Forza Motorsport

Forza Motorsport - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Forza Motorsport
Lajityyppi: Simulaattorit
Alusta: Xbox Series X
Kehittäjä/Julkaisija: Turn 10 Studios/Microsoft
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 29.10.2023 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun Forza Motorsport kansikuva

On kerennyt vierähtää jo kuusi vuotta siitä, kun viimeksi saimme nauttia Microsoftin ratasimulaattorista, Forza Motorsportista. Pelisarjan, jo digitaalisesta, kuin fyysisestä myynnistäkin poistetun seitsemännen osan ilmestymisen jälkeen simcade-ajelua sisältävä Forza Horizon on ehtinyt saada jo kaksi uutta osaa. Olikin siis jo aika, että pressu vedettiin kehittäjä Turn 10 Studiosin yltä ja kisaamaan päästettiin pelisarjan kahdeksas osa – joka kuitenkin jokseenkin nykypäivän tylsästi ei olekaan Forza Motorsport 8 vaan peli ilman numeroa, jota ei pidä sotkea alkuperäiseen klassikkoon.

Omassa FM7-arvostelussani nurisin aikoinaan tylsäntäydellisestä tekoälystä, rahan grindaamisesta, autojen päivittelyn poisjäämisestä, tier-pisteiden keräämisestä sekä loottilattikkopelleilystä. Kaikki edellä mainittu negatiivisuus on aika lailla otettu pelin kehittäjän toimesta huomioon uudessa Forza Motorsport (8) -pelissä, koska on haluttu palata takaisin huipulle. Pelistä huomaa eräällä tapaa, että Microsoftin uusi FM-simulaattori ja samalla pelisarjan ensimmäinen Xbox One -aikakauden jälkeinen julkaisu on hyvin maltillinen.

Sisällön osalta tarjolla on pikakisa, uratila, suositeltu moninpeli (kummallinen nimi) minkä lisäksi haasteet-valikon kautta voidaan valitulla radalla ajaa parasta kierrosaikaa toisen pelaajan haamua vastaan. Kun yksi haamu on voitettu, tulee vastaan tätä parempi kuski valitsemallaan sallitulla autolla ja pelaamista voikin jatkaa lähes loputtomiin. Pelin ”time trial” onkin ihan hauskaa ajanvietettä.

Uratilassa lähdetään tahkoamaan Builder’s Cup -nimistä mestaruussarjaa, joka jakautuu kuuteen tapahtumaan ja joista jokaisessa on ajettavaksi kuusi erilaista sarjaa yksittäisine kisoineen. Sarja luonnollisesti määrää sen, minkälaisilla autoilla kussakin luokassa kisataan. Tarjolla on muun muassa vintage-tuunerit, klassiset urheiluautot, viistoperien kisaamista, Amerikan muskeleita sekä Le Mans -autoja.

Pelirahaa kertyy ihan mukavasti, ei liian helposti, mutta ei grindausmeiningilläkään hampaat irvessä. Pelisarjan ensimmäisestä osasta lähtien vaikeustason nosto on vaikuttanut bonuskertoimiin ja niin on nytkin. Simulaatioasetukset nostavat prosentuaalista rahakerrointa, mutta myös tekoälyn vaikeustason nosto lisää rahan tuloa. Ajoapujen karsiminen, kuten luistonesto, ajolinja ja vaihdelaatikon manuaaliksi vaihtaminen eivät enää ole bonuskirjolla, vaan kertoimeen vaikuttavat lähinnä bensan- ja renkaidenkulutus, aikasakkorangaistusten tiukkuus, simulaatiovauriot sekä onko ajan kelaus päällä vai pois.

Tekoälyä voidaan säätää asteikolla 1-8. Uutena, melko hauskana jippona pelaaja saa jokaiseen urakisaan valita oman lähtöruutunsa, koska uratilassa ei aika-ajoja ole. Mitä taaempaa aloittaa, sitä suurempi on bonusraha, mikäli yltää kolmen parhaan joukkoon. Tämä kannustaakin kivasti ottamaan taaempia lähtöruutuja, tai ainakin kokeilemaan niitä.

