplacen ohella pelitila leagues sekä autohuutokauppa.
Loppuyhteenvetona sanoisin, että Forza Motorsport 7 on äärimmäisen hieno suoritus audiovisuaalisesti kuin ajonautinnoltaankin. Ratoja ja autoja on varsin mukavasti. Tekoäly kuitenkin tekee nauttimisesta paikoin epätasaista ja uratilassa tielle on asetettu kenties turhankin paljon kaikenlaisia esteitä ja hidastuksia eikä autoja voi enää päivitellä kisojen välissä paremmilla osilla. Itse palaan rennompiotteisemman ja vapaammat kädet antavan Forza Horizon 3:n pariin ja Australian takamaille vielä tämänkin jälkeen.