Aika-ajojen sijaan ennen jokaista kisaa on tarjolla kolmen kierroksen mittaiset harjoitukset. Bonuksena voi yrittää nopeinta aikaa. Alkuinnostuksen aikana ajelin mielelläni sen kolme ja tavoittelin nopeinta aikaa, kunnes huomasin, että kyseessä ei enää ollutkaan mitkään alun ”tutoriaalikisat”, joissa opetellaan ja harjoitellaan, vaan peli haluaisi että ajellaan harjoitukset joka ikinen kerta. Luojan kiitos pelin pause-valikosta unettaviksi pidemmän päälle käyvät harjoitukset voi skipata. Turn10 ilmeisesti olettaa, että radat eivät tule tutuksi eikä kisoissa pärjää ilman harjoittelua, mutta mitä jos olenkin ajanut samoja ratoja formulapeleissä, moottoripyöräpeleissä kuin aiemmissa Forza Motorsporteissakin? Pelistä löytyy kaksikymmentä rataa ja useat niistä, kuten Spa, Nurgburgring, Suzuka ja Silverstone ovat tuttuja formulapeleistäkin. Sarjan pitkäikäiset fanit haluavat totta kai tietää, että myös pelisarjalle ikoninen Maple Valley on mukana.

Jokaisella kerralla toistuvat harjoitukset (mikäli ne siis ajelee) yhdessä yllättävän pitkien ja usein toistuvien latausruutujen (eikös SSD-aikakaudella pitänyt kaiken olla nopeaa ja sutjakkaa?) käy monesti puuduttamaan ja unettamaan. Silmissä pyörivät mustia ruutuja koristavat harmaat latauskuvakkeet tulevat melkeinpä uniin asti. Jopa pelin uusintojenkatselutyökalu on niin alkeellista sorttia, että pelkkä pelikameran tai seurattavan kuskin vaihtaminen kesken uusinnan tapahtuu latausruudun välityksellä. Pientä optimointia tähänkin, kiitos.

Syy toistuviin harjoitusten tyrkyttämiseen uratilassa saattaa piillä myös siinä, että on haluttu yksinpelissäkin valmistella pelaajia nettimaailman koitoksiin. Nettipelissä kun jokaisessa sessiossa on ensin harjoitukset ja sen jälkeen kolmen kierroksen aika-ajot, joiden aikana kaikki yrittää mahdollisimman hyvää lähtöruutua. Nettikisoissa lähtöruutua ei itse valita. Harjoituksia eikä aika-ajoja voi skipata, vaikka pilttuussa voikin odotella toimettomana.

Uratilasta löytyy myös eräänlainen sakkosysteemi: mikäli pelaaja oikoo mutkia ja kolaroi, pelin virtuaalituomaristo harkitsee näitä seikkoja joka ikinen kerta ja vähän ehkä jopa mielivaltaisesti lätkäisee aikasakkoa tai sitten ei. Kerran sain kanttarin päälle lipsuttuani viestin ”laittomasta ohituksesta”, vaikka toista autoa ei ollut mailla halmeilla ja päälle pientä aikasakkoa. Jos AI tuuppaa puskuriin jarrutustilanteessa, saattaa pelaaja saada tästäkin pientä sakkoa. Mikään ei ole koskaan tekoälyn syytä ja siksi koko aikasakkosysteemi, etenkin yksinpelissä on turha ja epäreilu. Yleensä sain lähes jokaisessa uratilan kisassa sekunnin tai kaksi aikasakkoa.

Nettipelissä sakotuksen ymmärtää, koska pelin matchmaking rakentuu eräänlaisen, Codemastersin F1-peleistä tutun turvaluokituksen ympärille. Mitä enemmän ajaa ja siististi, sitä parempaan seuraan pitäisi pidemmän päälle päästä ajelemaankin. Netissä aika-ajot ajetaan niin, että kolarointi muiden kanssa ei ole mahdollista, vaan osuttaessa mennään kaverin lävitse.

Kisan alkaessa homma onkin aivan toinen ja porukka ajaa surutta päälle ja täysin tahallaan. Radalta pusketaan ulos ja takaisin radalle tultaessa hiekkavisiitin jälkeen yritetään tulla suoraan toisten eteen. Aikasakkoa tulee ilkeilijöille, mutta monesti puolen sekunnin tai sekunnin lätkäisyt eivät mielestäni riitä, koska idiootit voivat silti tulla perässä ja pitää oman sijoituksensa, mikäli vain saavat takana tulevaan sopivan kaulan.

Hyvää nettipelissä on se, että kisoihin voi pitkien harjoitusten ja aika-ajojen ansiosta liittyä pitkin sessiota. Peliaulassa näkyy avoimet pelit reaaliaikaisesti kuinka monta kymmentä minuuttia harjoittelua on jäljellä. Aivan alkuun liityin hölmösti sessioon, jossa oli kisan alkuun aikaa puolituntia. Aika-ajot ajettuna jouduinkin odottelemaan parisenkymmentä minuuttia ruutua tuijotellen ja jääkaapilla käyden. Sessioihin kannattaakin liittyä noin viiden minuutin korvilla, jolloin ehtii ajaa aika-ajotkin ja kisakin alkaa melkein heti sen jälkeen. Kertaalleen koko peli kaatui aika-ajojen jälkeen Xboxin työpöydälle, mutta muutoin nettipelaaminen tuntui toimivan sutjakkaasti ja ilman suurempaa lagia. Nettikisojen mielekkyys vaan jää vähän ”niin ja näin” -tasolle idioottimaisesti ajavien pelaajien vuoksi, eikä uusi Forza Motorsport sinänsä täysin onnistukaan korjaamaan autopeleille tyypillisiä nettipelin rasitteita. Netissä pelaaminen on kuitenkin ainoa vaihtoehto, mikäli mielii ajaa ihmiskuskien parissa, koska paikallista jaetun ruudun pelitilaa ei ole.

Onneksi Forza Motorsport (8) kuitenkin on tehnyt jotain toisin ja siinä missä viimeisimmät Forza Horizonit kuin Motorsportitkin drivatar-tekoälyineen ovat tarjonneet robottimaisen täydellistä tekoälyä, jota ei voi edes puskea ulos radalta, on drivatar nyt paljon ihmismäisempi. Konekuskit tekevät ajovirheitä, mutta kolistelutilanteissa myös ajautuvat ulos radaltakin.

Toisaalta taas tulin ajoittain huomanneeksi erilaisia outouksia ja joillain radoilla ja aina tietyissä mutkissa tekoälyauto jos toinenkin ajautuu ulos radalta, tai sitten ajokki lähtee kokonaan käsistä. Toisinaan tuntuvat taustapelistä katsottuna yhtäkkiä ehkä vähän turhaan jarruttelevan, kun taas välillä paahtavat täysillä menemään, eivätkä esimerkiksi huomioi mutkaan ensimmäisenä tullutta pelaajaa ja maalipinnat saavat kyytiä kipinöiden kera.

Pelillä on myös hassu tapa olettaa valittavan lähtöruudun perusteella, että pelaaja olisi esimerkiksi kolmannesta lähtöruudusta huolimatta viimeisten joukossa kisan lopussa, valitsemallaan autolla. Sitten käykin niin, että edes maksimivaikeustasolla tekoäly ei anna sellaista vastusta kuin väittää ja pelaaja huristelee, jos ei nyt palkintopallille, niin aikakin viiden parhaan sakkiin – mikäli ei ajaudu ulos. Virheineenkin pidän kuitenkin tästä uusimmasta drivatarista enemmän, koska ajaminen pysyy mielenkiintoisempana, kun vastassa on ainakin vähän enemmän ihmistä muistuttava tekoäly. Uratilassakaan ajotapahtumia ei tarvitse välttämättä voittaa, riittää kun ne ajelee lävitse, jonka jälkeen aukeaa uutta sarjaa pelattavaksi ja sitten voi halutessaan palata parantelemaan aiempia suorituksiaan.

Omaa menestymisprosenttiaan voi kuitenkin parantaa klassiseen tapaan autoja parantelemalla uusilla tehokkaammilla osilla. Forza Motorsportissa autoja ostellaan rahalla, mutta päivitysosia ostetaankin CP:llä, eli car pointseilla, joita kertyy tasaiseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan niin nopeasti, että kaikki päivitysosat saisi kerralla ostettua. Mitä enemmän samalla autolla kisoja ajelee, sitä enemmän auton tasokin nousee ja aina kun taso nousee, avautuu uusia varaosia kyseiselle autolle. Alkuun lähes kaikki tehokkaammat osat ovatkin siis lukkojen takana. CP-valuutta on ideana toimiva ja kannustaa ajamaan enemmän samoilla autoilla, vaikka arvostelukappaleenkin mukana tullut lisäsisältö autopasseineen antoi jo kättelyssä toistakymmentä autoa talliin ja puski vähän väliä uutta kumitassua pelaajan kokeiltavaksi.

Kaikkia pelin kaupassa olevia autoja saa myös vuokratakin ja sitä kautta ajaa niillä ilmaiseksi, jolloin aina ei tarvitse edes olla ostamassa, mikäli haluaa pelata vaikkapa time trialia tai kurvailla pikakisassa haluamallaan unelmakaaralla. Vuokraaminen kuitenkin tekee sen, että sitä autoXP:tä ei sitten kerry, auton taso ei kasva, eivätkä uudet varaosat aukea ostettavaksi. Mielestäni tämäkin on hyvä ratkaisu.

Autokuntaa pelistä löytyy yli 500 ajokin verran. Suurimpana merkkikuntana toimii Ferrari järisyttävän 41 auton voimin. Seuraavana tulevat sekalaisessa järjestyksessä ainakin Chevrolet, Porsche, Audi ja BMW. Pontiac, Plymouth, kuin esimerkiksi Renault ovat edustettuina muutamien mallien voimin. Osa autoista on Forza Horizon -pelisarjasta tuttuja, mutta onneksi Forza Motorsport kuitenkin vähän enemmän on keskittynyt tuomaan esille erilaisia rata- ja vakioautoja. Kaiken kaikkiaan autovalikoima on hyvä ja monipuolinen. Yleisellä tasolla ajotuntuma on, kun kaikki ajoavut kytketään pois, hyvin realistisen kaltainen ja ennen kaikkea jokaisella autolla omanlaisensa. Jokainen ajettavuuteen vaikuttava osa, esimerkiksi jarrut, renkaat tai kallistuksenvakaajat ovat suunniteltu niin, että pienenkin muutoksen ajettavuudessa uuden osan myötä tuntee myös kyydissä. Mutkiin ei mennä kaasu pohjassa, eikä välttämättä myöhäinen jarrutus riitä estämään hiekalle ajautumista. Muskelit ja muut takavedot lähtevät helposti alta, mutta oikeaoppisesti ajettuna mutkatkin voidaan driftata näyttävästi. Tehojarruilla varustetut rata-autot sen sijaan ovat ihastuttavan vakaita downforcen kera ajettavuudeltaan, mutta kun mutkaan tullaan, sellaiset autot myös suoriutuvat jarrutuksesta epäröimättä.

Visuaalista kustomointia tarjoaa ikkunan tummentamisien, auton eri osien maalailun ja vanteiden vaihdon ohella Motorsport ja Horizon-sarjan peleistä tuttu vinyylieditori, jonka avulla voidaan jälleen loihtia mitä erilaisempia skinejä autoille kuin autoille. Kovin moni ei kai kuitenkaan ole loihtinut, kun arvostelupelailuni viimeisenä iltana jaoin ensimmäisen oman nopean töherrykseni ja avaamani saavutus kertoi vain päälle prosentin pelaajista tehneen samoin.

Editori on sisältönsä puolesta sitä samaa (liian samaa) tuttua, joskin hyvää muotoineen, fontteineen ja valmiskuvineen, mutta Forza Horizon 5:n tapaan FH4:n täydellisyyttä hiponeeseen editoriversioon on pitänyt kajota ja kaikki on taas hitusen kankeampaa ja työkalut eri lailla, kuin on totuttu. Editorin kanssa tulee lopulta toimeen ja sen käytöstä tulee kenties lopulta sutjakkaakin, mutta nurisenpa silti. Hyvää on se, että omia aiemmin luotuja skinejä voidaan importata muutamista aiemmista Motorsporteista, kuin myös Horizon-sarjan peleistäkin.

Audiovisuaalisella osastolla Forza Motorsport (8) toimii, mutta se ei ehkä ole aivan sellainen visuaalinen ilotulitus, kuin olisi voinut seitsemän vuoden tauon jälkeen olettaa Microsoftin lippulaivapelin debytoinnin uusimmalla konsolimallilla olevan. Uusi Forza Motorsport on luonnollisesti kahden konsolimallin XSX:n ja Xbox Series S -konsoleiden kesken optimoitu ja vaikka tarjolla onkin 60fps ruudunpäivitystä tarjoilevat performance sekä performance säteenseurannalla, ei peli quality-asetuksella näytä niin upealta kuin toivoisi.

Autot näyttävät hyvältä, mutta kenties hieman ratakohtaisesti ja valaistuksesta ja vuorokaudenajasta riippuen peli näyttää joko todella hyvältä tai ”ihan ok” -peliltä. Quality-asetuksen ja performancen välillä en suuria eroja huomannut ja totta kai otin sukkelamman performancen pääasialliseksi työjuhdakseni.

Performance+säteenseuranta oli alkuun upea, kun ray tracing -efekti tarjoaa realistisemmin käyttäytyvää valaistusta, mutta omasta mielestäni se ajoittain sai pelin näyttämään myös koruttoman vaisultakin. Toisinaan pelin autot näyttävät aavistuksen enemmän muovisen oloisilta kuin esimerkiksi viimeisimmissä Forza Horizon -peleissä. Mitä tulee ”realistiseen” vaurionmallinnukseen, niin on se pysynyt aika lailla sarjalle ominaisena samana. Jos ajotuntuma-osastolla vaihteiden vaihto kärsii, ajettavuus puoltaa ja tehot ovat kadoksissa, on autojen mälläys seinään verrattavissa melkeinpä kuin pieneen, marketin parkkipaikalla tapahtuneeseen peruutusvaurioon.

Sadekeli kun kunnolla sen sijaan lähtee ukonilman kera jylläämään ja samaan aikaan auringonlaskussa käynnistynyt kisa muuttuu puolivälissä yölliseksi, on ruutu täynnä fiilistä – etenkin rattikuvakulmasta. Ohjaamoiden kuvakulmat ovat yksityiskohtaisen näköisiä ja pelattavuudeltaan toimivia, mutta jopa performance-asetuksella koin, että ohjaamoajelu söi kisaamisesta vauhdikkuutta pois ja parhain tähän tarkoitukseen oli esteetön puskurikuvakulma.

Peli tuntui siinä mielessä myös kummalliselta, että vähän radasta ja autostakin riippuen 60fps joko tarjosi hurjaa vauhdintunnetta tai sitten tuntui siltä, kuin olisin sunnuntaiajelulla köröttelemässä. Välillä ihmettelin, miksi auto ei mukamas kiihdy lainakaan, kunnes tajusin vilkaista nopeusmittarin neulaa, joka oli jo selvästi sadan oikealla puolella. Kyllä mielestäni esimerkiksi ”tavallisella” Dodge Challengerilla 200 km/h pitäisi tuntua ja näkyä samanlaisena kuin Le Mansin Porschea kyyditettäessä, mutta silti näin ei vain aina ole. Peliäänien osalta valittamista ei ollut, peli on suunniteltu valikkomusiikin osalta hyvin minimalistiseksi, joka luo hienosti ajatusta ”vain realistiset autot ja rata”, eikä autojen erilaisissa murinoissakaan ollut mitään valittamista ja sanoisinpa, että kuulokkeilla pelatessa äänimaailma korostuu entisestään. Muita ääniefektejä ovat lähinnä renkaanvinkumiset sekä ty-ty-ty-ty -kanttariäänet. Jäljellä olevista kisakierroksista ja kisan jälkeisestä loppusijoituksesta ilmoittava naisääni on jokseenkin turha. Rataesittelyn osalta selostaja sen sijan tarjoaa jotain oikeaa sisältöäkin.

Loppusanat

Forza Motorsport -pelisarjan kahdeksas tuleminen ilman perässä kulkevaa numeroa on julkaisuna onnistunut, hyvin perustason ajosimulaattori, joskaan ei visuaalisesti kenties aivan niin sykähdyttävä kuin olisi toivonut. Peli tarjoaa sopivan määrän ratoja ja ajettavuudeltaan erilaisia ja eritehoisia autoja ja sisällön puolesta hyvin perinteinen urapeli pitää otteessaan, vaikka pientä nipottamistakin löytyy. Nettipeliä jaksaa jonkin aikaa, kunnes joko kyllästyy sikailijoihin, tai saavuttaa niin hyvän turvaluokituksen, että pelleilijät jäävät lopulta leikkimään omaan aitaukseensa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Sopiva määrä erilaisia autoja ja ratoja
  • - Realistinen, kustomoitava ajotuntuma
  • - Perustason uratila pitää otteessaan..
  • - ..Mutta uratilassa aikasakot ovat typeriä
  • - Pelin drivatar-tekoäly on jopa inhimillisen oloinen
  • - Time trialia on ihan hauska ajella
  • - Visuaalisesti paikoin nätti..
  • - Nettipeliin voi liittyä kaikessa rauhassa

Huonoa

  • - ..ja paikoin vaisu sekä ajoittain vauhdintunne on kateissa
  • - Nettipelistä löytyy rutkasti sikailijoita..
  • - ..Mutta turvaluokitussysteemi on hyvä idea
  • - Turhan paljon SSD-levyllekin pitkiä latausruutuja
  • - Uusintojen katsominen on kankeaa
  • - Autoskinieditoria on pitänyt taas mennä muuttelemaan